Eutanasia on selvästi niitä oikeasti elämää suurempia kysymyksiä, joihin ei voi olla vain yhtä oikeaa vastausta. Yksi esimerkki tästä vaikeudesta on Arttulan kysymykset, jollaisia ei mielestäni pitäisi tulla kenenkään lääkärin eteen yksin ratkaistavaksi. Elämän realismi vaan on toisenlaista, kovin raadollista ja jotenkin nuokin tilanteet on hoidettava.
Tässä keskustelussa on kommentoitu myös yksilön oikeutta päättää itse elämästään ja myös sen päättämisestä. Joillakin tuntuu olevan kovin yksioikoinen tulkinta asiaan, liekö sitten kyseessä nuoren mustavalkoinen ajattelu vai mikä, en tiedä. Valitettavan usein tuntuu unohtuvan käsite vastuu. Sitä on monenlaista, olemme vastuussa itsestämme ja teoistamme, joskus yhteiskunnalle, joskus läheisille, joskus itselle( kun liukastun hiekoittamattomalla jalkakäytävällä, vastuu on oikeasti minun, eikä yhteiskunnan). Kristityt haluavat lisätä tähän vielä sen, että olemme vastuussa elämästämme Jumalalle.
Minusta itsemurha ei missään nimessä ole yksilön oma asia. Tekisi mieli väittää, että ihminen on vastuussa teoistaan jopa yhteiskunnalle, joka on vastannut tämän koulutuksesta, terveydenhuollosta, monesta asiasta. Yhteiskunta tarvitsee jäsenensä.
Tärkein vastuu yksilöllä on kuitenkin läheisistään, perheestään, lapsistaan, vanhemmistaan, puolisostaan. Itsemurha saattaa suistaa näiden läheisten elämän raiteiltaan ja vaikuttaa heidän elämäänsä vuosikymmeniä.
Minua huolestuttaa ja pelottaa se, miten vähän ihmiset nykyään tuntuvat kantavan vastuuta mistään.
Tämän foorumin Mikael K. ja häntä hännystelevä Kunkku ovat eräänlaisia nykyajan käärmeöljykauppiaita tällä "torilla". Heidän sanomisiaan on kaikilla oikeus kommentoida - Hanttapuli
![[:|]](./images/smilies/icon_neutral.gif "Neutraali"){kind=icon}
