arttula kirjoitti:Citruuna kirjoitti:^ Ja väität, että valehtelen! Tietäisitpä, miten monta vuotta etsin töitä, mitä tahansa! Ja tietäisitpä, miten monenlaisia pätkätöitä tein, otin vastaan ihan kaikki mitä sain! Ja tietäisitpä, miten suurta epäonnistumisen tunnetta ja masennusta jouduin kestämään! Tietäisitpä, miltä tuntui lukea ja kuunnella sinunlaisten veetuiluja. Tietäisitpä, miltä tuntui sinnitelllä, kun rahat eivät riittäneet!
Paljonkohan Suomesta on viimeisen 10 vuoden aikana kadonnut työpaikkoja? Ja mitä on tullut uusia? Ja kuitenkin maahanmuuttajien määrä on kasvanut? Tosiasia on, että ennen riitti töitä kaikille, mutta nykyään ei. Osa vaan ei suostu sitä ymmärtämään, mutta en aio pilata sillä viikonloppuani
![[:)]](./images/smilies/icon_smile.gif "Hymy")
. Mukavaa viikonloppua sinne omaan harhaiseen ja omahyväiseen maailmaasi
No miksi et sitten kouluttautunut sellaiseen ammattiin, josta löytyy töitä ? Perushoitajista on pulaa lähes kaikkialla, eikä koulutuskaan nyt mahottoman kauan kestä. Ai juu... Et halua tehdä kakkahommia.. Noh, onneksi maailmalta löytyy vielä hmisiä, joita voidaan roudata tänne Suomeen tekemään noita sinun ylenkatsomia duuneja. Olethan sentään parempi ihminen, ja oikeutettu tekemään parempien ihmisten töitä.
Millainen se sun duunihistoriasi olikaan?
Itse olen ollut kolmessa pitkässä työsuhteessa, joiden välissä on ollut viikonloppu; tämä alkoi ennen asepalvelusta, ja lyhin jakso niistä on vielä vähän aikaa nykyiseni, joka alkoi 2005 . Ensimmäinen vakinainen työni oli samassa paikassa, jossa olin ollut edellisenä kesänä kesätöissä, muutaman kesätyön ehdin tehdä eri paikoissa ennen sitä. Työpaikkaa olen vaihtanut aina omasta aloitteestani. Yhdessä vaiheessa tein kolmea eri työtä yhtäaikaa, nykyään aika ei riitä kuin yhteen, joka kyllä täyttää päivän ihan mukavasti.
Uuteen ammattiin kouluttautuminen ei ole mikään viikonloppuprosessi - viisaita neuvojia on kyllä, mutta neuvojista kukaan ei ota vastuuta siitä, onko alalla loppujen lopuksi töitä vai ei; pari väärää opiskeluvalintaa ja työhistoriasi näyttää onnettomalta - ja sellaisena pysyy, kun ei töihin oteta ilman työkokemusta.
On tietysti ihmisiä, joita ei kiinnosta työnteko lainkaan, ja niitä, jotka tekevät vain sen mikä on pakko, mutta asiaa ei voi yleistää koskemaan kaikkia työttömäksi joutuneita. Työhaluista tai taidoista riippumatta töihin pääsyssä on ongelmia niillä, jotka ovat nuoria, joilla on työkokemusta niukalti, niillä, jotka ovat "liian" vanhoja (lue yli 40-vuotias), vaikka työkokemusta olisi kuinka ja kolmenkymmenen vuoden katkeamaton sarja työtodistuksia, niitä naisia, jotka ovat lisääntymisiässä, niitä naisia, jotka ovat lisääntymisiän ohittaneet, vaikka lapset ovat tulleet pitkään omillaan toimeen, jne...
Jo näistä tulee valtava määrä työttömiä - ilman omaa syytään. Osalta pätevistä ja kokeneista vie työpaikan johtajan sukulainen tai kaveri, joka tarvitsee tukityöpaikan, kun ei muualta ole saanut sitä hyväpalkkaista päällikönpaikkaa, johon kuuluu autoetu.
Monesti työpaikan säilyminen on tuurista kiinni - tai siitä, päättääkö joku rahassa kierivä plösö, että tuo tehdas on kyllä ihan mukavasti tuottava, mutta Kiinasta voisin saada pari prossaa enemmän... Häntä ei kiinnosta se, että kokonainen paikkakunta kuihtuu tehtaan sulkemisen myötä, ja monet muut kyseisen paikkakunnan yritykset joutuvat lopettamaan. Jotkut yrittäjät joutuivat lopettamaan yhdeksänkymmentäluvun lamaan, kun matto vedettiin jalkojen alta; osa lopetti sen seurauksena myös elämänsä. Onneksi jotkut näistä ahneista tehtaan lopettajista saa välillä ansionsa mukaan, kun bisnes käykin
kinkkiseksi.
Työnantajien piirissä keuhkotaan suu vaahdossa eläkeiän nostamisesta, mutta nämä meuhkaajat lähtevät itse eläkkeelle heti kun mittariin pyörähtää kutosella alkava luku - auottuaan siihen asti päätä ahkerasti työnsä tekeville ihmisille, jotka todellisuudessa ovat tuottaneet tämänkin paskiaisen rahat.
Ihmisillä on sairauksia, jotka estävät tietyt työt; itse en saa työskennellä elintarvikealalla, ja olisi täysin järjetöntä mennä mihinkään missä pitää olla eläinten tai vaikka puupölyn kanssa tekemisissä - olisin sairaslomalla ja kuntoutuksessa muutamassa viikossa, ja todennäköisesti työttömänä sen jälkeen, jolloin nykyisestä ja oikeassa työssä eläkeikään asti runsaasti veroja maksavan ihmisen työpanos menetettäisiin lopullisesti. Mielekäs työ edistää myös terveyttä, ja mieletön työ vie sen; mielettömyyttä on myös sellainen, että työttömän pitäisi lähteä 75 kilometrin päähän pätkätyöhön muutamaksi tunniksi päivässä, kun kulut ovat suuremmat kuin bruttopalkka - perustelu on sama kuin yrittäjällä, joka lopettaa tuottamattoman yrityksen; miksei tämä peruste kelpaa kun kyse on työntekijästä?
Entinen työtoverini esitti hyvän vertauksen työn mielekkyyden vaikutuksesta työmotivaatioon: sinulle maksettaisiin mielestästi hyvää palkkaa siitä, että kannat vettä avannosta toiseen. Kauanko kantaisit?
![[:|]](./images/smilies/icon_neutral.gif "Neutraali"){kind=icon}
![[:P]](./images/smilies/icon_razz.gif "Kieli"){kind=icon}
