Pikemminkin sanomanani se että jos joulun tuntee omakseeen voi sitä viettää hyvällä ja lämpimällä mielellä vaikkei omaisikaan mitään siteitä sen uskonnolliseen puitteeseen. Juhlassa on niin paljon enemmän ja oikeastaan jokaiselle jotakin.Mikael K. kirjoitti:Olisiko näin? Minä hieman epäilen. Siitä tuskín ottaa kukaan selvää millaiset juuret joululla on Suomen historiassa. Mitä sitten tarkoitetaan Suomella? Ainakin niin kauan kuin täällä on osattu kirjoittaa ja lukea eli näin tunnetun historian ajan joulun merkitys on ollut kristillinen. Jopa Kalevalassa on vaikutteita kristinuskosta, joten se menee arvailujen puolelle miten asiat ovat joskus olleet. En näin ollen väittäisi vielä karhua kaadetun. Se suvaittakoon jos joku ei halua viettää joulua. Älköön hän kuitenkaan viekö iloa joulusta pois muilta. Tässä kohtaa menee suvaitsevaisuuden raja.
On toki vaikeaa sanoa mikä perinne on tarkalleen tullut mistäkin mutta lintuperspektiivi suomalaisen juhlavuoden merkittävimpiin hetkiin kertoo jo paljon.
Ulkoa tuotu pääsiäinen on juhlana ihan jees, syödään lammasta, käydään lapissa ja saadaan pitkä viikonloppu mutta oikeasti juhlan merkitys rutiineihin on korkeintaan keskiluokkaa siinä missä maa pysähtyy vuodessa vain täysin kahdesti.
Ja ei ole yllättävää että nämä molemmat pysähdykset ajoittuvat kulttuurissamme niihin aurinkovuoden napoihin joita jo täälläkin kivikaudella paalutettiin luontoon perämeren rannikon jätinkirkkojen kivikehiin. Auringon ollessa alimmillaan kannamme sisään kuusen, sytytämme kynttilät tuomaan valoa pimeyteen, syömme satokauden parhaimmistoa ja suljemme koko maan, auringon ollessa ylimmillään kannamme ovenpieleen koivut, poltamme valon kunniaksi tulia ja suljemme koko maan pariksi päiväksi.
Mitkään muut juhlat kuin nuo kaksi eivät ole suomalaiselle niin sydäntä lähellä.