Sydämellisesti

[adele]

Uskonnonpuolella sanat sielu tai sydän (ja sadat muut) "lienevät samanlaisia lempisanoja kuin mainituissa tapauksissa sana valollisuus. Ne eivät aukene itsestään ellei niiden merkitystä selitä. Tai saattavat avautua mutta niin monimerkityksisesti, että kielenkäyttö hämärtyy ja lukija ajautuu harhaan saavuttamatta kirjoittajan tavoitetta. Ärsyn, ärsyn..."

Jotta ei ylläoleva ei jää hölinän tasolle, niin esimerkkejä

”Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset” (Mark. 7:21)
”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi” (Mark. 12:30)
"Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?" (Luuk. 24:32)
”Kaiken, mitä oli tapahtunut, hänen äitinsä kätki sydämeensä.” (Luuk. 2:51)

Sydän on ymmärtääkseni elin, joka pumppaa verta isoon ja pieneen verenkiertoon. Siellä ei tapahdu ajatustoimintaa. Se ei "hehku innosta". Sinne ei voi "kätkeä menneisyyttä"... jne

Uskomusjärjestelmien kielen monimerkityksellisyys on tietysti uskomusjärjestelmien idea. Monimerkityksellisyyden taakse pääsee piiloon, tyhjyyttä pakoon sanoilla venkuloimaan.



AMA-EDIT: Ketju erotettu omakseen valovauksen intohimoketjusta ihan vain hyvästä sydämestä...

[KunkkuJ]

Sydän on ymmärtääkseni elin, joka pumppaa verta isoon ja pieneen verenkiertoon. Siellä ei tapahdu ajatustoimintaa. Se ei "hehku innosta". Sinne ei voi "kätkeä menneisyyttä"... jne

Äh, sinä kun olet tuollainen tunteeton ja sydämetön ihminen, et kykene ymmärtämään sydän-sanan kahta erilaista merkitystä ihmisistä puhuttaessa toisin kuin minä, jolla on hyvä, avara ja lämmin sydän.

[amanita]

Adele, älä ole suppeakatseinen, vaan ymmärrä laajemmin tuo sydän-sana näissä yhteyksissä, sehän on vertauskuva, symboli tuolle ihanalle tapahtumalle. Kun rakkaus, kohdistuipa se mihin tai kehen tahansa, Jumalaankin, iskee, tuntuu se aivan koko kehossa, ja tuo elämämme virtauksen pumppu kiihdyttää menon suonistossa tappiin, kohina vain kuuluu. Toki silloin on oivaltavaa kertoa asia vertaamalla edellä mainituilla tavoilla tuon vahvan tuntemuksen kokemus.

Kun keskityt, saatat havaita monimerkityksellisyyden upeuden...ja uskonpa, että se sittenkin on sinulle tuttu asia.

Minusta monimerkityksellisyydessä on syvyyttä ja kiehtovuutta, se on salasanoma. Voimme vaikkapa ajatella jotain valokuvaa, jossa kuvaaja on varsinaisen kuvan lisäksi saanutkin sinne mukaan monimerkityksellisyyttä monin tavoin, asettamalla kohteen siten, että syntyy kontrasti, köyhä-rikas, kurjuus-ylellisyys, sorrettu-sortaja ym. Sanallisesti tämä voidaan puolestaan saada aikaiseksi käyttämällä vaikkapa tässäkin esille tullutta sanaa sydän.

Älä ole sydämetön, hyvä Adele!

Huomaatko, en suinkaan tarkoita, etteikö sinulla olisi rinnassasi pumppua, joka nakuttaa punaista elämännestettä kierrokselle.

[Mikael K.]

”Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset” (Mark. 7:21)
”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi” (Mark. 12:30)
"Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?" (Luuk. 24:32)
”Kaiken, mitä oli tapahtunut, hänen äitinsä kätki sydämeensä.” (Luuk. 2:51)

Sydän on ymmärtääkseni elin, joka pumppaa verta isoon ja pieneen verenkiertoon. Siellä ei tapahdu ajatustoimintaa. Se ei "hehku innosta". Sinne ei voi "kätkeä menneisyyttä"... jne

Uskomusjärjestelmien kielen monimerkityksellisyys on tietysti uskomusjärjestelmien idea. Monimerkityksellisyyden taakse pääsee piiloon, tyhjyyttä pakoon sanoilla venkuloimaan.

Eiväthän nuo nyt ole niin kovin kummallisia sanoja. Amanita ja Kunkku jo valottivatkin asiaa omalta puoleltaan. Sydän käsitetään mainitsemissasi kohdissa vertauskuvallisesti tai jopa runollisesti. Sydän merkitsee sielua, ymmärrystä, tunnetta, omaatuntoa, persoonallisuutta ja tahtoa noin pikaisesti selitettynä.

[adele]

Sydän merkitsee sielua, ymmärrystä, tunnetta, omaatuntoa, persoonallisuutta ja tahtoa noin pikaisesti selitettynä.

Hmmm... ihmettelen hivenen kuinka ymmärryksesi ja suvaitsevaisuutesi venyy uskonasioissa ja niitä käsittelevissä teksteissä niin pitkälle, kun taas valokuvauksen oppikirjan kohdalla kaiken pitäisi olla täysin eksaktisti ilmaistua. Jos ei ole, niin herrmo menee.

Ymmärtääkseni teillä on .... taisi olla Kirje Konttoristeille, jossa loihetaan lausumaan jokseenkin seuraavasti:

• 
Maiköl Kei on pitkämielinen.
  Maiköl Kei on lempeä. 

  Maiköl Kei ei kadehdi.
  Maiköl Kei ei kerskaa.
  Maiköl Kei ei pöyhkeile. 

  Maiköl Kei ei käyttäydy sopimattomasti.
  Maiköl Kei ei etsi omaansa. 

  Maiköl Kei ei katkeroidu.
  Maiköl Kei ei muistele kärsimäänsä pahaa. 

  Maiköl Kei ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa. 

  Kaikki se peittää.
  Kaikki se uskoo.
  Kaikki se toivoo.
  Kaikki se kärsii.

  Niin pysyvät nyt Usko, Toivo ja Maiköl Kei,
  nämä kolme ; 
mutta suurin niistä on Maiköl Kei.

Ihan varma en ole kaikesta, mutta jokseenkin noin se meni.

[Lihapipo]

Kuulkaapas nyt rouva hattutätiö, "loihe" on sana joka ei taivu.

[adele]

Sorry, olen pahoillani.

[Lihapipo]

Olette tämän järkyttävän virheellisyyden vuoksi pilannut päiväni, ellette jopa elämääni. Mikä nyt neuvoksi? Miten tästä eteenpäin?

[adele]

Mikä nyt neuvoksi? Miten tästä eteenpäin?

Lähtisin tuosta liikkeelle

[amanita]

Sydämellinen naurunpläjäys lähes tukehdutti kesken jälkkärikahvin juonnin, ihan sydämestä otti yskiminen. Sydämeni pohjasta toki iloitsen Lihiksen kiinnostuksesta oikeinkirjoitukseen, hänellä on oikeanlaista asennetta sydämessään rakasta kieltämme kohtaan, jolla en suinkaan tarkoita moderaattorin omaa kielltä...tai siis juu, tai siis ei..öh.

Niin tai näin, oikeinkirjoitus ja suomen kieli ovat minulle todellakin sydämen asioita.

Sydämellisesti ja täysin sydämin toivotettuna tervetuloa ketjuun keskustelemaan sydämen kyllyydestä!

[arisel]

Sydämellisesti ilahtuneena kieliopilliseen kiinnostukseen poimin luoda-verbin taivutuksesta pätkän Kotuksen sivuilta.
Ikäänkuin olisin tämänkin muka tiennyt...

”Loihesi lausumahan”

Loihe on kuitenkin jo itsessään imperfekti.

Toiseenkin suuntaan on kompasteltu: joku preesensiä tavoitteleva näkyy tuottaneen muodon ”loihee lausumaan”, toinen kynäniekka on pannut vielä paremmaksi: ”loiheisi lausumaan”.

Mikä loihe sitten on? Kyseessä on luoda-verbin imperfekti loi, johon on liittynyt vanha, alkuaan itämurteinen refleksiivisen (= tekijään itseensä kohdistuvan) muodon yksikön 3. persoonan pääte he(n). Se on voitu liittää muidenkin verbien imperfektiin: heittihe(n), istuihe(n). Vastaava preesensmuoto näistä on heitäkse(n), istukse(n). Luoda-verbistä se on luokse(n).

[Mikael K.]

Sydän merkitsee sielua, ymmärrystä, tunnetta, omaatuntoa, persoonallisuutta ja tahtoa noin pikaisesti selitettynä.

Hmmm... ihmettelen hivenen kuinka ymmärryksesi ja suvaitsevaisuutesi venyy uskonasioissa ja niitä käsittelevissä teksteissä niin pitkälle, kun taas valokuvauksen oppikirjan kohdalla kaiken pitäisi olla täysin eksaktisti ilmaistua. Jos ei ole, niin herrmo menee.

Ymmärtääkseni teillä on .... taisi olla Kirje Konttoristeille, jossa loihetaan lausumaan jokseenkin seuraavasti:

• 
Maiköl Kei on --
  
  -- niistä on Maiköl Kei.

Ihan varma en ole kaikesta, mutta jokseenkin noin se meni.

Juuri tästä syystä niitä eksegeettejä, dogmaatikkoja ja tiedemiehiä tarvitaan. Tuokin käännös on tehty kaikkia kirjallisuustieteen hienouksia ja hermeneutiikan lakeja saati jo pelkkää oikeinkirjoitusta rikkoen. Ei siis ihme, että suvaitsevaisuus on koetuksella.

Mitä tulee valokuvaukseen niin vanha totuus siitä, että kamera ottaa kuvan ja hyvä kamera paremman ja kaiken pitäisi olla helppoa pullamössösukupolvelle, pitää paikkansa. Miksi siis vaivautua itse selvittämään mitään? Kaikenhan voi kysyä toisilta ja antaa heidän raataa kysymysten eteen.

Mitä sydämeen tulee niin jo Jaska Jokusesta tuli lapsena opittua se, että yhteen sydämeen ei mahdu kahta ämmää.

[MIP]

Ja kuten äidinkielenopettajamme aikoinaan lukiossa opetti: " miehen sydämeen mahtuu vain yksi ämmä."

[Erño]

Tai sitten monta kerralla. Tai ei yhtään.