Urheiluväeltä katoaa välillä perspektiivi, kun asioita funtsitaan vain omassa piirissä. Moni luulee, että ympäröivän yhteiskunnan säännöt eivät päde urheilun maailmassa. Oikean ja väärän ero hämärtyy. Tällöin urheilun oma kurinpito ei enää tehoa. Suomesta löytyy useita esimerkkejä, joissa puolirikollinen touhu on loppunut vasta, kun poliisi on puuttunut asiaan.
Kun käräjäoikeus määräsi Semir Ben-Amorille sakon, kiekkoyhteisö ymmärsi heti, että sopivuuden raja on ylitetty. Myös toinen kansallislaji pesis tietää, että poliisi on ystävä. Vedonlyönti oman sarjan peleistä oli huippupelaajille mukavaa ajankulua. Touhun sopimattomuus tiedettiin ja tunnettiin, mutta se sai jatkua, kunnes iso vahinko tapahtui, ja poliisi saapui paikalle. Sopupelikäräjien jälkeen pesiksessä on ollut hyvä henki.
Myös hiihdon dopingkulttuuri alkoi puhdistua vasta kun tuomari luki lakia. Mahdollinen kilpailukielto ei toiminut pelotteena, mutta jo ajatus rikostuomiosta tuo nykyään kylmät väreet hiihtoväen selkäpiihin.
AC Allianssin surullinen kohtalo vuonna 2005 ei opettanut ketään, vaan hämärämiehiä pääsi vielä moneen seuraan. Seurauksia ratkottiin kaksi vuotta sitten käräjillä. Nyt kukaan ei halua enää joutua osaksi rikosprosessia.
Kunpa saataisiin virkavaltaa kunniottamaan vielä poliitikot, liike- ja lakimiehet ja muutkin rikolliset...Urheilijat ovat pohjimmiltaan rehellistä väkeä, siksi he kunnioittavat virkavaltaa.
![Neutraali [:|]](./images/smilies/icon_neutral.gif)
Siinä on vain se ongelma, että nämä eivät ole
..pohjimmiltaan rehellistä väkeä