Erään ruotsinkieltä tarpeettomana pitäneen kaksikielisyyden puolustus:
Olkaamme siis ruotsinkielisiä
Jos jotain olen inhonnut, niin pakkoruotsia.
Huomaan, että kiihkoilu on saanut minut pikku hiljaa muuttamaan mielipidettäni kokonaan. Joskus olen pitänyt pakkoruotsia pienenä pahana. Nyt olen alkanut pitää sitä välttämättömyytenä. Vihapuhe on aina raukkamaista ja tuomittavaa. Ruotsinsuomalaisiin viime aikoina kohdistuneita uhkauksia on vielä tavanomaistakin vaikeampi ymmärtää.
tällainen iljettävä myrsky nousee tunnetusti joka kerta verkossa, kun keskustellaan kielipolitiikasta.
Melkein minkä tahansa uutisen, jossa edes mainitaan ruotsinkieli tai rahan puute missä tahansa yhteiskunnallisessa kohteessa, kommenteissa - ja yleensä vielä ensimmäisten joukossa - on sylkäisty pakkoruotsimaneereja, vaikka itse aiheella ei olisi mitään tekemistä kielipolitiikan tai koulutuksen kanssa.
Muukalaisviha on kuvottavaa sekin, mutta osaamme näköjään vihata myös omaa kansaamme. Ja vielä tällaisessa maassa, jossa oikeudesta omaan äidinkieleen on saatu historiassa tapella. Uhka suomalaisuudelle ovat, kas, toiset suomalaiset.
Ja sitten siuntiolaiset eläkeläiset miettivät, että uskaltaako ruotsia puhua julkisilla paikoilla enää ollenkaan.
Se on väärin. Se on niin väärin, että uskoisin jopa useimpien täysjärkisten pakkoruotsin vastustajien asettuvan niiden eläkeläisten kanssa samalle puolelle.
Tällaista ei saa hyväksyä, oli peruskoulun kielipolitiikasta sitten mitä mieltä hyvänsä. On perusihmisoikeus saada puhua omaa kieltään pelkäämättä.
Oikeutta koskemattomuuteen, omaan identiteettiin ja kieleen sietää puolustaa kaikkialla. Tällaisessa tilanteessa meidän kaikkien on syytä puhua ruotsia välillä, oli äidinkieli kumpi vain, ja nimenomaan julkisesti.
Ruotsi on kaunis kieli. Puhutaan sitä, pää pystyssä, lauletaan vaikka tai huudetaan, piirrellään ruotsinkielisiä graffiteja aseman seinään.
Mitä vain, mutta ei ainakaan olla raakalaisten edessä hiljaa.
Ruotsinkielen ongelmaksi kokevien kannattaa lukea
Suomen kenraalikuvernööri Bobrikovin toimista - jollaisia muuten saattaa olla suomalaisilla edessä lähivuosikymmeninä, jos diktaattori Putin saa jatkaa touhujaan nykyiseen malliin.
En vastusta myöskään venäjän opiskelumahdollisuuksia - jos kieltä haluaa opiskella ja uskaltaa veli venäläisen kanssa lähteä bisnestä yrittämään, niin onnea vain; veikkaan kyllä että lähivuosina suomalaisia bisnesmiehiä palaa sieltä verissä päin, ja ovat tyytyväisiä kun ovat pääseet pois. Surkeammin on niillä, joiden kielen opiskelu tulkitaan tehdyksi vakoilutoiminnan vuoksi, he eivät pääsekään niin helposti pois, vaan todennäköisesti joutuvat viettämään loppuelämänsä Venäjän vankiloissa; heidän onnekseen aika on kuitenkin lyhyt, Putinin armahdus päästää lopullisesti kaikista vaivoista yleensä muutamassa vuodessa.
![Salaisuus [:#]](./images/smilies/47_47.gif)