Valokuvauksesta harrastuksena, jopa intohimona

[Mikael K.]

Pitääköhän siellä käyttää myös filmiä?

Saa varmaan sitäkin käyttää, mutta uskoisin kyseessä olevan Leica M-sarja yleisesti.

Heräsi vain epäilys, kun uutisessa puhuttiin 35mm:n Leican M-sarjasta. Vai oletanko väärin tässä suhteessa? M-sarjan digeissähän ei kaiketi ole 35mm:n filmiä vastaavaa kennoa.

[ompputetteri]

On niissä uudemmissa, taisi M9 olla ensimmäinen digi josta täysikokoinen kenno löytyi. M8:ssa 1.3 croppi.

[Tauvo]

^ Näinhän se on. S-sarjassa on sitten se isompi kenno ja uudet M:t ovat puoli vuosikymmentä olleet 24x36mm kennolla.

[Tauvo]

Mielenkiinnolla odotan, vastaako Leica tällä tulevalla "Mini M:llä" kuluttajien toiveisiin, vai tuleeko joku täysikennoinen kiinteällä polttovälillä varustettu pokkari ilman etsintä 3500€:n hintaan.
Jokainen vähänkin uskottava lähde väittää sen olevan myös "Made in Germany"-tuote ja siitä sen sijoittaminen tuotesarjaankin M:n ja X2:n, kahden saksalaisen väliin vihjaa. Ei siis mitään pimpattua Panasonicia ainakaan ole tulossa, vaikkei kai niissäkään mitään vikaa ole, muiden kuin Panasonicin ostajien mielestä...

[rthghdfger]

En tiedä vastattiinko kuluttajien toiveisiin, muttei ainakaan minua kiinnosta 70 mm vastaava zoomin tele valovoimalla 6.3.

[Tauvo]

^ Ja minua ei 65mm vastaava tele valovoimalla f11. En tosin tiedä miten sekään liittyy noihin "Made in Germany"-versioihin.

Edit: Olet varmaan nähnyt myös tämän linkin jutun? http://leicarumors.com/2013/05/28/first ... line.aspx/

Ei tuo voi pitää paikkaansa, ainakaan toivottavasti.

[JHA]

^ Ja minua ei 65mm vastaava tele valovoimalla f11. En tosin tiedä miten sekään liittyy noihin "Made in Germany"-versioihin.

Edit: Olet varmaan nähnyt myös tämän linkin jutun? http://leicarumors.com/2013/05/28/first ... line.aspx/

Ei tuo voi pitää paikkaansa, ainakaan toivottavasti.

Jos tuo huhu oikeasti pitää paikkansa niin voi hyvänen aika sentään.. kyllä apinaa koijataan ja pahasti

[adele]

Tää on tätä, köyhät ja ymmärtämättömät, eivät kameran kohderyhmään kuuluvat nillittävät epäoleellisuuksista. On kuin Tekniikan Maailman saitti, jossa yhteiskunnan tai vanhempien hyväntahtoisuuden varassa elävät peräkammarin vemppaajateinit kommentoivat miljonäärien autoja tyyliin, "huono valinta suomen talveen, en ottaisi".

Halutessaan Leican omistajalla on varaa kuljetuttaa itsensä paikkaan, jossa Aurinko paistaa, jolloin joku f/6.4 ei ole haitta tai este kuvaamiselle. Pitkä zuumi on omiaan, kun Carnival Cruisen kannelta ikuistaa tänään ties minkä mombasan katunäkymää (Hei Kultsi, mikäs läpi tämä nyt onkaan missä me nyt olemme?), jossa muti... neek... paikalliset rähinöivät keskenään tapellessaan dollarin seteleitä sisältävästä tukosta, jonka kuvaaja on kipannut laivasta parempia toimintakuvia saadakseen. Tuosta voikin siirtyä drinkkibaariin. Matkalla itsensä voi kuvauttaa myötävalossa japaninlippurajattuun kuvaan avuliaan miehistön jäsenen avulla kannen kiipeilyseinää vasten.

Kotona sitten katsellaan dng-fileitä kameran mukana tulleesta ilmaisesta Lightroomista, joilla kuvilla sitten parhaan mukaan yritetään pitkästyttää pahaa aavistamattomia tuttuja ja sukulaisia. Mitä enempää sitä voisi elämältään ja kameraltaan vaatia?

_X4Y1720.jpg

Pesuvatikerjäläisiä, Tonle Sap -2005.

[Mikael K.]

-- jolloin joku f/6.4 ei ole haitta tai este kuvaamiselle. --

Kysymyshän on siitä mitä halutaan. Jos tarkoitus on saada aukolla 1.2 kuva neulasta ja muu halutaan sulkeistaa niin silloin aukko 6.4 on jo liikaa. Siinä ei auta vaikka kuvaisi kuinka Karibialla tai jos kamerassa on punainen pylpyrä, kun syväterävyyden halutaan olevan hiuksen ohuen. Tästä näkökulmasta katsottuna kyse ei ole epäolennaisuuksista vaan itse asian ytimestä.

[JHA]

Tää on tätä, köyhät ja ymmärtämättömät, eivät kameran kohderyhmään kuuluvat nillittävät epäoleellisuuksista. On kuin Tekniikan Maailman saitti, jossa yhteiskunnan tai vanhempien hyväntahtoisuuden varassa elävät peräkammarin vemppaajateinit kommentoivat miljonäärien autoja tyyliin, "huono valinta suomen talveen, en ottaisi".

Tässä tapauksessa vain tuollainen kolmen tonnin leluleica olisi vähän niinkuin se dressmanista ostettuun ja vähän huonosti istuvaan pukuun sonnustautunut vekselivetoinen nousukas joka yrittää näyttää oikealta kohderyhmäläiseltä mutta erottuu tennissukkineen massasta salin laitaan saakka

[adele]

-- jolloin joku f/6.4 ei ole haitta tai este kuvaamiselle. --

Kysymyshän on siitä mitä halutaan. Jos tarkoitus on saada aukolla 1.2 kuva neulasta ja muu halutaan sulkeistaa niin silloin aukko 6.4 on jo liikaa. Siinä ei auta vaikka kuvaisi kuinka Karibialla tai jos kamerassa on punainen pylpyrä, kun syväterävyyden halutaan olevan hiuksen ohuen. Tästä näkökulmasta katsottuna kyse ei ole epäolennaisuuksista vaan itse asian ytimestä.

Jos joudun katselemaan kuvia, joissa toisessa on f/1.2 aukolla otettu kuva neulasta tai f/6.4 otettu kuva tappelevasta neek.... paikallisväestöstä, niin kallistun ehdottomasti f/6.4:n puoleen.

En tiedä kuinka moni täällä on koskaan omistanut valovoimaista optiikkaa kohtuullisella polttovälillä ja vielä kuvannut moisella optiikalla käyttäen kinokennoa? Jutuista ja hehkutuksesta päätellen aika harva. Muutaman moisen optiikan omistaneena voin kokemuksesta kertoa, että kalkki on paljon karvaampaa kuin esitteitä lukien ja muiden vintage tai muiden hehkuttelevien kouhkaajien ja pörvästien juttujen perusteella luulisi.

Ensin maksat +2000€ optiikasta. Sitten sinulla on maanalaisen paikan iso ja painava optiikka, jossa yleensä ei ole vakaajaa. "Eihän moisessa tarvita vakaajaa, sanoo Tuomas". Todellisuudessa tarvittaisiin.

Valovoimaiset linssiryhmät ovat painavia ja siten hitaita siirrellä. Eli toinen ominaisuus, ei siis vika, on onnettoman hidas tarkennus. Kalenterista saat katsoa, koska tarkennusmoottorin on saanut tehtyä työnsä. "Mutta eihän tuollaisessa "potrettilinssissä" tarvita automaattitarkennusta tai nopeaa sellaista, sanoo Jani-Petteri". Kyllä tarvittaisiin. Hitaus ei ole valokuvauksessa koskaan etu.

No, sitten noiden pienten alkuvaikeuksien jälkeen haluat kuvata optiikan minimietäisyydeltä f/1.2 aukkoa käyttäen. Pienen harjoittelun jälkeen huomaat, että terävän kuvan saamiseksi joudut kuvaamaan vähintään 3 x tavallista enemmän kuvia, jotta saat haluamasi. (DOFfihan lasketaan mainitsemillani premisseillä milleissä, ei senteissä.) Huomaat että joudut himmentämään reilusti jotta saat riittävän terävyysalueen kuvaan.

Lopulta mietit mihin tätä voisi käyttää? Aikasi pähkäiltyäsi huomaat, että viimeisen polven 70-200 f/2.8 tekee käytännössä kaiken paremmin kuin tuollainen f/1.2, vain aivan viimeisessä terävyydessä tule (ehkä) aavistuksenomaisesti takkiin, jonka eron huomaaminen vaatii lähes epäinhimillisiä kykyjä sekä ponnisteluja. Samalla 70-200 f2.8 hoitaa leikiten sata muuta tarvetta johon f/1.2 ei taivu.

_MG_0488.jpg

f/1.2 ei mitään terävää kuvassa

[arisel]

f/1.2 ei mitään terävää kuvassa

..eikä kuvaajassa!

Kiitos tuosta, olen juuri miettinyt kannattaisiko ostaa huonovalovoimainen mutta nykyistä pidempi zoomi entistä tark... siis pidemmälle kuvaamista varten.

[adele]

olen juuri miettinyt kannattaisiko ostaa huonovalovoimainen mutta nykyistä pidempi zoomi entistä tark...

Todellisuudessa valovoimaa ei korvaa mikään. Ei kennon herkkyys, eivätkä vakaajat tai ... mikä se Aman termi on ?... triffidit? (tarkoitan monopodia tai jalustaa)

Mutta.

Aina ja poikkeuksetta kannattaa kääntyä Antiikin Kreikan "oikean mitan" tai "tasapainon" Jumalan eli Sofrosynen puoleen. Kokonaisuus ratkaisee. Asioiden tulee olla tasapainossa, sillä ketju on yhtä vahva kun sen heikoin......HK:n sininen lenkki.

Tasapainoinen kokonaisuus kiertää kehää yhden asian ihmeen ympärillä. Oman kokemuksen mukaan erityisen valovoimaiset objektiivit ovat noita yhden asian ihmeitä.

Kauniisti, valokuvaustermein voidaan todeta, että hehkuttajien bokeh on siirtynyt korvien väliin.

[arisel]

Jees, valovoima on ehdottomasti in...

Tässä tapauksessa kuitenkin valovoimalla olisi niin kova hinta, että taskurahahintainen saa riittää - etenkin koska kuvaaminen on melko vähäistä ollut viime aikoina, niin ei niin ihmeitä viitsi kalustoon panostaa. Pientä päivittelyä ajattelin vain harrastaa, ehkä.

[amanita]

Todellisuudessa valovoimaa ei korvaa mikään. Ei kennon herkkyys, eivätkä vakaajat tai ... mikä se Aman termi on ?... triffidit? (tarkoitan monopodia tai jalustaa)

Statiivi.

Kiehtova, vietteleväkin kasvokuva, otin opikseni tarkennuksen vain toiseen silmään.

[arisel]

Statiivi.

Eikös tuo ole joku verenpainelääke tms?

[amanita]

Statiivi.

Eikös tuo ole joku verenpainelääke tms?

Elä sekoita statiiniin.

[Mikael K.]

Kysymyshän on siitä mitä halutaan. Jos tarkoitus on saada aukolla 1.2 kuva neulasta ja muu halutaan sulkeistaa niin silloin aukko 6.4 on jo liikaa. Siinä ei auta vaikka kuvaisi kuinka Karibialla tai jos kamerassa on punainen pylpyrä, kun syväterävyyden halutaan olevan hiuksen ohuen. Tästä näkökulmasta katsottuna kyse ei ole epäolennaisuuksista vaan itse asian ytimestä.

Jos joudun katselemaan kuvia, joissa toisessa on f/1.2 aukolla otettu kuva neulasta tai f/6.4 otettu kuva tappelevasta neek.... paikallisväestöstä, niin kallistun ehdottomasti f/6.4:n puoleen.

En tiedä kuinka moni täällä on koskaan omistanut valovoimaista optiikkaa kohtuullisella polttovälillä --[/quote]

Aivan. Tilanne on kohdallani erilainen. En ole koskaan kuvannut huippukalustolla vaan pyrkinyt vähitellen kokoamaan itselleni sopivan. Eniten pidän 50/1.4 objektiivista. Tarkemmin kuviani katsoessani aukot välillä 1.6-4 ovat eniten käytössä. Harvemmin käytän aukkoa 8 tai 11. Salamavaloilla kuvatessani aukot väliltä 4-11 ovat käytössä. Oheinen kuva on sellaisesta ympristöstä missä kuvaan ehkä eniten. Tästä syystä pidän valovoimaisista objektiiveista. Tietysti toisena vahvana vaikuttajana on hinta, kun en ole kovin varakas. Siksi mainitsemasi objektiivit ovat minulle tuntemattomia muutamia kokeiluita lukuun ottamatta. Monet niiden hyvyydestä kiistelevät mutta minulle se on melko yhdentekevää. Pääasia on se, että saan sellaisen kuvan kuin haluan. Toisaalta on kyllä myönnettävä, että pidän laadusta jos sellainen on kohtalaisen helposti tavoitettavissa ilman konkurssin mahdollisuutta.

[adele]

Oheinen kuva[/url] on sellaisesta ympristöstä missä kuvaan ehkä eniten. Tästä syystä pidän valovoimaisista objektiiveista..

Kalusto on kokonaisuus.
Jos idea on kuvata "oheisia kuvia" (itselle täysin käsittämätön kuvauskohde ja -laji) objektiivi ja sen valovoima ovat yksi osa palettia, jolla kuvaaminen asialliseen laatuun pyrkien on mahdollista.

Keskimäärin "oheiset kuvat" vaativat parhaan mahdollisen (lue=kalleimman) kaluston mitä rahalla saa. Mikään taito ei korvaa puuttuvaa valovoimaa, hidasta tarkennusta tai kepulisarjan rungon onnetonta vastinetta. Minkä tahansa liikkeen tai urheilun kuvaaminen sisätiloissa vaatii lähtökohtaisesti hyvin syvät taskut.

Valokuvien saaminen moisesta on mahdotonta, koska valokuvaus on minulle nimensä mukaan ennen kaikkea valonkuvaamista. Asiallinen dokumentaatio (joka ei siis ole valokuvaamista) "oheisesta" betoniakvaariosta vaatisi 6500€:n rungon (esim Canon EOS-1D X) ja samanhintaisen Canon EF 200mm f/2L:n ja monopodin, sekä parintonnin laajiksen, eli 15500€:lla pääsisi alkuun. Halvemmalla selviää jos ostaa käytettyä kalustoa, optiikat tietysti maksavat maltaita, mutta runkoja saa halvemmalla.

Jos moiseen ei ole varaa, lopputulos on rääpimistä, kuten mallikuvasta näkee. Eli parasta pysyä katsojana.

Valokuvauksessa on tosin paljon genrejä, jossa 200€:n kalusto on täysin riittävä, jos on silmää ja taitoa. Kuten mikä tahansa kuvaus, jossa ihminen on pääosassa ja jos häntä ei ole tarve kuvata pimeässä kopissa.

[KunkkuJ]

Valokuvauksessa on tosin paljon genrejä, jossa 200€:n kalusto on täysin riittävä, jos on silmää ja taitoa. Kuten mikä tahansa kuvaus, jossa ihminen on pääosassa ja jos häntä ei ole tarve kuvata pimeässä kopissa.

Eiköhän se ole niin, että keskivertoharrastaja, joihin todennäköisesti suuri osa tämän palstan kirjoittajista kuuluu, saisi vähintään 90% kuvistaan otettua 90% halvemmalla kalustolla kuin millä täällä kehuskellaan. Mutta onhan ne kivoja munanjatkeita ne laitteet ja niiden kehuskelu täällä tuottaa suurta tyydytystä, eli sijoitettu raha ei ole mennyt hukkaan!

[Mikael K.]

Kalusto on kokonaisuus. --

Niinpä. Oman kalustoni olen ostanut käytettyinä ja halvalla. Tavoitteenani on ollut kohtuullinen laatu hankintojen viemättä mierontielle. Kallis hinta on tästä näkökulmasta katsottuna mielestäni sivuseikka. Varsinkin, kun saavutin linkkaamassani kuvassa tavoitteen siinä mielessä, että halusin liikkeen näkyvän. En pidä staattisista kuvista, joissa liike ei näy. Tosin on niilläkin paikkansa mutta joku muu saa kuvata niitä. Onko sellainen steriili muovikuva sitten sinänsä arvokas on jo toisen pohdinnan arvoinen kysymys.

Oikeastaan kuvaamani pääkohteet ovat ihmiset ja heidän toimintansa. Sillä ei sinänsä ole merkitystä onko se kohde veitsen terävä vai jotakin muuta. Olennaisena pidän sitä, että löytäisin tilanteen tunnelman. Mainitussa kuvassa oli lisäksi tarkoitus kokeilla miten saan vanhahkolla kameralla terävyysalueen hallintaan, kun kohde liikkuu hieman satunnaisesti. Moottoripyörän ja kuskin liike on se juttu, jonka halusin saada kuvaan mukaan. Se kertoo siitä, että tasapainon säilyttäminen tuollaisessa tilanteessa vaatii paljon ennakkotöitä. Sille en laske paljon painoa, että kuvassa käyttämäni kalusto maksoi kenties murto-osan siitä mitä laskeskelit. Toki sellaisella kalustolla saisi paljon sellaista aikaan mitä minun kalustollani ei saa. Kyse on kuitenkin harrastuksesta eikä tarkoitus ole sijoittaa koko elämää pelkkiin kameroihin ja sälään.

[adele]

Olennaisena pidän sitä, että löytäisin tilanteen tunnelman. Mainitussa kuvassa oli lisäksi tarkoitus kokeilla miten saan vanhahkolla kameralla terävyysalueen hallintaan, kun kohde liikkuu hieman satunnaisesti. Moottoripyörän ja kuskin liike on se juttu, jonka halusin saada kuvaan mukaan.

Hmmm... jos olisi pakko ottaa kuva moisesta tilanteesta moisessa betoniakvaariossa moisesta kohteesta ja pitäisi löytää tilanteen tunnelma, lähestyisin kuvausta toisin.

Ihmistä kiinnostaa ihminen. Tuossa tilanteessa itse objekti on kypärän takaa kasvoton, persoonaton olio. Hänestä ei irtoa mitään, jolla "tunnelmaa" saisi vangittua. Eri asia olisi, jos kuskilla olisi avokypärä ja saisit hänen ilmeitään vangittua. Esimerkiksi, jos kuskin kaatuessa saisit vangittua tilanteen juuri ennen kun hänen lärvinsä iskee betoniin ja ilmeestä pystyisit lukemaan "kohta Reinoa sattuu leukaan". Silloin itse kuski olisi katsojasta kiinnostava.

Ideasi on "liikkeen näkyvyys". (Yleensä tätä selitystä käytetään kun kaluston resurssit eivät veny liikkeen pysäyttämiseen, ollaan yhden vaihtoehdon loukossa muiden optioiden olle "no-can-do"). Kuvan Exifistä näin, että rungon ja optiikan huomioiden pyrkimys oli johonkin, sillä ISO oli tilanteeseen ja runkoon nähden alhainen (1000)), suljinajan (1/60) ollessa mielestäni "merkillinen". Ei hidas, ei nopea, sellainen hajuton ja mauton perusluterilainen suljinaika tilanteeseen ja tunnelman vangitsemiseen nähden.

Mitä olisin tehnyt toisin kalustollasi, jota olisin paremmin pystynyt vangitsemaan tilanteen "tunnelman"?
Olisin ensinnäkin puskenut ISO 3600:aan. Valotusajan olisin laskenut puoleen eli 1/30:een. Lonkalta laskien tuolla kombinaatiolla voisin himmentää n 3 aukko lisää eli tuonne 8 tienoille. Miksi näin?

"Tunnelman" vangitsemiseksi olisin tarkentanut väkijoukkoon (kasvoihin) ja laittanut tarkennuksen pois päältä. Olisin pyrkinyt etsimään rajauksen, jossa katsojat olisivat hieman lähempänä mopoilijaa (rajaus enemmän oikealle). Lisääntynyt syvyysterävyys olisi antanut pelivaraa, vaikka katsojat eivät olisi aivan samassa tasossa. (teräviä kasvoja paikallaan olevista katsojista). Samalla optiikkasi olisi toiminut teknisesti parhaalla alueella.

Objektiivisi polttovälillä ja 1/30:n valotusajalla on vielä mahdollista ottaa terävä kuva katsojista (ainakin osan kasvoista) samalla kuin mopo-Einarin liike lisääntyy. (jos olisi triffidi käytössä, laittaisin kameran triffidille, oikea rajaus ja odottaisin ratkaisevaa hetkeä, näin kuva olisi terävyydeltään vielä parempi)

ISO 3600 lisäisi vähän kuvan kohinaa, mutta 5D kestää moisen mainiosti, (samalla saat syyn päivittää LR4:een jossa on loistava kohinanpoisto, jos se kohina nyt joitakuita häiritsee)

Mitä imaginaarisessa betoniakvaario-kuvassani pörrääjästä näkyisi?
Epämääräinen liikkeessä oleva objekti tekemässä temppuja. Kuvassa kymmenen tai parikymmentä katsojaa kasvoineen, jotka seuraavat pörrääjää silmä kovana, erilaiset ilmeet kasvoillaan. Näkyy jännitystä, pettymystä (kun ei kaadu) ihailua, näkyy ties mitä...

Moinen kuva palkitsisi katsojan, koska ihmiskasvot ovat ihmiselle kiinnostavia. Voisimme lukea tunteita ja siten saada emotionaalinen suhde kuvaan. Silmämme ja ajatuksemme tekisivät monta keikahdusta ja matkaa kuvassa. Sitä ei ohitettaisi noin vain.

Nyt katsojaa ei palkita. Kuvassa on melkein epäterävä pörrääjä ja joukkoa epäteräviä katsojia, joista katsojista ei saa mitään tolkkua. "Aha, epäterävä pörrääjä ja joukko epämääräisiä hattivatteja betoniarkussa, seuraava".

Mikä parasta tässä kaikessa? Hinta 0€.

kaappaus 2013-5-31 kello 19.43.48.jpg

Ps. Siis ylläollevassa on kyse nimen omaan "terävyysalueen hallinnasta". Jos se mielestäsi on kuvassasi kohdallaan, niin olet kaiken avun ulottumattomissa.

[Mikael K.]

Hmmm... jos olisi pakko ottaa kuva moisesta tilanteesta moisessa betoniakvaariossa moisesta kohteesta ja pitäisi löytää tilanteen tunnelma, lähestyisin kuvausta toisin. --

Kiitos ensiksi kritiikistäsi. Pohdin sitä omasta näkökulmastani ja yritän valottaa sitä miksi kuvasin niin kuin kuvasin. Kamera oli minulle tuossa vaiheessa vielä uusi, joten en ollut perillä sen kaikista ominaisuuksista. Ovatko ominaisuudet vieläkään tuttuja vaikka olenkin sillä kuvannut yhtä sun toista. Kokemattomuus kameran suhteen näkyy siis kuvassa. Kuvaustilanne olikin hyvät juuri kameran ominaisuuksiin tutustumisessa. Samalla kuitenkin pidin kuvaamastani, joten laitoin yhden ruudun 20:stä esille.

Mielestäni oli mukava kuvata tuollaista pörisijää autohallissa ja opetella samalla minulle uuden kameran ominaisuuksia. Tämän lisäksi pyrin tietysti siihen, että kuva voisi olla muutakin kuin vain pelkkää kokeilua. Halusin kuvata ennen kaikkea sen tunnelman mikä vallitsee, kun kaikki haluavat olla tuollaisissa tilanteissa kasvottomia ja esittää jotakin muuta mitä ovat. Minä ainakin olin vieraantunut koko porukasta enkä oikein päässyt sisälle siihen teennäisen kovaan prätkäjengi tunnelmaan, joka huokui paikalla olleiden nahkaliiveistä. Tunnuksia oli paikallisen mopoyhdistyksen liiveistä aina sombreropäihin asti paikalla ja se leimasi koko ilmapiirin. Vai olivatko ne nahkakuulia?

Kuvassa pyörän pääkallo ja kasvot kypärän alla sekä kuvailemani ilmapiiri sekä vielä outo kamera vaikuttivat siihen millaisen kuvan otin. Vaikka nyt tiedänkin, että ISO-arvoa olisi voinut nostaakin ylöspäin ja kuvata ehdottamallasi tavalla niin halusin suljinajan olevan se 1/60s ja aukon riittävän pienen. Ympärilläni oli väkeä, niin että tunnelma muistutti sardiinitölkin sisältöä. Toki jos olisin varustettu isommalla egolla niin olisin saanut tilaa ympärilleni. Vaikka tilaa olisikin ollut niin olisin pitäytynyt valitsemassani valotusajassa. Siinä näkyy liike ja kameran saa pidettyä vakaana ilman jalustaa. Onko valinta sitten lopulta oikea? Sen näkee ehkä 10:n vuoden kuluttua, kun muistikuvat kuvaustilanteesta ovat haalistuneet ja jäljellä on vain kuva.

[adele]

Ovatko ominaisuudet vieläkään tuttuja vaikka olenkin sillä kuvannut yhtä sun toista.

Nyt viimeistään runkosi tarkennuksen hitaus on käynyt selväksi?
Kaluston ominaisuuksien tunteminen auttaa kiertämään ongelmakohtia ja löytämään kaluston vahvuudet. Säästää hermoja ja oppii enemmän jos rakentaa kuvaamisensa kaluston vahvuuksien varaan.

..kaikki haluavat olla tuollaisissa tilanteissa kasvottomia ja esittää jotakin muuta mitä ovat. Minä ainakin olin vieraantunut koko porukasta enkä oikein päässyt sisälle siihen teennäisen kovaan prätkäjengi tunnelmaan, joka huokui paikalla olleiden nahkaliiveistä. Tunnuksia oli paikallisen mopoyhdistyksen liiveistä aina sombreropäihin asti paikalla ja se leimasi koko ilmapiirin. Vai olivatko ne nahkakuulia?

Hmmm... "vapaa", "kapinallinen" prätkäkulttuuri, jossa ollaan "yksilöllisiä" samalla, kun käytetään lähes sotilaallisella tarkkuudella muiden "yksilöllisten vapaiden kapinallisten" hyväksymiä asuja on puhtaasti koominen ilmentymä. Joukossa on aika paljon sellaisia, joilla elämä menee oman uskottavuutensa ylläpitoon. Heille tai koko heidän edustamalleen kulttuurille ilkkuminen nostaa välittömästi, kuten aina heikolla itsetunnolla varustetulle irvisteleminen, ei toivottuja primitiivireaktiota. Kokemusta on.

Enemmän katsojiin keskittyen moinen kuvaustilaisuus olisi mielestäni mainio mahdollisuus tunnelmoida heidän, prätkäkulttuurin ja tilanteen koomisuudella. Kuva kymmenestä kivikasvoisesta "yksilöllisestä vapaasta kapinallisesta" identtisissä poikakerho-uniformussa muodostaisi herkullisen kuvan.

Jos ajatellaan kuvaamista yleensä, niin parhaat kuvat harvoin syntyvät keskittymällä itse tapahtumaan, oli se sitten kuinka mesmeroiva tahansa. Valokuvaaja on valokuvaaja, koska hän näkee asia eri tavalla kuin tavis. Lisäksi jokainen kuvaaja tietää, että ei käytännössä muutenkaan muista mitään kuvaamistaan tapahtumista, koska huomio ja ajatustyö ovat täysin keskittyneet sen seuraavan kuvan ottoon. Kaikki muu ympärillä tapahtuva on merkityksetöntä, (ellei sitä voi kääntää kiinnostavaksi valokuvaksi).

Toki jos olisin varustettu isommalla egolla niin olisin saanut tilaa ympärilleni.

Jos jalkapallokentän kokoinen ego auttaa kuvaamista, niin miksi et kehittäisi sellaista?

[Mikael K.]

Ovatko ominaisuudet vieläkään tuttuja vaikka olenkin sillä kuvannut yhtä sun toista.

Nyt viimeistään runkosi tarkennuksen hitaus on käynyt selväksi?
Kaluston ominaisuuksien tunteminen auttaa kiertämään ongelmakohtia ja löytämään kaluston vahvuudet. Säästää hermoja ja oppii enemmän jos rakentaa kuvaamisensa kaluston vahvuuksien varaan. --

Enemmän katsojiin keskittyen moinen kuvaustilaisuus olisi mielestäni mainio mahdollisuus tunnelmoida heidän, prätkäkulttuurin ja tilanteen koomisuudella. Kuva kymmenestä kivikasvoisesta "yksilöllisestä vapaasta kapinallisesta" identtisissä poikakerho-uniformussa muodostaisi herkullisen kuvan.

Jos ajatellaan kuvaamista yleensä, niin parhaat kuvat harvoin syntyvät keskittymällä itse tapahtumaan, oli se sitten kuinka mesmeroiva tahansa. Valokuvaaja on valokuvaaja, koska hän näkee asia eri tavalla kuin tavis. Lisäksi jokainen kuvaaja tietää, että ei käytännössä muutenkaan muista mitään kuvaamistaan tapahtumista, koska huomio ja ajatustyö ovat täysin keskittyneet sen seuraavan kuvan ottoon. Kaikki muu ympärillä tapahtuva on merkityksetöntä, (ellei sitä voi kääntää kiinnostavaksi valokuvaksi).

Toki jos olisin varustettu isommalla egolla niin olisin saanut tilaa ympärilleni.

Jos jalkapallokentän kokoinen ego auttaa kuvaamista, niin miksi et kehittäisi sellaista?

Yritän pitää egon siedettävissä rajoissa. Muuten se käy rasitteeksi ja ovi käy pieneksi.

Se kameran tarkennusnopeus tai sen hitaus kävi kyllä melko äkkiä selväksi sen ostettuani. Joskus nuorempana, kun ensimmäinen kamerani oli täysin käsisäätöinen opin tarkentamaan nopeasti käsin. Kaikki neljä käytössäni ollutta automaattitarkenteista ovat melko hitaita, joten tarkennuksen opettelu on ehkä vienyt eniten aikaa. Tosin kuvaan melko harvoin liikettä, joten se ei siinä mielessä ole ongelma.

Otin kyseisessä näyttelyssä useampia kuvia. Ehkä noin 50 kpl. Eniten mielenkiintoa herättivät HIFK tai Jokerit-pyörän ympärillä pörränneet katsojat. Samoin kaikki Harley-osastolla olleet. Kasvoilta saattoi lukea suvereenin asiantuntijuuden vaikka se kyllä herätti hieman epäilyjä. Minulla ei sinänsä ole mitään kaikenlaisia pärinäpoikia vastaan mutta näin täysin ulkopuolisena sen kulttuurin koomiset piirteet näkyivät selvästi.

Kuvasin myös joitakin pyöriä ja kuvaaminen oli oikeastaan vain näppäilyä. Samalla sain tuntumaa kameraan ja sitä pidin arvokkaimpana kokemuksena näyttelystä. En asettanut mitään päämäärää kuvaamiselleni etukäteen, joten koko näyttely oli puhtaasti huvimatka. Matkaan tarttui joitakin kuvia, joista pidän.

Leikkimielisyys ja hupi ovat havaintoni mukaan joskus hyväksi, niin että ei jumitu liian vakavaan kuvaamiseen. Leikkimielisyyden puute lienee aikuisilla suurin ongelma kuvatessa. Siitä syntyy pönöttäviä ja vakavia kuvia, joita toiset pönöttäjät arvioivat pönkkäämällä kaiken oven väliin. Tätä haluaisin välttää ja saada leikkimielisyyden ja keveyden pysyvän mukana kuvaamisessa. Olen luonteeltani vakavamielinen, joten leikki vaatii asennoitumista ja joskus itsensä naurettavaksi asettamista. Voi leikkimielisyyden löytämiseen jokin muukin tapa olla.

Havaintosi siitä, että parhaat kuvat syntyvät sivutuotteena on hyvä. Varsin usein olen törmännyt aivan samaan ilmiöön. Keskittyminen itse tilanteeseen tekee kuvaamisesta hieman säänneltyä ja joskus tarkkojen kriteerien täyttämiseen keskittyminen tuhoaa parhaan luovuuden. Kuvista tulee kyllä hyviä mutta paras särmä puuttuu.

Liitin vielä mukaan yhden vanhan kuvan, jonka otin yksissä häissä hetken hengähdystauolla.

Kakku.jpg