Ja nuo väriliu'ut.

Ikonit on juuri niin kamalan rumia kuin kuvista saa käsityksen enkä tiedä kuinka kauan noihin tottumisessa menee jos se ylipäätään onnistuu. Retina-näytön ilo on nyt vain ja ainoastaan siinä että kuvakkeiden reunat kaareutuvat pikselöitymättä, muuten ollaan sitten niin niukalla linjalla yksityiskohtien kanssa että vastaavaa olen nähnyt lähinnä jossain clip-art kuvituksissa.
Sekä Control Center että ilmoituskeskus luovat läpikuultavuudellaan sellaisen halvan läpikuultavuus/sumennus-efektin joka tuli tutuksi Windows Vistassa räikeämpiä taustakuvia käytettäessä.
Shokkihoito jatkui Asetuksissa jossa joka ikinen kuvake on nyt sininen ja nopealla silmäisyllä ei sitten enää niin vain sanotakaan missä päin listaa ollaan. Kuvakkeet itsessään ovat sentään selviä, mutta ihme monotonia tuolla hallitsee kotinäytön oksennuksen kontrastiksi.
Kansioiden taustaksi iOS 7 päätti sitten rauhallisen sinivihreän seesteisen taustakuvani perusteella valita tasaisen ällö-turkoosin (vihaan tuota väriä) lätyn.
Erilaisia, turhia, zoomausefektejä on paljon käytössä.
Kokeilin jo että iOS 6:n palautus onnistuu tarvittaessa, mutta annan tälle nyt vaikka viikon aikaa – josko vaikka aivot turtuisivat jotenkin. Uusia hyödyllisiä ominaisuuksia on kuitenkin tarjolla, joten paras yrittää totutella ja toivoa että vähän tultaisiin takaisin päin Applen puolelta.