Kolumni - Rikkaan ei täydy olla uhri
Tavallaan on luontevaa, että ihminen, jolla menee erityisen hyvin, kiittää ympäristöä, jossa on kasvanut. Mutta suomalaisten elinkeinoelämän johtajien haastatteluissa on viime vuosina painottunut toisenlainen puhe.
Olemme kuulleet loputtomasti siitä, miten hyvinvointivaltio on mennyt liian pitkälle ja miten rikkaat karkaavat maasta, jos verotusta ei rukata heidän etujensa mukaan.
Haastatteluista tulee kuva, että ne, jotka ovat saaneet Suomessa eniten, ovat yhteiskunnan uhreja ja vain niiden, jotka ovat saaneet vähiten, pitäisi osoittaa kiitollisuutta.
Rikas voi olla Suomessa yhteiskuntaan tyytyväinen, sanoa sen ääneen ja säilyttää uskottavuutensa. Kuilu hyvä- ja huono-osaisten välillä on Suomessa kasvanut niin, että osa sosiaalipolitiikan tutkijoista puhuu paluusta luokkayhteiskuntaan.
Kuilun repeämiseen liittyy vastakkainasettelu: rikkaat ja köyhät eivät käsitä toistensa maailmoja. Elinkeinoelämän johtajien vaatimukset hyvinvointivaltion purkamisesta ovat luoneet kuvaa, että yhteiskunta ei voi olla hyvä samaan aikaan rikkaille ja köyhille.
Kun samat johtajat ovat julkisesti esittäneet rikkaat yhteiskunnan epäreilusti kurittamina tukipylväinä ja köyhät loisina, ei ole vaikea arvata, kenen hyväksi yhteiskuntaa pitäisi heidän logiikallaan kehittää.
Selväähän on, että loisia ovat ne, jotka keräävät rahat toisten tekemällä työllä - eivät ne, jotka ovat vailla töitä, koska voittoa tuottava yritys on omistajien ahneuden vuoksi siirretty muualle -
kun mikään ei riitä! 
![[:|]](./images/smilies/icon_neutral.gif "Neutraali"){kind=icon}
![[:D]](./images/smilies/icon_biggrin.gif "Iso hymy"){kind=icon}
![[6]](./images/smilies/icon_twisted.gif "Pirullinen"){kind=icon}
