Kirjassa "Heart Rate Monitor Training for the Complete Idiot" on mielenkiintoinen systeemi. Siinä lenkit jaetaan keveisiin, syke <70% (Karvosen kaava: (Maksimisyke-leposyke)*0,7+leposyke) ja tehokkaisiin, syke>85%. Alkuun on vaikeaa köpötellä niin hiljaa, että syke pysyy tuon "palautumiskaton (recovery ceiling) alla ja erittäin helppoa päästä yli tuon kovan harjoituksen kynnysarvon (treshold floor). Kuukauden-kahden kuluessa tuo alkaa kääntyä päälaelleen. On yhä helpompaa pysyä kevyiden lenkkien aikana <70% sykealueella, mutta kovilla lenkeillä joutuu puristamaan yhä kovemmin, että pääsee yli 85% sykealueelle.
Sykemittarista sen verran, että on siitä hyötyä, jos sen "ohjeita" vaan malttaa noudattaa. Ja ehdottomasti kannattaa pitää mielessä, että esim. nivelet tottuvat juoksemiseen huomattavasti hitaammin kuin keuhkot. Kunto tuntuu nousevan kohisten ja lenkit pitenevät, kovenevat ja niitä tekee mieli juosta yhä enemmän ja useammin... Kunnes paikat on paskana. Muistelisin joskus lukeneeni, että noin 12 viikon kohdilla on otollinen aika odotella paikkojen levähtämistä ja itselläni se taisi pitää aika hyvin paikkaansa.
nimimerkillä "rapakunnosta ekalle (ja ehkä vikalle) maratonille 4 kuukaudessa"
![Surullinen [:(]](./images/smilies/icon_sad.gif)