Taannoin oli juttua työttömän hyppyyttämisestä "turhakurssilla"; tässä Suomen Kuivalehden parin vuoden takainen artikkeli aiheesta; laitoin vähän lainauksiakin.
27.12.2012 Koulutusbisnestä TE-toimiston tuella: Työharjoittelua vai työläiskauppaa?
kerroin, että menisin avoimeen yliopistoon suorittamaan hyödylliseksi kokemani perusopintokokonaisuuden, jonka voisin myöhemmin liittää ansioluettelooni. Rouva sanoi, ettei opiskelu onnistu, ellen tee siitä kirjallista lupahakemusta TE-toimistoon, joka sitten arvioi saanko opiskella avoimessa yliopistossa.
Ilmeni, etteivät avoimen yliopiston ovet olleetkaan avoinna kaikille suomalaisille. Oli yllättävää, etten voinut vapaasti opiskella avoimessa yliopistossa, vaikka en saisi mitään opintoetuuksia eikä opiskeluni olisi johtanut tutkintoon. Usein esillä ollut elinikäisen oppimisen ihanne ei näin ollen automaattisesti koskenutkaan minua, koska olin työtön.
TE-toimiston työpaikkatarjoukset eivät kuitenkaan ole aitoja tarjouksia, jotka voi ottaa vastaan sanomalla ”otan”. Ne ovat tavallisia työpaikkailmoituksia, joihin työttömän tulee hakea. Mielestäni tarjottu tehtävä ei vastannut ollenkaan koulutustani ja työkokemustani. Ilmoitin asiasta TE-toimistoon, kuten tarjouksessa tällaisessa tilanteessa pyydettiin tekemään. Lisäksi kerroin kuinka työnhakuni oli edennyt ja että olin sillä viikolla jo ehtinyt hakea neljää koulutustani ja työkokemustani vastaavaa paikkaa ja liitin mukaan näiden työpaikkojen ilmoitukset. Vastauksessaan rouva ilmoitti seuraavaa:
”Hei!
Kiitoksia ilmoituksestasi. Hienoa, että työnhaku on aktiivista ja paljon paikkoja on haussa. Näistä omatoimisista työnhauista ei ole velvoitetta ilmoittaa meille mutta niihin työtarjouksiin, joita te-toimisto tekee, tulee aina hakea. Jos katsot sitä virallista tekstiä siinä työtarjouksen alussa, niin siitä se velvoittavuus ilmenee. Tehdessämme työtarjouksia työnhakijoille, palvelemme ensisijaisesti työnantajia, joille etsimme soveltuvaa työvoimaa. (…)
Pyytäisin vielä vahvistamaan, aiotko viestini jälkeen hakea paikkaa.
Joudumme aina tekemään kirjallisen selvityspyynnön, mikäli työnhakija ei hae tarjottuun työmahdollisuuteen. Vastauksen perusteella työttömyysturvatiimissä arvioidaan, onko hakijalla työvoimapoliittisesti hyväksyttävä syy kieltäytyä hakemasta ko. paikkaa.”
Alkuinfosta on nyt kulunut yli kolme kuukautta, eikä Suomen johtamisopisto ole ilmoittanut, että he olisivat harjoittelupaikkaa minulle löytäneet. Ymmärrän tietenkin, että avoimia paikkoja on näinä aikoina vähän ja yritykset miettivät rahankäyttöään tarkasti. Ammattitaitoisen harjoittelijan ottaminen on kuitenkin niin edullinen vaihtoehto hoitaa tietty työtehtävä, että luulisi halukkuutta taantuman keskelläkin löytyvän. Voi olla niin, että Suomen johtamiskoulu luottaa pelkästään kurssilaisten itsenäiseen harjoittelupaikan hakuun, ellei sitten kurssille satu tulemaan jotain aivan erityisen hyvää harjoittelijaa, jonka välittäminen eteenpäin on poikkeuksellisen helppoa.
Kuten totesin, esitteessä selvisi että harjoittelupaikan antajien tulee maksaa 6200 euroa + alv Suomen johtamiskoululle siitä, että he saavat työharjoittelijan. Minulle tämä näyttäytyy siten, että TE-toimisto lähetti minut kouluttavalle yhtiölle materiaaliksi, jonka eteenpäin myymisellä tämä tekee liikevoittoa ja mikä parasta, tämän eteenpäin myymisen saattaisi materiaali tehdä ihan itse.
Kilpailuhenkisessä nykyajassa ei markkinahäiriöitä ja -vääristymiä yleensä katsota hyvällä, mutta harjoittelijoiden työmarkkinoita vääristävältä vaikutukselta halutaan sulkea silmät. Jos yritys tukeutuu runsaaseen edullisten harjoittelijoiden käyttöön, lisää tämä myös kilpailijoiden painetta samaan harjoittelijoiden hyväksikäyttöön. Seurauksena tästä ovat edelleen vähenevät avoimet työpaikat kyseisissä tehtävissä. Alkuaan oletettavasti hyvää tarkoittanut työvoimahallinnon ideariihessä syntynyt ajatus työharjoittelusta, saattaa lopulta itse asiassa pahentaa työttömyyttä.
Yksilötasolla työttömyyttä ei myöskään helpota, mikäli työtön F.E.C-koulutusten yhteydessä alkaa etsiä harjoittelupaikkaa itsenäisesti.
Harjoittelupaikkojen etsiminen, hakemusten kirjoittaminen ja harjoitteluhaastatteluissa käyminen on sisällöllisesti aivan samanlainen tehtävä kuin oikeiden työpaikkojen hakeminen. Uskon, että harjoittelupaikkojen hakeminen vähentää työpaikkojen hakua, eikä näin toiminen edistä työnsaantia, joka kaiketi on työttömän pääasiallinen tavoite.
TE-toimiston ostamasta työvoimakoulutuksesta ja harjoittelusta on kuitenkin kolmea hyötyä:
1) työtön voidaan siivota hetkeksi tilastoja ja työvoimaneuvojien kalentereita rumentamasta
2) harjoittelupaikan tarjoavat saavat osaavan työntekijän huomattavan halvalla, huonoja työntekijöitä he eivät saa, koska paikkoja haetaan aivan kuten työpaikkoja haetaan ja haastattelujen jälkeen yritykset ottavat harjoitteluun kenet haluavat
3) liiketominta, jossa tuote myy itse itsensä, eikä kuluja välttämättä synny, ellei kauppoja synny, kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen todellista liiketoimintaa.