Paljon enemmän vai vähän lisää?
Jokainen uusi pala vaurautta tuo vähän vähemmän mielihyvää kuin edellinen rikastumisen merkki. Vähenevien tuottojen laki voi olla talousteoriaa, mutta jokainen tuntee sen käytännössä kotonaan.
Jos vaatimattomalle joululle vaatimattomassa kodissa antaa asteikolla 0–5 arvoksi kolme, niin tuo ylellisinkään joulu tuskin nousee nelosen yläpuolelle, mutta yksinäinen ja koditon joulu jää nollaan. Kun perustarpeet on tyydytetty ja jonkinlainen mukavuus saavutettu, ylellisyyden lisäykset tuovat vain vähän lisää iloa. Joka kierroksella entistä vähemmän.
Sama nopeasti vähenevien tuottojen laki pätee kaikkeen materiaaliseen elintasoon, jos sitä mitataan mielihyvässä. Kodittomalle soluasunto tuo enemmän hyvää oloa kuin yksiö soluasunnosta muuttavalle. Sen jälkeen jokainen lisähuone jälkeen tuo edellistä vähemmän elämisen iloa. Kakkosasunto tai kesämökki ei kaksinkertaista asumisen onnea.
Jos ihmisellä on yksi parin tonnin arvoinen kottero ajokkinaan, upouusi keskivertoauto lisää elämisen tasoa vain hitusen ja satojen tuhansien luksusautokin matelee ihan samassa ruuhkassa sen tonnin kotteron kanssa.
t. nimim. "kohtuullisen tyytyväisenä vanhalla Opelilla ajeleva"
Vaikka elintason nousun merkitys pienenee jokaisella portaalla, silti haaveet entistä paremmasta elävät sitkeästi. Jos ponnistelen ahkerasti, niin saan sitä ja tätä. Jokainen uusi rikkaus tuo hetken mielihyvän – onnistuinpas! – mutta sitten siihen tottuu eikä juuri mikään muuttunut.
Elintasoa voi aina saada lisää eikä sillä ei ole ylärajaa. Tavoite karkaa koko ajan kauemmaksi. Käyttämäni elintaso-onnen asteikon viitoseen ei kukaan koskaan pääse. Jotkut maailman rikkaimmat ihmiset ovat tämän tajunneet: Bill ja Melinda Gates sekä Warren Buffet aikovat lahjoittaa lähes koko omaisuutensa pois hyviin tarkoituksiin.
Pikkusielu-Zückerbürgerilla on pitkä matka ymmärrykseen rahan todellisesta arvosta.
Tämä ymmärryksen puuttuminen aiheuttaa vakavaa vahinkoa miljoonille ihmisille ja hyödyttää rikollisia joka ainoa päivä.