amanita kirjoitti:Olen mukana ketjussa kommentoidakseni lukemaani, en perustelemassa hallituksen päätöksien taustoja, ja modena innostaakseni tänne kirjoitettavan muutakin, kuin vain murinaa sellaisesta, joka on vasta suunnitteluasteella, raakile, ja josta tullaan varmasti vielä vääntämään monta versiota ennen toteutusta.
Joo, olemme aivan eri mieltä. Yhteiskunnallista keskusteluahan tulee juuri käydä silloin, kun asiat ovat suunnitteilla. Kritiikki on ollut aika hyvää, sen sijaan kritiikin kritiikki ei oikein näytä sujuvan. Et perustele mitään.
amanita kirjoitti:Ei ole minun asiani puolustaa, ei tällä hetkellä järkeä vastustaakaan hallituksen alustavia suuntaviivoja pyrkiä saamaan aikaan päätöksiä napakasti, tiukasti ja mahdollisimman pian maamme kurjistuvan taloustilanteen parantamiseksi. Sen uskon, että joka kuluerä on tarkistettava, ja säästöjä on kerättävä sieltä, mistä niitä eniten ja toivottavasti vähimmin vaurioin on saatavissa. Joku aina kärsii toista enemmän, tehtiinpä niin tai näin, se on ihan varma.
Eli sinusta on aika sama mitä tehdään, eikä sinulla ole oikein kantaa. Miksi sitten osallistut keskusteluun? Totta kai sillä on aivan valtava merkitys tehdäänkö strateginen päätös ettei säästetä lasten opetuksesta tai tarhoista, kuten tehtiin 90-luvun alussa vai ei.
amanita kirjoitti:
Luotan Sipilän hallituksen kykyyn saada aikaan maassamme tarvittavat muutokset, jotta tuota muutosta ei ulkopuolinen taho määrää tekemään. Annetaan porukalle työrauha!
Sitten onkin aika voimakas kanta. Joo, ei varmasti anneta. Tuo porukka tulee ajaa mahdollisimman ahtaalle. On olemassa hyvin erilainen käsitys siitä, onko hallituksen tilannearvio oikein vai väärin. Siitä keskustellaan tutkijoiden ja asiantuntijoiden kesken, lehdistössä ja netissä, ja niin länsimaisessa yhteiskunnassa pitääkin. Ihan kun ei muistettaisi nyt 1990-luvun alun lamaa, romahdusta, jota Viinanen ja Aho vauhdittivat. Lyhyt on näemmä ihmisten muisti.
amanita kirjoitti:
EDIT: Lisään linkin arvostamani Esko Valtaojan aivan oivaan kolumniin Turun Sanomissa. Kolumnissa Valtaoja kiteyttää hyvin sen, mitä itsekin olen viesteilläni pyrkinyt sanomaan.
Arvostus laskee tuota miestä kohtaan.
1) Kukaan ei jäänyt pois vapaaehtoisesti. Kolme oikeistopuoluetta katsoivat tulevansa parhaiten toimeen keskenään, ideologinen liima jne.
2) Suomen vertaaminen Kreikkaan on hyvin debiiliä.
3) Utopia ei ole monoliitti, vaan ideaali ja keskusteluväline.
4) Kysymys ei ole pienestä vyönkiristyksestä vaan mittavasta kokeilusta, josta tosin on eräät ryhmät vapautettu
5) Yhteiskuntasopimuksesta ei tule mitään, jos ei edes voinut tinkiä siitä, että austerityä lievennetään siinä tapauksessa jos talous lähtee nousuun
6) Omien etujen puolustamista Kepun ja MTK:n kannattaisi todella miettiä, ennen kuin vaatii muita osallistumaan projektiin.