Eikös tuo ollutkaan Oulusta?
----------
Sattuipa silmiini Jussi Jalosen blogi:
Huojuva hegemonia
Viikonvaihteen polttava puheenaihe on ollut valtiovarainministeri Alexander Stubbin sokaistuminen ja lankeaminen hallintarekisteri-projektissaan.
Aamulehden hiljan julkistama muistio
valtiovarainministeriön medianhallinnasta antaa vaikutelman muustakin kuin tavanomaisesta strategisesta viestinnästä, etenkin kun pitää mielessä tiedotustilaisuudessa yksittäiselle kriittiselle toimittajalle langetetun porttikiellon. Tässä valossa valtiovarainministerin nyttemmin surullisenkuuluisaksi tullut erhe 90% ja 10% kannatuksen välillä ei näytä enää niinkään harmittomalta kömmähdykseltä kuin orwellilaiselta yritykseltä selittää todellisuus peilikuvakseen.
kyse on pitemmästä kehityskulusta, jossa hallinto ei enää niinkään nojaa käytettävissä olevaan tietoon,
vaan päinvastoin tosiasiat muokataan tarpeen vaatiessa omaan poliittiseen narratiiviin sopivaksi.
..menettelytapa muuttuu sitäkin ymmärrettävämmäksi kun pitää mielessä kokoomuksen erityisen aseman suomalaisessa politiikassa. Puolueella on ollut Jyrki Kataisen päivistä alkaen enemmän tai vähemmän katkeamaton hegemonia Suomen valtiollisessa elämässä, mutta samalla puolueessa on tiedostettu, että kokomus nauttii tästä asemastaan lainatulla ajalla.
Suorasukaisimmissa uudistuksissa kokoomuksen modus operandi on ajaa suunnitellut muutokset läpi pikaisesti, siten että ne esitellään julkisuudessa ainoina oikeina ja ainoina pragmaattisina vaihtoehtoina. Muutokset pyritään toteuttamaan myös mielellään mahdollisimman peruuttamattomina. Tavoite on itsestäänselvä: suomalaisen yhteiskunnan rakenteiden purkaminen ja muovaaminen uudestaan kokoomuksen ideologiaa vastaavaan suuntaan.
Toisinaan näissä askeleissa kompastellaan, ja näin on käynyt myös nyt. Valtiovarainministeri Stubbin toiminnassa ei ole kyse vain "debatin tuoksinassa" tapahtuneista yksittäisen ministerin pikku erehdyksistä, saati sitten ministeriön normaalista toimintatavasta. Kyse on valtansa lakipisteen saavuttaneen puolueen kiireestä toteuttaa suurta aatteellista suunnitelmaansa hinnalla millä hyvänsä ennen tämän hegemonian vääjäämätöntä iltaruskoa. Hallintarekisteri puolestaan on kokoomukselle mitä suurimmassa määrin keskeinen aatteellinen tavoite, koska sen uskotaan liittyvän kansantalouden kulmakiveksi katsotun yksityisen pääoman vapauteen. Nykyinenkään käytäntö ei tätä vapautta oikeastaan millään tavoin kahlehdi, mutta kuten todettu, kyse onkin ideologiasta.
Mitään seuraamuksia tapahtuneesta ei tietenkään ole, sillä pääministeri Sipilä on jo lojaalisti antanut tukensa valtiovarainministerilleen. Kolmas hallituspuolue perussuomalaiset on aikoinaan oppositiokautenaan ollut hyvinkin aktiivinen edellyttäessään ministereiltä ehdotonta rehellisyyttä, ja puolue haistoi aikoinaan kärkkäästi veren Stefan Wallinin tapauksessa.
Tällä erää hallitusvastuuseen nousseen puolueen tärkein tehtävä lienee kuitenkin Timo Soinin ministerieläkkeen varmistaminen, joten mitään vastaavaa draamaa tuskin on siltä suunnalta tiedossa. Hallitus siis jatkaa kuten ennenkin, kolhittuna ja huojuen, mutta edelleenkin tiiviisti yhteen hitsattuna ja suosiotaan suurempaa valtaa käyttäen.
Poimitaanpa pari kommenttia blogin perästä:
Timo Isosaari kirjoitti:Erinomaisen sattuva analyysi.
Tapa on omaksuttu kansainvälisen talousrikollisuuden piiristä ja homma on nykyään käytännössä riskitöntä, koska tällä tavoin rikoksista tehdään sen verran laillisia, että korruptoitunut oikeuslaitos ei perään hauku.
Täysin moraalitontahan tuo on, mutta sillä on myös se seuraus, että yritystoiminta on Suomessa lähes mahdotonta ilman poliittista tukea tai ryhtymistä kanssarikolliseksi.
Ei muualla toki sen puhtoisempaa ole, mutta suomalaisella osaamisella ja sisulla siellä pääsee todella pitkälle, kunhan älyää hylätä meikäläisen kustannusrakenteen. Yritysverotuksen keveydellä ei ole mitään merkitystä, koska verotus kohdentuu raskaasti työhön ja muuhun kulurakenteeseen.
Kuten jossain yhteydessä olen todennut, oikeiston opeilla loppuvat ensin asiakkaat ja vasemmiston opeilla ensin työpaikat, mutta lopputulos on se ja sama. Kokoomus, Persut ja Keskusta ovat myös se ja sama.
Kiinnittäisin erityistä huomiota kohtiin
talousrikollisuus ja
oikeiston opeilla loppuvat ensin asiakkaat.
Jussi Jalonen kirjoitti:Se sopii mihin tahansa oman aikansa valtapuolueeseen, mutta kokoomus on ollut tässä ehdottomasti lahjakkain viimeisen neljännesvuosisadan aikana.
Sopii vilkaista hallitustilastoihin. Kokoomus on ollut hallituksessa vuodesta 1987 alkaen lähes yhtäjaksoisesti, poislukien vain vuodet 2003-2007. Samana aikana on keskusta istunut oppositiossa 16 vuotta. Sosialidemokraatit ovat olleet toki lähes yhtä säännöllisesti hallitusvastuussa kuin kokoomus, mutta sinipunakoalitioiden vaikutus on yleensä ollut SDP:n ajautuminen tasaisesti oikealle.
Väitän edelleenkin, että vajaalla 20% kannatuksellaan on kokoomus kyennyt käyttämään valtapelin hallitsevana puolueena suurempaa käytännön vaikutusvaltaa kuin yksikään toinen eduskuntapuolue. Sipilän valitseminen keskustan johtoon tosin oli kokoomukselle satumainen onnenpotku, koska hän nyt oli ehdokkaista se kaikkein porvarillisin ja selvästi alusta asti valmis yhteistyöhön kokoomuksen kanssa, paljolti myös sellaisilla ehdoilla mitkä sopivat kokoomukselle paremmin kuin hyvin.
Isosaari vertaa toimintaa talousirkollisuuteen - jo aiemminhan on todettu hallituksen olevan
Talousrikollisten parhaat kaverit
Nyt nousukauden kurkkiessa nurkan takana Sipilällä ja kokoomuksella on kova kiire nuijia tuottavaa luokkaa mahdollisimman kyykkyyn ennen vallan vaihtumista.