Erño kirjoitti:Tähän samaan voisin vielä ihmetellä, että miten ihmeessä "terveellistä ruokaa" tarjoava ravintola kehtaa tarjota napalmimuusia ja rasva-jauho-uuninakkia lounaalla?
Suomessa on luterilaisessa kulttuurissa tavattu pitää ruokaan liittyvää nautintiä puolisyntinä. Yhdistettynä teolliseen aikaan ja tehokkuusajatteluun, lopputuloksena on jotain ruskean ja harmaan väliltä olevaa prosessoitua mössöä. Ei osata vaatia, muuallahan tästä kouluruoasta, työpaikkalounaista puhumattakaan, synytyisi kapina. No ehkä Englannissa ei.
jakovski kirjoitti:Älä muuta viserrä. Mokuttaminen on tämän ajanjakson teema.
En oikein aina ymmärrä tuota netsikieltä, mutta siis Suomen erkaantuminen muun skandinaavian kulinaariprojektista jo 1800-luvulla liittyy mielestäsi jollain tavalla useiden kulttuurien samanaikaiseen läsnäoloon? Minusta ne hyvät safkat ovat juuri ulkokulttuurien tuotteita: blinit ovat venäläinen herkku, joka on säilynyt Suomessa alkuperäisenä, pidän myös seljankasta ja lihavartaista. Piirakat, vatruskat, kukot ja sienet ovat kv-luokan namia, vaikka ovat karjalaistaustaisia. Smörgåsbordetkin kelpaa minulle, ja kyllä skagen-leivälle. Enkä kyllä pane hanttiin pasta carbonaran enkä tournedos rossinin kohdallakaan. Thaimaalainen ja kiinalainen keittiö ovat minusta myös kiinnostvia, mutta kyllä kaikkein kingi on japanilainen.
Summarum: Pepusta en tykkää, piirakka parempi.
http://www.elore.fi/arkisto/2_12/leisio.pdf