Peitsamo kirjoitti:Jumakauta että on tehty syömisestä vaikeaa. Jos edes jokseenkin normaali aktiivisuustaso ja tulee jotain harrastettua niin samapa se miltei mitä syö
Näin juuri.
Nykyään tipahtelee tavan takaa ravitsemuksen alalta uutisia, joita lukiessa pieni ihminen menisi varmasti sekaisin, jos kaiken uskoisi.
Hyvänä esimerkkinä tältä päivältä - toki juttu kannattaa lukea kokonaan, eikä vain otsikkoa, ja ehkä hiukan kannattaa sisältöä sulatellakin ennen ulostamista...
Suolan vaaroja liioitellaan, väittää suurtutkimus – Oikein käytettynä suola jopa vähensi sydän- ja verisuonitauteja
Arvostetussa lääketieteen lehdessä Lancetissa julkaistun tuoreen tutkimuksen mukaan suolan käytön vähentäminen hyödyttää vain niitä, jotka käyttävät sitä yli 12,7 grammaa päivässä eli yli 2,5 teelusikallista. Sen verran saa kolmesta isosta pussillisesta perunalastuja.
Alle viisi prosenttia kehittyneiden maiden ihmisistä kuluttaa näin paljon suolaa.
Enemmistöllä pieni suolan eli natriumkloridin lisäys ei tutkimuksen mukaan vaikuta sydän- ja verisuonisairauksiin mitenkään. Vähän suolaa käyttävillä pieni suolan käytön lisäys jopa vähensi riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin.
”Tutkimuksemme lisää todisteita siitä, että kohtuullisesti käytettynä natriumista voi olla hyötyä sydämelle ja verenkierrolle, mutta hyvin vähän tai hyvin paljon käytettäessä siitä voi ollakin haittaa”, sanoi pääkirjoittaja Andrew Mente kanadalaisesta McMaster-yliopistosta The Guardian-lehdelle.
”Tällaisia tuloksia voi odottaa mistä tahansa tärkeästä ravintoaineesta. Kehomme tarvitsee natriumia. Kysymys on vain määrästä”, hän sanoi.
Joillekin on vaikea käsittää sitä, että ihminen tarvitsee myös natriumia, ja - hui kauhistus sentään - rasvoja!
Ja kyllä, silloin tällöin voi nauttia koviakin rasvoja.
Valkoista sokeria ihminen ei tarvitse, mutta eipä senkään syöminen synti ole, kun kohtuudessa pysytään.
Kananmunasta on kirjoiteltu täysin päinvastaisia asioita "Mene munalla töihin" -kampanjasta kolesterolikauhisteluun; se kuitenkin on hyvää ja maukasta perusruokaa, jota voi nauttia monella tavalla.
Hiilaripanikoijia leimaa tietämättömyys alkeellisistakin perusasioista - ei ymmärretä edes sokerin ja ruisleivän eroa, ja sitten jojotellaan ankaran laihduttamisen ja karkkikuurien välillä, kun itsehillintä pettää taas kerran.