Mielenkiinnolla odotan millaisia spektaakkeleita pääkopassa kehkeytyy tänä yönä päänsäryn ja kuumeilun myötävaikutuksesta. Viime yönä minua ammuttiin päähän rynnäkkökiväärillä meren rannalla olevassa veneliiterissä. Vesi oli mustaa, mutta joka puolella siinä lillui ja risteili neonväreissä hehkuvia valokuituvyyhtejä ja toimivia hehkulamppuja. Rantaviivaa pitkin oli junarata, jota pitkin kulki kaikenlaisia futuristisen näköisiä junia. Jotenkin onnistuin pakenemaan tuon jälkeen (irtauduin kai ruumiista tai jotain, mutta luodit kyllä tuntuivat päässä), ja heräsin siihen kun minut pelasti paleltumiskuolemalta läheisellä rivitaloalueella (kesä oli muuttunut talveksi tuossa välissä) joku vihreävirkapukuinen mieshenkilö, joka sanoi elämänsä aikana pelastaneensa jonkun yhteensä yli 100 miljardia kertaa. Unessa oli englanninkielinen tekstitys, jossa tuo luku oli käännetty väärin. Luulin ensin tätä tyyppiä pahikseksi joten taisin aika lailla liikuttua.
Näin viime yönä unta, että harrastin kiihkeää seksiä tuntemattoman vihreän naisen kanssa - enkä siis tarkoita Anni Sinnemäkeä tms., vaan sellaista jolla oli kokonaan kirkkaanvihreä iho ja sitä rataa. Olikohan hän sellainen kyborgi, kun lemmenaktimme aikana tapahtunut ääntelykin oli hiukan erikoista.. johon heräsin ja se olikin Lemmy-kissa, joka halusi huomiota kello 6.45.
Hmm. "Joskus sikari unessa on vain sikari unessa" -Sigmund Freud
Viime yönä olin kävelyllä tässä lähistöllä ja näin yksinäisen pienen villisian. Yht´äkkiä olikin jätesäkki kädessäni ja juoksin kovaa kipittävän pienen sian kiinni, laitoin jätesäkkiin ja kainaloon. Rauhoittui sitten siihen. Vein kotiin ja annoin pikkusialle ruisleipää.
Sitten heräsin. Aamun lehdessä oli juttua, miten Orivedellä oli auto teilannut emakon, olikohan sen pentuja..
Joskus vuosia sitten näin unen, jossa ensin olin hyvää pataa Carl Gustavin kanssa - siis ihan kungen själv - ja sitten tapoin hänet ja palastelin noin 40x40x40mm kuutioiksi - paitsi pään pistin kepin nokkaan - joka puolella paloi leirinuotioita - lopuksi veljeni saatteli minua kohti Kakolaa ja uni loppui siihen kun tajusin, että siellä minun loppuelämäni tulisi olemaan.
Kalle Kustaa oli oikein mukava - ei mitään hajua miksi hänet tapoin - saatika palastelin.
Luulen että sinulla itselläsi oli silloin todella rankka aika, taisit taistella itsesi kanssa jonkin suhteen, jonka miellyttävyydestä huolimatta halusit pois elämästäsi.
t. Synnove, syvällenäkijä
Viimeksi muokannut amanita, 4.12.2020 klo 13.41. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
On mahdotonta olla masentunut, jos sinulla on ilmapallo! -Nalle Puh-
Luin jostain sellaisesta miesten lehdestä, että on yhden tyyppinen uni, jonka näkevät lähes poikkeuksetta kaikki armeijan käyneet miehet: siinä unessa ollaan taas armeijan touhuissa.
Jossain elämän vaiheessa näin toistuvasti unta, jossa olin käymässä uudelleen lukion ylioppilasluokkaa ja jostain syystä lintsasin jatkuvasti ja paljon. Unessa muistelin, milloin olisin ollut viimeksi sillä ja sillä tunnilla ja uskaltaako tänään mennä.
Unisarjassa ei muistaakseni koskaan päästy ylioppilaskirjoituksiin saakka.
Lukiosta lintsaaminen lienee yleinen unen aihe. Minä näin sellaisia unia että olin lintsannut liikaa liikuntatunneilta, jäin niistä kiinni n 10 vuoden päästä ja jouduin käymään lukion ja yliopiston alusta asti uudestaan. Tietty sain myös töistä potkut... Enkä koskaan lintsannut yhdeltäkään tunnilta koulussa (yliopisto oli sit ihan toinen juttu).
Näen öittäin toinen toistaan merkillisempiä unia, jotka noin 99,9999% eivät tunnu mitenkään liittyvän senhetkiseen tai menneeseen elämääni. Kaiken kukkuraksi ne ovat erittäin todellisia - olen kuullut joidenkin näkevän jopa mustavalkoisia unia, mitä en voi käsittää. Omani toimivat kaikilla aisteilla ja tajunnan tasoilla.
Ainoa ongelma asiassa on se, että ne karkaavat mielestä liian nopeasti kun herään. Yritän luonnollisesti pitkittää heräämistäni, mikä näin eläkkeellä varsinkin - ja työelämässä ollessani keikat olivat useimmiten myöhään - ei ole ertityinen ongelma.
Nimimerkkini luonut taiteilija sanoi minulle pitävänsä yöpöydällään aina paperia ja kynän, jotta voisi heti havahtuessaan raapustaa muistiin edes rippeet. En ole kokeillut.
Synnove suolsi siis silikkaa soopaa. Siitäpä sopii sen sitten saada sisäänsä seuraavanlainen selevitys; suu suppuun, sanoopa seurakunta sitä saati sellaista.
t. Nuuskaa nääs nenulle Nuuskamuikuilta
On mahdotonta olla masentunut, jos sinulla on ilmapallo! -Nalle Puh-
Charles Chaplin oli kova poika pitämään unipäiväkirjaa, monet kummien unien kommelluksista päätyivät valkokankaalle.
Minun viimeöinen kuntavaali-aiheinen tuskin päätyy:
Olin tullut valituksi Konneveden kunnanvaltuustoon. Perustava kokous pidettiin aurinkoisena kesäpäivänä niityllä ja lautakuntiin tuomittiin jäseniä; minä piilottelin takarivissä puheenjohtatajattaren ankaraa etsivää katsetta.
Sitten laulettiin yhteislauluna mustalaisvastainen laulu, mistä minä pahoitin mieleni hieman. Laulun jälkeen valtuutettujen joukosta nousi esiin perinnepukuihin pukeutuneita naisia, jotka nousivat aivan kokousväen tuntumaan pysäköityihin autoihinsa ja kaasuttivat tiehensä.
Minä viime yönä ostanut robottiruohonleikkurin! Sellaisen pienen päältä ajettavan, jota ajoi pieni puutarhatontturobotti. Katselin sitten ikkunasta kun puutarhatontturobotti kurvasi vehkeellä pihaliittymästä maantielle ja minähän pingoin perään. Syntyi takaa-ajo, jossa seurasi kauhea vaaratilanne: puutarhatontturobotti kaatui tielle ja melkein nippa nappa jäi auton alle, joka murskasi ruohonleikkurin. Minä kaappasin puutarhatontturobotin syliin, joka vapisi järkyttyneenä sylissäni. Uni loppui siihen kun paikalle ajoi karjalalaispariskunta sinisellä Hiacella tms. ja tarjosi sivuovesta suklaamaistiaisia, minä otin, robotti ei tietenkään.
Muistui mieleen kun joskus -70-luvulla olin nähnyt unta hattupäisestä miehestä, joka kumartui ylleni kysymään : "Olisiko nyt aika rukoilla?" Tausta oli epämääräisen harmaata. Muutama viikko myöhemmin ajoin Tuusulanväylän rinnakkaistiellä Morris Minilläni nokkakolarin vastaantulevan Ruduksen hiekkakuormia kuljettavan pitkänokkaisen Scania-Vabis vetoauto+perävaunu-yhdistelmän kanssa.
Olin jo varma, että kuolen kun näin sen tulevan päälle. Onneksemme osuttiin etupyörään eikä puskurin alle tai kyljestä alle. Automme hajosi osittain palasiksi kymmenien metrien matkalle. Kaverini lensi ulos ja mursi käsivartensa. Itse kaaduin hänen penkilleen ja säilyin siten hengissä kun katto tuli alas.
Tultuani tajuihini ymmärsin, että täältä pitää päästä pois - jos vaikka syttyy palamaan. Ryömin sitten maantielle ja jäin selälleni makaamaan. Eipä aikaakaan kun siihen tuli hattupäinen mies kyselemään. Tauastana harmaa talvitaivas . . .
Myöhemmin kun sairaalassa näin itseni peilissä tajusin, että kaipa minä kuolevalta näytin. Siihen aikaan oli vielä tukka päässä ja oltiin Tikkurilan uimahallista tulossa - hiukset märkinä ja pieni reikä päälaella - koko tukka punaisena verestä. Oikeasti se oli kyllä ihan pieni reikä . . .
Kaksi ambulanssia oli meitä hakemassa - pyytelivät anteeksi kun oli kestänyt niin kauan - toinen oli kuulemma kelin takia suistunut tieltä ja ne olivat molemmat pysähtyneet työntämään sitä takaisin ajoradalle. Tämä oli huojentava tieto aloittelevalle autoilijalle - jos kerran ammattilaisetkin suistuvat, niin kaipa minäkin kokemattomana ajaudun rekan alle.
Rekkakuski tuli samalla kyydillä - kertoi olleensa kauhuissaan hytissään kun näki mitä tulee tapahtumaan. Onneksi säästyimme.
Se vastapuolen ajoneuvo kuulemma tuhoutui täysin - aika hyvä saavutus pikkuiselta Miniltä - siltä hajosi ohjaus ja se suistui penkkaan ja vääntyi kuulemma korjauskelvottomaksi.
Sen jälkeen autot - olkoon kuinka hienoja insinööritaidon näytteitä tahansa - ovat olleet pelkästään autoja. Niitä saa aina helposti lisää.
Tuli postitse kirje, jossa oli kutsu The Voice Of Finlandin Ääni ratkaisee -vaiheeseen. Ihmettelin kuka saakutti ääliö minut on sinne ilmoittanut. Eihän siinä ole mitään järkeä, kun en ole mikään kummoinenkaan laulaja. Päätin kuitenkin mennä ja voittaa koko skaban. Biisinä aikoisin esittää John Cagen 4'33" -kappaleen. Kelasin, että jos en laula ollenkaan, niin mulla on paremmat mahikset jatkoon. Luotan vaan siihen, että jos on hyvä presenssi lavalla ja saan yleisön messiin, kyllä ne tuolitkin kääntyy. En edes tiennyt keitä ovat tämän kauden tuomarit eli tähtivalmentajat. Aivan kappaleen lopussa yksi tuoli kääntyi. Se oli Jaajo Linnomaa. Ihmettelin mitä tuo Sub TV:n räsypokan pelaaja tekee tuomarina, mutta ei kai sillä niin väliä, kai kuka vaan voi valmentaa tällaisessa viihdeohjelmassa. Aloin miettimään miten klaaraisin kaksintaistelun - siinä kun valmentaja valitsee kappaleen ja mun olisi varmaan pakko laulaa. Ajattelin että antaa mennä vaan, ei se kirpaise kuin kerran ja olisi sitten lapsenlapsille kerrottavana kiva tarina siitä miten pappa nolasi itsensä teeveessä.
Mulle ei kerrottu kuka on kaksintaisteluparini, se selviäisi vasta kun esitys alkaisi. Sitä ei siis treenattu yhdessä kertaakaan. Ainoa "treeni" oli se, että Jaajo kävi kysymässä mitä jätskiä haluan syödä ja Lenni-Kalle kävi sanomassa "you got this". Biisiksi oli valikoitunut joku jota en ollut koskaan kuullut, mutta ajattelin kuunnella sen Logomon bäkkärillä, ennen kuin veto alkaa. En kuitenkaan lopulta ehtinyt, sillä mun vuoro olikin heti ensimmäisenä. Heikki Paasonen kuulutti mut lavalle ja samalla hän kuulutti parini, joka oli Maija Vilkkumaa. Tähtivalmentajien tuoleja oli vain yksi ja siinä istui Jaajo Linnomaa. Biisi lähti soimaan, enkä tunnistanut sitä. En tiennyt kumman pitää laulaa ensin, minun vai Maijan. Odotin siinä sitten kitaraintron ajan ja aloin vetämään jotain Nessun Dorma -tyyppistä kamaa epiksessä sen biisin kanssa. Lauloin hetken ja odotin milloin tulisi hyvä hetki siirtää vuoro Maijalle. Biisi alkoi kasvamaan kohti kertsiä ja vedin oman suoritukseni loppuun aivan jäätävän black metal -kirkaisun. Maija ei kuitenkaan alkanut laulamaan kertsissä, vaan alkoikin tanssimaan jotenkin todella oudosti vääntelehtien. Ihan kuin se olisi tehnyt jotain taikoja mulle. Puhalsi tulta ja riisui vaatteitaan. Manasi ja vaikeroi. Ja sitten biisi oli ohi. Yleisö mylvi ja bändi taputti ja hurrasi. Jaajo kehui esitystä ja sanoi mulle, että just tuollaista laulajaa tää maa kaipaa, mutta tässä on nyt pieni twisti: tää ei olekaan TVOF vaan Diili ja hän on etsimässä itselleen rakennusmestaria, joka johtaisi hänen uuden talonsa rakennusta Nummi-Pusulaan. Olin todella iloinen käänteestä, sillä laulaminen oli tuntunut vähän typerältä. Ajattelin, että kai mä nyt raksahommatkin handlaan, jos kerran laulamisenkin. Kisan seuraava etappi olisi hiekkakuopalla Nummi-Pusulassa, johon talo nousisi.
Tässä kohtaa en muista hyvin mitä kaikkea tapahtui, ainakin olin keräämässä itselleni luottoporukkaa rakennustyömaalle. Seuraavaksi oltiinkin jo siellä hiekkakuopalla. Se oli täynnä yleisöä ja kaikki olivat juhlavaatteet päällä. Jaajo saapui paikalle laskien lumilaudalla hiekkakuopan reunalta alas. Sillä oli smokki päällä ja se oli käynyt jossain kauneuskirurgiassa laittamassa nenänsä ja huulensa uusiksi. Se näytti aivan eri tyypiltä. Mun kokoaman raksatiimin tyypit ottivat työvaatteet pois päältään ja niilläkin kaikilla oli puvut päällä. Paikalle saapui myös pappi. Sitten Jaajo kuulutti, että tähän tulee nyt pieni twisti, eikä tämä olekaan Diili, vaan Ensitreffit alttarilla ja Jaajo olisi mun puoliso. Olin todella hämmentynyt, mutta ajattein, että tällaista tämä viihdeohjelman tekeminen kai on. Ajattelin myös että miksipä en voisi mennä naimisiin Jaajon kanssa; mies tuntuu olevan varoissaan ja voisin alkaa pieneksi kodin hengettäreksi ja elää leppoista vapaaherran elämää. Kai mä sen osaisin siinä missä laulamisen ja raksahommatkin.
Paljon tuosta jäi yksityiskohtia muistamatta ja joitain siirtymisiäkin, vaikka sanelin unen heti herättyäni puhelimeen, kuten teen lähes aina.
Sanotaan ettei tyhmyydellä ole rajoja. On sillä: Kanada ja Meksiko.
Käsittämättömän tarkasti ja paljon muistitkin unestasi, parhaitenhan ne muistaakin tallentamalle heti herättyä.
Noinkohan olet astumassa itsesi kanssa rohkeasti hieman uuteen moodiin kirjavien ja yllättävien vaiheiden jälkeen hyvältä ja pitkän reissun jälkeen hyväksymäksesi kuulostavaan suuntaan. Kaiken aikaahan me täydennämme sitä pientä alkua, joka me alussa olemme.
Itse kukin kuitenkin on omien uniensa paras tulkitsija, elämän ollessa "vaiheessa" kai useimmat noita uniakin enemmän muistavat nähneensä ja ehkä herkimmät niihin pohtien reagoivat ... uskoo amatööripsykologi.
On mahdotonta olla masentunut, jos sinulla on ilmapallo! -Nalle Puh-