iTunesista vai laittomasti?

[Sälli]

Ihanko sinä pokkana väität, että warettaja EI ota käyttöönsä tuotetta, johon ei omista käyttöoikeutta? Ei siinä mitään mielipidettä ole. Tuohan on täysin selvä juttu.

Selvä juttuhan se on, mutta asia ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen. Tai tokihan sitä voidaan käsitellä vain tuolla tasolla, mutta voidaan myös tarkastella aiheutettua vahinkoa. Tällöin tilanne onkin paljon monimutkaisempi.

Käsittääkseni yksikään Suomessa käräytetyistä vertaisverkkojakajista (tarkoitan ihan tavallisia mattimeikäläisiä joilla on joku muutama sata/tuhat kappaletta jaossa) ei ole päätynyt oikeuteen asti. Kaikki on soviteltu jo ennen. Haluaisin kuitenkin, että jollain olisi munaa viedä asia oikeuteen asti, koska nuo vahingonkorvausvaatimukset ovat omasta mielestäni ihan absurdeja. Suomalaiseen oikeuskäytäntöön kuuluu, että vahingonkorvaukset maksetaan kärsityn vahingon mukaan. Näissä tapauksissa vaatimus perustuu kuitenkin jaettujen kappaleiden määrän, ei ollenkaan siihen kuinka moni on niitä ladannut. Tilanne on ihan vastaava kuin myymälävaras tuomittaisiin sen mukaan, kuinka paljon tavaraa kaupassa myydään. Eli kannattaa pölliä se karkkipussi mieluummin ärrältä kuin stockalta.

Kun asiaa ajatellaan vielä pidemmälle, edes tuo lataajien lukumäärä ei vielä osoita kärsittyä vahinkoa. Vahinkohan syntyy, kun kuluttaja jättää levyn ostamatta. Esim. omasta musiikkikirjastostani löytyy kaikenmaailman janosvalmusta, frederikiä, xl5:sta, nylonbeatia, sun muuta, mitä en olisi ikimaailmassa valmis maksamaa penniäkään.

[muumio]

Aina näitä riittää, perusteluja miksi waretus ei olis tuomittavaa tai laitonta tai edes moraalitonta. Kun on kuulemma uhriton "rikos". Ja sitä sitten perustellaan hiton hienosti.

No nimenomaan. Esimerkki: räminärokkiorkesterini äänittää ja painattaa cd-levyn. Painos on 1000 kpl. Niitä toimitetaan kauppoihin 800, promootioon menee 150 ja loput 50 jää odottamaan sängyn alle. 100 piraattia päättää imuttaa tuotoksen netistä. Heistä 30 jättää levyn ostamatta vaikka muuten olisivat sen hankkineet, koska "heillä on se jo", ja "sitä ei saa mistään". Kaupasta palautetaan myymättömät kopiot (150 kpl) orkesterille. Sängyn alle jää 200 myymätöntä lättyä.

Miten tämä ei ole keltään pois?

[muumio]

Tilanne on ihan vastaava kuin myymälävaras tuomittaisiin sen mukaan, kuinka paljon tavaraa kaupassa myydään. Eli kannattaa pölliä se karkkipussi mieluummin ärrältä kuin stockalta.

Heh, onpa tosiaan tyhmää. Mieti jos ylinopeudestakin sakotettaisiin sen mukaan kuinka paljon vaaraa aiheuttaa, esim. ajamalla koulun pihalle 240 km/h tai moottoritiellä 130 km/h.

Vakavasti ottaen: mitä väliä on sillä kuinka moni on levyn ladannut? Sama kuin jos esim. huumeiden myynti olisi rikollista vain siinä tapauksessa, että ostajan voidaan osoittaa käyttäneen ostamansa huumeet. Rikos = rikos, ja toisaalta p2p-verkosta löytyvän materiaalin määräkin sinänsä houkuttelee lisää ihmisiä lataamaan ja jakamaan.

[Sälli]

Tilanne on ihan vastaava kuin myymälävaras tuomittaisiin sen mukaan, kuinka paljon tavaraa kaupassa myydään. Eli kannattaa pölliä se karkkipussi mieluummin ärrältä kuin stockalta.

Heh, onpa tosiaan tyhmää. Mieti jos ylinopeudestakin sakotettaisiin sen mukaan kuinka paljon vaaraa aiheuttaa, esim. ajamalla koulun pihalle 240 km/h tai moottoritiellä 130 km/h.

Ai joo, huono esimerkki, pahoittelut. Puhuin viestissäni vahingonkorvauksista, jotka ovat täysin eri asia kuin rangaistus. Noissa vertaisverkkojutuissa nimenomaan noi vahingonkorvausvaateet ovat olleet ihan absurdeja.

Myymälävarasesimerkki oli siis huono, koska puhun siinä rangaistuksesta.

Vakavasti ottaen: mitä väliä on sillä kuinka moni on levyn ladannut? Sama kuin jos esim. huumeiden myynti olisi rikollista vain siinä tapauksessa, että ostajan voidaan osoittaa käyttäneen ostamansa huumeet. Rikos = rikos, ja toisaalta p2p-verkosta löytyvän materiaalin määräkin sinänsä houkuttelee lisää ihmisiä lataamaan ja jakamaan.

Sillä on erittäin suuri merkitys. Moniin muihin rikoksiin verrattuna musiikin jakaminen on sen verran pieni, että siitä annettava rangaistus (sakot) eivät voi olla mitenkään järjettömän suuret. Sen lisäksi rikoksen uhri voi vaatia vahingonkorvauksia kärsimästään vahingosta. Ja avainsana tässä on tuo kärsimistään.

[argo_hoo]

Vahinkohan syntyy, kun kuluttaja jättää levyn ostamatta. Esim. omasta musiikkikirjastostani löytyy kaikenmaailman janosvalmusta, frederikiä, xl5:sta, nylonbeatia, sun muuta, mitä en olisi ikimaailmassa valmis maksamaa penniäkään.

Vähän OT mutta tuo on mielestäni outoa nykyään että on pakko omistaa musiikkia josta ei ole valmis maksamaan eli ei ilmeisesti siis pidä ko. musiikista. Tosi moni tuntuu lataavan lataamisen ilosta (en viittaa lainauksen sälliin nimin. Sälli ) , pää-asia ei ole se kuunteleeko/pitääkö musiikista jota lataa vaan se että sitä on paljon, ei ymmärrä...

[Sälli]

Otetaan vielä yksi esimerkki:
Eläinaktivistin murtautuvat turkistilalle ja värjäävät tuhannesta minkistä 25 kpl.

Onko tapahtunut rikos?
On. Siitä määrätään jonkinlainen rangaistus (sakko).

Onko tarhan pitäjä kärsinyt vahinkoa?
On. Syylliset määrätään maksamaan korvauksia 25 minkin edestä. Ei siis kaikkien tuhannen, vaikka he olisivat voineet mukanaan olleilla tarvikkeilla töhriä ne kaikki.

Vai onko mitään väliä sillä kuinka monta itse asiassa sotkettiin?

[Tuppu]

etn.fm, ei tartte warettaa. 8)

[muumio]

Sillä on erittäin suuri merkitys. Moniin muihin rikoksiin verrattuna musiikin jakaminen on sen verran pieni, että siitä annettava rangaistus (sakot) eivät voi olla mitenkään järjettömän suuret. Sen lisäksi rikoksen uhri voi vaatia vahingonkorvauksia kärsimästään vahingosta. Ja avainsana tässä on tuo kärsimistään.

Sitähän on vaikea mitata. Mutta ihmisten asenne tekijänoikeusrikkomuksiin on kyllä keskimäärin aika lepsu. Ei oikein osata mieltää sellaisen ei-materiaalisen asian kuin musiikki tai data arvoa. Mutta minusta olisi nähtävä asia niin, että jos pitää hallussaan yhtä verkosta imutettua piraattilaulelmaa, niin silloin on tuomittava maksamaan sen käypä hinta (esim. iTMS:n kurssin mukainen) sekä sakko (esim. 50% em. hinnasta). Jos vielä jakaa sen verkkoon niin silloin päälle esim. 3x sama.

Jotenkin noin sen itse näkisin reiluna. Mitä tasoa nuo korvausvaateet ovat oikeasti olleet?

[JanNebert]

Media teollisuudessa eletään samanlaista murrosvaihetta, kuin elettiin kirjabisneksessä 1400-luvulla. Tuolloin Johannes Gutenberg kirjapaino tekniikka syrjäytti käsin kopioimisen 6-0. Käsittääkseni silloinkin, mediamonopoli (eli luostarissa kirjoja käsin kopioineet munkit) vastustivat uusia tuulia.

Uuden tekniikan edut ajoivat tilanteeseen, jossa kirjojen määrä kasvoi räjähdysmäisesti (kuin musiikki p2p-verkoissa). Hinnat romahtivat olemattomiin alkuperäisestä. Silti Markkinoiden kokonaisarvo kasvoi, paljon.

Omaksi onnekseni nykyajan munkit, eivät ole keksineet uusia bisnes ideoita. Sillä jos esim. itms:ssä musiikki myytäisiin edes ilman drm:ää, menisi melkoinen osa rahoistani ko. kauppaan. Puhumattakaan tilannetta jossa muutkin aiemmin esittämistäni "parannukset" olisi tehty. Koska vielä ei ole se aika, niin eikun rahat huurteiseen, kun kelitkin tuntuu suosivan. 8)

[muumio]

Uuden tekniikan edut ajoivat tilanteeseen, jossa kirjojen määrä kasvoi räjähdysmäisesti (kuin musiikki p2p-verkoissa). Hinnat romahtivat olemattomiin alkuperäisestä. Silti Markkinoiden kokonaisarvo kasvoi, paljon.

Tämähän johtui tietysti tuotantokustannusten laskusta, joka on käsinkopioidun ja koneella painetun kirjan välillä huikea. Sen sijaan cd-levyn (20€) ja digitaalisen levyn (10€) hintaero tuntuisi olevan aika hyvin synkassa cd-levyn painatus-, jakelu- ja vähittäismyyntikulujen kanssa.

[Fakap]

Sillä on erittäin suuri merkitys. Moniin muihin rikoksiin verrattuna musiikin jakaminen on sen verran pieni, että siitä annettava rangaistus (sakot) eivät voi olla mitenkään järjettömän suuret. Sen lisäksi rikoksen uhri voi vaatia vahingonkorvauksia kärsimästään vahingosta. Ja avainsana tässä on tuo kärsimistään.

Oon aina ollut sitä mieltä, että melkein minkä tahansa rikoksen saisi kitkettyä pois vain määräämällä tekijöille tarpeeksi ankaran rangaistuksen. Sitä se nollatoleranssi on. Waretuksessa se kiinnijäämisen riski on todella pieni, mutta jos siitä narahdettua joutuisi istumaan ehdotonta, niin kappas vaan kun ei enää uskalletakaan varettaa. Itse aiheeseen en otakaan enempää kantaa..

[data]

Sillä on erittäin suuri merkitys. Moniin muihin rikoksiin verrattuna musiikin jakaminen on sen verran pieni, että siitä annettava rangaistus (sakot) eivät voi olla mitenkään järjettömän suuret. Sen lisäksi rikoksen uhri voi vaatia vahingonkorvauksia kärsimästään vahingosta. Ja avainsana tässä on tuo kärsimistään.

Oon aina ollut sitä mieltä, että melkein minkä tahansa rikoksen saisi kitkettyä pois vain määräämällä tekijöille tarpeeksi ankaran rangaistuksen. Sitä se nollatoleranssi on. Waretuksessa se kiinnijäämisen riski on todella pieni, mutta jos siitä narahdettua joutuisi istumaan ehdotonta, niin kappas vaan kun ei enää uskalletakaan varettaa. Itse aiheeseen en otakaan enempää kantaa..

Tosiaan, aivan kuten jenkeissä on onnistuttu kuolemantuomiolla hyvin kitkemään rikollisuus pois. Tai samalla tavalla, kun Suomessa on graffitit saatu pois katukuvista ankarilla sakkorangaistuksilla. Eiku..

Mutta tottahan se on, että tällaiset esimerkki rangaistukset kitkevät osan warettajista pois, mutta tämäkin tulee käymään tulevaisuudessa vaikeammiksi, kun täydellisen anonymiteetin takaavat tiedostonjako-ohjelmistot saapuvat suuren yleisön tietoon.

[muumio]

Suomessa on graffitit saatu pois katukuvista ankarilla sakkorangaistuksilla. Eiku.

Eivätkös graffitit ole kuitenkin vähentyneet? Toisaalta ne olivat enemmän muodissa ennen, liekö niillä rangaistuksilla mitään tekoa homman kanssa.

[Fakap]

Graffitit ovat nollatoleranssin myötä vähentyneet huomattavasti. Itse metroilevana ihmisenä olen huomannut ilmiön konkreettisesti katukuvassa. Ja aivan varmasti sama toimisi waretuksenkin suhteen. Onhan noita muuuten Suomessa narahtanutkin ja isoja sakkoja on tullut. Linkkejä voi laittaa..

[telegram]

Homman nimi vain on se, että musiikin tai leffojen lataaminen ei ole rangaistavaa, vaan voi johtaa ainoastaan hyvitysvelvollisuuteen tekijänoikeuden haltijaa vastaan. Tekijänoikeudella suojattavan aineiston levittäminen on tietysti asia erikseen, se on rangaistavaa ja asteikkoa riittää vankeustuomioihin saakka. Laiton aineisto on usein peräisin ulkomailta, minne saakka kotoisa lainsäädäntömme ei yletä.

[telegram]

Sillä on erittäin suuri merkitys. Moniin muihin rikoksiin verrattuna musiikin jakaminen on sen verran pieni, että siitä annettava rangaistus (sakot) eivät voi olla mitenkään järjettömän suuret. Sen lisäksi rikoksen uhri voi vaatia vahingonkorvauksia kärsimästään vahingosta. Ja avainsana tässä on tuo kärsimistään.

Oon aina ollut sitä mieltä, että melkein minkä tahansa rikoksen saisi kitkettyä pois vain määräämällä tekijöille tarpeeksi ankaran rangaistuksen. Sitä se nollatoleranssi on. Waretuksessa se kiinnijäämisen riski on todella pieni, mutta jos siitä narahdettua joutuisi istumaan ehdotonta, niin kappas vaan kun ei enää uskalletakaan varettaa. Itse aiheeseen en otakaan enempää kantaa..

Rangaistusten ankaroittamisella on tutkitusti vain vähän merkitystä. Data viittaa tuossa ylempänä osuvasti jenkkiläisiin kuolemantuomioihin. Tunnetusti USA:ssa murhasta voi seurata kuolemantuomio, mutta silti siellä tehtaillaan henkirikoksia suuria kertalukuja enemmän kuin vaikkapa Ruotsissa, jossa henkirikosten rangaistustaso on jotain aivan muuta. Muutoinkin amerikkalainen tapa jakaa rikosoikeutta on melkoisesti ankarampi eurooppalaista, mutta silti rikollisuustilanne on - jälleen kertaluokkia - pahempi kuin Euroopassa.

Toisena esimerkkinä huumerikokset ovat Suomessa varsin ankarasti rangaistavia, mutta silti löytyy aina joku yritteliäs, joka tukkukauppaa kamaa. Periaatteessa rangaistustason ankaroittamisella voisi olla jonkin verran vaikutusta kynnykseen ryhtyä eri tyyppisiin rikoksiin, mutta vain rajoitetusti ja vaikutus olisi todennäköisesti erilainen eri rikostyypeissä. Harkinnasta tehtyihin rikoksiin - esimerkiksi rikokset, joilla on vähäistä suurempi taloudellinen motiivi - rangaistustason ankaruudella on varmasti enemmän merkitystä kuin vaikkapa huumeiden käytön rahoittamiseksi narkkariluusereiden tekemiin pikku näpistyksiin.

Joka tapauksessa paljon rangaistustason ankaroittamista suurempi rikoksia estävä merkitys olisi kiinnijäämisriskin kohottamisella. Mitä todennäköisemmin rikoksesta jää kiinni, sitä harvempi viitsii ryhtyä - rangaistustasosta riippumatta. Toki rangaistustasonkin pitäoso olla kyllin korkea silloinkin, kun kiinnijäämisriski saataisiin korkeaksi. Tämä siksi, että kiinnijäämisellä ja rangaistuksella olisi jotain merkitystä.

No joo, tämä on mielenkiintoinen aihe, mutta taitaa mennä OT:ksi...

[telegram]

Ja aivan varmasti sama toimisi waretuksenkin suhteen. Onhan noita muuuten Suomessa narahtanutkin ja isoja sakkoja on tullut. Linkkejä voi laittaa..

Esim. Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen sivuilla uutisarkistossa on vaikka kuinka:
http://www.antipiracy.fi/ajankohtaista/ ... kisto.html

[data]

Asun Lahden keskustassa, eivätkä täältä ole graffitit vähentyneet mielestäni lainkaan viimeisen 15 v. aikana. Aina jos talon ulkoseinä maalataan, on seuraavana päivänä joku raapustanut täginsä siihen. Mutta joo, ehkä tuo on huono esimerkki, kun kyseessä on melko muoti-ilmiö. Muistan kyllä lukeneeni jostain, että rangaistuksien koventaminen ei vaikuta vähentävästi rikoksiin (toisin kuin ehkä maalaisjärki sanoisi). Tästä oli myös jossain psykologian oppikirjassa. En nyt jaksaisi googlettaa asiasta, mutta tuo jenkkilä on oiva esimerkki asiasta.

[OutoPoika]

Asun Lahden keskustassa, eivätkä täältä ole graffitit vähentyneet mielestäni lainkaan viimeisen 15 v. aikana. Aina jos talon ulkoseinä maalataan, on seuraavana päivänä joku raapustanut täginsä siihen. Mutta joo, ehkä tuo on huono esimerkki.

Se onkin huono esimerkki.

[OutoPoika]

eli jos kerran yksi levy maksaa n. 20 € ja levy-yhtiö ottaa siitä 80% ja artistille jää käteen 20% niin levy-yhtiö saa 16 € ja artisti 4 €.

Kuvitellaan, että esim. Lordin uusin albumi myy kuukaudessa 100 kappaletta, niin levy-yhtiö ottaa 1600 € ja artistille jää 400 € käteen, niin eihän se riitä mihinkään.
Mutta jos kaikki ostaisivat laillisesti, myynti olisi ehkä kaksin, jopa kolminkertainen.

Kaikki laillisesti = Artisti elää ilman muuta työpaikkaa. 8)
Nykytilanne = Toinen työpaikka pakollinen

[A.J.]

eli jos kerran yksi levy maksaa n. 20 € ja levy-yhtiö ottaa siitä 80% ja artistille jää käteen 20% niin levy-yhtiö saa 16 € ja artisti 4 €.

Kuvitellaan, että esim. Lordin uusin albumi myy kuukaudessa 100 kappaletta, niin levy-yhtiö ottaa 1600 € ja artistille jää 400 € käteen, niin eihän se riitä mihinkään.
Mutta jos kaikki ostaisivat laillisesti, myynti olisi ehkä kaksin, jopa kolminkertainen.

Kaikki laillisesti = Artisti elää ilman muuta työpaikkaa. 8)
Nykytilanne = Toinen työpaikka pakollinen

Kuule kyllä ne artistit on ennenkin useaa työtä tehneet musan ohella. Esimerkkisi on loistava kun käytät tekaistuja lukuja, ja kuitenkin sen (esimerkkisi) argumentti nojaa tuossa 400ex3 rahasummassa -> no go. Piratismille ei, monikansallisille levy-yhtiöille jyrkkä ei, taiteilija-apurahoille kyllä 8) .

[data]

artistille jää käteen 20%

Artistien osuudet ovat 2% paikkeilla.

Mutta jos kaikki ostaisivat laillisesti, myynti olisi ehkä kaksin, jopa kolminkertainen.

Kaikki, jotka warettavat eivät levyä välttämättä muuten ostaisi, osa tietysti jättää sen takia ostamatta.

Kaikki laillisesti = Artisti elää ilman muuta työpaikkaa. 8)
Nykytilanne = Toinen työpaikka pakollinen

Pakko mainita tähän väliin offtopiccina, että muusikoilla on asiat sinänsä hyvin, sillä monet pystyvät elämään musiikillaan. Kuvataiteessa asia ei näin ole, vaan Suomen ammattikuvataiteilijoista lähes kaikilla (yli 90%) on sivutyö. Taiteellansa eläviä taiteilijoita on vain kourallinen.

Kommentissa vähän herähti korvaan toi nykytilanne-juttu. Oletko todella sitä mieltä, että suomalaiset artistit eivät elä musiikillaan, sen takia että sitä waretettaan? Elivätkö artistit ennen paljon helpommin ja oliko sen syynä warettomuus? Haluaisin faktoja pöytään.

Fakta on ainakin se, että kotimaista musiikki on suhteessa vähän laittomasti jaossa, lähinnä bändejä sarjassa HIM. Itse ainakin luotan paikallisen kirjaston palveluun, jos pitää saada kotimaista musiikkia, sillä valikoima on paljon laajempi ja laatu parempi.

[Jone]

artistille jää käteen 20%

Artistien osuudet ovat 2% paikkeilla.

Mutta jos kaikki ostaisivat laillisesti, myynti olisi ehkä kaksin, jopa kolminkertainen.

Kaikki, jotka warettavat eivät levyä välttämättä muuten ostaisi, osa tietysti jättää sen takia ostamatta.

Kaikki laillisesti = Artisti elää ilman muuta työpaikkaa. 8)
Nykytilanne = Toinen työpaikka pakollinen

Pakko mainita tähän väliin offtopiccina, että muusikoilla on asiat sinänsä hyvin, sillä monet pystyvät elämään musiikillaan. Kuvataiteessa asia ei näin ole, vaan Suomen ammattikuvataiteilijoista lähes kaikilla (yli 90%) on sivutyö. Taiteellansa eläviä taiteilijoita on vain kourallinen.

Kommentissa vähän herähti korvaan toi nykytilanne-juttu. Oletko todella sitä mieltä, että suomalaiset artistit eivät elä musiikillaan, sen takia että sitä waretettaan? Elivätkö artistit ennen paljon helpommin ja oliko sen syynä warettomuus? Haluaisin faktoja pöytään.

Fakta on ainakin se, että kotimaista musiikki on suhteessa vähän laittomasti jaossa, lähinnä bändejä sarjassa HIM. Itse ainakin luotan paikallisen kirjaston palveluun, jos pitää saada kotimaista musiikkia, sillä valikoima on paljon laajempi ja laatu parempi.

Nyt alkaa mennä aika ufoiksi noi prosenttitieteilyt ja tulonjakokeskustelu. Vesittyy koko homma. Ehkä hyväkin niin kun ei tässä enää tolkkua ole. Laittakaa levy-yhtiö pystyyn ja pelastakaa tämä maailma.Tietoa/tajua alaan kun näköjään on.

Itse en vertaisi tässä mitenkään taiteenlajeja keskenään. On niin eri hommaa ja tulot määräytyy niin eritavalla. Vaikea se on myös vaikkapa pantomiimillä elää, vaikka taidetta sekin.(tässä pitäisi olla pantomiimien prosentit)

Ja tottapa tavallaan on se että tilanne ennen oli toinen. Ei ehkä niinkään waretuksen takia vaan siksi että musiikkia ei tuotettu näin paljon. Levyttämään pääsi vain parhaat ja levyjä myytiin enemmän. Levydiilit oli pidempiä ja artisti pystyi sitomaan itsensä/taloutensa vuosiksi "vain" musiikkiin. Nykyään on niin paljon kertakäyttötavaraa ja kokonaispotista tappelee hurjan iso joukko.

Ja edelleen. Vaikka suomalaista musiikkia olisi vain promille verkossa niin se ei tee siitä yhtään sen enempää laillista ladattavaksi maksutta. En itsekään ole pyhimys tässä asiassa mutta yritän korostaa noita perusajatuksia kun tahtoovat hieman välillä unohtua.

[data]

Nyt alkaa mennä aika ufoiksi noi prosenttitieteilyt ja tulonjakokeskustelu.

Toi 2% on eräästä linkistä, jonka annoit ja useasti tuo on mediassakin mainittu.

Itse en vertaisi tässä mitenkään taiteenlajeja keskenään. On niin eri hommaa ja tulot määräytyy niin eritavalla. Vaikea se on myös vaikkapa pantomiimillä elää, vaikka taidetta sekin.(tässä pitäisi olla pantomiimien prosentit)

En suoranaisesti verrannutkaan, totesin vain, että todellisuus on tämä. Kuvataide on taiteenlajina suht samaa luokkaa kooltaan kuin musiikki. Ulkomailla kyllä voi kuvataiteella elää, kuten vaikka Keski-Euroopassa. Mutta lopetaan tämä juttu nyt tähän.

Ei ehkä niinkään waretuksen takia vaan siksi että musiikkia ei tuotettu näin paljon.

No tuohan se pointtini oli

Ja edelleen. Vaikka suomalaista musiikkia olisi vain promille verkossa niin se ei tee siitä yhtään sen enempää laillista ladattavaksi maksutta. En itsekään ole pyhimys tässä asiassa mutta yritän korostaa noita perusajatuksia kun tahtoovat hieman välillä unohtua.

Viittasin tuolla vähyydellä lähinnä tuohon OutoPojan kommettiin että waretus piilaa täysin koko suomalaisen musiikkibisneksen, totta se on että vähyys ei vaikuta sen laillisuuteen. Laillisuus on taas muuttuva käsite (tai siis lailliset asiat).

Nuo perusasiat riippuu kai ihmisestä ja kulttuurista. Toiset korostaa eri asioita ku toiset

[OutoPoika]

Kiitos kaikille, jotka kirjoititte tähän keskusteluun! Kohta on sata viestii rikki, ja se rohkaisee mua kertomaan muista huolenaiheista.