Näytä valokuvasi – Catch the moment

[Mikael K.]

Kivasti on näsijärven vedenpinta vinossa kun se pipa rotvallin reunal istuessa.

Oletko nähnyt vaakasuoran veden virtaavan milloinkaan koskessa? Järven päädyssä on koski, josta vesi päätyy kaupungin laitamille toiseen järveen. Ei siis ihme, että vesi on vinossa. Pelkästään aallokko vääntää veden vinoon ihan ilman koskeakin. Puhumattakaan siitä, että kameran objektiivit tekevät monesti tepposet. Saisi sitä järkeäkin käyttää

[KiKlo]

^ Veretseisauttavasta järkeilystä unohtui enää mainita että jos maa ei kerran ole pannukakku vaan pyöreä(hkö), joten horisontin ja tietenkin myös vedenpinnankin pitää olla aina kaarevaa…

Tässä kesäisessä maisemakuvassa onkin maapallon kaarevuus havaittavissa oikein hyvin



Oman elämänsä matemaatikko tietysti ihmettelee, eikö kaarevuus pitäisi olla toisin päin? Ei, kuva on otettu etelässä

[Mikael K.]

Mitä pitää vielä todistaa? Maisemahan on ihan solmussa! Kyllä pitäisi kuvata vaan aurinkoisella ja lämpimällä säällä, niin että kuvat pysyvät suorina.

[amanita]

Mukava kesä-Suomi -kuva viivasuorine horisontteineen, ei tartte mittamiesten tulla horisemaan vinouksista.

[Nuuska1]

Aivan hivenen korkeammalla on kuvan oikean laidan lahdessa tahi salmessa vesi verrattuna vasemmalla olevaan rantaan. Mutta tämä tietenkin on luonnollinen ilmiö johtuen siitä, että kamera ei ole vesirajassa vaan muutama metri korkeammalla.

Ihan perusgeometriaa.

Jaa että kuinka sen näkee? No rullaa kuvaa ylöspäin näytön reunaan ja katsoo mikä kohta osuu ensin.

[Mikael K.]

Tsekkasin kuvan tietoja. Käytin kuvassa Tamronin 17-50 mm f 2:8 objektiivia aukolla 5/17 mm. Kuvasin raakana. Kamerana oli EOS 30D. Vaikka korjasin Lightroom 5:ssa vääristymät niin niitä saattoi silti jäädä kuvaan. Yritin korjata vedenpinnan suoraksi.

Missähän kohtaa sijaitsee jokin raja sille, että kuva on miellyttävä katsoa niin kun KiKlon kuva edellä vaikka maisema muistuttaa käyristynyttä tuohta? Hienosäätöjä tehdessä mikään ei riitä. Pitäisikö palata ajassa taaksepäin ja kuvata kaikki vain Holgalla ja unohtaa korjailut?

[homenamsi]

Maisemiin sopisi hyvin Holgan tai jonkun muun modaus neulanreikäkameraksi. Sulkimesta pitäisi saada T-asento vain järjesteltyä.

[Nuuska1]

Täsmennys edelliseen viestiini.

Maisema tosiaan on suorassa - mainitsemani vedenpinnan näennäinen korkeusero johtuu ainoastaan kuvausgeometriasta - eli siitä kameran positiosta veden pintaa korkeammalla.

[KiKlo]

Missähän kohtaa sijaitsee jokin raja sille, että kuva on miellyttävä katsoa

Vaikka minua ei juurikaan, ellei pätkääkään, kiinnosta onko ottamani kuva jonkun mielestä hyvä, miellyttävä, optisesti tai teknisesti täydellinen saati riittävällä tasolla. MUTTA kyllä minusta, vaikken laajasti tunnustettu mestari olekaan, maisemakuvassa horisontin heitto 2% alkaa olemaan jo siinä ja siinä että onko miellyttävän rajoilla.
Monilla kuvaajilla, varsinkin kännyräpsijöillä on usein ihan perusvirheitä kuvissa. Ehkä eniten koska niitä tuskin on edes isommalle ruudulle avattu ja katsottu miltä näyttää oikeasti. Ainoastaan ranskalainen kotikasvatukseni estää minua olemaan kuvien muusta laadusta erikseen mainitsematta yhtään mitään; kuvaajalla varmasti on ollut motivaatio ottaa ja esittää kuvansa.

Maikkelilta meni myt tuosta kuvasta se ”vitsi” ihan ohi, niin voin sen avata: kuva on otettu etelästä, eli maapallo on alareunastaan parabeelinen ylöspäin, kuin se käyristynyt tuohi, eikö? Em kuvia saa kalansilmällä, kun hiukan kallistaa ylös tai alas.

Saunaranatakuvassa on havaitse mainittavaa horsonttihäröä.

[KiKlo]

Tein ehkä huikan tilanteeseen hieman sopimattomankin (mitäpä se taiteiljaa kiinnostaa) tilainstallaation valoteoksen merkeissä:

Ei ole vinttillä pimeää.

[Tengu]

Vaatimaton kommentti horisonttikeskusteluun.

Paralleeli kysymysrypäs löytyy jo kansalliskirjallisuudestamme, Tuntemattomassa sotilaassa (Väinö Linna), fiktiivinen alikersantti Rokka esittää fiktiiviselle luutnantti Lammiolle kiperän kysymyksen:

"Kumpane siun mielest on oikein? Onks suolaton tuimaa vai ei? Hittoko iän ja lännen miehet on kinanneet siint asjast koko sovan ajan ja selvää ei oo tult.”

Ja sitten: taitavaa horisontinheittelyä oli esim. Martin Scorsesen leffassa Mean Streets (1973), jaksossa jossa päähenkilö (Harvey Keitel) on kännäämässä ja lopulta simahtaa patjan tms. päälle, kuvattu body-cam-tekniikalla, jota käyttäen henkilön olotila hienosti kristalloituu katsojalle, ja siinä ei horisontit silloin paljoa paina.

[homenamsi]

Minulle enimmäkseen tärkeätä ja korjailutarpeita aiheuttavaa on pystyviivojen suoruus ja 'pakopisteen poisto', ts. yritys palauttaa kameran kuvaustaso pystyyn. Ainahan tämä ei onnistu edes siedettävästi.

Joskus runsaat 50 vuotta olin pari päivää erään arkkitehtitytön apumiehenä kun hän kuvaili pian avattavan Vantaan lentoterminaalin sisätiloja. Kuvausvälineinä oli tavallisen kameran lisäksi Sinarin palkkikamera. Kuvia ei taida olla minulla tallessa mutta kaiken temppuilun ja kallistelun tavoitteena oli saada terävä alue tai tarkennustaso menemään lattian, seinien tai katon tasossa. Helppoa se ei ensikertalaisille ollut.

Tuollaisia temppuja ei taida nykyvälineillä monikaan enää viitsiä tehdä.

Näyttökuva 2022-10-5 kello 11.08.18.png

[amanita]

Tamperelainen horisontti on vaikuttava näemmä noin laajemminkin innostaen tosi mukavaan, kiinnostavaan ja huumorinkin täytteiseen kuvakeskusteluun.

Poistaakseni nestemuotoisen veden tuppautumisen horisontin poikkeamaan asteluvusta 180°, liitän oheen veden tiukassa ja kuvan ajankohtana liikkumattomassa muodossa olevan horisontin, joka tyydyttänee foorumin tarkkasilmäisimpiäkin mittamiehiä.
(Toki itsekin pyrin aina saamaan sen hemmetin linjan suoraksi, koska kyllähän sen vinous haittaa.)

Horisontti.jpg

[Tengu]

Edelleen Väinö Linnaa:

"Mhiin, mitä meillä olisikaan ilman Tampereen hosironttia?"

[KiKlo]

Minulle enimmäkseen tärkeätä ja korjailutarpeita aiheuttavaa on pystyviivojen suoruus ja 'pakopisteen poisto', ts. yritys palauttaa kameran kuvaustaso pystyyn. Ainahan tämä ei onnistu edes siedettävästi.

Joskus runsaat 50 vuotta olin pari päivää erään arkkitehtitytön apumiehenä kun hän kuvaili pian avattavan Vantaan lentoterminaalin sisätiloja. Kuvausvälineinä oli tavallisen kameran lisäksi Sinarin palkkikamera. Kuvia ei taida olla minulla tallessa mutta kaiken temppuilun ja kallistelun tavoitteena oli saada terävä alue tai tarkennustaso menemään lattian, seinien tai katon tasossa. Helppoa se ei ensikertalaisille ollut.

Tuollaisia temppuja ei taida nykyvälineillä monikaan enää viitsiä tehdä.

Tuohon suoruuteen ja kuvatasoon sekä hajatarkennukseen on nykysin omat pelinsä, esim Canonilla ts-e objektiivit jotka ilmeisesti tekee tuon saman kun paljehässäkkä.

https://www.the-digital-picture.com/Rev ... eview.aspx
Tuolanen kokkara ja mukavan arvokkaita ollakseen vielä käsitarkenteisia. Yllättävän helppo silti käyttää, ei toki ihan aloittelijan ensimmäinen objektiivi.

[KiKlo]

Tamperelainen horisontti on vaikuttava näemmä noin laajemminkin innostaen tosi mukavaan, kiinnostavaan ja huumorinkin täytteiseen kuvakeskusteluun.

Tähän kun lisäät vielä että kun aiemmin toivomaasi keskustelua kuvista kun ei herennyt, niin piti ihan_ vain_laittaa_syötiksi tarkoituksella vinoon ammuttu foto

tyydyttänee foorumin tarkkasilmäisimpiäkin mittamiehiä.

Kaulimen voi laittaa takasin huotraansa, kyllä sitä on jo tarpeeksi huiskittu

[homenamsi]

Tuohon suoruuteen ja kuvatasoon sekä hajatarkennukseen on nykysin omat pelinsä, esim Canonilla ts-e objektiivit jotka ilmeisesti tekee tuon saman kun paljehässäkkä.

Kappas vaan, kaikkea sitä heidänkin saksalaisensa ovat keksineet.

[Mikael K.]

Missähän kohtaa sijaitsee jokin raja sille, että kuva on miellyttävä katsoa

Vaikka minua ei juurikaan, ellei pätkääkään, kiinnosta onko ottamani kuva jonkun mielestä hyvä, miellyttävä, optisesti tai teknisesti täydellinen saati riittävällä tasolla. MUTTA kyllä minusta, vaikken laajasti tunnustettu mestari olekaan, maisemakuvassa horisontin heitto 2% alkaa olemaan jo siinä ja siinä että onko miellyttävän rajoilla.
Monilla kuvaajilla, varsinkin kännyräpsijöillä on usein ihan perusvirheitä kuvissa. Ehkä eniten koska niitä tuskin on edes isommalle ruudulle avattu ja katsottu miltä näyttää oikeasti. Ainoastaan ranskalainen kotikasvatukseni estää minua olemaan kuvien muusta laadusta erikseen mainitsematta yhtään mitään; kuvaajalla varmasti on ollut motivaatio ottaa ja esittää kuvansa.

Maikkelilta meni myt tuosta kuvasta se ”vitsi” ihan ohi, niin voin sen avata: kuva on otettu etelästä, eli maapallo on alareunastaan parabeelinen ylöspäin, kuin se käyristynyt tuohi, eikö? Em kuvia saa kalansilmällä, kun hiukan kallistaa ylös tai alas.

Saunaranatakuvassa on havaitse mainittavaa horsonttihäröä.

Kyllä minä ymmärsin yskän. Vinous on hyväksi, kun päämäärä on tiedossa.

Minulla on Voigtländerin 20 mm:n objektiivi, joka tekee aaltomaisia kuvia. Siis sellaisia niin kuin heittäisi kiven järveen ja pinnalle muodostuu renkaita. Niistä eroon pääseminen onkin sitten sellainen ongelma, että se vaatii valmiin korjauksen. En ole kokeillut saisinko sen itse korjattua.

[Mikael K.]

Lihaa luiden ympärille. Korjasin parhaani mukaan talon suoruutta. Tulos näkyy selvästi. Ei mene ehkä arkkitehtuurikuvasta. Hyvin se kävi kuitenkin harjoituksesta.

122B66F8-F124-40F2-8A7F-5E4664C1DD73.jpeg

[KiKlo]

Posti toi eilen macro-salaman, sellaisen samanmoisen kun polliisisarjoissa ulkonevine valoyksiköineen.

Tietty ekana piti räplätä värikelmuja valopäihin:


Auringonnousun omena

[amanita]

KOMIA!

[LapsSyksyn]

Harvinainen aurinko tuli näkyviin.

[maccivaari]

patukka

[KiKlo]

Pötköpä pötketteli hyviinnii…

[Ötsi Vik]

Lutuinen vauveli hauveli, vauva hauva ja mitä näitä nyt on!