Viime viikolla levy oli täysillä mukana touhuissa, mutta sitten sunnuntaina levy ei noussut työpöydälle. Vilkutti vain sinistä valoaan eikä muita elon merkkejä ollut. Ei suhinaa, ei rapinaa, ei mitään. Oma nenä ei kertonut mitä kotelon sisällä tapahtuu, ehkä siksi että kovalevypino on kaukana, neljän metrin firewire-kaapelin päässä työpöydästä.
Ai niin. Tämän kirjoitelman ensisijainen tarkoitus on muistuttaa.
Ottakaa varakopioita. Varakopio, varakopio, varakopio. Millään, mitä saa kaupasta rahalla, softat, DVD:t jne ei ole niin väliä, mutta kaikki oma, itse tehty – olkoon se musiikkia, valokuvia tai omaa DV-kuvaa – on korvaamatonta. Tai no, datanpelastusfirmojakin löytyy, rahalla voi saada pelastettua jotain. Kun muistaa varmuuskopioinnin ajoissa, poltettavien DVD-levyjen hinta on naurettavan alhainen verrattuna erikoisfirmojen pelastustaksoihin.
Katseeni kääntyi hyllykköön: kai olen ottanut varmuuskopiot? En ainakaan DVD:lle. Onhan nuita tullut vuosikaudet paisteltua.
Sitten kahlaamaan muut kovalevyt: okei, kahdeksan kappaletta löytyy. Missä on loput kaksitoista?
Kylmä totuus alkoi valjeta. Olen mokannut ja pahasti. Tää kirvelee.
Kahdestakymmenestä seuraavalle äänitteelle tulevasta kappaleesta vain kahdeksasta oli varmuuskopio. Prkl, minulle ei voi käydä näin – minulle, joka olen aina niin huolellinen ja pikkutarkka – ja kuitenkin kävi.
Sain aivan upeaa ensiluokkaista palvelua sekä Varimportista, josta ostin levyn sekä Tectorista, jossa autettiin datan kanssa. Takuuasiat hoidettiin ensin Varimportin päässä. Avattiin LaCien kotelo ja todettiin että sisällä asustanut Maxtor on kärähtänyt ja nokinen ja haiseekin pahalle. Kävin Ibasin tiskillä kysymässä pelastustyön hintaa, mutta sieltä autoni nokka kääntyi kuin itsestään Tectorin suuntaan.
Tässä vaiheessa en kerro enempää.
Nyt leikkimielinen äänestys.
Klikkaa kuva suuremmaksi.

Oikean vastauksen kerron maanantaina.
P.S.
Ottakaa varmuuskopioita.
![Hymy [:)]](./images/smilies/icon_smile.gif)