Tässä tulee lähes kaikille vastanneille jotakin. Suokaa anteeksi jos ajatukseni pätkii moisen operaation seurauksena.
iHanaalle
Minulla ei ole näkemystä siitä kuinka moni teolgian opiskelija on ateisti tai jotenkin muuten ajatteleva. En tiedä. Kati Niemelä taisi tutkia kysymystä millaisia ihmisiä hakee opiskelemaan teolgiaa (
http://www.evl.fi/kkh/ktk/kati.htm). Tutkimus tehtiin Helsingissä ja koskee vain Helsingin yliopiston teologista tiedekuntaa. En tiedä miten tilanne eroaa Turussa tai Joensuussa Helsingistä.
En tiedä toisiko ateismi tutkimukseen mitään lisäarvoa. Objektiivisuus on yksi tieteen ideaaleista. En tiedä toteutuuko se täysin puhtaasti missään humanistisessa tieteessä. Ajan mittaan tiedeyhteisö kuitenkin oikoo näkemyksiä terveeseen suuntaan.
Uskonnollinen usko sisältää kaksi näkökulmaa: Se viittaa uskon transsendenttisiin kohteisiin ja moniin inhimillisiin toimintoihin, joiden välityksellä usko ymmärretään ja jotka ovat vastausta uskon sisältöihin Tämä voidaan ilmaista toisella tavalla siten, että termi usko viittaa joukkoon argumentteja ja vakaumuksia eikä niinkään yksinkertaiseen todellisuuteen (Alister E. McGrath, Modernin teologian ensyklopedia).
Todisteet Jumalan olemassaolosta ovat väistämättä subjektiivisia. Asiaa on yritetty todistella suuntaan jos toiseen ilman, että se vakuuttaisi. Lähestymistavaksi tulee näin ollen valita jokin muu. En ole varma osaanko selittää asian perusteellisesti tai edes alkeellisesti mutta yritän kuitenkin. Tässä kohtaa teen hypyn uskonnon alueelle. Tärkeimmät samankaltaisuudet löytyvät kenties taiteista, ei niinkään ihmisen rationaalisuutta korostavista tieteistä. Tämä on tärkeä muistutus koska me emme ole kuitenkaan kokonaan järkemme varassa. Monet ratkaisut tapahtuvat intuition perusteella tai ihan vain fiilispohjalta.
Ilmaisen asian perinteisesti. Jumalan puheen voi kuulla sanassa (Raamatun luku, saarna) ja sakramenteissa (kaste, ehtoollinen). Puhe ja maistaminen eivät yhteydessä tässä tarkoita pelkästään huulten aiheuttamaa ilman väreilyä, jonka korvat ottavat vastaan jne. vaan tuntoa siitä, että koen jotakin merkittävää eli Jumalan läsnäolon. Kenties sen voi purkaa hyvän olon tunteena, rauhana ja ilona mutta ilman kokemusta selittäminen jää hedelmättömäksi. Tilanne muistuttaa vaikkapa sitä, että yrittäisin selittää koko ikänsä sokeana olleelle millaista on nähdä värit. Tämän perusteellisemmin en osaa asiaa kuvailla, koska minulta loppuvat sanat kesken. Kokemus on kuitenkin vaikuttava. Kuten huomaat todisteet eivät ulotu järjen kritiikin ulottuville. Ne jäävät väistämättä subjektiivisiksi.
Samanmielisyys uskonnollisessa keskustelussa jää monesti varsin hedelmättömäksi. Eri mieltä olevien kanssa omat perusteet tulee selvitettyä aikaisempaa paremmin ja kenties ymmärrys eri tavoin ajattelevia kohtaan lisääntyy.
Vielä Menchille.
Wikipedia toimii kriittisesti käytettynä. Oma lainaukseni löytyisi kirjallisuudesta, jota ei juuri nyt ole hyllyssä mutta joka löytyisi esim. Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan kirjastosta. Yksi peusteos voisi olla vaikkapa “Teologia, johdatus tutkimukseen”, toim. Petri Luomanen.
eskofot
Ehkä tietää on väärä sana. Kokeminen kuvaa ymmärtääkseni tilannetta hieman paremmin.
CaptainNapalm
Ahaa... Nyt selvisi mitä tarkoitit. Yritän ilmaista asian toisella tavalla. Tieto Jumalasta avautuu sillä tavoin, että hän ilmaisee itsensä ihmiselle. Tästä on seurauksena ihmisen vastaus, jota kutsutaan uskoksi. Toisena vaihtoehtona on vetäytyminen. Toivottavasti osasin avata ajatukseni nyt selkeämmin.