Tässä tullaan kiinnostavaan pointtiin, johon toivoisin vastausta. Vanha testamentti on tosiaan kertomusta Jumalan valtavasta vaikutuksesta sekä Jumalan ja ihmisten vuorovaikutuksesta.Mikael K. kirjoitti:Raamatussa ei perustella Jumalan olemassaoloa filosofisilla perusteilla. Hänen olemassaolonsa on itsestään selvä asia. Raamatun kirjoittajat tunsivat Jumalan dynaamisena tahtona, joka oli vuorovaikutuksessa heidän kanssaan. Hän ei ollut vain kiva setä pilven reunalla vaan hänet piti ottaa huomioon yhtä väistämättömästi kuin tuhoisa myrsky tai auringonpaiste. Heille Jumala oli koettu todellisuus eikä loogisen päättelyn tietä saatu asian syvin olemus.
Kuitenkin, mikäli oikein muistan, israelilaiset sortuivat silloin tällöin palvelemaan epäjumalia tai muuten hylkäsivät Jahven.
Tämä on erittäin kummallista. Israelilaisilla oli täysin vastaansanomattomat todisteet Jumalan ihmeteoista, eivätkä he silti jaksaneet horjumatta uskoa Häneen. Kultainen vasikka pykättiin jo vaelluksella Egyptistä, vaikka Jahve oli juuri hukuttanut faaraon armeijan! Nykyihmisten aikaan ei ihmetekoja enää näy eikä kuulu, niitä itse asiassa ei ole havaittu sitten Jeesuksen ajan ainakaan siten että todisteet olisivat missään alioikeudessa pitäviä. Tätä taustaa vasten muinaisten israelilaisten käytös on käsittämätöntä.
Ellei sitten Vanhan testamentin kirjoittajilla ollut jonkin verran reipas mielikuvitus. Ehkä aikalaiset eivät olleet ihmeistä samaa mieltä. Ehkä kiersi tarinoita, joiden mukaan ne olivat suuresti liioiteltuja. Näin Jahve putosi jalustaltaan sankkaan jumalien joukkoon. Vanhan testamentin kertomukset kuitenkin säilyivät, ja niistä tuli kolmen uskonnon perusta. Jumalan tekojen ja ihmisten käyttäytymisen looginen ristiriita pysyi näytillä VT:ssä nykypäiviin saakka.
Jumaluusoppi hoi! Miksi israelilaiset hylkäsivät konkreettisia ihmetekoja tehneen Jahven? Mitä he vielä olisivat halunneet uskoakseen? Yhä suurempia ihmeitä? Telkkarin, kännykän ja tietokoneen?