Stylus Magazine: Imperfect Sound Forever

thebanzai · Viesti Kirjoittaja **thebanzai** » 10.10.2006 klo 17.08

Kiinnostava artikkeli äänitys / masterointitekniikasta, herättää mietteitä miksi moni nykylevy "ei kuulosta miltään" vaikka itse orkesterissa ja biiseissä ei välttämättä "ole mitään vikaa" mitä osoittaa sormella.

Olisi hauskaa kuulla levyttäneiltä muusikoilta tai muuten alalla toimivilta kommentteja tästä mahdollisimman kovaäänisiin levyihin pyrkimisestä. "Remastered" voikin olla kirosana.

http://www.stylusmagazine.com/articles/ ... orever.htm

T-P · Viesti Kirjoittaja **T-P** » 10.10.2006 klo 21.41

Viisaita sanoja. Varsinkin tuossa arviossa liian makkaraksi masteroitua The Flaming Lipsin (katsokaas muuten, SVT:ltä perjantaina tulee perjantaina tunnin ohjelma orkesterin ruotsin keikasta) At War With Mystics on aika raskas kuunnella, vaikka se on juuri sen tyyppistä musiikkia, jonka ei tarvitsisi olla masteroitu NRJ energy tyyppiseksi. Suomessa on vallalla myös tämä TikTak masterointi, joka on voimakasta ja päällekäyvää. Yksi kappale nousee silloin radiokanavalta esiin, mutta koko levyn kuunteleminen on ainakin mulle mahdotonta.

MarQ · Viesti Kirjoittaja **MarQ** » 10.10.2006 klo 21.52

täytyyp lukkee tuo kun jaksaa. nyt ei pysty.

mut noista kommenteista tuli mieleen, et mie oon törmänny mokoman ja stam1nan kohdalla vastaavaan. molemmista tykkään. vanhempi tuotanto kolisee 10llä. tänä vuonna ilmestyneet uutukaiset on vaikeita. hyviä biisejä, hyvää menoa, mut prkl ku ei noita jaksa silti kuunnella.

pienessä päässäni olen tullut tulokseen "liian hyvät soundit".

lieneekö kyseessä juurikin tuo masterointi? ehkä.

T-P · Viesti Kirjoittaja **T-P** » 10.10.2006 klo 22.05

Aika pitkälle ongelma on masteroinnissa. Raju masterointi palvelee levy-yhtiöitä, jotka haluavat kappaleiden erottuvan.

Ongelma on myös sovittamisessa. Kappaleet sovitetaan ennalta-arvattaviksi. Sinfonia-orkesterin esitykset taitavat olla kohta ainoita tapoja kuulla hiljaisia kohtia ja erikseen päällekäyviä kohtia.

MarQ · Viesti Kirjoittaja **MarQ** » 10.10.2006 klo 22.10

T-P kirjoitti: Ongelma on myös sovittamisessa. Kappaleet sovitetaan ennalta-arvattaviksi. .

no tosta ei pitäis sm3tanan kohdalla olla kyse

ja sen takia justiinsa se häiritseekin. biiseissä kun ois potentiaalia ja sellasta persoonallista otetta, niin silti levy kuulostaa tasapaksulta pötköltä.

hlökohtasesti se rasittaa korviakin liikaa.

matteus/2 · Viesti Kirjoittaja **matteus/2** » 10.10.2006 klo 22.13

Makuasioitahan nuo.

Artisti keskustelee tuottajan kanssa ja tuottaja on mukana miksauksessa ja masteroinnissa, joten kyllä ne jäljet johtavat sylttytehtaalle.

On totta että monet uudet albumit on masteroitu suorastaan käsittämättömän lyttyyn (esim. juuri artikkelissa mainittu Gnarls Barkley), mutta jos artisti niin haluaa niin ei kai hänelle voi sanoa että hän on suoranaisesti väärässä? Yhtä hyvin kai voisi sanoa Mark Knopflerille että hänen iänikuiset kitaratiluttelunsa kuulostavat sietämättömiltä ja hänen pitäisi ryhtyä soittamaan huilua.

Ja kuten T-P yllä kirjoitti, paljon riippuu myös kappaleiden rakenteista ja sovituksista - kappaleiden sisäinen dynamiikka paljon muutakin kuin pelkkää äänenpaineen vaihtelua.

Henkilökohtaisesti käytän monialuekompressointia ja limitointia ikäänkuin instrumenttina koska tykkään tietyllä tavalla "läskistä" soundista. Ei voida sanoa että ainoa oikea tapa olisi äänittää ja miksata mahdollisimman puhtaan ja luonnollisen kuuloisesti, mutta kohtuus tietysti kaikessa.

MarQ · Viesti Kirjoittaja **MarQ** » 10.10.2006 klo 22.17

matteus/2 kirjoitti:Makuasioitahan nuo.

Yhtä hyvin kai voisi sanoa Mark Knopflerille että hänen iänikuiset kitaratiluttelunsa kuulostavat sietämättömiltä ja hänen pitäisi ryhtyä soittamaan huilua.

OT noinhan se justinsa onkin

/OT

T-P · Viesti Kirjoittaja **T-P** » 10.10.2006 klo 22.25

Näin on. Kyllä semmoinen roisi masterointi luo lauluun ryhtiä mukavasti. En voisi kuvitellakaan jotain räyhkäkästä hip hoppia ilman tehokasta kompressointia ja limitointia. Kyllä tehokas, vähän yliajettu masterointi toimii erityisesti konemusiikissa.

Mutta olenko ainoa, jonka mielestä mainokset tulevat _aina_ liian kovaa? Samasta ongelmasta tässä on pahimmillaan kyse. Kuka se olikaan joka aikoinaan sanoi, että "Hyvä miksaus, mutta saisko kaikkea kovemmalle?"

Jone · Viesti Kirjoittaja **Jone** » 10.10.2006 klo 23.24

En ihan ole samaa mieltä sylttytehtaalle jälkien johtamisesta. Harva artisti tajuaa mitä masteroinnissa oikeasti tapahtuu. Tässä tuottaja ja levy-yhtiö ohjaavat prosessia aika itsenäisesti haluamaansa suuntaan. Vanha kettu kyllä tietää ja on mukana masteroinnissa niin että vaikuttaa positiivisesti lopputulokseen eikä ole vain hengaamaassa ja diggailemassa meininkiä.

Ainakin suomessa masteroijaan uskotaan kuin jumalaan ja hänen näkemyksensä ovat sitten ne oikeat. Harva uskaltaa sanoa että "paskå tää masteri on silti" vaikka talossa olisi masteroitu useita levyjä, arvostettuja teknikoita, hyvät uudet kamat, vintage kamat tms.. Tyydytään siihen mitä saadaan ja maksetaan lasku. Hyvän ja huonon erottaminen ei ole yksioikoinen asia ja siksi ensilevyään masteroivalle tosi pulmallinen.

Onneksi maailma pienenee entisestään netin avulla ja palvelut osaltaan paranevat ja hintatasokin asettuu uomiinsa kuin ei enää voi vetää kuin sika pellossa. En kuitenkaan tahdo tällä kaikella sanoa sitä etteikö suomessa osata vaan sitä että se joka tietää saa haluamaansa, ja ne muut saa sitten sitä mitä "ne muut" haluaa.

matteus/2 · Viesti Kirjoittaja **matteus/2** » 10.10.2006 klo 23.57

T-P kirjoitti:Mutta olenko ainoa, jonka mielestä mainokset tulevat _aina_ liian kovaa? Samasta ongelmasta tässä on pahimmillaan kyse.

Telkkumainosten äänimiksauksessa ei ole oikein mitään perusteita jättää esim. voiceoveriin juurikaan dynamiikkaa. Kontrastia siitä tietysti syntyy itse ohjelmasisältöön verrattuna koska näyttelijöiden tai juontajien repliikit eivät voi tulla täpöllä koko ajan, mutta ei tuohon taida mitään patenttiratkaisua olla.

Toisaalta en kyllä voi ymmärtää spotteja jossa tieten tahtoen tunnutaan ärsyttävän katsojaa äänillä, tulee mieleen esim. se joku suomalainen mainos jossa auton äänimerkki jäi jumiin tms. ja sitä tööttäystä sitten tuli niin p3rkeleen lujaa niin pitkään että vaihdoin kanavaa joka kerta ennenkuin itse mainosviestiin päästiin.

Jone-51K kirjoitti:Harva artisti tajuaa mitä masteroinnissa oikeasti tapahtuu. Tässä tuottaja ja levy-yhtiö ohjaavat prosessia aika itsenäisesti haluamaansa suuntaan.

..

Tyydytään siihen mitä saadaan ja maksetaan lasku. Hyvän ja huonon erottaminen ei ole yksioikoinen asia ja siksi ensilevyään masteroivalle tosi pulmallinen.

Totta tuokin, mutta en oikein saata uskoa että esim. tuossa artikkelissa mainitut nimibändit hyväksyisivät omasta mielestään p4skan kuuloisen lopputuloksen.

Mielipiteet toki elävät ja se mikä kuulostaa nyt hyvältä saattaa hyvinkin kuulostaa aivan kamalalta parin vuoden kuluttua, mutta parhaan nykytiedon ja taidon puitteissa kai sitä aina yritetään mennä. Tietysti sillä keskitien puhtaan kuivalla soundilla saavutetaan klassisen hyviä lopputuloksia, mutta jos nyt ei haluta aina kuulostaa Hugh Padghamilta tai Steely Danilta niin täytyy sitä johonkin suuntaan koittaa pyristellä.

Nyt kyllä varmasti eletään murrosta tässäkin asiassa, sillä eihän tuo squash-meininki ole oikein millään tapaa perusteltavissa enää nykypäivänä.

Jone · Viesti Kirjoittaja **Jone** » 11.10.2006 klo 0.23

Hulluuden partaalle nuo mainokset ajavat ja kanavien väliset erot ihan kamalia. Kaukosäädin siis kädessä kokoajan.

Vielä masteroinnista että toki nimibändin etuna on nippu noita kettuja ja sitä kautta potaskaa ei hevin synny. Masteria pallotellaan useaan otteeseen kunnes se on hyvä. "Ensikertalainen" saa tyytyä masterointikoneiston preset numeroon 32 olipa sisältö mitä tahansa. No ei ihan näin mutta ymmärrätte varmaan eron..

Kunnon tuuttaus on kyllä tehokasta. Tässäpä Rammsteinin Rikun esimerkki. Levyllinen tuota on varmasti kuunneltava happilaitteiden kanssa muuten tukehtuupi vallan kokonaan. Mutta napakkaa foxia on tuo..
http://www.pilgrim-management.de/Emigrate/

spiidi78 · Viesti Kirjoittaja **spiidi78** » 11.10.2006 klo 0.55

T-P kirjoitti:Ongelma on myös sovittamisessa. Kappaleet sovitetaan ennalta-arvattaviksi. Sinfonia-orkesterin esitykset taitavat olla kohta ainoita tapoja kuulla hiljaisia kohtia ja erikseen päällekäyviä kohtia.

Ambient on myöskin musiikkia missä tuo dynamiikka on yks biisien sisältöön kuuluvista jutuista. Ennalta-arvattavuus dynamiikasta on pitkälti kiinni musiikista, mitä kuuntelee. Kaikkeen ei voi laittaa 30-50dB:n heittelyä, koska käyttötarkoitus on erilainen. Ennalta-arvattavuus musiikin sisällöstä on taas popin vitsauksia. Minun mielipiteeni popista: Kuin menis hampurilaista ostamaan McDonaldsista ja aina samanmakuinen tuote, ennalta-arvattava, "tää on jo koettu miljoona kertaa". Pätee n. 99,5% kaikesta musiikista, mitä kaikki perus radiokanavat normaalisti soittaa.

Mutjuu, makuasioista ei sen enempää

En vielä jaksanut lukea kys. juttua, mut pisti silmään kyllä toi Loudness War. En myöskään käsitä, että waveformin pitää näyttää tasaiselta putkelta editorissa. Kivempi kuunnella musaa, jossa joku soundi potkii vieläkin enemmän kuin muut, vaikka tuntuisi, että ne muutkin soundit potkii jo täysillä. Volumenuppikin on keksitty vahvistimissa. Ite tehtyjä raitoja kuuntelee mielummin "itsemasteroituna" kun levyltä, koska levyllä ne on yleensä olleet pahasti raiskattuja masteroinnilla (eli kompuroitu v*tuiks) joitakin poikkeuksia lukuunottamatta (parhaat kokemukset on Briteistä, jossa ne tuntuu osaavan masteroidakin ilman että pitää mennä nyrkit ojossa vahtimaan ettei ääntä raiskata).

Ja noista mainoksista, järkyttäviä tasoeroja etenkin TV-mainosten ja ohjelmien välissä. Eikö siellä joku äänitarkkailija vois pitää ne heittelyt aisoissa? Hirveetä kuultavaa. Vai onko mainostajat maksanu lisähilloo siitä, et ne mainokset kuuluu varmasti pihalle saakka, jos joku ei oo säätämässä kokoajan volkkaa?

thebanzai · Viesti Kirjoittaja **thebanzai** » 11.10.2006 klo 20.31

Olihan asiantuntevia mielipiteitä, tätä kaipasinkin. Hieno homma.

Mistähän tuota sitten asiantuntematon tietäisi mikä milloinkin levy on pursotettu tasaiseksi makkaraksi, onkohan mikään sivusto erikoistunut arvioimaan äänityksiä tällä perusteella? Tuolla styluksessa näyttää muutamia olevan. Kuuntelinkin kotona tässä useita biisejä, vanhoja ja uusia, ja kyllähän tämän joistain tosiaan kuulee. Tunnettu esimerkki Rushin Vapor Trails kuulosti jo ilmestyessään että tässä levyssä on nyt kyllä jotain vikaa, vaikka silloin ei koko "loudness war"ista vielä mitään tiennytkään...Ääk, toivottavasti musta ei tule mitään audiofiiliä, ei ois varaa moiseen

gramdel · Viesti Kirjoittaja **gramdel** » 12.10.2006 klo 16.16

thebanzai kirjoitti:Mistähän tuota sitten asiantuntematon tietäisi mikä milloinkin levy on pursotettu tasaiseksi makkaraksi, onkohan mikään sivusto erikoistunut arvioimaan äänityksiä tällä perusteella?

Hmm... Olisikohan tuolla nyt sitten mitään merkitystä. Se mikä kuulostaa hyvältä, on hyvää. Vähän sama kuin arvostelisi valokuvia sen perusteella, kuinka tasapainoinen niiden histogrammi on.

/---
ap

thebanzai · Viesti Kirjoittaja **thebanzai** » 12.10.2006 klo 17.26

Joo, eipä tästäkään aiheesta kannata yli-innostua, kohta sitä kuuntelee musiikkia mittareilla. Parhaat kiksit sitä on muutenkin saatu joskus kuramankasta kuunnellessa c-kasetilta Lou Reedin Transformeria.

matteus/2 · Viesti Kirjoittaja **matteus/2** » 12.10.2006 klo 18.20

thebanzai kirjoitti:Joo, eipä tästäkään aiheesta kannata yli-innostua, kohta sitä kuuntelee musiikkia mittareilla. Parhaat kiksit sitä on muutenkin saatu joskus kuramankasta kuunnellessa c-kasetilta Lou Reedin Transformeria.

Näinpä. Ainakin mulle musiikin substanssi on jossain ihan muualla kuin teknisessä laadussa. Ideaalitapauksessa on tietysti molemmat kohdallaan, mutta enpä ole koskaan jättänyt jotain levyä sen takia ostamatta että soundit on jonkun kultakova-audiofiili-insinöörin mielestä huonot.

Paljon tärkeämpää on toteutuksesta kuuluva tyylitaju; silloin kun hommassa on sellainen "I know something you don't" -asenne niin "p4skat" soundit saattavat olla juuri se viimeinen kruunaus mikä tekee kokonaisuudesta mahtavan. Mutta kuten tiedetään, raja hulluuden ja nerouden välillä on vain veteen piirretty viiva.

matteus/2 · Viesti Kirjoittaja **matteus/2** » 25.10.2006 klo 13.00

Tässä pari havainnollista kuvaa :

Kuvassa järjestyksessä vasemmalta No Doubt - Don't Speak, Mamba - Hei, Dj, Scissor Sisters - I Don't Feel Like Dancing, Queen - I Want To Break Free, PMMP - Päiväkoti, Happoradio - Tavikset, Manic Street Preachers - You Stole The Sun From My Heart.

Aika hyvin tuo kasari-Queen tuolta erottuu

Kuvassa Scissor Sistersin biisin pahimmasta juntturakohdasta zoomi.

argo_hoo · Viesti Kirjoittaja **argo_hoo** » 25.10.2006 klo 13.46

Tässä taas multa havainnollinen kuva nykyrockista, bandi on luonnollisestikin Tool

Jää sitä nykylevyissäkin dynamiikkaa, ja huomionarvoista on se että noiden biisien kovimmissakaan kohdissa ei audiota ole lytätty täysin lyttyyn (onhan se lytyssä mutta erottuu kuitenkin rummuniskuja). Jostain luin Lateraluksen miksanneen ukkelin haastattelua ja se sano että bändi oli nimenomaan halunnut ettei levyä lytätä täysin (miksauksessa/masteroinnissa?!) vaan että dynamiikkaa saa olla "reilusti" (verrattuna siis varmaan muihin nykylevyihin).

muumio · Viesti Kirjoittaja **muumio** » 27.10.2006 klo 17.18

thebanzai kirjoitti:Mistähän tuota sitten asiantuntematon tietäisi mikä milloinkin levy on pursotettu tasaiseksi makkaraksi, onkohan mikään sivusto erikoistunut arvioimaan äänityksiä tällä perusteella?

Täältä löytyy jotain esimerkkejä: Loudness war

Ylläri että juuri Suomalaiset levyt tuupataan älyttömän kovaa (punainen kuva ylempänä).

since86 · Viesti Kirjoittaja **since86** » 28.10.2006 klo 12.39

matteus/2 kirjoitti:Paljon tärkeämpää on toteutuksesta kuuluva tyylitaju; silloin kun hommassa on sellainen "I know something you don't" -asenne niin "p4skat" soundit saattavat olla juuri se viimeinen kruunaus mikä tekee kokonaisuudesta mahtavan. Mutta kuten tiedetään, raja hulluuden ja nerouden välillä on vain veteen piirretty viiva.

Tämä pätee erinomaisen hyvin esim. Jamaikan hunajassa eli reggae levyillä. Soundit ja levyjen kaiverrus etc on mitä on, mutta lopputulos TAIVAALLISTA.

T-P · Viesti Kirjoittaja **T-P** » 16.3.2007 klo 0.17

Mitenkäs muuten on mahdollista että esim. Madonnan levyllä menee piikkiarvo yli 0 db:n, mutta ääni ei mene särölle, mites se tehdään?

CD-levyillä ääni on kai yleensä clippiarvoltaan 0 db ja RMS arvot saattaa heitellä päälle miinus kympin, mutta tietääkös kukaan mitkä ovat televisiomainosten yleiset klippi ja RMS arvot?

matteus/2 · Viesti Kirjoittaja **matteus/2** » 16.3.2007 klo 0.45

T-P kirjoitti:Mitenkäs muuten on mahdollista että esim. Madonnan levyllä menee piikkiarvo yli 0 db:n, mutta ääni ei mene särölle, mites se tehdään?

Digitaaliäänessä signaali ei voi piikata nollan yli koska - kansantajuisesti sanottuna - "numerot loppuvat kesken". 16 bitillä voidaan ilmaista amplitudia vain tiettyyn rajaan, ja se suurin mahdollinen arvo on se 0 dB taso. Jos katsot vaikka noita ylempänä olevia waveformeja niin nollan yli piikkaaminen tarkoittaisi että aaltomuoto ulottuisi kuvan ylä- ja alareunan yli.

T-P kirjoitti:tietääkös kukaan mitkä ovat televisiomainosten yleiset klippi ja RMS arvot?

Ihan samoilla säädöillä niitä mainoksia masteroidaan kuin poppiakin.

Jone · Viesti Kirjoittaja **Jone** » 16.3.2007 klo 14.07

Mainoksissa tämä kilpajuoksu on mennyt ihan hulluksi kun pitää erottua muita paremmin. Hurjin ikinä on Ylen pätkä jossa Åke Lindman spiikkaa. Asia taisi olla sotaveteraanien puolesta tms. Tulee niin saatånan lujaa että meinää järki lähteä ja telkkarin kajareita pahvit.