Uskontosodat. Aina väärällä areenalla.

RedDelicious · Viesti Kirjoittaja **RedDelicious** » 3.3.2007 klo 13.33

Tulkaa tänne tappelemaan ja jättäkää Repe rauhaan.

Meitsi luikkii pois alta...

Jepe · Viesti Kirjoittaja **Jepe** » 3.3.2007 klo 18.43

Was?!

Jouna- · Viesti Kirjoittaja **Jouna-** » 3.3.2007 klo 19.00

Ehkä yksi turhimmista aiheista josta ei päästä koskaan minkäänlaiseen lopputulokseen. Ainakaan rauhanomaiseen sellaiseen.

Mikael K. · Viesti Kirjoittaja **Mikael K.** » 3.3.2007 klo 19.50

Jouna- kirjoitti:Ehkä yksi turhimmista aiheista josta ei päästä koskaan minkäänlaiseen lopputulokseen. Ainakaan rauhanomaiseen sellaiseen.

Minä ajattelen sillä tavalla, että olisi hyvä tietää miksi naapuri ajattelee sillä tavoin kuin ajattelee. Esim. seinän takana asuva muslimi jää helposti oudoksi olioksi jos hänen ajatuksistaan ei tiedä. Rauhanomaiseen lopputulokseen pääsemiseksi tarvitaan kykyä hyväksyä lähimmäinen lähimmäisenä - ei vihollisena.

RedDelicious · Viesti Kirjoittaja **RedDelicious** » 3.3.2007 klo 23.47

Enpä olisi uskonut, että tässä ketjussa lauotaan viisauden sanoja. Sota jatkuu toisaalla. Surullista.

CaptainNapalm · Viesti Kirjoittaja **CaptainNapalm** » 4.3.2007 klo 10.01

Mikael K. kirjoitti:
Jouna- kirjoitti:Ehkä yksi turhimmista aiheista josta ei päästä koskaan minkäänlaiseen lopputulokseen. Ainakaan rauhanomaiseen sellaiseen.
Minä ajattelen sillä tavalla, että olisi hyvä tietää miksi naapuri ajattelee sillä tavoin kuin ajattelee. Esim. seinän takana asuva muslimi jää helposti oudoksi olioksi jos hänen ajatuksistaan ei tiedä. Rauhanomaiseen lopputulokseen pääsemiseksi tarvitaan kykyä hyväksyä lähimmäinen lähimmäisenä - ei vihollisena.

Joo, minua on jo teinipojasta asti (eli tosi pitkään) kiinnostanut miksi ihmiset uskovat, miksi juuri niin kuin uskovat eikä jollain toisella tapaa ja miksi jostain järjettömästä mutta varsin vähäpätöiseltä tuntuvasta yksityiskohdas voi olla täysin mahdoton luopua. Ihmisten kanssa keskustelu ei valitettavasti johtanut mihinkään ja lakkasin päästämästä mormooneja yms. sisään. Yleensä uskovat ihmiset olivat niin lukossa, ettei mitään keskustelua syntynyt vaan sain ainoastaan kömpelöä johdattelua ja julistusta. Lopulta he aina suuttuivat, kun en lähtenytkään jes-miehenä mukaan. Sama toistuu nettikeskusteluissakin. Psykologia on hyvin kiinnostavaa ja kirjoista on löytynyt paljon enemmän vastauksia kuin suoraan ihmisiltä. Kannattaa silti toki olla väleissä mutta sitä vain tarkoitin, ettei kannata odottaa keskustelulta liikoja.

jonesb · Viesti Kirjoittaja **jonesb** » 4.3.2007 klo 11.33

Joo, minua on jo teinipojasta asti (eli tosi pitkään) kiinnostanut miksi ihmiset uskovat, miksi juuri niin kuin uskovat eikä jollain toisella tapaa ja miksi jostain järjettömästä mutta varsin vähäpätöiseltä tuntuvasta yksityiskohdas voi olla täysin mahdoton luopua. Ihmisten kanssa keskustelu ei valitettavasti johtanut mihinkään ja lakkasin päästämästä mormooneja yms. sisään. Yleensä uskovat ihmiset olivat niin lukossa, ettei mitään keskustelua syntynyt vaan sain ainoastaan kömpelöä johdattelua ja julistusta. Lopulta he aina suuttuivat, kun en lähtenytkään jes-miehenä mukaan. Sama toistuu nettikeskusteluissakin. Psykologia on hyvin kiinnostavaa ja kirjoista on löytynyt paljon enemmän vastauksia kuin suoraan ihmisiltä. Kannattaa silti toki olla väleissä mutta sitä vain tarkoitin, ettei kannata odottaa keskustelulta liikoja

Mukava lukea että muutkin ajattelevat näin. Itse ajattelen uskonnon olevan eräänlainen yhteiskutamallin pohjakuva. Jokainen uskontohan antaa kannattajilleen arvot ja säännöt miten elää muiden samanmoisten kanssa. Toisaalta uskonto myös pyrkii yleensä lievittämään ahdistusta ja pelkoa ihmisten pahimmista peloista (äkilliset katastrofit; kuolema, sairastuminen, läheisten hyvinvoinnin heikkeminen esmes.).

Pohdinnoissani olen tullut siihen tulokseen, että kunkin yhteiskunnan kehittyessä uskonnon merkitys pienenee ja selittävien teorioiden merkitys häviää. Jäljelle uskonnosta jäävät vain perusarvot joiden päälle yhteiskunta on rakentenut. Tähän johtopäätökseen pääsee helposti tutkimalla omaa ja muiden uskontojen historiaa ja vertaamalla sitä yhteiskunnan kehittymiseen.

Se miksi uskontojen välille syntyy eripuraa johtunee suurinmaksi osaksi siitä, että toinen osapuoli kokee toisen muuttavan perusarvoja ja näin kyseenalaistavan nykyisen yhteiskuntamallin (vallanpito järjestelmä esim,). Tällöin sota on luonnolinen vastareaktio muutoksia vastaan.

ozone · Viesti Kirjoittaja **ozone** » 4.3.2007 klo 13.42

jonesb kirjoitti:Pohdinnoissani olen tullut siihen tulokseen, että kunkin yhteiskunnan kehittyessä uskonnon merkitys pienenee ja selittävien teorioiden merkitys häviää. Jäljelle uskonnosta jäävät vain perusarvot joiden päälle yhteiskunta on rakentenut. Tähän johtopäätökseen pääsee helposti tutkimalla omaa ja muiden uskontojen historiaa ja vertaamalla sitä yhteiskunnan kehittymiseen.

Hmm, mutta miksi näyttäisi siltä, että kun yhteiskunta kehittyy, sen pahoinvointi kanssa samalla lisääntyy. Onko se vaan haasteiden vähenemistä ja turhaa aikaa, jolloin sakki teloo itsensä... Vai onko se sitä että kehittyvä yhteiskunta ei enää tarvitsekaan uskoa Jumalaan, vaan pärjääkin omillaan. Sen ohella se kuitenkin hukkaa perimmäisen merkityksen koko olemassaololleen. Merkitykseksi tuntuisi silloin jäävän vain syntyä ja kuolla - ja täyttää se väli saavutuksilla...?

BulletFace · Viesti Kirjoittaja **BulletFace** » 4.3.2007 klo 14.19

Niin, tuossa komppaan kyllä täysin ozonea. On aivan täysin jokaisen henkilökohtainen asia, että mihinkä sitä uskoo, mutta itse en vaan sulata ajatusta, että olisimme syntyneet tänne, jotenkin sattumalta. Vähän kipinöitä siellä alkulimaa täällä ja voila. Ei toimi, ainakaan mulla. Mutta vaikka kehitymme koko ajan ihmisinä ja yhteiskuntana, niin jotkut arvot tuntuvat samalla katoavan. Ei enää arvosteta lähimmäistä ja auteta hädässä olevia niin alttiisti kuin ennen. Jos joku makaa katuojassa niin harva enää pysähtyy auttamaan. Ollaan niin kiinni itsessä ja omassa elämässä, ettei sinne tunnu mahtuvan ajatus muiden auttamisesta. Ja vaikka kristinuskoa kuinka parjaisiki ja vaikka se nimissä on toki tehty paljon väärääkin niin kristinuskon ydin on juurikin tuossa lähimmäisestä välittämisessä ja auttamisessa. Ja vaikka viittaisi muuten kintaalla koko ajatukselle taivaasta ja helvetistä niin tämä perusta mille kristinuskoa rakennetaan on mielestäni niin hyvä, että ajatus siitä, että kristillinen ajatus maailma on poistumassa yhteiskunnastamme hirvittää ainakin minua...

Galangal · Viesti Kirjoittaja **Galangal** » 4.3.2007 klo 14.51

ozone kirjoitti:Sen ohella se kuitenkin hukkaa perimmäisen merkityksen koko olemassaololleen. Merkitykseksi tuntuisi silloin jäävän vain syntyä ja kuolla - ja täyttää se väli saavutuksilla...?

Mikäs sitten on erilaisten uskovaisten elämän Perimmäinen Merkitys? Olla saavuttamatta mitään, vaan alistua jumalansa tai jumaliensa tahtoon siinä syntymän ja kuoleman välissä?

ozone · Viesti Kirjoittaja **ozone** » 4.3.2007 klo 15.07

Galangal kirjoitti:
ozone kirjoitti:Sen ohella se kuitenkin hukkaa perimmäisen merkityksen koko olemassaololleen. Merkitykseksi tuntuisi silloin jäävän vain syntyä ja kuolla - ja täyttää se väli saavutuksilla...?
Mikäs sitten on erilaisten uskovaisten elämän Perimmäinen Merkitys? Olla saavuttamatta mitään, vaan alistua jumalansa tai jumaliensa tahtoon siinä syntymän ja kuoleman välissä?

Toivottavasti ei ainakaan kuvaamasi kaltainen... kyllä 100% elämässä ja yhteiskunnassa mukana täytyy olla... Merkitys vaan on paljon laajempi. Uskovalla merkitykseen tulee ikuisuus mukaan. Elämä on täällä hyvin lyhyt, verrattuna ikuisuuteen. Elämä jatkuu kuoleman jälkeen.

Galangal · Viesti Kirjoittaja **Galangal** » 4.3.2007 klo 15.41

ozone kirjoitti:Uskovalla merkitykseen tulee ikuisuus mukaan. Elämä on täällä hyvin lyhyt, verrattuna ikuisuuteen. Elämä jatkuu kuoleman jälkeen.

Jaa. Minä mieluummin panostan 100% siihen, mistä on varmuus, eli tähän elämään kuin haaskaan aikaani uskonnollisiin kysymyksiin ja katumusharjoituksiin. Kuollessani voin sitten miettiä, olenko tehnyt maailmasta paremman paikan muille ihan oikeille ihmisille, enkä sitä, joudunko kenties kuuntelemaan harpunsoittoa ikuisuuden.

Ottaen huomioon, että uskovaiset ovat keksineet n. 10000 jumalaa ja pelkästään kristittyjen jumalaa palvotaan 1000 eri tavalla, joista jokainen on väärä ja kauhistuttava tapa 999 muun lahkon edustajan mielestä, on aika pieni todennäköisyys, että edes on valinnut oikean jumalan ja palvontamenot.

ozone · Viesti Kirjoittaja **ozone** » 4.3.2007 klo 19.28

Galangal kirjoitti:
ozone kirjoitti:Uskovalla merkitykseen tulee ikuisuus mukaan. Elämä on täällä hyvin lyhyt, verrattuna ikuisuuteen. Elämä jatkuu kuoleman jälkeen.
Jaa. Minä mieluummin panostan 100% siihen, mistä on varmuus, eli tähän elämään kuin haaskaan aikaani uskonnollisiin kysymyksiin ja katumusharjoituksiin. Kuollessani voin sitten miettiä, olenko tehnyt maailmasta paremman paikan muille ihan oikeille ihmisille, enkä sitä, joudunko kenties kuuntelemaan harpunsoittoa ikuisuuden.

ozone kirjoitti:kyllä 100% elämässä ja yhteiskunnassa mukana täytyy olla...

Galangal · Viesti Kirjoittaja **Galangal** » 4.3.2007 klo 20.37

ozone kirjoitti:
Galangal kirjoitti:
ozone kirjoitti:Uskovalla merkitykseen tulee ikuisuus mukaan. Elämä on täällä hyvin lyhyt, verrattuna ikuisuuteen. Elämä jatkuu kuoleman jälkeen.
Jaa. Minä mieluummin panostan 100% siihen, mistä on varmuus, eli tähän elämään kuin haaskaan aikaani uskonnollisiin kysymyksiin ja katumusharjoituksiin. Kuollessani voin sitten miettiä, olenko tehnyt maailmasta paremman paikan muille ihan oikeille ihmisille, enkä sitä, joudunko kenties kuuntelemaan harpunsoittoa ikuisuuden.

ozone kirjoitti:kyllä 100% elämässä ja yhteiskunnassa mukana täytyy olla...

Ei siitä sitten riitä uskonasioille...

ozone · Viesti Kirjoittaja **ozone** » 4.3.2007 klo 22.49

Galangal kirjoitti:
ozone kirjoitti:
Galangal kirjoitti:
ozone kirjoitti:Uskovalla merkitykseen tulee ikuisuus mukaan. Elämä on täällä hyvin lyhyt, verrattuna ikuisuuteen. Elämä jatkuu kuoleman jälkeen.
Jaa. Minä mieluummin panostan 100% siihen, mistä on varmuus, eli tähän elämään kuin haaskaan aikaani uskonnollisiin kysymyksiin ja katumusharjoituksiin. Kuollessani voin sitten miettiä, olenko tehnyt maailmasta paremman paikan muille ihan oikeille ihmisille, enkä sitä, joudunko kenties kuuntelemaan harpunsoittoa ikuisuuden.

ozone kirjoitti:kyllä 100% elämässä ja yhteiskunnassa mukana täytyy olla...
Ei siitä sitten riitä uskonasioille...

Hyvä pointti... sinänsä kuitenkaan näkisin ettei usko ole tuon 100% ulkopuolella. Siis näkisin, että usko on enemmänkin kuin talon perusta, kuin joku terassi tai ullakko. Usko vaikuttaa valintoihin ja arvoihin koko tämän uskonperustan päällä. Eli en välttämättä koe esimerkiksi työtäni elämäni tärkeimmäksi asiaksi, vaikka tykkäänkin työtä tehdä ja koen työn teon jokaisen velvollisuudeksi. Kuitenkin vaikka menettäisin työpaikkani, ei elämäni kaatuisi siihen, koska elämäni perustus on Jumalassa ja hänen huolenpidossaan. Hän on luvannut pitää huolen häneen turvaavasta ihmisestä.

Toki jumalansuhteen ylläpito vaatii aikaa ja se voi olla joistain riennoista pois. Mutta sama on kuitenkin ihmissuhteen kanssa myös. Kuinka paljon käyttää aikaansa ihmissuhteeseen, määrittää paljon sen, kuin se ihmissuhde kehittyy. Jos Jumalalle varaa päivässään 3 minuuttia aikaa ja vaikkapa telkkuun 3 tuntia, niin ei voi olettaa jumalasuhteen paljoa kehittyvän. Eli kyse on mielestäni arvoista ja valinnoista. Mihin kiinnitän huomioni elämässäni, onko se joku laite, perhe tai ura. Minä pyrin käyttämään aikaani jumalasuhteeseen, koska sen koen tärkeimmäksi suhteeksi elämässäni.

EDIT: täytyy tähän samaan hengenvetoon vielä kommentoida, että kyllä jumalasuhteen hoitoon käyttää aivan liian vähän aikaa. Enemmän tarvitsisi hiljentyä ja lukea Raamattua. Toki usko kantaa, mutta kyllähän se kituu ja Jumalasta tunnen vain raapaisun, jos sitäkään.

Jamac · Viesti Kirjoittaja **Jamac** » 5.3.2007 klo 0.09

ozone kirjoitti:Toki jumalansuhteen ylläpito vaatii aikaa ja se voi olla joistain riennoista pois. Mutta sama on kuitenkin ihmissuhteen kanssa myös. Kuinka paljon käyttää aikaansa ihmissuhteeseen, määrittää paljon sen, kuin se ihmissuhde kehittyy. Jos Jumalalle varaa päivässään 3 minuuttia aikaa ja vaikkapa telkkuun 3 tuntia, niin ei voi olettaa jumalasuhteen paljoa kehittyvän.

Hmm.. Jostain syystä nyt tämä jäi mietityttämään. Ehkä siitä syystä, että olen samaan aikaa samaa ja eri mieltä, enkä oikein tiedä mitä siitä ajattelisin. Uskon ja allekirjoitan hiljentymisen ja meditaation tärkeyden ja sen myös mahdollisena jumal-yhteyden luomisena ja ymmärtämisen lisäämisenä. Toisaalta taas oman kokemukseni mukaan ihmissuhteeseen kulutettu aika taas ei korreloi ollenkaan suhteen kehittymistä. Ärsyttävä virke, mistä en saa otetta vaikka näen kahvan.

Galangal · Viesti Kirjoittaja **Galangal** » 5.3.2007 klo 9.45

ozone kirjoitti:Minä pyrin käyttämään aikaani jumalasuhteeseen, koska sen koen tärkeimmäksi suhteeksi elämässäni.

Minä taas koen tärkeimmäksi olla hyödyllinen muille ihmisille ja yhteiskunnalle. Epäilemättä minäkin käytän ainakin 3 minuuttia päivässä itsekkääseen oman edun tavoitteluun (sitähän uskonnot ovat), mutta en pidä sitä jonain hienona asiana enkä rimputa ovikelloja tyyliin "voinko tulla kertomaan oman edun tavoittelusta?"

ozone · Viesti Kirjoittaja **ozone** » 5.3.2007 klo 21.59

Jamac kirjoitti:
ozone kirjoitti:Toki jumalansuhteen ylläpito vaatii aikaa ja se voi olla joistain riennoista pois. Mutta sama on kuitenkin ihmissuhteen kanssa myös. Kuinka paljon käyttää aikaansa ihmissuhteeseen, määrittää paljon sen, kuin se ihmissuhde kehittyy. Jos Jumalalle varaa päivässään 3 minuuttia aikaa ja vaikkapa telkkuun 3 tuntia, niin ei voi olettaa jumalasuhteen paljoa kehittyvän.
Hmm.. Jostain syystä nyt tämä jäi mietityttämään. Ehkä siitä syystä, että olen samaan aikaa samaa ja eri mieltä, enkä oikein tiedä mitä siitä ajattelisin. Uskon ja allekirjoitan hiljentymisen ja meditaation tärkeyden ja sen myös mahdollisena jumal-yhteyden luomisena ja ymmärtämisen lisäämisenä. Toisaalta taas oman kokemukseni mukaan ihmissuhteeseen kulutettu aika taas ei korreloi ollenkaan suhteen kehittymistä. Ärsyttävä virke, mistä en saa otetta vaikka näen kahvan.

Jep, näin se ihmissuteen kanssa voi myös olla... itselläni ei kauheasti ole kokemusta naisen kanssa elämisestä, mutta kuitenkin ymmärrän, että omaa aikaa tarttee myös, eikä aina voi olla yhdessä. Kaiketi se on jonkin sortin luonnekysymys myös.

Jumalan suhteen useasti ongelma taitaa olla siinä, että aikaa tulee käytettyä noin 90% liian vähän. Muutama hassu minuutti iltarukousta tai Raamatun lukemista päivittäin on niin tavattoman vähän, ettei vastaavalla ajalla mikään parisuhde pysyisi vuotta pitempää elossa. Kävisi niinkuin usealle käy, että kasvetaan erilleen...

ozone · Viesti Kirjoittaja **ozone** » 5.3.2007 klo 22.02

Galangal kirjoitti:
ozone kirjoitti:Minä pyrin käyttämään aikaani jumalasuhteeseen, koska sen koen tärkeimmäksi suhteeksi elämässäni.
Minä taas koen tärkeimmäksi olla hyödyllinen muille ihmisille ja yhteiskunnalle. Epäilemättä minäkin käytän ainakin 3 minuuttia päivässä itsekkääseen oman edun tavoitteluun (sitähän uskonnot ovat), mutta en pidä sitä jonain hienona asiana enkä rimputa ovikelloja tyyliin "voinko tulla kertomaan oman edun tavoittelusta?"

Okei, tämä on sinun tapasi toimia ja nähdä asia. Tunnut olevan kohtalaisen kypsä kaikkeen yleensä hengellisyyteen liittyvään.