Miten pärjäätte virheiden kanssa?

[mali]

Miten pärjäätte julkaisuun päätyvien virheiden kanssa? Vaikka kuinka yrittäisin, aina löytyy koevedoksesta viheitä, väärinkirjoituksia, taitollisia mokia tai joukkoon on eksynyt jopa huonolaatuisia kuvia joita en ole pdf-dokkarista huomannut.
Olen yrittänyt minimoida virheet lähettämällä lopullisen pdf-dokkarin asiakkaalle ja samoin painosta saadut koevedokset aina myös asiakkaan kautta.
Usein asiakkaat katsovat vedokset melko pintapuolisesti läpi ja vielä huonommin jos vastuussa on useampi henkilö.
Kun sitten lopullisesta julkaisusta löytyy virheitä, tietenkin syy mokista lankeaa päälleni, tietenkin sen syyn otan jos mokat ovat omiani, mutta joskus tuntuu kohtuuttomalta kantaa koko vastuu.
Olisi hauska kuulla minkälaisen tarkastusprosessin käytte läpi ja oletteko korvanneet asiakkaalle aiheutunutta mielipahaa (esim. palkan alennuksella) jos alkuperäinen virhe on johtunut teistä vaikka asiakas on vedoksen hyväksynyt?

[barcoder]

Näähän on sopimuskysymyksiä. Jos vastuukysymyksissä on epäselvyyksiä niin ne kannattaa sisällyttää kirjalliseen toimeksiantosopimukseen.

Perusperiaate yleensä on se, että jos asiakkaalle toimitetaan sopimusvedos hyväksyttäväksi, hän antaa painoluvan ja painosta tuleva tavara vastaa vedosta, ei vastuita ole muilla kuin vedoksen hyväksyjällä. Vedoksen hyväksymisestä voi tehdä virallisemman pyytämällä esim. kirjallisen painoluvan vedoksen palautuksen yhteydessä. Voi kuullostaa kettuilulta, mutta jos asiassa on ongelmia niin....

Kokonaan toinen asia on sitten epävirallinen valittaminen. Ja joskus voi tulla eteen tilanne jossa kannattaa antaa hyvitystä vaikka virhe ei olisikaan omalla vastuulla, jos esim. haluaa että ko. asiakassuhde jatkuu.

Nää on useimmissa tapauksissa ihan selviä asioita, mutta sitten kun ne ei ole selviä niin ne on hyvin sekavia ja ikäviä. Varsinkin jos asiakkaan puolella on esim. talon sisäisiä vastuita yms.

[mali]

Juu, ikäviä hommia. Usein asiakkaat saadessaan valmiin teoksen käteen eivät näe metsää puilta. Nähdään vaan läpi päässeet virheet eikä tajuta ollenkaan ettei tuotteen kuluttaja luultavasti edes huomaa virheitä kun kokonaisuus toimii.

[BugsBunny]

No, esimerkki elävästä elämästä. Olen taittanut erästä järjestölehteä jo vuosikausia. Myöhemmin aineiston kokoaminen ja osin juttujen kirjoittaminenkin siirtyi minulle kuin itsestään. Homma hoitui ihan kohtuullisesti aikatualun antamissa rajoissa vajavaisin resurssein, kunnes remmiin otettiin muutaman ihmisen "lehtitoimikunta", joista yksikään ei erottanut edes pystykuvaa vaakakuvasta. Tmk:n tehtävä oli etsiä aktiivisesti juttuja ja jutunaiheita, mutta jengi käsitti itsensä lehden päätoimittajaksi. "Päätimme, että tuo otetaan pois ja tilalle"... jne.

Viimeisen lehden vedoksen koko toimikunta katsoi läpi. Työ meni painoon, ja sitten jälkikäteen kysyttiin, oliko tietty juttu siellä. No ei ollut, ja kauhea meteli. Sain tietty vaihdettua sivun vedosvaiheessa, joten ei hätää, mutta joka akka soitti perään ja huusi. Tuntuu siltä, että syy on aina taittajan/tekijän, vaikka kukaan muukaan ei ole virhettä huomannut. Todella kohtuullista siis.

Onneksi pääsin eroon tuosta lehdestä/lehtitoimikunnasta.

[Jamac]

Mä en ota mitään vastuuta muuta kuin teknisistä asioista. Silmäilen kyllä teksti läpi, ja joskus korjailen näkemiäni typoja tyylin makara = makkara, tai otan asiakkaaseen yhteyttä. Vedokset hyväksyy aina tasan yksi henkilö minulle päin, muuten hommasta ei tule yhtään mitään. Tai sitten vedosten hyväksyjien tulee olla yhtä aikaa sanomassa, että kaikki on ok.

[PKivireki]

Virheitä sattuu aina, vaikka oikolukijoita ja silmäilijöitä olisi kuinka.

Ja aivan uskomatonta miten virheitä on vaikea erottaa koevedoksesta / tekstistä, mutta varsinaisesta tuotteesta ne hyppäävät silmille kuin punakynällä alleviivattuna.

Tapahtui tosielämässä, onneksi en itse kirjoittanut: Pylkönmäki -nimiseen keskisuomalaiseen syrjäkuntaan avattiin takavuosina ravintola, tai pitäiskö käyttää sekundatiiviä ruokala. Nimeltään Karhuntassu. Siitä kirjoitettiin juttu, jonka minäkin oikoluin.

Eikö vaan valmiissa lehdessä lukenut eräässä kohdassa selvällä suomenkielellä että "Karhuntussu". Jutun kirjoittaja kehtasi epäillä minua käytännön pilasta! Siitä ei kuitenkaan ollut kyse. Ellei rouva päätoimittaja sitten..

[hannuo]

Edesmennyt päätoimittaja sanoi assistentilleen - pitää olla tarkkana - arvokkaasta tulee näppisvirheellä helposti irvokas. Alkukevennyksestä huolimatta - vedoksia lähetellään - ei poka niitä tutki - hyvältä näyttää - kun lähetän valmiin duunin niin rupee lukemaan. Se on turha duuni lukea niitä valmiita.
Täytyy tsennata kenen kanssa tekee näitä juttuja - jos tulee joku melkonoomi tuolta metsästä - sulta menee vuosia ja monia makkeleita ennen kun se oppii.

[BugsBunny]

Yrittäjänä ei voi kuitenkaan kovin paljon ruveta erottelemaan asiakkaita: "Sä et osaa, sun kanssa en tee". Ja toisenkin leivissä ollessa on usein lusikoitava vain mitä eteen tuodaan.

[hannuo]

Astiasta kolmanteen - oikaisuluku - nyt jo kuvankäsittely kuuluu osaamiseen - posti kantaa - ihan pintapostia - hyvin tehtyä - kuvissa oikea valööri - asiaa hitusen.
Kalevalasta ja Raamatusta löytyy kuvitettu versio. Sanoilla täällä pelitetään. Ajatellut projektia jos kuvaajat ja graafikot muokkasivat Suomen Laki I ja II kuvallisen version - okså på sveska. Oikeusminesteriö ja eu olisivat mukana ulkoasutuotannossa.

[grafiitti]

Ja aivan uskomatonta miten virheitä on vaikea erottaa koevedoksesta / tekstistä, mutta varsinaisesta tuotteesta ne hyppäävät silmille kuin punakynällä alleviivattuna.

Amen. Mitä mokiin tulee, minulle riitti yritykseni alkuvaiheessa yksi. Tein elinkeinoelämän lehteä kauan sitten, ennen sähköpostiaikaa. Käytössä sarja (valmiiksi määriteltyjä) pms-sävyjä. Oli kesä ja kaikki lähdössä kuka minnekin lomareissuun. Viime tipassa lehti valmiiksi ja painoon. Minä onneton vielä lähetän varmistuksen faksilla ja kirjoitan siihen pemssiksi 178 187:n sijaan. Fatal error. Olin tehnyt painolle värikartan kaikista käytettävistä sävyistä, aineisto oli tehty 187:llä, saatteessa luki 187 mutta siinä onnettomassa faksissa 178.

Itse en siis 'ehtinyt' katsoa vedosta. Possunpunainen lehti sai asiakkaan sydänkohtauksen partaalle. En laskuttanut työstä mitään. Painon edustaja kohautteli olkapäitään, kun kysyin, oliko edes tullut mieleen soittaa ja kysäistä, olenko viime hetkessä päättänyt vaihtaa sävyä.

Sen jälkeen olen muistanut aina kertoa asiakkaalle, että oikolukuvastuu on hänellä. Korjaan 'kilapiluja' (kilpailu-sana on ainakin itselleni täysin mahdoton kirjoitettava) ja merkitsen ne yleensä taittoon huomiovärillä.

Enkä ikinä, koskaan käytä pms 178:aa.

[Saltikov]

Olen ulkoistanut oikoluvun. Teemme sen kaksivaiheisesti - raaka-aineiston saapuessa ja työn hyväksynnän jälkeen. Kun asiakas on sanonut että painoon, työ lähetetään lopulliseen oikolukuun henkilölle joka yleensä näkee työn ensimmäistä kertaa. Ja aina löytyy korjattavaa. Aika hyvin on toiminut. Oletus että oikoluku suoritetaan asiakkaan toimesta vasemman käden pikkurillä on yleensä oikea.

[Saltikov]

Yrittäjänä ei voi kuitenkaan kovin paljon ruveta erottelemaan asiakkaita: "Sä et osaa, sun kanssa en tee". Ja toisenkin leivissä ollessa on usein lusikoitava vain mitä eteen tuodaan.

Kyllä voi. Hintaa lisää v-mäisille asiakkaille niin johan alkaa tapahtumaan.

[Fixx]

Joo ei kannata taittajan tehdä oikolukua vaan siitä pitää vedokset pistää jollekin kolmannelle osapuolelle, mieluiten suomenkielentaitoiselle. Tottakai asiakaskin saa tehdä oikoluvun jos niin sovitaan ja siinä on omat puolensa. Plussaa on että joka sivuun saa kuittauksen että tää on OK kunhan merkityt muutokset korjataan. Miinuksena, että niitä virheitä tosiaan jää...

[Repe Ruutikallo]

Hieman aihetta sivuten. Vaikka miten n tarkkaan käy kässärin läpi, aina löytyy painetusta teoksesta virheitä, joiden pääsy seulasta tuntuu käsittämättömältä. Erityisesti löytyy toistoja ja vastaavia tyylikömmähdyksiä. Tästä syystä ensimmäisen painoksen on näköjään syytä olla pieni ja vasta toisen, korjatun iso. Asialle ei ilmeisesti ole mitään tehtävissä. Kaikki muut oikolukijat ovat kuitenkin löperömpiä kuin hän jonka nimissä teksti on ja joka siksi vaatii siltä eniten. Ainakin eräät vaativat. 8)

[Jamac]

Olisiko syynä oikeasti ihmisen aivot ja niiden taipumus korjailla silmien näkemiä asioita?

Jos ajatellaan ihan rationaalisesti tätä oikoluvusta painotuotteeseen, niin oikoluku tuppaa olemaan sellaista että lyhyellä aikavälillä tekstiä luetaan uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Mieli tietää miten joku sana kuuluu olla, ja koska asia tulee mielessä ymmärretyksi, diskataan silmien välittämä kuva virheellisesti kirjoitetusta sanasta. Sitten kun aikaa kuluu ja tuote tulee painosta, joutuu aivot taas näkemään tekstin puhtaammalta pöydältä, ja virheet huomataan.

Usein kuvankäsittelyssä jos tekee jotain "taidekuvaa" pitkään, on hyvä välillä käydä "resetoimassa" näkeminen jotain muuta katselemalla. Kun palaa kuvan ääreen, huomaa että tunti sitten tehdyt värrit on paljon paremmat kuin ne fiilatut ja fiilatut...

[frissy]

Sanoi sopimus mitä tahansa niin se turvaa vain sinut ns. virallisesti. Tapauksesta riippuen, niin syy voi olla jonkun toisen tai sitten AINA sinun. Vaikka sopparissa lukisi mitä. Eri asia sitten, että silloin siitä ei seuraa mitään.

[mali]

No seuraus on ainakin se että itsetunto kärsii ja maine saa kolauksen.

Mutta onneksi tuppaa tuotteen kuluttajankin silmä näkemään sen mitä pitäisi lukea ja eipä kukaan lukija juuri kyylää kuvien yksityiskohtia.

tuntuu että hommat menee yleensä niin että ensin duunin aikataulu venyy ja paukkuu, ja jahkaillaan kuukausi/vuosi kaupalla. Kun sitten päästään koevedos vaiheeseen, asiakas runttaa vedokset mahdollisimman äkkiä takaisin painoon että päästään painamaan.

[jjpeltola]

Amen. Mitä mokiin tulee, minulle riitti yritykseni alkuvaiheessa yksi. Tein elinkeinoelämän lehteä kauan sitten, ennen sähköpostiaikaa. Käytössä sarja (valmiiksi määriteltyjä) pms-sävyjä. Oli kesä ja kaikki lähdössä kuka minnekin lomareissuun. Viime tipassa lehti valmiiksi ja painoon. Minä onneton vielä lähetän varmistuksen faksilla ja kirjoitan siihen pemssiksi 178 187:n sijaan. Fatal error. Olin tehnyt painolle värikartan kaikista käytettävistä sävyistä, aineisto oli tehty 187:llä, saatteessa luki 187 mutta siinä onnettomassa faksissa 178.

Aika ikävä tilanne. Olis toivonut painoltakin reagointia.

Itse koetan välttää tämäntapaisia tilanteita ilmoittamalla painolle esilehden tai päänauhan numeron ja(!) värin (esim. Tikapuuvesileimattu esilehtipaperi 140 g/m2, numero 1.0256 (=kermankeltainen)).