Raha ja valta ovat huonot seuralaiset. Varsinkin jos kumpaakin on liikaa. Keskiajalla kritiikkiä esittivät mm. erilaiset kerjäläsiveljeskunnat. Sitä en tiedä kuinka vahvasti ne vaikuttivat lopulta aikanaan. Jeesus suhtautui kriittisesti maalliseen omaisuuteen, joten tässä olisi varmasti oppimista nykyisinkin.eskofot kirjoitti:Kyllä minäkin näin näkisin. Kristinuskossa ei kuitenkaan ole mitään myötäsyntyistä maallisuutta. Ei kirkko vallasta luopunut suosiolla. Saakuti, 60-luvulla vatikaanissa oli vielä periaatteessa inkvisiitiotuomioistuin.Mikael K. kirjoitti:[En ole vakuuttunut siitä, että länsimaissa kristinusko olisi yhtä kietoutunut hallintoon kuin muslimimaissa. Jokaisessa länsimaassa on omanlaisensa systeemi, joita on vaikea niputtaa samaan kasaan. Yhtäläisyyksiä varmasti löytyy mutta otaksun eroja olevan sitäkin enemmän. Suomessa esimerkiksi tilanne kirkon ja valtion välillä on jatkuvassa muutoksessa. Tai sitten Ranska. Se on virallisesti uskonnoton valtio. Islam hallitsee koko elämää. Lähin liittymäkohta löytynee keskiajan Euroopasta.
Tuo ajatus siitä että muslimi ajattelee länttä oman kulttuurinsa pohjalta on mielenkiintoinen ja selittääkin aika tavalla muslimien reaktiota kun asiaa miettii. Eivät tainneet ihan käsittää että esimerkiksi ne Tanskassa aikanaan julkaistut pilapiirrokset eivät olleet minkään valtiollisuskonnollisen instanssin esityksiä.
Se vähä mitä olen noista ajattelun eroista lukenut viittaa siihen, että kulttuurierot ovat suuremmat kuin heti ymmärrän. Minun on ainakin vaikea hahmottaa muslimien ajattelua. Se on kuitenkin paljon kollektiivisempaa kuin tämä länsimainen ajattelu, joten tässäkin suhteessa siihen on vaikea päästä sisälle.
Rationaalisuus on ihan hyvää oikein käytettynä. Se ei kuitenkaan tavoita kaikkia elämän alueita, jolloin se jää kodittomaksi. Vai miten tämä tulisi ilmaista? Subjektiivisuus, tunteet ja ties mitkä ovat toinen puoli elämää, joka myös on tärkeää. En tiedä millä tavoin nämä eri puolet saisi balanssiin keskenään. Otaksun tähän menevän koko elämän ja tuskin sekään riittää. Opettelu on kuitenkin tässä suhteessa tärkeää.Galangal kirjoitti:Paha oloni lienee lähinnä empatiaa: minulle tuottaa tuskaa se, että kaikki eivät ole yhtä rationaalisia kuin itse olen.