Lukemista Lapsille

[vesku]

Täällä on kaikennäköisiä gallupeja sun muuta järjestetty niin kysytään nyt lukutottumuksista vielä. Ja nimenomattain kaunokirjalliselta osastolta. Tätä ei muistaakseni ole sivuttu?

Itse luen Paljon, ja laidasta laitaan. Joskus kohdalle osuu kunnon helmiä, kuten tämä Keplo, jonka on kirjoittanut "Italian Paasilinna (huono vertaus minusta)" Stefano Benni. Äijä tulee muuten ens viikonloppuna (vai oliko se viikolla) käymään Suomessa, Helsingin kirjamessuilla.

Pikku katkelma opuksesta,mikä erityisesti lämmitti sydäntä:

(Tässä tilanteessa Keplon kaveri Baco on innostunut kybernetiikasta ja kertoo siitä Keplolle. Eletään 1960-luvun loppua):

"Baco puuskahti harmistuneena. Ilmeisesti hän oli aikaisemminkin törmännyt vastaavanlaisiin ennakkoluuloihin.

-Keplo, sinä olet yksi tämän kylän harvoista älykkäistä tyypeistä. Voisimme tehdä yhteistyötä, sinä, minä ja ehkä Tania (huokaus). Tuon sinulle lainaksi amerikkalaisia lehtiä ja selitän sinulle mikä on mikrosiru. Perustamme yhtiön, minulla on jo logokin valmiina, katso tätä.

Hän näytti minulle paperia, jossa oli omenaa esittävä piirros ja teksti Baco Cibernetica srl.

-Miksi juuri omena?

-Koska omena on kuin maailma, maailma on valmis poimittavaksi ja syötäväksi uuden teknologian avulla.

-Viinirypäleet sopisivat paremmin.

-Aivan. Yksittäiset rypäleet, jotka yhdessä muodostavat kokonaisuuden. Muutan sen.

Vuosia ja vuosia myöhemmin Bill Gatesin kilpailijat marssivat liikemerkkejä myöntävään toimistoon patentoimaan omenan eivätkä edes kiittäneet minua."

Eli pikku vinkkejä mukavista kirjoista, kun on tuo talvikin tulossa! Kiitos.

ed:typ.

[Boogieman]

Olen ehkä vähän poikkeava, mutta luen Päätaloa. Iijoki-sarja on jo hyvän matkaa yli puolen välin.
Paasilinnaa olen lueskellut. Jo jonkin aikaa on kyllä mennyt tuon Iijoen kanssa. Ja menee vielä.

Papillon ja Banco ovat muuten aika hyvät kirjat. Ne on tullut luettua pari kertaa.

Ja tokihan olen selaillut myös Huovista. Hauskoja juttuja. Rasvamaksa on esimerkiksi veikeä pokkari.
Turuselta olen lukenut joitain. Viimemmäksi Seitsemän kurvin suoran.

Myös Alivaltiosihteerin ja Markus Kajon kirjat ovat iloni.

Nyt kun tutkin listaani, huomaan, että lukemistooni kuuluu aika kevyt kirjallisuus. Pitäisköhän alkaa lueskelemaan vähän "jämympiäkin" teoksia... Tai mitä sitä suotta.

[MacFinn]

No jaa, viimeksi taisin lukea Sara Paretskyn uusimman pokkarin Blacklist. Ei ehkä parhaitaan, mutta kantaaottavuus on kirja kirjalta lisääntynyt.

Ja seuraavaksi täytyy näemmä hankkia Sue Graftonin R is for Ricochet.

[Lakiopaalu]

Parin viime vuoden aikana lukemiseni on jäänyt aika lailla ammattikirjallisuuden/tietoteosten varaan.
Kovin korkeakirjallista ei ole tullut aiemminkaan harrastettua; esim. venäläisistä klassikoista olen lukenut vain "Hiljaa virtaa Don" (joskus lukiovuosina) ja Tolstoin "Sota ja rauha" (sekin kahtena peräkkäisenä kesänä, muun lukemisen lomassa).

Tom Clancy-Frederic Forsythe-tyyppiset, enemmän taustatyötä sisältävät thrillerit sekä historialliset romaanit voisin ehkä nimetä mielilukemistokseni. Wilbur Smithin sekä Leon Uriksen tuotannosta lähes kaikki on hyllyssä, samoin aikoinaan oli melkein kaikki O'Donnelin Modesty Blaiset (kirjoina, ei sarjakuvina) sekä Morgan Kane-sarja (klassikko omassa lajissaan, tuo "hermostunut, sulkeutunut, psykopaattisia piirteitä" omaava liitovaltion sheriffi ;-) )

Kotimaisista Sillanpään "Hurskas kurjuus" oli luettavissa antamansa ajankuvan vuoksi, mutta yleinsä teokset, joissa päähenkilö on elämän joka kääteessä päähänpotkittu surkimus, ei oikein putoa. Samasta syystä karsastin Sinuhea. Muista Mika Waltarin historiallisista itseäni miellytti eniten Turms Kuolematon, kakkosena ehkä Mikael Karvajalka. Olavi Paavolaisen 30-luvun ajan ilmiöiden tutkinnat tuli joskus ahmittua; O. Paavolaisen yhdessä Waltarin kanssa kirjoittama "Valtatiet" on niitä harvoja runoteoksia, jota olen vapaaehtoisesti käteeni ottanut; itse asiassa ainoita, joista olen pitänyt.

Tänään tälläinen lista, jonain toisena päivänä saattaisin nimetä ihan toisia teoksia...

[pallo]

Hyviä on ainakin Henning Mankelin komisario Kurt Wallanderiin liittyvät & Sidney Sheldonin (menee varmaan Lakiopaalun thrilleri-osastolle) teokset...

Ainiin ja tietysti Seppälän Supermarket...

[T-LintU]

Tällä hetkellä nippu Albert Camus:ia lainassa. Dostojevsky kyllä tietenkin aivan ykkönen, mutta kun ei enää lukemattomia teoksia oikein löydä. Ihan suosittelemisen arvoinen tuo Camus. Edeltävä Kierkekaard:kaan ei ole ollenkaan hullumpaa, kuten ei myöskään Strindberg. Siinä pari "ikivihreää"

[Boogieman]

Näin äkkiä tuli mieleen, että kukahan meistä on juntt. i :-D

[johku_]

Hyviä kirjoja on niin paljon, että on vaikea päättää...
Papillon, Linnunradan käsikirja liftareille, Sielun pitkä pimeä teehetki, Stephen Kingin kijat, Berliini 1945, Pikaruokakansa (ehdottoman hyvä pikaruoan ystiville, eipä ole tullut kauheasti Mäkissä ton jälkeen käytyä), Ajan lyhyt hitoria (tai no ei toi Stephen Hawkingin kirja mitään kaunuokirjallisuutta ole, mutta aika helppoa luettavaa kuitenkin), Jäähyväiset rakkaimmalle (ehdottomasti paras suomalainen dekkari ikinä) ja tietysti Taru sormusten herrasta. Kunderalla ja Herman Hessellä on hyviä kirjoja. Tällä hetkellä "työn alla" John Irvingin Ystäväni Owen Meany. Ihan hyvältä toikin vaikuttaa...

[johku_]

Edit: Ja aina mä unohdan noi pahuksen hymiöt...

Edit number 2: onneton huomiokyky 'häpeää'

[Jamac]

Täytyy sanoa että luen aika vähän nykyään, osin siksi että kun en pysty koskaan lopettamaan lukemista kun sen aloitan, eli luen kirjan kerralla läpi. Jää kaikki honmmat tekemättä. Ok, nukun välissä jos on erityisen pitkä kirja. Muuten kolahtaa kyllä kaiken sorttinen kirjallisuus, dekkarit, seikkailu, klassikot, Kalevala. Sotakirjat on kanssa suhteellisen addiktoivia. Useimmiten tietoisesti suosin kevyttä luettavaa, kun on muutenkin ajateltavaa ja huolia tuolla päänupissa. Joskus opiskelijana kun tempasin Kravun kääntöpiirin läpi, niin ei ollut viikkoon nälkä, eikä olo ollut köyhä.

[kallekilponen]

Edit: Ja aina mä unohdan noi pahuksen hymiöt...

No siksi on nykyään tuo muokkausnappi...aluksi sitä ei ollut.

[vesku]

Joo, hienoa kirjastoa tuntuu jengillä olevan, muutamia ihan erityisesti: minusta Sinuhe tasoineen on hieno kirja, se on hauska lukea aina mökillä uusiks ja joka kertaa löytää uutta. Myös John Irvingin koko tuotanto on upea, samoin tietty viisiosainen Linnunratatrilogia sidekick-Dirk Gentryineen...

Melkeen toi on kaikki tullut luettua mitä tähän asti on mainittu, tosin venäläisklassikot joskus kouluaikana. Joka kesä sitä aina päättää tehdä väyryset (mitä tulee siis Dostojevskin koko tuotantoon; ei toki muuten!) muttamutta.

Kukaan ei ole muuten maininnut Carl Hiaasenia?

Lisää, lisää!

[makki]

Vähemmän tulee nykyään luettua kuin nuorempana ja ihan skidinä. Niinä aikoina kolahti kuitenkin useat klassikot. Hesseltä etenkin Arosusi, miksei myös Lasihelmipeli. Hemingwayn Vanhus ja meri, Kenelle kellot soivat, Steinbeckillä useampia, samoin Dostojevsky, Tsehov ja se yks venäläinen, nyt en millään muista nimeä. Beckettin näytelmät, niin ja tietysti vanha kunnon Shakespeare. Onhan niitä vaikka mitä. Kotimaisista ainakin Waltari. Sitten tuli uudempia kuten Vonnegut, Moro, jne. Nykyään tulee luettua vähän erilaista. Nyt on kesken Mametin Elokuvan ohjaamisesta ja kolme tapaa käyttää veistä. Äskettäin luin Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa (hulvattoman hauska), sekä Lönnrothin Vaeltaja. Nämä vanhat suomalaiset antavat minusta mielenkiintoista perspektiiviä tähän nykyiseen eloomme ja oloomme. Yritin äskettäin lukea tätä turkulaista trendidekkari kynäilijää mutten pystynyt, nukahdin aina parin sivun jälkeen joten oli luovutettava.

[makki]

Muistinhan sen sentään, sen venäläisen, Gorki tietysti. Niin ja tärkeitä ovat myös jo aiemmin mainittu Camusin Alpertti, kuten myös Sartre. Psykologisen dekkarin parhaita on varmasti Simenon. Tarkoitan muuta tuotantoa kuin Maigret, vaikka hyviähän nekin on.