Kuvanvakain vs valovoima?

[htc]

Lie hyviä kuvia saatu ja otettu ennenkin, mutta tekniset edellytykset niiden onnistumiseen lienevät monikertaiset digiaikana. Sitten, kun se valotus- ja filminvaihtohuolilta ylijäävä energia suunnataan rajaukseen, niin enpä voi sanoa, että ikävä olisi...

Vuodesta 2001 alkaen järjestelin juuri digikirjaston kuntoon Time Machinelle ruoaksi ja laskeskelin, että parhaana vuonna on tullut otettua 42 000 ruutua, joka laskutavasta riippuen olisi diamaailmassa ollut 10000-15000 euroa. Tuossa ei mielestäni tonnin-kolmen digirunko ihmeesti paina, lasithan tarvittiin silloinkin...

Ainoa, mitä on ikävä, niin filmiajan rautaa. Jos olisi aikanaan ollut varaa jättää "vitriiniin" Exakta Varex, Canon F1, Nikonin F, F2, F3HP ja Leican M4, niin olisi se hipistelypuolikin kunnossa. Näistä nykyisistä ei oikein ole maisemalliseksi arvoksi hyllyn reunalle ;-) Oma säästämisinto alkoi vasta Minoxin GT35 kohdalla ja sehän näyttää lähinnä naurettavalta, jos sen hyllylle nostaisi

[harri]

Sorry uteliasuuteni, mutta pakko kysyä että mitä sä kuvaat noin paljon (42.000 ruutua/vuosi)? Se on nimittäin aika paljon.
Ja vielä se että, mihin sä ne kaikki kuvat tunget? Siis mihin tarkoitukseen? Myyntiin, omaksi iloksi, mihin?

-Harri

[htc]

Sorry uteliasuuteni, mutta pakko kysyä...

-Harri

Omaksi ilokseni kuvaan. Olin "valokuvaajana" abaut 30 vuotta sitten 2 vuotta ja sitten elämä vei eri suuntaan. Onneksi rakkaus kuvaamiseen jäi ;-) Tuo 42000 ruutua per vuosi tuli, kun asuin maailmalla vuoden Rvan työn perässä ja kun maisemat olivat komeat ja aikaa jäi kuvaamiseen, niin...

Laitoin Sulle yv:n tuon vuoden "tuloksista" ;-)

[Mikael K.]

Jännä lukea noita paljon kuvaavien juttuja. Kuvaan toisinaan myös filmille ja siitä jäänyt säästeliäisyys vaikuttaa kuvaamiseeni edelleenkin vaikka pääosa kuvistani onkin digikameralla otettuja. Arvioisin, että kuvamäärät ovat suunnilleen samanlaiset kuin filmikameralla kuvatessani. Tässä vaikuttanee se, että kuvan voi tarkastaa suoraan kamerasta ja valotusta voi korjata tarpeen mukaan. Haarukointi on kohdallani vähentynyt tästä syystä huomattavasti. Kuvan rakentaminen tapahtuu edelleen korvien välissä ja napin painaminen vain toteuttaa idean näin karkeasti sanottuna.

[htc]

Kun itse kuvaan valtaosaltaan "rauhallisia" tilanteita ja aina vallitsevassa valossa, niin tuo oma workflow menee siten, että ensimmäisellä ruudulla tarkistan valotuksen (kameran automatiikan toiminnan), kenties vielä toisellakin, mutta sitten lauon paljon, jotta kuvaamillani ihmisillä on silmät auki ja "hymy" kohdallaan. Tuo vallitseva valo ja salamattomuus tuovat aina myös omat "lisäruutunsa", kun haluaa edes yhden, jossa sekä oma käsi, että kuvattavan liike ovat "synkronissa" ;-)

Esimerkkinä käynee noin 40 pelaajan baseball-tiimi, josta otettut 50 ruutua eivät tuottaneet ensimmäistäkään, jossa kaikilla olisi ollut silmät auki. Toki viidestäkymmenestä ruudusta sitten löytyi vaihtopäät niillekin neljälle, jotka "parhaassa" otoksessa olivat silmät kiinni ;-)

Digikamera mahdollisuuksineen on mielestäni "herran lahja taivaasta" vallitsevassa valossa kuvaavalle. Itselleni kun tuo tunnelma kuvassa on tärkeä, sen LISÄKSI, että mahdollinen epäterävyys ja kohteen liiketerävyys ovat oikealla tavalla synkronissa kokonaisuuden kanssa. Samoin aikanaan "häitä ja hautajaisia" kuvatessa se kuvaajan "pelko takapuolessa"-olo on historiaa, kun tietää jo kuvatessaan täyttävänsä tilaajan tarpeen, EIKÄ kuvanneensa vanhentuneelle filmille väärillä asetuksilla tms ;-)

Oma isäni otti aikanaan 6x9-filmin kahdestatoista ruudusta kolme jouluna, yhden pääsiäisenä ja neljä kesälomalta, jotta seuraavalle joululle jäi vielä neljä ruutua... Okei okei, en lähden sinne asti vertaamaan ;-)

Kun noihin yksittäisiin "pikkujuttuihin" lisää vielä nettisivujen, foorumeiden, blogien ja sähköpostien tuomat mahdollisuudet, niin kyllä mulle voi filmikameroita ylistää, mut mä vain hymyilen sillä kohtaa ;-)

[KunkkuJ]

htc:n kanssa samoilla linjoilla digiajasta ja sen tuomista mahdollisuuksista. Etenkin tällainen maalla asuva osaa antaa arvoa sille, ettei kuvien valmistumista tarvitse odotella tai lähteä jonnekin kilometrien päähän niitä hakemaan.
Sitä ei kai voine lukea järjestelmän syyksi, jos kameravalmistajat ja asiaa ymmärtämättömät käyttäjät ovat tehneet mahdolliseksi kaiken sen roskan tuottamisen, mitä digiaika on tuonut tullessaan. Näinhän se nimittäin on, että suurin osa digikameroilla, etenkin niillä ensimmäisillä, otetuista kuvista on luettava silkaksi roskaksi. Sitä en ole vieläkään lakannut ihmettelemästä, miten ihmiset ovat voineet hyväksyä täysin luokattomat ja filmikameroihin verrattuna todella kalliit digipokkarit.
Siitähän ei pääse mihinkään, että digikamerat ovat romahduttaneet valokuvan arvon ja arvostuksen. Vai mistä se kertoo jos esimerkiksi perhejuhliin(häät, hautajaiset) kutsutaan kuvaajaksi sukulaispoika, jolla on "hieno kamera"? Tuloksena on sitten satoja räpsyjä, joista yhtään ei ole ehditty kunnolla miettiä ja valmistella kuvaustilanteessa. Määrä on korvannut laadun, eikä yhdellä kuvalla enää ole arvoa, mikään ei erotu massasta.
Mistä kertoo se, että nykyään keskustellaan paljon enemmän välineistä kuin kuvaamisesta tai itse kuvista? Jos kuvat eivät ole hyviä, ratkaisua etsitään uusista välineistä, eikä kuvaajan taidoista.
Näin meitä kuluttajia viedään laitevalmistajien toimesta kuin pässiä narussa, emmekä me edes ymmärrä harata vastaan, päinvastoin!

Milloin se 12Mp pokkari oikein tuleekaan, tahtoo sellaisen!

[Lare]

Täytyy myöntää, että aikanaan Minolta filmijärkkärillä tuli kuvat mietittyä tarkemmin, kuin nykyään. Varsinkin asemointi. Toisaalta, oppiminen oli heikompaa, jollei kirjoittanut muistiin millä asetuksilla otti minkäkin otoksen. Digillä palaute on nopeampaa.

Itsellä tuo otosmäärä on aika maltillinen, ehkä 1000+ / vuosi. Kuvaan vain kun on jotain kuvattavaa, alkuun tietysti piti harjoitella kameran käyttöä..siinä riittää vieläkin opittavaa.

Kyllä niitä räpsijöitä oli filmipokkareiden aikaankin. Nyt vaan on koko porukka "japanilaisoitunut". Jos ihmiset ovat tyytyväisiä otoksiinsa, niin mikäpäs siinä, räpsikööt. Itse sain tarpeekseni pokkareiden punasilmistä, ja muutenkin haluan laadukkaita kuvia.

Jonkinlainen "hallituskriisi" käytiin aikanaan, kun kommentoin jokaisen otokseni tulostusta eräistä juhlista. Otin useamman kuvan per tilanne, juuri tuon ilme-efektin takia.

Finderissa tulee merkkailtua kuvia värikoodein, parhaimmat saavat vihreän värin, punainen meinaa editointipakkoa (punasilmät) ja kellanruskea paperitulostetta. Tulostettavat kuvat viilaan, mm kontrastia hieman lisää.

[Pbman]

Toisaalta digikamerat ja nimenomaan järjestelmät ovat luoneet taas uuden "tarpeen" ihmisille. Kyllä on suomalaiset rikas kansa kun perheen kissasta ja junnun lätkätreeneistä otetaan kuvat 1200 euron rungolla ja 1000 euron linssillä. Ei vaan ymmärrä. Itse olen yleensä sanonut että jos ei ammatikseen kuvaa niin nykyaikaisen pokkarin päivittäminen järkkäriksi ei kannata. Parempia kuvia tulee kun käyttää sen tonnin (tai kaksi) vaikka kuukauteen Intiassa. Kuvat eivät synny kamerasta vaan siitä että näet ja koet jotain kaunista.

Ja sitten tietysti tuo kuvien määrä. Olen kuullut että viikon lomalla on otettu pitkälti päälle 2000 ruutua. Mitäs siitä tulee? Kuva joka toinen minuutti koko loman valoisan ajan? On sekin kiva loma sitten =)

Itsellä on ollut paha tapa tehdä harrastuksista duunia ja pilata hyvät harrastukset siinä samassa. Nyt kun kuvat tuovat rahaa taloon niin en rehellisesti sanottuna muista koska olisin lähtenyt vapaalla kuvailemaan ihan vain huvin vuoksi. Eli se siitä kuvaamisen mukavuudesta =)

[BugsBunny]

Varsinkin asemointi.

Taidat tarkoittaa sommittelua?

Mnusta on aina ratkihauskaa, että nämä "minkä kuvausvermeen ostaisin" -ketjut repeävät aina monen sivun mittaisiksi... Kyllähän ne vempeleet rakaisevat kaikki ongelmat joo...

[plussa]

Toisaalta digikamerat ja nimenomaan järjestelmät ovat luoneet taas uuden "tarpeen" ihmisille. Kyllä on suomalaiset rikas kansa kun perheen kissasta ja junnun lätkätreeneistä otetaan kuvat 1200 euron rungolla ja 1000 euron linssillä. Ei vaan ymmärrä. Itse olen yleensä sanonut että jos ei ammatikseen kuvaa niin nykyaikaisen pokkarin päivittäminen järkkäriksi ei kannata. Parempia kuvia tulee kun käyttää sen tonnin (tai kaksi) vaikka kuukauteen Intiassa. Kuvat eivät synny kamerasta vaan siitä että näet ja koet jotain kaunista.)

Runko 700€
17-70 mm 2,8-4,5 zoom 400€
50 mm 1,8 kiinteä 100€
30 mm 1,4 kiinteä 400€
Salama 400€
Muistikortit, akut, laukut, jne 200€

Hyvälaatuiset kuvat lapsista, perheestä, suvusta – priceless

Kuvien taiteelliseen tasoon välineet eivät pahemmin vaikuta, mutta on se mukavampi katsella kuvia joissa ihmiset eivät näytä kuolleilta kaloilta.

Yrjö pääsee kun katselee jollain Ixuksella sisätiloissa salaman kanssa otettuja kuvia.

[mercury]

Yrjö pääsee kun katselee jollain Ixuksella sisätiloissa salaman kanssa otettuja kuvia.

Toisaalta salamakengällä varustettu laatukompakti + erillissalama – paino jälkimmäisellä – tuottaa myös hyviä kuvia, mutta neljäsosalla hinnasta.

[Pbman]

Toisaalta digikamerat ja nimenomaan järjestelmät ovat luoneet taas uuden "tarpeen" ihmisille. Kyllä on suomalaiset rikas kansa kun perheen kissasta ja junnun lätkätreeneistä otetaan kuvat 1200 euron rungolla ja 1000 euron linssillä. Ei vaan ymmärrä. Itse olen yleensä sanonut että jos ei ammatikseen kuvaa niin nykyaikaisen pokkarin päivittäminen järkkäriksi ei kannata. Parempia kuvia tulee kun käyttää sen tonnin (tai kaksi) vaikka kuukauteen Intiassa. Kuvat eivät synny kamerasta vaan siitä että näet ja koet jotain kaunista.)

Runko 700€
17-70 mm 2,8-4,5 zoom 400€
50 mm 1,8 kiinteä 100€
30 mm 1,4 kiinteä 400€
Salama 400€
Muistikortit, akut, laukut, jne 200€

Hyvälaatuiset kuvat lapsista, perheestä, suvusta – priceless

Kuvien taiteelliseen tasoon välineet eivät pahemmin vaikuta, mutta on se mukavampi katsella kuvia joissa ihmiset eivät näytä kuolleilta kaloilta.

Yrjö pääsee kun katselee jollain Ixuksella sisätiloissa salaman kanssa otettuja kuvia.

Jos se menisikin noin helposti niin hyvä homma. Itselläni on sellainen kutina takapuolessa että tämän mediapaljouden keskellä me emme lopulta tule jättämään jälkipolville niin paljoa ja niin hyviä muistoja kuin mitä esimerkiksi 70 tai 80-luvuilla. Kuvia on paljon, mutta niitä on niin paljon että niitä ei arvosteta. Kuvat ovat myös hukattavissa kaikki kerralla kovalevyn hajotessa tai vaikka viruksen iskiessä. Omilla vanhemmillani on kaapissa kelakaupalla dia-kuvia automatkoilta Euroopasta ja omat ensiaskeleeni on talletettu kansioihin ihanina puna-viher sävytteisinä kuvilla. Tänä päivänä itse kuvaan kesälomareissuni ja kummipoikani sillä samalla isältä perityllä Pentaxilla, jolla hän kuvasi lomansa ja minut 25 vuotta sitten. On ne kuvat edelleen paremman näköisiä kuin digikameroiden tuotokset. Olisikin hauska jos 25 vuoden päästä oma poikani voisi kuvata edelleen samalla kameralla Meikän 20D ei hänelle enää välttämättä kelpaa, mutta toivotaan että vanha Pentax MX on edelleen iskussa.

Kuinka moni tämän päivän tenava voi katsella vanhempiensa nuoruuden elämän menoa kuvin tai videoin 20 vuoden päästä? En ole mediatutkija, mutta villi veikkaus on että ei lähellekään niin moni kuin nyt oletamme. Vai olenko minä ainoa jolla on 80 000 kuvaa Lightroomissa, mutta ei ainuttakaan paperilla? Tai 50 tuntia DV-nauhaa laatikossa, mutta ei ajatustakaan millä niitä katsotaan kun nauhaa käyttävät laitteet siirtyvät historiaan HD-laitteiden läpimurrossa ei niin kovin monen vuoden päästä. Kai nuo pitäisi koneelle siirtää nyt kun teratavun levyt ovat kohtuullisissa hinnoissa.. koko operaatio ei maksaisi enää kuin 500 euroa

[plussa]

Toisaalta salamakengällä varustettu laatukompakti + erillissalama – paino jälkimmäisellä – tuottaa myös hyviä kuvia, mutta neljäsosalla hinnasta.

Totta, mutta tykkään kuvata luonnollisessa valossa ja siihen ei "prosumer" kameroiden iso-herkkyys eikä objektiivien valovoimaisuus riitä.

Kompatikameralla syväterävyys on minun makuuni aivan liian iso, erityisesti henkilökuvausta ajatellen.

Erillissalaman kanssa saa hyviä kuvia jos talossa on valkoinen sisäkatto

[JHA]

Toisaalta digikamerat ja nimenomaan järjestelmät ovat luoneet taas uuden "tarpeen" ihmisille. Kyllä on suomalaiset rikas kansa kun perheen kissasta ja junnun lätkätreeneistä otetaan kuvat 1200 euron rungolla ja 1000 euron linssillä. Ei vaan ymmärrä. Itse olen yleensä sanonut että jos ei ammatikseen kuvaa niin nykyaikaisen pokkarin päivittäminen järkkäriksi ei kannata

Melko mustavalkoinen asetelma jos omaksi iloksi näppäilemisen ainoaksi vastapooliksi nähdään vain ammattimainen työskenteleminen.

On totta että monille järkkärikitin vain mainosten johdosta ostaneelle riittäisi peruspokkari enemmän kuin hyvin mutta tuossa ammattiaspektissa unohdetaan se että tuohon pro:n ja sunnuntainäppäilijän välille mahtuu koko joukko heitä joille kuvaaminen on enemmän tai vähemmän vakavamielinen harrastus jonka tarkoituksena ei ole rahan hankinta vaan itsensä kehittäminen ja aikalisän ottaminen palkkatyöstä ja arjesta jolloin ei ole enää niin omituista että harrastukseen satsataan.

Eipä tuon esimerkin kamerakaluston hinnalla taidettaisi edes tehdä yhtä golfmatkaa-maailmalle tai maksettaisi Juniorin ratsastusharrastuksen vuosimaksuja joten kaikki on suhteellista ja vastaavalla argumentaatiolla voitaisiin kaikki jäädä kotiin mököttämään.

Ja mitä tulee kuvien hukkaamiseen niin eipähän tuon diakokoelman tuhoutumiseen tarvita kuin tulipalo tai vesivahinko jonka jälkeen samaan kaappiin pakatut kuvat on kerralla menetetyt.

Digikuvien osalta riippuvaisuus teknisiin rikkoihin on toki suurempi mutta kokelman kahdentaminen ja monistaminen toisistaan sekä teknisesti että maantieteellisesti riippumattomiin tallenteisiin on taas helpompaa.

EDIT: Ja toisaalta on ehkä hieman paradoksaalista arvostella nykyostajia siitä että haluavat pokkareiden sijaan kuvata lomakuvansa järkkärikalustolla jos samassa yhteydessä kehuu kuinka perheen kuvat on aikanaan kuvattu kameralla joka on edustanut valmistajansa silloisen järkkäritarjonnan huippua

[apsev]

Hyvä ketju!
Itsellä oli aiemmin ammattiluokan filmikamera ja valovoimainen laajakulma. Nyt ollut parisen vuotta digipokkari, jossa kuvanvakain. Kuvanvakaimen ominaisuuksista olen positiivisesti yllättynyt, toki otan useamman kuvan ja näin näppäilijälle tulee useimmiten yksi tarpeeksi hyvä kuva. (Hävettää sanoa, kun kuitenkin laadun pitäisi kulkea ennen määrää - näin digi muuttaa maailmaa...).
Ja salamasta en tykkää ollenkaan.
Täältä: http://www.dpreview.com/ löytyy suht hyviä kamera-arvosteluja ja vertailuja mm. herkkyyden suhteen (ja on siellä kuvanvakain arviointejakin).

[Pbman]

Toisaalta digikamerat ja nimenomaan järjestelmät ovat luoneet taas uuden "tarpeen" ihmisille. Kyllä on suomalaiset rikas kansa kun perheen kissasta ja junnun lätkätreeneistä otetaan kuvat 1200 euron rungolla ja 1000 euron linssillä. Ei vaan ymmärrä. Itse olen yleensä sanonut että jos ei ammatikseen kuvaa niin nykyaikaisen pokkarin päivittäminen järkkäriksi ei kannata

Melko mustavalkoinen asetelma jos omaksi iloksi näppäilemisen ainoaksi vastapooliksi nähdään vain ammattimainen työskenteleminen.

On totta että monille järkkärikitin vain mainosten johdosta ostaneelle riittäisi peruspokkari enemmän kuin hyvin mutta tuossa ammattiaspektissa unohdetaan se että tuohon pro:n ja sunnuntainäppäilijän välille mahtuu koko joukko heitä joille kuvaaminen on enemmän tai vähemmän vakavamielinen harrastus jonka tarkoituksena ei ole rahan hankinta vaan itsensä kehittäminen ja aikalisän ottaminen palkkatyöstä ja arjesta jolloin ei ole enää niin omituista että harrastukseen satsataan.

Eipä tuon esimerkin kamerakaluston hinnalla taidettaisi edes tehdä yhtä golfmatkaa-maailmalle tai maksettaisi Juniorin ratsastusharrastuksen vuosimaksuja joten kaikki on suhteellista ja vastaavalla argumentaatiolla voitaisiin kaikki jäädä kotiin mököttämään.

Ei, en halua sanoa että tilanne olisi noin mustavalkoinen. Näppäilijän ja ammattilaisen välissä on iso joukko harrastajia ja kuvaaminen.. noh.. ei se nyt kallein harrastus ole, mutta ei halvinkaan. Lähinnä kritisoin ajatusta että järkkärillä saa parempia kuvia. Järkkäreitä ostavat tänä päivänä kaikki muutkin kuin he jotka lukevat itsensä harrastajiksi. Monelle harrastajallekin pokkari tarjoaa monia etuja järkkäriin verrattuna, ei vähäisimpänä hintaero. Kuvanlaadun viimeiset pikkuparannukset, laajempi lisävarustemäärä ja sääsuojaukset eivät MIELESTÄNI 'maksa itseään takaisin' harrastajakäytössä.

Tiedän että osa ajatuksistani johtuu siitä, että oma elämäntilanne on vasta vaihtumassa DINK-vaiheeseen (dual income, no kids) ja rahaa ei ole tottunut kylvämään ihan miten sattuu. Eikä kyse ole pelkästään rahasta. Itselläkin taas menossa pariksi viikoksi alpeille ja maksaahan se. Lähinnä kyse on opiskelija ystävästä eli hinta-laatu -suhteesta. Digijärkkärissä tuo on huono. Kama vanhenee nopeasti ja yksittäisen lomakuvan hinta nousee äkkiä aika kovaksi. Briteillä on hyvä termi tähän: 'value'. Sukujuhlissa tekisi mieli sedälle sanoa, että sinulle parempi 'value' olisi jollain toisella kameralla.

<flame> Nytkin Äkäslompolossa oleskelevana kyllä ymmärrän kuka noita kameroita ostaa lomakameroiksi: samalla porukalla on se katumaasturi joka ei ole koskaan käynyt edes nurmikolla, Haltin 600 euron takki ja juovat 8 euron Xante-kaakaoita rinneravintolassa. Lähinnä ihmetyttää että vaikka sitä rahaa olisi niin miksi sitä pitää käyttää noin? Se vuohi sinne Afrikkaan olisi parempi ostos. Ja nyt ei puhuta noista venäläisistä tai edes Suomen 'yläluokasta'. Suomalaisilla on rahaa enemmän kuin koskaan ja se näkyy. -nimim. matkailualan ammattilainen-</flame>

Ja mitä tulee kuvien hukkaamiseen niin eipähän tuon diakokoelman tuhoutumiseen tarvita kuin tulipalo tai vesivahinko jonka jälkeen samaan kaappiin pakatut kuvat on kerralla menetetyt.

Digikuvien osalta riippuvaisuus teknisiin rikkoihin on toki suurempi mutta kokelman kahdentaminen ja monistaminen toisistaan sekä teknisesti että maantieteellisesti riippumattomiin tallenteisiin on taas helpompaa.

EDIT: Ja toisaalta on ehkä hieman paradoksaalista arvostella nykyostajia siitä että haluavat pokkareiden sijaan kuvata lomakuvansa järkkärikalustolla jos samassa yhteydessä kehuu kuinka perheen kuvat on aikanaan kuvattu kameralla joka on edustanut valmistajansa silloisen järkkäritarjonnan huippua

Olet oikeassa. Helposti nuo tuhoutuu vanhatkin kuvat. Digitaalinen sisältö on mahdollista säilyttää monin verroin paremmin kuin paperille painettu, mutta se vaatii aikaa, rahaa ja paneutumista. Hienoa on että kuvat eivät haalistu, kirjat murene käsiin tai kasetit rupea vouvaamaan. Tulee kuitenkin muistaa että ne sopulit, joita asioissa pitää aina miettiä niin heillä ei ole minkäänlaista varmuuskopiointia. Heillä on Windows XP ja konepaketin mukana tullut F-Securen lisenssikin on päättynyt jo vuosi sitten. Digikameralla otetaan kuvia pienellä koolla ja isolla pakkausasteella kun niitä mahtuu kortille enemmän. Tuolla porukalla, Keravalla asuvilla kansan syvillä riveillä ei digitaalisen sisällön säilyvyys ole montaakaan vuotta.

Ja mitä tulee tuohon Pentaxiin niin olihan se arvokamera. Tulee kuitenkin muistaa että siihen aikaan tilanne oli aika erilainen kuin nykyään. Filmi oli kaikille samaa ja siten mahdollisuudet hyvään kuvanlaatuun olivat kaikilla. Optiikan, etenkin pienemmän, laatu oli kuitenkin aivan toista kuin nykyään. Filmipokkari ja -järkkäri olivat kuvanlaadun ja etenkin laajennettavuuden ja polttovälin laajennettavuuden osalta aivan eri kerhoissa. Eikä kamera ollut vain lomakamera vaan harrastusväline. On muuten jännä että tuon laitteen käyttöarvo (ja myyntiarvokin jossain määrin) on säilynyt aika hyvin. Digipuolella kamaa pitää muka uusia jatkuvasti. Pentax on nyt jo kolmannella tyytyväisellä käyttäjällään 25 vuoden sisään.

[htc]

Puhtaasti omana mielipiteenäni jättäisin kaluston mollaamatta (ikään ja kokoon katsomatta) ja keskittyisin kuvaamiseen

http://www.kivinen.org/G2_1.jpg
http://www.kivinen.org/G2_2.jpg
http://www.kivinen.org/G3_1.jpg
http://www.kivinen.org/Ixus1.jpg

Oheiset Ixusta lukuunottamatta viiden vuoden takaa ja nimensä mukaisilla Canoneilla, jolloin oheinen 4 Mpix "kompaktiroskajälki" oli vielä jees. Kuitenkin jo 2 Mpix tuottaa kymppikuvamaailmaan silmin erottamattoman riittävää jälkeä ;-) Nuokin oheiset ovat kymppikuvina seinällä, eikä niitä erota nykyjärkkärin jäljestä normi-ihminen. Ammattilaiset "julisteineen" ovat luku erikseen. Mainittakoon, että ovat kaikki pienennettyjä 1024x768-kokoon ja pakattuja rankasti "nettikokoon", joten mistään hifistelystä ei ole kohdallaan kyse.

Noissa on otettu hienokseltaan kantaa moitittuun terävyysalueen suuruuteen, jopa järjellisissä rajoissa hämärässä kuvaamiseen. Ei salamaa ja käsivaralta ja moititulla VANHOILLA DIGIKOMPAKTEILLA ;-)

Terävyysalue-erot ovat fakta, sen myönnän. Pimeässä rakeisuus kompaktilla kasvaa, senkin myönnän, vaan valtaosa meistä ei koskaan tule pitämään noita rajoitteina, eikä esteinä, puhumattakaan, että VALOkuvaisi pimeässä ;-)

Hyviä olivat kamerat ennenkin, vaan erinomaisen hyviä satakertaisine ominaisuuksineen ovat nytkin, olleet jo pitkään.

[plussa]

Lähinnä kyse on opiskelija ystävästä eli hinta-laatu -suhteesta. Digijärkkärissä tuo on huono. Kama vanhenee nopeasti ja yksittäisen lomakuvan hinta nousee äkkiä aika kovaksi. Briteillä on hyvä termi tähän: 'value'. Sukujuhlissa tekisi mieli sedälle sanoa, että sinulle parempi 'value' olisi jollain toisella kameralla.

Tuo nyt on ihan täyttä tuubaa... Halvimmat digijärkkärit tarjoavat nykyään ennennäkemättömän hinta-laatusuhteen josta kukaan ei olisi voinut uneksia vielä muutama vuosi sitten. Digikamerat eivät vanhene tai kulu käytössä yhtään sen enempää kuin filmikameratkaan. Vuonna 2001 ostamani Canon G2 ottaa vuonna 2008 ihan yhtä hyviä kuvia kuin vuonna jolloin se valittiin vuoden digikameraksi. Kamera on käytössä edelleen, on luultavasti vielä pitkään.

Toisin kuin vanhat tietokoneet, vanhat digikamerat eivät hidastu käytössä koska niissä ajettava koodi ei muutu vuosi vuodelta raskaammaksi. Jos haluaa rahoilleen parhaan mahdollisen vastineen, kannattaa ostaa käytetty digikamera. Noita G2:sia saa varmaan viidellä kympillä. Uutena maksoi tonnin.

Järkkäreiden "value" on siinä mielessä pokkareita parempi, että optiikka säilyttää arvonsa hyvin. Hyvän ja arvostetun objektiivin hankinta on kuin laittaisi rahaa pankkiin.

Jos mielestäsi järkkäri tarjoaa pokkariin verrattuna vain kuvanlaadun pikkuparannuksia, ei sellaista kannata todellakaan hankkia. Itse laitan painoarvoa myös nopeudelle ja kuvien syväterävyyden paremmalle hallinnalle, joka on asia mihin pokkarit eivät vaan pysty.

[harri]

Digikamerat eivät vanhene tai kulu käytössä yhtään sen enempää kuin filmikameratkaan.

Heh. Itselläni on filmikamera (Nikon FM), joka on kohta 30 vuotta vanha ja toimii edelleen ihan OK. Haluampa nähdä sen digijärkkärin, joka toimii vielä 2035.
Ja FM:llä olen siis kuvannut työkseni ja se on kestänyt kymmeniä kolhuja rikkoontumatta. Pudonnut mm. vauhdista auton katolta asfalttiin. Tätä edellinen Canon-digijärkkärini putosi n. 30 cm puulattialle ja oli entinen.

-Harri, valokuvaaja

[plussa]

Digikamerat eivät vanhene tai kulu käytössä yhtään sen enempää kuin filmikameratkaan.

Heh. Itselläni on filmikamera (Nikon FM), joka on kohta 30 vuotta vanha ja toimii edelleen ihan OK. Haluampa nähdä sen digijärkkärin, joka toimii vielä 2035.
Ja FM:llä olen siis kuvannut työkseni ja se on kestänyt kymmeniä kolhuja rikkoontumatta. Pudonnut mm. vauhdista auton katolta asfalttiin. Tätä edellinen Canon-digijärkkärini putosi n. 30 cm puulattialle ja oli entinen.

No joo, tuollaiset dinosaurukset on asia erikseen

Uusissa filmijärkkäreissä on elektroniikkaa kuten digijärkkäreissäkin.

[Lare]

... Näppäilijän ja ammattilaisen välissä on iso joukko harrastajia ja kuvaaminen.. noh.. ei se nyt kallein harrastus ole, mutta ei halvinkaan. Lähinnä kritisoin ajatusta että järkkärillä saa parempia kuvia. Järkkäreitä ostavat tänä päivänä kaikki muutkin kuin he jotka lukevat itsensä harrastajiksi. Monelle harrastajallekin pokkari tarjoaa monia etuja järkkäriin verrattuna, ei vähäisimpänä hintaero. Kuvanlaadun viimeiset pikkuparannukset, laajempi lisävarustemäärä ja sääsuojaukset eivät MIELESTÄNI 'maksa itseään takaisin' harrastajakäytössä.

...Lähinnä kyse on opiskelija ystävästä eli hinta-laatu -suhteesta. Digijärkkärissä tuo on huono. Kama vanhenee nopeasti ja yksittäisen lomakuvan hinta nousee äkkiä aika kovaksi. Briteillä on hyvä termi tähän: 'value'. Sukujuhlissa tekisi mieli sedälle sanoa, että sinulle parempi 'value' olisi jollain toisella kameralla.

Olen siinä uskossa, että nykyisillä digijärkkäreillä potkii helposti 10v eteenpäin, ja linsseillä vielä kauemmin. Laitteet sinänsä kestävät, jos ei juokse koko ajan viimeisten kotkotusten perässä. Itse ostan tyypillisesti kalliinpaa, ja käytän sen loppuun. Huteja tietysti tulee joskus.

Se vuohi sinne Afrikkaan olisi parempi ostos. Ja nyt ei puhuta noista venäläisistä tai edes Suomen 'yläluokasta'. Suomalaisilla on rahaa enemmän kuin koskaan ja se näkyy. -nimim. matkailualan ammattilainen-</flame>

Se vuohi parantanee kuvieni laatua vähempi. Ainakin eiliset ulkona otetut yökuvat kunon salamalla ja sisäkuvat olivat pokkariani parempia.

No joo, pokkari ulkoisella salamalla saattaisi olla parasta vastinetta per euro, mutta itse olen tähän astisiin valintoihini tyytyväinen. Kyllä tuon kameran kanssa on kiva väsätä oli siinä järkeä eli ei.

[Pbman]

Lähinnä kyse on opiskelija ystävästä eli hinta-laatu -suhteesta. Digijärkkärissä tuo on huono. Kama vanhenee nopeasti ja yksittäisen lomakuvan hinta nousee äkkiä aika kovaksi. Briteillä on hyvä termi tähän: 'value'. Sukujuhlissa tekisi mieli sedälle sanoa, että sinulle parempi 'value' olisi jollain toisella kameralla.

Tuo nyt on ihan täyttä tuubaa... Halvimmat digijärkkärit tarjoavat nykyään ennennäkemättömän hinta-laatusuhteen josta kukaan ei olisi voinut uneksia vielä muutama vuosi sitten. Digikamerat eivät vanhene tai kulu käytössä yhtään sen enempää kuin filmikameratkaan. Vuonna 2001 ostamani Canon G2 ottaa vuonna 2008 ihan yhtä hyviä kuvia kuin vuonna jolloin se valittiin vuoden digikameraksi. Kamera on käytössä edelleen, on luultavasti vielä pitkään.

Vaikka hinta-laatusuhde olisi ennennäkemätön niin sen ei tarvitse olla hyvä. Se on kieltämättä parempi kuin aiemmin, mutta samaan aikaan myös pokkareiden hinnat ovat tippuneet. Muutama vuosi sitten uutena ostamani A70 pokkarin hinnalla saa nykyään käytetyn uudehkon järkkärin. Ja mitä tulee tuon ehkä vuonna 2002 ostetun kameran 3 megapikselin laatuun niin itku tulee kun niitä photarissa säätää. Kamera on edelleen käytössä vaimolla silloin tällöin, mutta jos ei aivan optimi olosuhteet ole kuvatessa niin ei sillä kyllä paljoa riehuta.

Toisin kuin vanhat tietokoneet, vanhat digikamerat eivät hidastu käytössä koska niissä ajettava koodi ei muutu vuosi vuodelta raskaammaksi. Jos haluaa rahoilleen parhaan mahdollisen vastineen, kannattaa ostaa käytetty digikamera. Noita G2:sia saa varmaan viidellä kympillä. Uutena maksoi tonnin.

Järkkäreiden "value" on siinä mielessä pokkareita parempi, että optiikka säilyttää arvonsa hyvin. Hyvän ja arvostetun objektiivin hankinta on kuin laittaisi rahaa pankkiin.

Jos mielestäsi järkkäri tarjoaa pokkariin verrattuna vain kuvanlaadun pikkuparannuksia, ei sellaista kannata todellakaan hankkia. Itse laitan painoarvoa myös nopeudelle ja kuvien syväterävyyden paremmalle hallinnalle, joka on asia mihin pokkarit eivät vaan pysty.

Ei todellakaan kannata ostaa käytettyä, ainakaan 7 vuotta vanhaa kameraa! Kun 120 eurolla saa uuden kaupasta niin 70 euron säästö osuu kyllä taas väärään paikkaan.

Optiikka todellakin säilyttää arvonsa ihan kohtalaisesti. Varsinkin käytettyjä ostaessa ei tappio ole kovinkaan suuri vaikka ostoksen haluaisikin myydä vuoden päästä pois. Nyt ei kuitenkaan puhuta optiikasta vaan kameroista ja rungoista. Optiikoiden hyvä myytävyys ei poista sitä faktaa että itsellänikin ovat neljässä vuodessa olleet kaksi runkoa haihduttaneet yhteensä noin 1000 euroa taivaan tuuliin. Sama tappio tulee siis sille sedälle joka on halunnut olla kehityksessä mukana. Minulla tuo ei ole ongelma, koska kalustokulut on luonnollisesti mukana kun työtäni hinnoittelen ja törkeän kalliit kamat ovat maksaneet itsensä takaisin niin monta kertaa että ei tarvitse yöuniaan menettää. Sillä sukulaissedällä ei ole ihan sama tilanne vaan raha pistetään omasta pussista.

Itse uskon että nyt kehitys on jo hieman rauhoittunut ja että nykyinen runko ei ihan heti mene vaihtoon koska uskon sen laadun riittävän omiin töihini hyvinkin pitkään. Mutta varmaa on se että eihän tuo hyvä kamera ole 10 vuoden päästä, toisin kuin vanhat filmijärkkärit.

Ja ne erot pokkarin ja järkkärin välillä. Näistä on väitelty moneen kertaan. Sanon vain että syväterävyyden hallinnassa nykyinen isokennoinen 2.8 aukon osaava pokkari ei niin hirveästi häviä järkkärille ja 4.5-5.6 kittilinssille. Tuota nopeusasiaa olen monesti ihmetellyt.. mikä siinä on se juttu? Kolibrejako te kuvaatte? Siis onko ongelma kameran käynnistymisessä, suljinajasssa, sormen hitaudessa vai missä? Itse kuvaan PALJON lumilautailua ja kuvat onnistuvat niin pokkarilla, digijärkällä kuin tuolla filmijärkkärilläkin. Ei sitä laukaisinta paineta millään kameralla silloin kun silmä näkee hyppääjän olevan lakipisteessä! Jos noin teet niin olet auttamattomasti myöhässä. Kaikilla kameroilla ja ennen kaikkea sormilla otetaan ennakkoa, kyse on taidosta ei kamerasta.

[Lare]

Siis onko ongelma kameran käynnistymisessä, suljinajasssa, sormen hitaudessa vai missä? Itse kuvaan PALJON lumilautailua ja kuvat onnistuvat niin pokkarilla, digijärkällä kuin tuolla filmijärkkärilläkin. Ei sitä laukaisinta paineta millään kameralla silloin kun silmä näkee hyppääjän olevan lakipisteessä! Jos noin teet niin olet auttamattomasti myöhässä. Kaikilla kameroilla ja ennen kaikkea sormilla otetaan ennakkoa, kyse on taidosta ei kamerasta.

Kovin laajaa otosta mulla ei ole mutta sen tiedän että:
Canonin Ixus 500i ei suostu ottamaan uutta kuvaa, ennen kuin edellinen on näytetty loppuun näytöllä. Jos taas kuvan näyttämisen ajan säädät lyhyeksi, niin sitten pitää kytkeä erikseen "play" modeen. Ja jos kesken katselun iskee halu kuvata, odottelet sekuntitolkulla että kamera on valmis. D80 on valmis alta sekunnin, kun laukaisin on puolivälissä. Joskus tulee ennakoimattomia tilanteita, jolloin tuo on piinallista odottelua.

En ole lumilautailijoita kuvaillut, enkä kolibrejakaan, mutta olettaisin että D80 saattaisi tulla useampikin otos per hyppy, ixus 500:lla se yksi. Joissain lajeissa voisin kuvitella sarjalaukomisesta olevan hyötyäkin.

No, itse kuitenkin kypsyin punasilmiin, joista osa on korjaamattomissa.

[plussa]

Muutama vuosi sitten uutena ostamani A70 pokkarin hinnalla saa nykyään käytetyn uudehkon järkkärin. Ja mitä tulee tuon ehkä vuonna 2002 ostetun kameran 3 megapikselin laatuun niin itku tulee kun niitä photarissa säätää. Kamera on edelleen käytössä vaimolla silloin tällöin, mutta jos ei aivan optimi olosuhteet ole kuvatessa niin ei sillä kyllä paljoa riehuta.

Vuoden 2002 huono kamera ottaa huonoja kuvia myös vuonna 2008...
G2:ssa on 10-bittinen RAW, kyllä siitä jo vähän sävyjä saa irti.

Ei todellakaan kannata ostaa käytettyä, ainakaan 7 vuotta vanhaa kameraa! Kun 120 eurolla saa uuden kaupasta niin 70 euron säästö osuu kyllä taas väärään paikkaan.

Mistä saa 120 eurolla kompaktikameran salamakengällä ja f2.0-f2.5 zoomilla? Citymarketista saa kyllä jonkun 10mpix roskan f6 objektiivilla – ehkä sillä auringonpaisteessa ottaa kuvia. Onko siinä RAW ja nivelletty näyttö?

Optiikoiden hyvä myytävyys ei poista sitä faktaa että itsellänikin ovat neljässä vuodessa olleet kaksi runkoa haihduttaneet yhteensä noin 1000 euroa taivaan tuuliin. Sama tappio tulee siis sille sedälle joka on halunnut olla kehityksessä mukana.

Kukaan ei ole menettänyt yhtään mitään ellei osta kameraa sijoitusmielessä. Minä sijoitan ennemmin vaikka rahastoihin.

Itse uskon että nyt kehitys on jo hieman rauhoittunut ja että nykyinen runko ei ihan heti mene vaihtoon koska uskon sen laadun riittävän omiin töihini hyvinkin pitkään. Mutta varmaa on se että eihän tuo hyvä kamera ole 10 vuoden päästä, toisin kuin vanhat filmijärkkärit.

Kamera on ihan yhtä hyvä, ei se muutu. Korvien välissä on vaan tunne että se on mukama huono, koska voittoa tavoittelevat valmistajat keskinäisen kilpailun ansiosta joutuvat pukkaamaan uusia tuotteita markkinoille pari kertaa vuodessa. Vanhat filmijärkkärit eivät ole mikään vaihoehto jos kuvia haluaa käsitellä ja jakaa koneella. On aika tuskan ja rahanmenon takana ennen kun vanhan mekaanisen järkkärin kuva on Flickrissä edes kohtalaisella kuvanlaadulla. Minulle kuvaa ei oikeastaan ole olemassa ennen kun se on koneen näytöllä.

Ja ne erot pokkarin ja järkkärin välillä. Näistä on väitelty moneen kertaan. Sanon vain että syväterävyyden hallinnassa nykyinen isokennoinen 2.8 aukon osaava pokkari ei niin hirveästi häviä järkkärille ja 4.5-5.6 kittilinssille. Tuota nopeusasiaa olen monesti ihmetellyt.. mikä siinä on se juttu? Kolibrejako te kuvaatte? Siis onko ongelma kameran käynnistymisessä, suljinajasssa, sormen hitaudessa vai missä? Itse kuvaan PALJON lumilautailua ja kuvat onnistuvat niin pokkarilla, digijärkällä kuin tuolla filmijärkkärilläkin. Ei sitä laukaisinta paineta millään kameralla silloin kun silmä näkee hyppääjän olevan lakipisteessä! Jos noin teet niin olet auttamattomasti myöhässä. Kaikilla kameroilla ja ennen kaikkea sormilla otetaan ennakkoa, kyse on taidosta ei kamerasta.

Huvittava vertaus. Jos haluaa suppean syväterävyyden, ei kai kukaan silloin kittilinssillä kuvaa. Esim. Sigma EX DC 1.4 30mm on kakkula jolla saa hyvän näköistä jälkeä murto-osalla Canonin 35L -linssiin verrattuna. Katso vaikka Flickristä esimerkkejä. Ei tuollaisia oteta pokkarilla.

Olen kuvannut skeittausta digipokkarilla jossa on laajakulmalisäke, ja se on kyllä ihan mahdollista, ei tosin yhtä miellyttävää kuin järkkärillä.
Esim. skeittaus on kyllä hyvin paljon helpommin ennakoitavaa kuin pienten lasten käytös. Monesti olen menettänyt tilanteen kun pokkarin käynnistäminen, zoomaus ja tarkennus on niin hidasta järkkäriin verrattuna.

Kyllä laadukkaaseen valokuvausvälineistöön investoiminen on joka tapauksessa kannattavampaa ja jopa halvempaa kun esim. auton alumiinivanteisiin. Uskon jpg-kuvia katsellaan vielä hyvinkin monen vuoden päästä, ja että ottamani kuvat ja niiden sisältämät muistot seuraavat mukanani pitkään. Ja niitä ei voi rahassa mitata.

[TTH]

Ja ne erot pokkarin ja järkkärin välillä. Näistä on väitelty moneen kertaan. Sanon vain että syväterävyyden hallinnassa nykyinen isokennoinen 2.8 aukon osaava pokkari ei niin hirveästi häviä järkkärille ja 4.5-5.6 kittilinssille. Tuota nopeusasiaa olen monesti ihmetellyt.. mikä siinä on se juttu? Kolibrejako te kuvaatte? Siis onko ongelma kameran käynnistymisessä, suljinajasssa, sormen hitaudessa vai missä? Itse kuvaan PALJON lumilautailua ja kuvat onnistuvat niin pokkarilla, digijärkällä kuin tuolla filmijärkkärilläkin. Ei sitä laukaisinta paineta millään kameralla silloin kun silmä näkee hyppääjän olevan lakipisteessä! Jos noin teet niin olet auttamattomasti myöhässä. Kaikilla kameroilla ja ennen kaikkea sormilla otetaan ennakkoa, kyse on taidosta ei kamerasta.

Minusta kaikkein älyttömin ostos on kallis digipokkari. Hinta on samalla tasolla kuin edullisimmat järkkärit (tai jopa yli), mutta ominaisuudet eivät. Hyvin harvoin näkee onnistuneita sisäkuvia, jotka on otettu pokkareiden sisäänrakennetulla salamalla. Tai itse en sellaisia ole nähnyt. Jos sellaiseen käyttöön lyö tavan tallaajalle vaikka 500Eur Nikon 40d paketin ja siihen vielä irtosalama niin johan hypätään kuvanlaadussa eri vuosituhannelle.

Vai kolibreja - oletko nähnyt lapsia joskus jossakin? Tai kokeillut kuvata niitä. Ne on niitä semmosia pieniä ihmisiä, jotka tekevät usein jotain hauskaa, ovat hyvin vaikeasti ohjattavissa ja ennakoitavissa. Itse kypsyin pokkareihin kun niillä ei saa onnistunutta kuvaa lapsista kuin tuurilla. Järkkärillä voi ottaa kuvan kun jotain kivaa tapahtuu. Pokkarilla voit kokeilla tapahtuisiko kohta jotain kivaa ja painaa varulta laukaisinta.

En myöskään ymmärrä vanhojen kalliiden filmirunkojen kehumista. Nykytermejä käyttääkseni niissä kaikissahan oli sama kenno eli kuvanlaatuun ei runko vaikuttanut mitenkään. Nyt jos koskaan on edes jotain perusteita hankkia kalliimpaakin kalustoa. Eli entisaikaan kaikki pokkarit oli "FF kennolla".

Itse olen omien kokemusten pohjalta sitä mieltä, että digijärkkärien keskinäiset erot kuvanlaadussa ovat paljon pienempiä, kuin miltä netissä laiteharrastajien sivuilla liikkuen voi näyttää. Kaikki digijärkkärit ovat jo todella hyviä ja kuvanlaadussa on vaikea huomata eroja, ellei mennä ihan ääriolosuhteisiin. Muut ominaisuudet ovat sitten eri asia (tarkennus, sarjakuvauksen nopeus yms).

Edit: Vielä kommenttina noihin vanhoihin digipokkarilla otettuihin kuviin. Minulla on kanssa oikein hyviä kuvia jotka on otettu kamerakännykällä. Niitä yhdistää se että kohde ei liiku ja ollaan ulkona hyvässä valossa. Niistäkin voi tehdä kymppikuva printtejä ja hiki tulisi jos niitä pitäisi kalliimmista kameroista yrittää erottaa.