Kuvanvakain vs valovoima?

harri · Viesti Kirjoittaja **harri** » 2.1.2008 klo 19.53

JHA kirjoitti:Vai muistinko väärin..

Muistit. Kyllä se on nimenomaan läpimitta eli halkaisija, ei pinta-ala.
Tuolla selitetty aika hyvin:
http://digifaq.info/digifaq/3_valovoima.html

-Harri

Pbman · Viesti Kirjoittaja **Pbman** » 2.1.2008 klo 20.21

En näihin yleensä lähde mukaan, mutta kokeillaan vielä kerran vastata:

plussa kirjoitti:
Pbman kirjoitti:Muutama vuosi sitten uutena ostamani A70 pokkarin hinnalla saa nykyään käytetyn uudehkon järkkärin. Ja mitä tulee tuon ehkä vuonna 2002 ostetun kameran 3 megapikselin laatuun niin itku tulee kun niitä photarissa säätää. Kamera on edelleen käytössä vaimolla silloin tällöin, mutta jos ei aivan optimi olosuhteet ole kuvatessa niin ei sillä kyllä paljoa riehuta.
Vuoden 2002 huono kamera ottaa huonoja kuvia myös vuonna 2008...
G2:ssa on 10-bittinen RAW, kyllä siitä jo vähän sävyjä saa irti.

Kyseinen kamera oli kuitenkin aikansa myydyinpiä eikä suotta: sai suuret kehut jokaisessa arvostelussa.
dpreview: "Best of all is image quality which really is much better than I had expected and really is about as good as it gets for a three megapixel compact digital camera."

Että se siitä sitten.

Mistä saa 120 eurolla kompaktikameran salamakengällä ja f2.0-f2.5 zoomilla? Citymarketista saa kyllä jonkun 10mpix roskan f6 objektiivilla – ehkä sillä auringonpaisteessa ottaa kuvia. Onko siinä RAW ja nivelletty näyttö?

Mutta jos ei halua RAWia joka on tarpeeton tuon hintaluokan kamerassa? RAW aiheuttaa lähinnä pahaa mieltä kun kuvia ei voi edes näyttää kenellekään ilman kalliita ohjelmia tai kuvien editointia. Nivellettyä näyttö.. Salli mun nauraa =) =)

Kukaan ei ole menettänyt yhtään mitään ellei osta kameraa sijoitusmielessä. Minä sijoitan ennemmin vaikka rahastoihin.

Minä olen menettänyt. Kun laitteen myyntiarvo pienenee niin minun omaisuuteni arvo pienenee. Mikä tuossa on niin vaikea ymmärtää?

Kamera on ihan yhtä hyvä, ei se muutu. Korvien välissä on vaan tunne että se on mukama huono, koska voittoa tavoittelevat valmistajat keskinäisen kilpailun ansiosta joutuvat pukkaamaan uusia tuotteita markkinoille pari kertaa vuodessa. Vanhat filmijärkkärit eivät ole mikään vaihoehto jos kuvia haluaa käsitellä ja jakaa koneella. On aika tuskan ja rahanmenon takana ennen kun vanhan mekaanisen järkkärin kuva on Flickrissä edes kohtalaisella kuvanlaadulla. Minulle kuvaa ei oikeastaan ole olemassa ennen kun se on koneen näytöllä.

Olen kyllä aikoinani joutunut Canonin D60:n vaihtamaan 20D:hen koska kameran tekniset ominaisuudet esimerkiksi kohinan ja tarkennusautomatiikan suhteen olivat auttamattomasti vanhanaikaiset ja siten uusi runko mahdollisti kuvaamisen olosuhteissa joissa se ei ennen ollut mahdollista. Kamera ei siis muutu, mutta uudet laitteet luovat uusia mahdollisuuksia.

Miksi kuvia pitäisi käsitellä tai jakaa koneella? Eikös tässä ollut valokuvaamisesta puhe, ei kuvamanipuloinnista? Lisäksi minun läheiseni pitävät paljon enemmän siitä, että istumme vierekkäin sohvalla selaamassa valokuva-albumia kuin jostain Flickr-hömpötyksestä.

Noniin.. tuossa se sitten tuli. Ai että kuvaa ei ole olemassa ennen kuin se on näytöllä? Kuntasi sosiaalivirasto palvelee mikäli riippuvuutesi tietokoneesta muodostuu sinulle ongelmaksi. Voit pyytää myös läheisiäsi asettamaan rajoja tietokoneen käytöllesi.

Huvittava vertaus. Jos haluaa suppean syväterävyyden, ei kai kukaan silloin kittilinssillä kuvaa. Esim. Sigma EX DC 1.4 30mm on kakkula jolla saa hyvän näköistä jälkeä murto-osalla Canonin 35L -linssiin verrattuna. Katso vaikka Flickristä esimerkkejä. Ei tuollaisia oteta pokkarilla.

Tuokin linssi löytyy laukusta. Tarkennus on useammin metsässä kuin kohdillaan, mutta käsin tarkentamalla tuo on ihan kiva. Harmi vain että värimaailma on kovin erilainen kuin hyvissä linsseissä mikä teettää hieman töitä editointivaiheessa.

Otathan huomioon että jos tuollaisia linssejä ruvetaan investoimaan niin järkkäripaketin hinta pompsahti viimeistään nyt yli tuhannen euron? Sen pokkarin saa satasilla. Sitten kun ruvetaan katsomaan mitä maksaa järkkäri "10X zoomilla" niin jos nyt jotain itsekunnioitusta on niin puhutaan jo parista tonnista. Ja edelleen pokkari muutaman satasen. Onko se kuvanlaatu 1500 euron arvoinen? Ja järkkäri setti kulkee repussa, pokkari taskussa. Asia joka ainakin itseäni nykyään rassaa usein.

Joku tuossa kirjoitti viisaasti että kyse on myös kuvien sisällöstä ja merkityksestä. Toki digitaalisuus on tuonut paljon hyvää. Iso juttu on tietysti se että kuvan onnistumisen voi tarkistaa ja sitä hyvää ilmettä voi taaperolta metsästää vaikka 20 ruudun verran. Onnistuu joulukortti helpommin. Mutta miten käy kuvapaljouden keskellä? Kuka jaksaa selata hääkuvia kun kuvaamo lähettää niitä tuhannen ruutua? Tai edes kolmesataa? Ei edes hääpari!

Itse kuvaan filmillä nimen omaan omaa elämääni, työnpuolesta saa laukoa tusina tavaraa digillä. Filmi sisään ja 50 millinen linssi nokalle niin jo kelpaa kiertää sukujuhlat ja kuherrella hiekkarannalla auringonlaskussa. Noita kuvia jaksaa katsoa albumista uudestaan ja uudestaan. Jokaisen ruudun kun miettii mitä kuvaa ja jokaisella ruudulla on merkitys. Laite on nimenomaan kesäkamera ja filmikin siksi ISO100. Siinä on sitä kuvanlaatua josta minä pidän.

Toki digilläkin tulee omia asioita kuvattua, mutta aivan liian usein jäävät kuvat makaamaan koneelle, ilman että itsekään tulee niitä katsottua. Filmillä tuota ongelmaa ei ole.

JHA · Viesti Kirjoittaja **JHA** » 2.1.2008 klo 20.40

harri kirjoitti:
JHA kirjoitti:Vai muistinko väärin..
Muistit. Kyllä se on nimenomaan läpimitta eli halkaisija, ei pinta-ala.
Tuolla selitetty aika hyvin:
http://digifaq.info/digifaq/3_valovoima.html

-Harri

Kiitos korjauksesta !

plussa · Viesti Kirjoittaja **plussa** » 2.1.2008 klo 20.47

Pbman kirjoitti: Minä olen menettänyt. Kun laitteen myyntiarvo pienenee niin minun omaisuuteni arvo pienenee. Mikä tuossa on niin vaikea ymmärtää?

Omaisuus ei ole minulle minkään arvoista jos se on vaan numerosarja tiliotteessa tai lopulta kuolinpesän arvo. Vasta kun sillä hankkii jotain kivaa niin siitä saa elämäänsä jotain iloa.

Tuokin linssi löytyy laukusta. Tarkennus on useammin metsässä kuin kohdillaan, mutta käsin tarkentamalla tuo on ihan kiva. Harmi vain että värimaailma on kovin erilainen kuin hyvissä linsseissä mikä teettää hieman töitä editointivaiheessa.

Onko linssisi kalibroitu maahantuojan toimesta? Sävyt on makuasioita... Terävyysalueen kapeus aiheuttaa satunnaiselle kuvaajalle myös paljon itseaiheutettuja virheitä, jotka kyllä oppii välttämään kun ymmärtää objektiivia vähän paremmin.

Onko se kuvanlaatu 1500 euron arvoinen?

Ymmärrän kyllä jos jollekin kipuraja on muutama sata euroa, mutta sitä en ymmärrä että miksi muidenkin pitäisi tyytyä vähään jos on mahdollisuus parempaan?

Tykkään itse Polaroideista ja Lomoista ihan älyttömästi vaikka ne ovat "huonoja" ja kuvat näyttävät "rumilta". Arvostan hyviä kuvia kamerasta ja kuvan teknisestä laadusta riippumatta. Tykkään lisäksi myös kuvista joita saa mielestäsi liian hinnakkailla digivehkeillä ja kakkuloilla.

Nivelletty näyttö on asia jota kaipaan järkkärillä kuvatessa. Se avaa paljon hyviä mahdollisuuksia kuvakulmien suhteen, harmi jos et ole sitä tajunnut.

htc · Viesti Kirjoittaja **htc** » 2.1.2008 klo 20.58

Pbman kirjoitti:Itse kuvaan filmillä nimen omaan omaa elämääni, työnpuolesta saa laukoa tusina tavaraa digillä.

No haloooo! Eivät kai nuo nyt korreloi keskenään "tusinakuvat digillä" ja laatukuvat filmille?

Isänikin leikki aikanaan lapsena perunalehmillä, joihin laitettiin tulitikut jaloiksi, eikä se mielestäni hänen leikkiään laadukkaammaksi tee. Kerroin jo, että aikanaan otettiin 6x9-filmille koko vuoden kuvat (12 kpl) ja juuriko siksi niistä "laatu" paistoi?

Sekö tekee jäljestä laadutonta jos ottaa kymmenen kohteestaan? Meneekö se niin, kuten aiemmin mainitsin, että odotat sukujuhlissa, että kaikilla sukukuvan neljälläkymmenellä ihmisellä on silmät auki ja laukaiset sitten sen "laatukuvasi". Meneekö se sillä tavalla, että jätät ottamatta ainutlaatuisista tilanteista sen "toisen" kuvan laatuun vedoten?

Nyt ollaan mielestäni hakoteillä pahemman kerran.

Osaavissa käsissä millä tahansa tulenee kelpo jälkeä, eikä osaamattomuutta korvaa kuin opettelu. Puvun takin taskuun ei järkkäri mahdu ja lintukuvia on turha kompaktin kanssa lähteä...

Kehittämättömät kuvat ovat filmillä näkymättömissä, vaan kehittämättömät kuvat digillä katsottavissa, ei kai se kameran vika ole jos noita ei hyödynnä haluamallaan tavalla?

Eiks tää ny hieman karkaa lapasesta?

KunkkuJ · Viesti Kirjoittaja **KunkkuJ** » 2.1.2008 klo 21.12

htc kirjoitti: Sekö tekee jäljestä laadutonta jos ottaa kymmenen kohteestaan? Meneekö se niin, kuten aiemmin mainitsin, että odotat sukujuhlissa, että kaikilla sukukuvan neljälläkymmenellä ihmisellä on silmät auki ja laukaiset sitten sen "laatukuvasi". Meneekö se sillä tavalla, että jätät ottamatta ainutlaatuisista tilanteista sen "toisen" kuvan laatuun vedoten?

- Oikeilla jäljillä olet. Mutta se kolikon toinen puoli on siinä, jos ei kuvaaja osaa tehdä valintaa niistä ottamistaan kuvista vaan haluaa esittää ne kaikki. Kuka meistä ei olisi joutunut jossain katsomaan loputonta kuvien virtaa, kun innokas digikuvaaja on halunnut esitellä aikaansaannoksiaan? Tuo massojen tulo yksittäisten ja harkittujen kuvien tilalle on romahduttanut valokuvan arvon, siitä tuskin ollaan tänään eri mieltä?
Toinen tämän päivän ilmiö on se, että yllättävän moni kuvaa vanhaan aikaan verrattuna todella kalliilla digikameralla ymmärtämättä paljoakaan itse kuvaamisen perusteista. Ja jos jälki ei laitteesta huolimatta tyydytä, ratkaisua etsitään vielä kalliimmista laitteista sen sijaan, että nöyrryttäisiin parantamaan sitä omaa osaamista.
Valitettavasti tämän ajan henki on semmoinen, että se äly ja muisti ajatellaan olevan rahalla ostettavassa laitteessa eikä omassa päässä.

JHA · Viesti Kirjoittaja **JHA** » 2.1.2008 klo 21.13

Pbman kirjoitti:
Miksi kuvia pitäisi käsitellä tai jakaa koneella? Eikös tässä ollut valokuvaamisesta puhe, ei kuvamanipuloinnista? Lisäksi minun läheiseni pitävät paljon enemmän siitä, että istumme vierekkäin sohvalla selaamassa valokuva-albumia kuin jostain Flickr-hömpötyksestä.

Ettei kyse olisi nyt semantiikasta. Ei tuo valotettu & pimiövalmis värinegatiivikaan käänteisväreineen ja maskikerroksineen ole sen valmiimpi valokuva kuin peruskäsittelyä odottava RAW-tiedosto ja molemmille täytyy tehdä jälkityöskentelyssä erinäisiä käsittelytoimenpiteitä ennenkuin käteen saatava kuva on valmis katseltavaksi tai ylipäätään valoa kestäväksi..

Samoin on käsittääkseni pimiötyöskentelyllä vaikutettu kuvien sävyihin, rajauksiin ja muihin ominaisuuksiin kautta maailman sivu joten ei käsitteleminen ole mitenkään digitaalisuuden tuomaa huttua valokuvaamiseen vaan tuo valokuvauksen oleellinen ulottuvuus on ollut läsnä ns aina. Käsittelemisen käsitteeseen kun mahtuu paljon muutakin kuin suoranainen manipulointi

Mitä taas jakamiseen ja katsomiseen taas voisi kysyä saman kysymyksen yhtä oikeutetusti toisinkin päin sillä tuloksella että keskustelu rämettyisi eri tapakulttuureiden loppumattomaan suohon. Ajat muuttunevat ja uudet tavat muokkaavat maailmaa ilman että maailma siitä huononisi. Toisille albumimuisto on se juttu, toiselle verkossa jaettu kuva kolahtaa ja kolmas haluaa nähdä otoksensa valkonkankaalle projisoituna..

Nähdäkseni kyse on kuitenkin kuvasta itsessään eikä esitysmuodosta..

Mutta miten käy kuvapaljouden keskellä? Kuka jaksaa selata hääkuvia kun kuvaamo lähettää niitä tuhannen ruutua? Tai edes kolmesataa? Ei edes hääpari!.

Kuvapaljouteen auttaa deletointi ja kriittinen luonne. Ei se että jostain tapahtumasta tulee paljoa kuvia tarkoita sitä että ne kaikki on säilöttävä. Kuvaamo joka taas käyttäytyisi tuolla tavoin että kaataisi kaikki otokset asiakkaan niskaan ilman ensimmäistäkään esikarsintaa karsiutuisi jo toimintatapansa puolesta pois minun listoiltani jos joskus hääkuvaajaa etsisin..

Lare · Viesti Kirjoittaja **Lare** » 2.1.2008 klo 21.19

mercury kirjoitti:
JHA kirjoitti:Eikös aukko ole kuitenkin aukon pinta-alan, ei halkaisijan, suhde polttoväliin jolloin tuo himmenninaukon halkaisija ei muutu ihan noin lineaarisesti vaihdettaessa polttovälistä toiseen ?
Halkaisijan suhde se on, muistit väärin.

muoks: Pinta-alaa ei ilmaista minkäänlaisina lukuina missään vaiheessa, vaikka se olisikin suora vastapari valotusajalle.

Tuosta päästäneen neliöjuuri kakkoseen, koska halkaisijan 1.4 kertaistaminen tuplaa pintalan, ja siten läpipääsevän valon per aikayksikkä, joten valotusaika puoliintuu. Eikö?

htc · Viesti Kirjoittaja **htc** » 2.1.2008 klo 21.19

Lare kirjoitti:Jos teidän pitäisi päättää valovoiman ja kuvanvakauksen välillä, niin kumpaan euronne laitaisitte?

Kyllä sinne valovoimaan laittaisin, vaan kohtuu siinäkin. Nuo ykspilkkuneloset menee vaikeiksi sen lyhyen terävyysalueen vuoksi ja jos sitä laajentaa himmentämällä, niin sellaisen valmiiksi himmennetyn saa halvemmalla ;-) Itse 35 vuoden kuvaushistorialla lähtisin 2 tai 2,8 -valovoimalla ja täydentäisin sitä vakaimella, jos takapuoli kestää ;-)

Olen nyt muutaman vuoden kuvannut vakaimellisella 70-200/2,8 -lasilla, enkä luopuisi siitä vapaaehtoisesti. Siinä siis sekä valovoima, että vakain. Jotkutt pilkunviilaajat tosin kertovat, että teorian tasolla vakaimeton vastaava tuottaa parempaa jälkeä...

Valovoima kohtuudella siis!

Lare · Viesti Kirjoittaja **Lare** » 2.1.2008 klo 21.26

htc kirjoitti:
Lare kirjoitti:Jos teidän pitäisi päättää valovoiman ja kuvanvakauksen välillä, niin kumpaan euronne laitaisitte?
Kyllä sinne valovoimaan laittaisin, vaan kohtuu siinäkin. Nuo ykspilkkuneloset menee vaikeiksi sen lyhyen terävyysalueen vuoksi ja jos sitä laajentaa himmentämällä, niin sellaisen valmiiksi himmennetyn saa halvemmalla ;-) Itse 35 vuoden kuvaushistorialla lähtisin 2 tai 2,8 -valovoimalla ja täydentäisin sitä vakaimella, jos takapuoli kestää ;-)

Olen nyt muutaman vuoden kuvannut vakaimellisella 70-200/2,8 -lasilla, enkä luopuisi siitä vapaaehtoisesti. Siinä siis sekä valovoima, että vakain. Jotkutt pilkunviilaajat tosin kertovat, että teorian tasolla vakaimeton vastaava tuottaa parempaa jälkeä...

Valovoima kohtuudella siis!

Kiitos. Tää on hyvä ketju, vaikka minä sählänkin seassa.

Meinasin juuri kysyä ennen vastaustasi, että voiko käytännössä kuvata tilanne kuvia aukon 2, tai alle linssillä. Jos puhutaan tuollaisesta "lapset pyörii jaloissa ja sedät sekoilee" -kahvikekkereistä. Jotenkin pääsin käsitykseen, että 2.8 on jo hyvä. Omalla 3.5 max aukolla tuota ei ole voinut kokeilla.

Se on eri asia ostanko mitään lähiaikoina, mutta kiva tietää. Tuo Harrin kaava on ehkä hyödyllisimmillään maallikolle ostovaiheessa. Kamera laskee aukot kuvatessa, ennenkuin pääsee -moden pauloihin...

mercury · Viesti Kirjoittaja **mercury** » 2.1.2008 klo 21.33

Lare kirjoitti:Tuosta päästäneen neliöjuuri kakkoseen, koska halkaisijan 1.4 kertaistaminen tuplaa pintalan, ja siten läpipääsevän valon per aikayksikkä, joten valotusaika puoliintuu. Eikö?

Jep, juuri näin.

htc kirjoitti:Kyllä sinne valovoimaan laittaisin, vaan kohtuu siinäkin. Nuo ykspilkkuneloset menee vaikeiksi sen lyhyen terävyysalueen vuoksi ja jos sitä laajentaa himmentämällä, niin sellaisen valmiiksi himmennetyn saa halvemmalla ;-)

Ja asia erikseen on vielä se, kuinka terävää jälkeä eri objektiivit tekevät milläkin aukolla. Nuo ylisuuret aukot tuppaavat olemaan melko pehmeitä, joten senkin takia tulee mielellään himmennettyä aukko tai puoltoista.

plussa · Viesti Kirjoittaja **plussa** » 2.1.2008 klo 22.44

Alle f2.0 sopii sinne paljon puhutuille lastenkutsuille huonosti, mutta äärimmäisen pienessä syväterävyydessä on oma viehätyksensä, joka on tällä hetkellä pinnalla oleva ilmiö. Suuriaukkoisia laseja kritisoidaan usein reunojen pehmeyden vuoksi, mutta silloin missataan koko pointti, joka on kuva-alan keskivaiheilla sijaitsevan kohteen erottaminen taustasta.

Suoralla salamalla valotettu pokkari-estetiikka on taas ihan oma genrensä, joka on nykyään myös pinnalla esim. muotikuvauksessa.

Hyvän kuvan määrittely on monitahoinen seikka. Jos asiaa tarkastellaan insinöörinäkökulmasta, ottaa se uusin Mark-III L-sarjalaisella varmaan voiton, mutta esteettisesti joku Lomokuva voi olla paljon arvokkaampi jos sitä tarkastellaan vallitsevan estetiikkakäsityksen pohjalta. Ja näissä kriteereissä ei ole otettu huomioon kuvan taiteellisia ansioita vaan ihan se tekninen toteutus.

Pbman · Viesti Kirjoittaja **Pbman** » 3.1.2008 klo 1.38

htc kirjoitti:
Pbman kirjoitti:Itse kuvaan filmillä nimen omaan omaa elämääni, työnpuolesta saa laukoa tusina tavaraa digillä.
No haloooo! Eivät kai nuo nyt korreloi keskenään "tusinakuvat digillä" ja laatukuvat filmille?

Isänikin leikki aikanaan lapsena perunalehmillä, joihin laitettiin tulitikut jaloiksi, eikä se mielestäni hänen leikkiään laadukkaammaksi tee. Kerroin jo, että aikanaan otettiin 6x9-filmille koko vuoden kuvat (12 kpl) ja juuriko siksi niistä "laatu" paistoi?

Sekö tekee jäljestä laadutonta jos ottaa kymmenen kohteestaan? Meneekö se niin, kuten aiemmin mainitsin, että odotat sukujuhlissa, että kaikilla sukukuvan neljälläkymmenellä ihmisellä on silmät auki ja laukaiset sitten sen "laatukuvasi". Meneekö se sillä tavalla, että jätät ottamatta ainutlaatuisista tilanteista sen "toisen" kuvan laatuun vedoten?

Nyt ollaan mielestäni hakoteillä pahemman kerran.

Osaavissa käsissä millä tahansa tulenee kelpo jälkeä, eikä osaamattomuutta korvaa kuin opettelu. Puvun takin taskuun ei järkkäri mahdu ja lintukuvia on turha kompaktin kanssa lähteä...

Kehittämättömät kuvat ovat filmillä näkymättömissä, vaan kehittämättömät kuvat digillä katsottavissa, ei kai se kameran vika ole jos noita ei hyödynnä haluamallaan tavalla?

Eiks tää ny hieman karkaa lapasesta?

Olet osittain oikeassa, mutta ehkä en saanut koko ajatusta esitettyä selkeästi. Minulla kertyy ruutuja 20k-30k vuodessa. Monen monta yötä saa viettää koneen äärellä editoiden jotain studiossa otettuja tuotekuvia tai vaikkapa muotinäytöskuvia. Se on tusinaa. Asiakkaaseen ei saa kiintyä ja työt eivät saa jäädä uniin pyörimään. Ei saa välittää liikaa vaikka tietysti parhaansa tekee aina.

Sitten kun pääsee lomalle niin on äärimmäisen rentouttavaa sommitella yhtä kreikkalaistaloa tai ravintola-annosta ruutuun 10 minuuttia. Hakea sitä aivan parasta 110% intensiteetillä. Miettiä mistä tulee valo, mistä tuulee, mikä symboloi mitäkin, pitäisikö odottaa auringon liikkuvan johonkin jne jne. Sitten kun tietää että kuvat saa suoraan paperilla kansioon laitettaviksi niin voi illalla käpertyä vaimon kainaloon ja pitää vapaa illan tietokoneen käytöstä. Ja miksi tätä ei voi tehdä digijärkkärillä? Toki voi ja joskus tulee tehtyäkin. Mutta ei siinä ole samaa fiilistä. Liian hieno kamera automaattitarkennuksineen ja sommittelukaan ei muka koskaan miellytä vaan kuvia tulee 10 hieman eri kulmista. Sitten photarissa kuvaan ei ole koskaan tyytyväinen tai viimeistään kuvan paperiversiossa on värit muka huonosti. Pitäisikö tilata uusi missä on sinistä vähennetty prosentin verran? Filmillä kun kuvaan niin se on siinä ja piste. Jos nyt aivan Finlandia voittaja tuli niin sitten voi skannata dian koneelle ja kokeilla photaria.

Ja ei.. laatu ei ole kiinni määrästä. En niin ole sanonutkaan. Kyse on siitä että laatua ei voi korvata määrällä. Yksi kuva joka on mietitty ja harkittu onnistuu todennäköisemmin kuin yksi kolmesta räpsystä. Ryhmäkuvassa se tarkoittaa että henkilöitä ohjaillaan hyville paikoille, kaikki tietävät mitä kameraa katsotaan ja he tietävät milloin kuva otetaan (=tietävät pitää silmänsä auki). Osaamattomuutta on helppo paikata ottamalla 10 kuvaa, mutta ei se tarkoita että lopputulos paranisi. Lumilautailussa tai skeittauksessa monesti mainitaan sarjatuli ja kuinka kiva on kun kamera ottaa useamman kuvan sekunnissa. Muuten kiva, mutta jos napin laittaa pohjaan kun kaveri on hyppyrin lavalla niin mistä sen tietää mistä hypyn vaiheista ne kuvat tulevat? Katsomalla ruudulta että mitä osui kuviin? Sitten joko yllätytään positiivisesti (ja ollaan niin hyvää kuvaajaa että ei toista) tai hymähdetään ja odotetaan seuraavaa laskijaa. Annetaan hienon tekniikan korvata se että ei itse osata (tai viitsitä edes yrittää) ottaa kuvaa siihen aikaan kuin se kannattaisi ottaa. Kuinka hienoa.

RAW-kuvia kritisoin siinä, että ne ovat esimerkiksi 60-vuotiaalle isälleni iso ongelma. Kun joku tyyliin serkkupoika oli vaihtanut juhlissa pokkarin ottamaan raakakuvia ja milläs niitä sitten katselet tai näytät? Varsinkin kun kone ei ole aivan uusin. Ominaisuus jota kaikki eivät tarvitse, toisille se on todella hyvä. Tarpeet siis vaihtelevat ja kamera kannattaa ostaa sen mukaan.

htc · Viesti Kirjoittaja **htc** » 4.1.2008 klo 21.18

Noin jos pohtisi sitä unelmalaitettaan (kullekkin omanlaisensa) niin kohdallani se olisi Canonin G9/G7 -näöllä varustettu, kääntyvällä 3 tuuman näytöllä ja täyskokokennolla varustettu, jolla otettaisiin suhteellisen kohinattomia kuvia 1600 ASA-herkkyydellä ja siedettäviä vielä 3200 ASA:lla. Optiikka olisi 2,0-valovoimalla koko polttovälialueella, joka olisi 28-140. Sisäistä salamaa siinä ei olisi ja "mittaetsinkamerassa" heittäisin optisella etsimelläkin (juuri sillä "mittaetsimellä") vesilintua - ehkä, kai.

Okei ja sitten toiseksi kameraksi ottaisin... ;-)

_Valtteri_ · Viesti Kirjoittaja **_Valtteri_** » 5.1.2008 klo 23.30

plussa kirjoitti:
Hyvän kuvan määrittely on monitahoinen seikka. Jos asiaa tarkastellaan insinöörinäkökulmasta, ottaa se uusin Mark-III L-sarjalaisella varmaan voiton, mutta esteettisesti joku Lomokuva voi olla paljon arvokkaampi jos sitä tarkastellaan vallitsevan estetiikkakäsityksen pohjalta. Ja näissä kriteereissä ei ole otettu huomioon kuvan taiteellisia ansioita vaan ihan se tekninen toteutus.

Ihan hyvä pointti. Vanha sanonta pätee kuitenkin tässäkin: Kakasta ei saa konvehtia, mutta konvehdista saa kakan

edit: Pahoittelen huonoa kielenkäyttöäni. Foorumisofta siivosi sanoistani hieman miedomman ilmaisun...

Lare · Viesti Kirjoittaja **Lare** » 6.1.2008 klo 1.53

Olen tätä kaamosaikaa käyttänyt hyväkseni, kun hiihtokelejäkään ei ole, lukenut juttuja ja antanut sulkijalle kyytiä. Pimeäsisäkuvaaminen (taas) sujuu. Edellisen kerran leikin (filmi)järkkärilla, kun useimmat palstan lukijat kuljitte isänne edessä. 8) Minolta kamerassa säädettiin aukko, ja kamera kertoi vilkkuvalolla valotusajan. Manuaalitarkennus kruunasi kuvauskokemuksen. Jos ennen joku oli helpompaa, niin väritasapainosta en ollut kuullutkaan. Nyt se on se mikä useinmiten pissii.

Tulee jotenkin mieleen autolla ajamisen opettelu: Alussa mietit kytkintä yms. Liikenteen seuranta on sitä sun tätä. Kun lähdöt alkaa sujua niin "liikennesilmä" paranee. Mutta ns. kuvakerrontaan on vielä matkaa...

Tuntuu että ympyrä alkaa taas sulkeutua: Filmikameroiden aikaan ei ollut epätavallista omistaa järjestelmakamera. Kun "digi" tuli, niin lähes kaikki siirtyivät pokkareihin. Ja nyt taas järkkärit palaavat. Ja kun me tunarit niiden kanssa väsätään, niin arvostus nousee todellisia osaajia kohtaan.

Pbmanille täytyy antaa tunnustus: Olen täsmälleen samaa mieltä kulutushysteriasta. Kun uusi malli tulee markkinoille, innokkaat hemmot ostavat sen ostamisen ilosta.

htc · Viesti Kirjoittaja **htc** » 6.1.2008 klo 9.50

Lare kirjoitti:Jos ennen joku oli helpompaa, niin väritasapainosta en ollut kuullutkaan. Nyt se on se mikä useinmiten pissii.

Itselläkin yli 35 vuoden kuvaushistoria takana ja olisin kyllä sitä mieltä, että "värilämpötila" on ollut olemassa aina. Normaalitallaaja otti filmille hyviä kuvia ulkona ja sisällä niitä keltaisia (JOS valotus sattui kohdalleen). Me jotka jouduimme asiaan perehtymään, olimme pakotettuja välillä keinovalofilmiin, ja sitä jälkeä ei katsellut erkkikään, jos sillä luonnonvaloon erehtyi. Se sisäkuvien keltaisuus muuttui aikaa myöten viasta ominaisuudeksi ja sitä tietä hyväksyttäväksi, jopa tunnelmalliseksi. Jos asiaan digimaailmassa jaksaa perehtyä, niin on tasan hieno ominaisuus, kun tuon saa järjestykseen.

Olisin varovaisesti, ketään mollaamatta, kysymässä, olisiko sittenkin parempi perehtyä kuvaamisen perusasioihin esim tuolla Harrin mainitsemassa linkissä? Siellä moni asia saa syy-seuraus-yhteyden ja lakkaa turhauttamasta, kuten mielestäni useasta kirjoituksesta käy ilmi.

Olen kuvannut filmille sen 30 vuotta, enkä itse näe ensimmäistäkään syytä palata takaisin. Olen itse suositellut aloitteleville kysyjille pokkaria, koska noissa yleensä jo perusasetukset tuottavat terävää ja Disney-väreillä varustettua jälkeä (kun olosuhteet ovat kunnossa). Järkkärin luullaan tuottavan parempaa jälkeä aloittelijoidenkin keskuudessa, vaan nuo maltillisemmat perusasetukset värikylläisyyden ja terävöinnin suhteen ovat aiheuttaneet monia pettymyksiä. Voisi yltiöpäisyyttään todeta digijärkkärin synnyttävän "materiaalia Photoshopille", ei kuvavalmistamoille. Nyt sitten kun puhutaan Photoshopista, niin se ihan maalikko (silti täysipäinen ihminen) putoaa jo kelkasta. Tässä omasta mielestäni maailma on hieman erilainen. Filmijärkkärillä oli paremmat edellytykset luoda filmimaailmassa kunnon jälkeä kuin filmikompaktilla.

On olemassa ihmisiä keskellämme, joilla on mahdollisuus hankkia kulloistakin parasta, jotta lopputulos ei olisi välineen "rajoittama". Ei kai tuosta kannata provosoitua ja suotakoon se heille keskellä innostustaan, saammehan ostaa ne "parhaat" välineet heiltä puoleen hintaan puolen vuoden päästä

Pointti se, että kyllä lopputulos on vielä arvossaan, mutta se vaatii välinehallinnan lisäksi tietoa ja harjoittelua, silmääkin ja siihen ei päästä pelkästään luottokortilla. Huono "pokkarikuva" kymppitonnin vehkeillä on vahva statement sekin, vaan ehkä ei toivottu

Jos nuo ensimainitut ovat hallussa, ei ole mielestäni oleellista, tuleeko jälki kompaktista vai järkkäristä, IMHO.

PS. Jättäisin nyt osaltaan ne "8 ruutua sekunnissa laskettelu- ja strobokuvat" tämän maalikkokeskustelun ulkopuolelle

Lare · Viesti Kirjoittaja **Lare** » 6.1.2008 klo 12.49

htc kirjoitti:
Lare kirjoitti:Jos ennen joku oli helpompaa, niin väritasapainosta en ollut kuullutkaan. Nyt se on se mikä useinmiten pissii.
Olisin varovaisesti, ketään mollaamatta, kysymässä, olisiko sittenkin parempi perehtyä kuvaamisen perusasioihin esim tuolla Harrin mainitsemassa linkissä? Siellä moni asia saa syy-seuraus-yhteyden ja lakkaa turhauttamasta, kuten mielestäni useasta kirjoituksesta käy ilmi.

Kyllä kyllä, ei tullut tarpeeksi tarkkaan selitettyä, joten ymmärsit väärin kommenttini. Useimmiten se mikä tapahtuu, on se että ottaa valkotasapainon pois automaatilta. Kun sitten vaihtaa salaman päälle/pois, tai menee sisälle/ulos, vipu jää helposti väärään asentoon. No, karkeat virheet näkee näytöstä heti. Pitänee varmaan lukea joku opus huolellisuudesta seuraavaksi...

Tuohonkin tulee pikkuhiljaa rutiini, että aina käy samat asiat tarkastuslistamaisesti läpi.

Perusteet sinällään ovat hallussa, ja pikku hiljaa yritetään siirtyä pidemmälle. Polkuhan on A -> P -> P+A+S, ja lopulta alkaa M-asentoakin kokeilla, ja muita säätöjä. Samalla kasvaa kunnioitus ammattilaisia kohtaan.. 8)

Toki väritasapaino-ongelma oli filmilläkin, mutta kun siihen ei silloinen kamerani antanut mahdollisuutta vaikuttaa, niin eipähän itse päässyt munimaan.

Itse asiassa D80 tekee hyvää jälkeä automaattiasetuksella värisävyissä, joten suurta pakkoa Pekka-Peruskuvaajalla tämänkään säätämiseen ole.

Ja RAW-hemmot pääsee tässä suhteessa helpommalla...

Lare · Viesti Kirjoittaja **Lare** » 6.1.2008 klo 13.12

Tuosta tuli mieleeni: Eräs erittäin kokenut kuvaaja, joka oli lupautunut pääkuvaajaksi, veti häät läpi minimi kuvanlaadun asetuksella... Ennen häitä oli kuvannut jotain sellaista mihin riitti pienemmät pikselimäärät, ja kuvia oli paljon. Ei tainnut olla ensimmäinen eikä viimeinen jolle käy vastaavaa.

Mikael K. · Viesti Kirjoittaja **Mikael K.** » 6.1.2008 klo 13.24

Olen opetellut elämään väritasapainon kanssa sillä tavalla, että kuvaan RAW-muotoon kaikki kuvat ja tarvittaessa laitan salamaan sopivan kalvon, niin että salama antaa samansävyistä valoa kuin esimerkiksi loisteputki. Kuvia käsitellessä väritasapainon saa korjattua oikeaksi ilman suurta hampaiden kiristelyä. Jos jossakin kohtaa kuva-alalla on liian vähän valoa niin sen olen korjannut samaan tapaan kuin pimiössä vilauttamalla taikasauvaa ja hieman korjaamalla valitsemani alueen valotusta. Pimiössä saa samat jekut toteutettua vaikkakin se vaatii aikaa eri tavalla kuin tietokoneen kanssa touhutessa.

htc · Viesti Kirjoittaja **htc** » 6.1.2008 klo 13.24

Jep, tuon allekirjoitan, että pitäisi olla mahdollisuus "virtoja katkaisemalla" tai napin painalluksella päästä itse valittuun perustilaan. Ei tuo ole ennenkuulumatonta, että valotuksenkorjailu on vika-asennossa, tai värilämpötila ja sit ne ensimmäiset kiireessä otetut on hieman "sieltä tännepäin".

Ehkä me kuitenkin "aktiivisesti unohdamme" ne "muut" haasteet, joita filmiaikoina oli. Niistä suuri osa on historiaa ja kyseinen "ei ammattilainenkin" saa nykyään kuvia "yritys ja erehdys"-menetelmällä.

Olen itse pyrkinyt vähentämään välineen syyttämistä, jos oma pää on laho. Jalosta pyrkimyksestäni huolimatta en siihen tosin aina pysty minäkään...

Mitä tuohon kompakti/järkkäri-vertailuun tulee, niin normaalissa näppäilykäytössä on välillä rentoa, kun kamera mahtuu taskuun ja on siten tarpeen tullessa mukana. Vakavassa toiminnassa tuo kymmenen kilon kameralaukku on sitten painonsa arvosta euroja. Kysymys onkin, miten usein sitä niiiiiin vakavaa toimintaa...

Esimerkiksi Ixus-linjasta käynee kasa lomakuvia, joiden kohdalla (olosuhteista johtuen) järkkäri ei olisi ollut kuin painolastina ja mielestäni kuvista ei voi päätellä, onko ne järkkäristä vai räpsystä (Canon Elph SD 300, joka on sama kuin Ixus 40).

http://www.kivinen.org/back/

htc · Viesti Kirjoittaja **htc** » 6.1.2008 klo 13.37

Lie se perushaaste näillä foorumeilla on, että osallistujat tulevat kovin eri pohjalta, mutta osallistumme silti samaan keskusteluun. Laittaisin itse kaiken RAW:lle kuvaavat pro-osastoon. Lie 98 prosenttia suomalaisista ei ole kuullutkaan kirjainyhdistelmää...

Olin ostamassa kaiuttimia, jotka täällä tuomittiin "täydellisesti puuttuvien bassojen vuoksi". Kun ne nyt jytisevät tässä pöydällä, minulle on jo selvinnyt, että arvostelijansa oli erinomaisen hifisti, joka taas on samanlainen sairaus kuin tämä megapikselitauti

Yhtä kaukana normaalielämästä joka tapauksessa.

Lare · Viesti Kirjoittaja **Lare** » 6.1.2008 klo 14.52

htc kirjoitti:Lie se perushaaste näillä foorumeilla on, että osallistujat tulevat kovin eri pohjalta, mutta osallistumme silti samaan keskusteluun. .

Kiitettävän pitkäpinnaisia ja kärsivällisiä te konkarikuvaajat olette olleet.

Kyllä noilla objektiivien numerotiedoilla maallikkoa viedään kuin pässiä narussa. Ennen tätä ketjua olin jo unohtanut perusjuttuja, joita taas kertaillaan. Kuvittelin että tuolla F/2 tms pääsee rahalla valopuuteongelmista, unohtaen että syväterävyys menee. Noista luvuista ei maallikko tiedä, paljonko on paljon. Jostain 28mm F/1.4 ei tiedä ilman kokemusta, että jos nenänpäähän tarkentaa, joko silmät sumenee isonenäisellä kohteella. 8)

Kun yhtä asiaa optimoit, esim valotusaika, ainakin 1 toinen huononee. Senkun muistaa, niin nöyryys pysyy.

Tuon Harrin linkin pistin oikein bookmarkkeihin. Aina olen tiennyt mm. että pitäisi rajata tiukemmin, mutta usein sitä vaan haluaa koko maailman siihen kuvaan...ahne kun on.

Välineitä en syytä, paitsi ehkä pokkaria punasilmistä. Sille kun laukaisimen painaja ei voi mitään, jos valo ilman salamaa ei riitä. Taisin jo todeta tässäkin ketjussa, että suurin laadullinen tekijä on etsimen takana.

Näillä foorumeilla tulee omituinen maailmankuva: Kun tulee uusi Apple-tuote, muutama on huutaen ostamassa sitä. Samoin tuolla kamerafoorumeilla muutama on heti "pakosta" päivittämässä jotain uutta mallia, vaikka omistaisi sen hetkisen viimeisimmän malllin. Tulee se kuva että kaikki tekee niin, vaikka todellisuus on toinen. Lukekaa vaikka Nikon D300-ketjua tuolta http://www.digikamera.net/ palstalta. Tuntuu että joillain raha kasvaa puussa.

Mikael K. · Viesti Kirjoittaja **Mikael K.** » 6.1.2008 klo 15.10

Lare kirjoitti: Näillä foorumeilla tulee omituinen maailmankuva: Kun tulee uusi Apple-tuote, muutama on huutaen ostamassa sitä. Samoin tuolla kamerafoorumeilla muutama on heti "pakosta" päivittämässä jotain uutta mallia, vaikka omistaisi sen hetkisen viimeisimmän malllin. Tulee se kuva että kaikki tekee niin, vaikka todellisuus on toinen. Lukekaa vaikka Nikon D300-ketjua tuolta http://www.digikamera.net/ palstalta. Tuntuu että joillain raha kasvaa puussa.

Tässä suhteessa kylmä järki ja ohut lompakko auttavat. Lompakon paksuus on pakko korvata luovuudella ja tarpeellisten tietojen etsimisellä. Ostaisin mielelläni ziljoonan euron laitteet mutta olisiko siitä mitään iloa? Järkeistin prosessin sillä tavoin, että katselin kuvia ja mietin miten ne ovat valotettu ja mitä voin soveltaa helposti omiin tuotoksiini. Hyvä esimerkki on vaikka linkin kuva: http://www.flickr.com/photos/usedfilm/1 ... -strobist/. Siinä on saatu miellyttävä kuva aikaan yksinkertaisella tavalla. Samaa operaatiota voi vielä yksinkertaistaa ja halventaa käyttämällä vaikkapa valkoista tms. sopivan väristä levyä heijastamiseen.

Edit. Korjasin linkin osoitteen oikein.

htc · Viesti Kirjoittaja **htc** » 6.1.2008 klo 15.39

Ehkä laskisin Mikael K:n loistavat kuvat jo sinne pro-puolelle. Iso kiitos niistä, koska ne toimivat innoitteena muille ja kannustavat uusiin ponnistuksiin. Tuo salaman käyttö tuolla tasolla on jo "se juttu" jonka osaamisen puuttuessa salama ei itsellä ole päässyt käytössä kulumaan

Tuon digicamera.netin lisäksi http://www.photosig.com on loistava paikka, jos innostusta haluaa. Siellä keskitytään tuotoksiin, välineiden sijasta. Rekisteröitymällä pääsee itsekin laittamaan kuviaan arvosteltavaksi. Hienoa tuossa arvostelussa on, että se tapahtuu yleensä rakentavasti.

Asia, jonka soisi yleistyvän, on sellainen "tää on otettu Lomolla, vaan kato kuin hieno"-asenne. Kun kaikki ei kuitenkaan ole niistä välineistä kiinni...

Kuvanvakain vs valovoima?

Re: Kuvanvakain vs valovoima?

Re: Kuvanvakain vs valovoima?