Kyse on varmaankin enemmänkin suunnan näyttämisestä kuin varsinaisesta autoritarismista, Jobsin tarpeesta pidellä kaikkia lankoja käsissään. Apple vaikuttaa tällä hetkellä oikeasti poikkeuksellista ajattelua suosivalta liittymältä (eikä kyse ole edelleenkään innovoinnista sen syvimmässä merkityksessään) ja eroaa kulttuurisesti suuressa määrin esimerkiksi edesmenneen Harold Geneen hallitsemasta ITT-imperiumista. Geneenin valtakaudella ITT kohosi merkitykseltään tähtitieteelliseen sfääriin, mutta rajun henkilövetoisen kasvun miinuspuolena oli juuri rohkeuden ja vapauden puute, mikä puolestaan luonnehtii tämän päivän Applea.bfh kirjoitti:90-luvulla Applen Leap of faithit (Newtonit ym.) olivat lähinnä katastrofeja.Kommari kirjoitti: Tässä päästään asian ytimeen; termeistä riippumatta Applella hallitaan "leap of faithit" - ennakkoluulottomat siirot - joka taitaa olla kaiken tyyppisen luovuuden ensimmäinen vaihe ja tärkein edellytys.
Onko Jobsin visionäärisyyden merkitys sitten niin suuri?
Vastaan ite ja sanon että on. Kilpailijafirmassa 50 insinööriä miettii yhdessä mihin suuntaan nyt lähdetään ja kysytään vaimoilta miltä koneen designin pitäisi näyttää. Lopuksi katotaan sitten Excelistä mihin on rahaa. Ainakin semmoinen vaikutelma tulee kun katselee sitä bulkkikamaa mitä kaupan hyllyillä on.
Applella tuntuu kaikki kulkevan paljon loogisemmin ja määrätietoisemmin.
Jobs ei ole aina oikeassa, mutta on tarpeeksi usein.
Yleisesti strategisia - laajemman skaalan päätöksiä tehtäessä - suositaan luonnollisesti tehtävään erikoistuneita henkilöitä, toisin sanoen vanhan kaartin liiketoimintajohtoa insinöörien sijaan. Applen tämän hetken suunta on tuloksista päätellen tehokkaasti määritelty, mutta luulenpa siis, että kyse on laajemman joukon päätöksenteosta juuri liiketoiminnallisella puolella.
Vastaava kotimainen esimerkki löytyy omasta teknologia-jättiläisestämme Nokiasta. Usein virheellisesti luullaan, että Jorma Ollila olisi matkapuhelinmarkkinoille johtaneen hankkeen visionäärinen ideanikkari ja itsetietoinen suunnannäyttäjä. Totuus on kuitenkin toinen, sillä Ajatus monialakonsernin uudesta suunnasta oli alunperin Ollilan huono-onnisen edeltäjän Kari Kairamon näkemyksiä. Kairamon meedion kyvyt huomattiin myös ylemmillä tahoilla ja mies joutui vaihtamaan ennen aikaisesti duunipaikkaa, joten Jormalle aukeni ura kuningaspaikalla eikä määrätietoinen toteuttaja pettänyt odotuksia.
Tarinan opetus on se, että huolimatta Nokian näennäisestä salaisuudesta poikkeuksellisessa insinöörityöskentelyssä, on kyse todennäköisesti paremminkin jo Kairamon aikana luodusta rohkeutta korostavasta ja uudenlaiseen ajatteluun kannustavasta kulttuurista.