Kuvanvakain vs valovoima?

[Mikael K.]

Ehkä laskisin Mikael K:n loistavat kuvat jo sinne pro-puolelle. Iso kiitos niistä, koska ne toimivat innoitteena muille ja kannustavat uusiin ponnistuksiin. Tuo salaman käyttö tuolla tasolla on jo "se juttu" jonka osaamisen puuttuessa salama ei itsellä ole päässyt käytössä kulumaan

Tuon digicamera.netin lisäksi http://www.photosig.com on loistava paikka - -

Kiitos, kiitos. Koen kuitenkin olevani täydellinen harrastelija ammattilaisiin verrattuna. Suurimpia innoittajia minulle on ollut nähdä hyviä kuvia (kuten linkittämässäni) ja katsella miten ne vaikuttavat. Tätä kautta minulle on syntynyt halu opetteluun.

Salaman käyttö on todella vaativaa ja sen toiminnan sisäistäminen vaatii ajan lisäksi kokeiluja. Olen surffannut joulun ajan Strobist.comin sivuja ja ihmetellyt sivujen kuvia. Ne ovat inspiroineet uusiin kokeiluihin. Kaverin vitivalkoinen kissa sai olla tänään kuvauksen kohteena, kun opettelin salamavalon käyttöä. Kissa nautti selvästi mallina olosta.

[Wilier]

No makunsa kullakin, mutta minusta nämä strobistin salamakuvat luovat tosi epäluonnollisen valon. Käyhän se eräänlaisesta studiovalaistuksesta sekin.

Näyttäisi onneksi siltä, että täytesalaman yletön käyttö, joka on ollut muotia lehtikuvauksessa, on hiipumaan päin. Nyt näyttää yleisenä trendinä maailmalla olevan yletön saturaatio, ylikyllästyneet värit siis, jotka ilmeisesti aikaansaadaan joillakin photoshop-plug-ineillä tai en tiedä millä.

Aikaisemmin harrastelijamaisen digikuvan saattoi tunnistaa hyperfokaalisesta terävyysalueesta ja liiallisesta terävöinnistä. Jos järjestelmäkameroiden suosio muuttaa tilannetta, niin se saakoon kannatukseni. Ja pitäähän (ja saahan) harrastuksistaan maksaa - jotkuthan tykkäävät jopa ajaa moottoripyörällä. Siihen kuluttajasektoriin en taida yltää edes Leica M8:n omistajana.

[Mikael K.]

No makunsa kullakin, mutta minusta nämä strobistin salamakuvat luovat tosi epäluonnollisen valon. Käyhän se eräänlaisesta studiovalaistuksesta sekin.

Oikeastaan se mitä itse haen on luonnollisen näköinen salamavalo. Joissakin tilanteissa valon näkyminen kyllä toimii. Pääsääntöisesti pyrin kuitenkin käyttämään salamaa sillä tavoin, että se olisi mahdollisimman näkymätön. Tietysti tämä ei ole aina mahdollista vaikka se olisikin tavoitteena.

[htc]

Siihen kuluttajasektoriin en taida yltää edes Leica M8:n omistajana.

Ja vaikuttaako tuo "kuluttajasektori" kuvanlaatuun ja sisältöön, tai vuokrattu moottoripyörä tai Leica M8:n omistaminen? Tuossahan olisi jo aineksia seuraavaan threadiin

[jmattila]

Itse kuvailen tyystin studiossani eli valovoimalla ei niinkään ole väliä silloin. IS on välillä ihan kätevä esim. hankalissa asennoissa kuvatessa. Nikoneista ei kokemusta ole, mutta cänonin 24-105 IS ja 70-200 IS toimivat.

[ian_rush9]

Oma mielipide siihen alkuperäiseen kysymykseen on valovoima, valovoima ja valovoima.

Näyttää tuo edellinen kaveri kyllä olevan aikalailla kokeempi valokuvaaja kuin tällainen täysiverinen harrastelija.


No oma kuvauskokemus löytyykin siltä puolelta missä valotetaan useita ruutuja sekunnissa

[ian_rush9]

Lapset ja lemmikit tuppaavat olemaan aika liikkuvaista sorttia, joten suurin hyöty kuvanvakaajasta saadaan vasta kun he nukkuvat tai ovat ainakin väsyneen raukeita...

Niin olikos Billy Wilder vai Hitchcock joka sanoi - lapset ja eläimet pitäisi maalata lavasteisiin.-

[mac again]

Tosi upea ketju, johon löysin valitettavasti vasta keskustelun jo hiukan hyydyttyä... mutta silti: Ensisijaisesti VALOVOIMA. 2,8 -luokka takaa sekä mekaanisesti että optisesti erittäin laadukkaan objektiivin, näistä lukemista ei tusinaobjektiiveja enää löydy. Sarjakuvausta kommentoisin esimerkillä, jossa otetaan 5 kuvaa sekunnissa valotusajalla 1/1000s. Liikkeestä saadaan siis sekunnissa talteen 5 tuhannesosasekuntia ja siitä menetetään 995 tuhannesosasekuntia.. kokemus ja oikea ajoitus auttavat runsaasti tuossakin lajissa. Ja kokemusta saadaan parhaiten kuvaamalla, yrittämällä, erehtymällä, tuloksista oppia ottamalla ja onnistumallakin. Kuvaan vuodessa ehkä n. 10-15 000 kuvaa, joista poistetaan lähinnä tarpeeton, tallennetaan levy(i)lle arkistoon loput ja noin kerran vuodessa siivotaan pois kaikkea sitä jota ei ole mihinkään tarvittu, eikä ehkä tarvitakaan. Täytyy muistaa että uusia kuvia saa halutessaan jatkuvasti lisää. Ja tähän vakaajakeskusteluun tarjolle vuosikausia käytetty kikka, joka ei ole jostain syystä tullut koskaan kenenkään muun taholta vastaan: ilmaisen kuvanvakaajan saa kun ottaa vasemmalla kädellä kiinni oikeasta olkapäästä, tukee vasenta poskea vasempaan olkapäähän ja laskee kameran vasemman kyynärtaipeen muodostaman kulman päälle. Näin muodostunut "teline" mahdollistaa kuvaamisen pari pykälää pidemmillä suljinajoilla kuin ns. normaaliotteilla. Ja nykyisellä automaattitarkennuksen aikakaudella sitä vasuriahan ei enää siihen hommaan tarvita, tosin zoomaamisen joutuu tekemään etukäteen muulla kuin kiinteällä optiikalla. Rajaus on kaksipiippuinen asia - diafilmikaudella aikanaan oppi rajaamaan lopullisen kuvan kuvatessa, ja yleensä suhteellisen tiukasti (turhat pois) mutta nykyisellä digikaudella on parempi yleensä rajata hiukan väljemmin, jotta kuvankäsittelyohjelmassa jää kohteen ympärille jonkin verran tilaa tarvittavia manöövereita varten. Lopullisen rajauksen voi päättää vasta ruudulla, ja erilaisia rajauksiahan voi halutessaan tehdä miten monta tahansa.

[Mikael K.]

Tosi upea ketju, johon löysin valitettavasti vasta keskustelun jo hiukan hyydyttyä...

Ei ole syytä huoleen. Teema kiinnostaa siinä määrin, että tätä tulee seurattua.

Hyvä vinkki tuo kameran tukeminen kyynärpään ja posken varaan.

[epics]

Pienellä kokemuspohjalla valovoima / vakaaja;
Kumpaakin melellään... Mutta vakaaja auttaa.

Paikallaan olevista kohteista saa terävempiä kuvia vakaajalla varustetulla kuin aukon verran himmeemmällä vakauksettomalla lasilla. Äkkiä näpsittyjä "täytekuvia" tulee usein otettua vallitsevassa ilman jalustaa (laiskuus) ja tässä on vakaaja kyllä auttanut ainakin parin aukon verran.
Liikkuvat kohteet on sitten tietty eri asia, silloin valovoima on valovoimaa.

Hankin Canonin 24-105 f4 kakkulan DSmarkII kaveriksi, kun halusin välttää linssin vaihtamisesta kennolle ajautuvaa roskaa (24-70 zoomi ei aina riitä). Sillä hoituu suurin osa hommista, ja vakaimesta on mun mielestä oikeasti apua. Tilttishiftit sitten vaativampaan ja kiinteät jos halutaan pientä syväterävyyttä tai suurta valovoimaa. Kuvista 90 % tulee tehtyä tollasella perus zoomilla, piirtovirheet voi useinmiten hoitaa fotarissa. Joskus on vaan pakko laittaa praimilinssi kiinni fiiliksen takia, ei tunnu kamerakaan niin möhköltä.
Kinokoon rungoissa kannatta muuten katsoa että Af on linssissä mahdollismman hiljanen, hyvä, parempi, nopea ja luotettava. Se meinaa ihan studio-oloissakin kun ei sen kameran läpi tosiaan näe minne manuaalisesti tarkentaa.

[MVi]

Jep, hyvä ketju tähän asti.
Katsotaan istuuko kysymykseni sekaan.

Kuvailen Canon 400D:llä ja ensimmäinen lasini on 17-85 IS USM http://www.rajalacamera.fi/www/popupcard.php?id=1214 Kuvanlaatu on riittänyt tarpeisiini mainiosti. Telelasia en ole koskaan omistanut, mutta nyt tuttuni tarjoaa käytettyä lasiaan ilmeisesti noin neljällä sadalla eurolla. Tätä: http://www.rajalacamera.fi/www/popupcard.php?id=1746 Onko tuollaisessa telepää käyttökelpoinen vai pitääkö etsiä valovoimaisempi? Vakainhan tuossa on, riittääkö valovoima muihin kuin päivänvalo-ulkokuviin? Siitä huolimatta, että saan lasin varmaan ensi viikolla koekäyttöön, mitä mieltä?

[keke68]

Jep, hyvä ketju tähän asti.
Katsotaan istuuko kysymykseni sekaan.

Kuvailen Canon 400D:llä ja ensimmäinen lasini on 17-85 IS USM http://www.rajalacamera.fi/www/popupcard.php?id=1214 Kuvanlaatu on riittänyt tarpeisiini mainiosti. Telelasia en ole koskaan omistanut, mutta nyt tuttuni tarjoaa käytettyä lasiaan ilmeisesti noin neljällä sadalla eurolla. Tätä: http://www.rajalacamera.fi/www/popupcard.php?id=1746 Onko tuollaisessa telepää käyttökelpoinen vai pitääkö etsiä valovoimaisempi? Vakainhan tuossa on, riittääkö valovoima muihin kuin päivänvalo-ulkokuviin? Siitä huolimatta, että saan lasin varmaan ensi viikolla koekäyttöön, mitä mieltä?

Kannattaa tietysti kokeilla mutta enempi minua tossa kakkulassa huolettaa ton telepään piirtokyky. tietty varmaan tonne 200 milliin asti voi olla ihan ok.
Valovoimahan tuossa ei tosiaankaan riitä olkoon mikä vakaaja vaan.

http://www.rajalacamera.fi/www/popupcard.php?id=644

Osta toi ja monopodi kaveriksi sille.

Itelle ostin tämän
http://www.rajalacamera.fi/www/popupcard.php?id=638

tosin käytettynä.

[KunkkuJ]

Miten usein optiikan piirtokyky nousee kuvassa oikeasti esille? Ainakaan harrastajalla? En ole käyttänyt nyt kyseessä olevaa runkoa, mutta epäilisin päällimmäisiksi ongelmiksi nousevan hitaan ja epävarman tarkennuksen hämärässä, ainakin siellä telepäässä. Siinä ei paljoa kuvanvakaaja auta, jos tarkennus seilaa edestakaisin. Paljon tietysti riippuu siitä, mitä halutaan kuvata. Jos kohteet liikkuvat, tuo putki ei varmasti ole sieltä parhaasta päästä.
No, nyt on sopiva aika vuodesta kokeilla sitä kuvausta. Jos se nyt tuntuu sopivalta, se on sitä myös kesän valossa.

[keke68]

No mulla on tommonen canonin 70-300 tötteri joskus ollu ja aikalailla tussua se teki. ja oli surkea tarkentajakin kieltämättäkin. Siis ilman vakaajaa, toihan voi oikeasti olla briljantti lasi.

Sittenin on kalusto tehny kieeroksen ja taas ollaan kanonissa, myt tosin pitkinä teleinä Tair-3 ja vivitar 300/5.6. Ei voi syyttää kun itteään jos kuvat ei onnistu tarkennuksen suhteen.

[TTH]

No mulla on tommonen canonin 70-300 tötteri joskus ollu ja aikalailla tussua se teki. ja oli surkea tarkentajakin kieltämättäkin. Siis ilman vakaajaa, toihan voi oikeasti olla briljantti lasi.

Ethän vaan seikoita tuota putkea vanhaan 75-300 zoomiin? Se on ihan oikeasti huono. Tuo uudehko 70-300 on piirtokyvyltään jotain ihan muuta.

Jännä miten kaikki on sitä mieltä että millään yli 2.8 valovoimasella ei tee mitään, vaikka edullistenkin digirunkojen korkeat herkkyydet on jotain ihan muuta kuin mihin filmivehkeillä pääsi...

Tuohon tarkennukseen vielä sellainen kommentti että on tosi paljon myös putkista kiinni miten tarkennus käytännössä toimii. En jaksa kaivaa linkkiä, mutta olen lukenut kokeilusta jossa vastakkain olivat 300/2.8 IS ja 300/4 IS ja af suorituskyky parani hurjasti harrastajarungossakin kun lyötiin putkeksi "parasta mitä löytyy". Runkona kokeilussa taisi olla 30D.

[Pbman]

Miten usein optiikan piirtokyky nousee kuvassa oikeasti esille? Ainakaan harrastajalla? En ole käyttänyt nyt kyseessä olevaa runkoa, mutta epäilisin päällimmäisiksi ongelmiksi nousevan hitaan ja epävarman tarkennuksen hämärässä, ainakin siellä telepäässä. Siinä ei paljoa kuvanvakaaja auta, jos tarkennus seilaa edestakaisin. Paljon tietysti riippuu siitä, mitä halutaan kuvata. Jos kohteet liikkuvat, tuo putki ei varmasti ole sieltä parhaasta päästä.
No, nyt on sopiva aika vuodesta kokeilla sitä kuvausta. Jos se nyt tuntuu sopivalta, se on sitä myös kesän valossa.

Se on sellainen yleinen kuvanlaatu. Eroa parempaan ei tiedä tai huomaa jos ei saa skarppia kuvaa vierelle. Helposti sekoittaa tekniikan yleisen erottelu- ja piirtokyvyn ja linssin aiheuttamat "ominaisuudet". On käytössä kuinka hyvä linssi vain niin jossain vaiheessa yksityiskohdat menevät mössöksi ja reilusti suurennetusta kuvasta ei välttämättä saa kaivettua esille sitä tarkkuutta mitä haluaisi. Huonon piirtokyvyn omaavalla linssillä tämä tulee esiin aiemmin. Lisäksi on useita sivuoireita vinjentoinnin, purppurareunojen (mitä tuo on suomeksi..), vastavalon, heijastusten ja muiden osalta.

Tarkennuksen en usko olevan ongelma tuolla linssilllä, ei tuo 5.6 niin huono ole. Yleensäkin nykyisten runkojen tarkennus on niin hyvä että ongelmia harvoin on. Pimeä on pimeää 2,8 aukollekin. Yksi minkä olen itse huomannut auttavan tarkennusta kaikissa olosuhteissa on ulkoisen salaman tarkennusapuvalon käyttäminen vaikka ei olisi niin pimeääkään.

Eihän tuo putki parhaasta päästä ole, mutta varmasti riittävä jos ei ammatikseen kuvaa. Joku 2.8 aukko on toki kiva, mutta tuollaisten teleputkien hinta ja paino eivät ole harrastajalle mielekkäät. Toki kyse on siitä mitä kukakin haluaa harrastuksestaan maksaa, mutta itse suosittelen mieluummin tuollaisia fiksun kokoisia ja hintaisi putkia kun kuvanlaadusta ei tarvitse repiä irti sitä ihan parasta.

nimim. katkera siitä kun kamera tarvitsee aina oman suuren reppunsa kulkeakseen mukana --> ostamassa pokkaria kaveriksi.

[KunkkuJ]

Se on sellainen yleinen kuvanlaatu. Eroa parempaan ei tiedä tai huomaa jos ei saa skarppia kuvaa vierelle. Helposti sekoittaa tekniikan yleisen erottelu- ja piirtokyvyn ja linssin aiheuttamat "ominaisuudet". On käytössä kuinka hyvä linssi vain niin jossain vaiheessa yksityiskohdat menevät mössöksi ja reilusti suurennetusta kuvasta ei välttämättä saa kaivettua esille sitä tarkkuutta mitä haluaisi. Huonon piirtokyvyn omaavalla linssillä tämä tulee esiin aiemmin. Lisäksi on useita sivuoireita vinjentoinnin, purppurareunojen (mitä tuo on suomeksi..), vastavalon, heijastusten ja muiden osalta.

Tarkennuksen en usko olevan ongelma tuolla linssilllä, ei tuo 5.6 niin huono ole. Yleensäkin nykyisten runkojen tarkennus on niin hyvä että ongelmia harvoin on. Pimeä on pimeää 2,8 aukollekin. Yksi minkä olen itse huomannut auttavan tarkennusta kaikissa olosuhteissa on ulkoisen salaman tarkennusapuvalon käyttäminen vaikka ei olisi niin pimeääkään.
.

Kaikki on tietysti niin kovin suhteellista. Yksi on tyytyväinen siihen, mitä toinen ei voi sietää. Usein olen huomannut, että kuvan katsoja kiinnittää yllättävän vähän huomiota samoihin asioihin kuin kuvaaja. Tärkeimmäksi nousee aihe, ei kuvan laatu. Tämä oli taka-ajatuksena, kun heitin tuon kysymyksen siitä optiikan piirtokyvyn rajojen huomaamisesta.
Samoin voi tietysti ajatella muustakin, kuten siitä tarkennusnopeudesta. Itse käytän 70-200/2,8L IS objektiivia, enkä kyllä kaksi aukkoa huonompaan vaihtaisi mistään hinnasta. Kyllä siinä tarkennusnopeudessa vaan on iso ero! Ja aika harvoin siitä salaman tarkennusvalostakaan iloa on, sitä kun ei aina välitä kiinnittää kameraan. Ai juu, sehän taisi olla jossain rungossa kiinteänä?
Halvemmallakin rungolla pärjää melko hyvin, jos objektiivit ovat hyviä. Toisinpäin se ei toimi.

[ian_rush9]

Niin ja olenko ymmärtänyt oikein jos sanon, että valovoima vaikuttaa myös automaatti skarppaukseen. Siis kun nuo autofocukset alkaa kyykätä hämärässä, niin herkemmällä lasilla se piste siirtyy pidemmälle.

[Pbman]

Miten usein optiikan piirtokyky nousee kuvassa oikeasti esille? Ainakaan harrastajalla? En ole käyttänyt nyt kyseessä olevaa runkoa, mutta epäilisin päällimmäisiksi ongelmiksi nousevan hitaan ja epävarman tarkennuksen hämärässä, ainakin siellä telepäässä. Siinä ei paljoa kuvanvakaaja auta, jos tarkennus seilaa edestakaisin. Paljon tietysti riippuu siitä, mitä halutaan kuvata. Jos kohteet liikkuvat, tuo putki ei varmasti ole sieltä parhaasta päästä.
No, nyt on sopiva aika vuodesta kokeilla sitä kuvausta. Jos se nyt tuntuu sopivalta, se on sitä myös kesän valossa.

Se on sellainen yleinen kuvanlaatu. Eroa parempaan ei tiedä tai huomaa jos ei saa skarppia kuvaa vierelle. Helposti sekoittaa tekniikan yleisen erottelu- ja piirtokyvyn ja linssin aiheuttamat "ominaisuudet". On käytössä kuinka hyvä linssi vain niin jossain vaiheessa yksityiskohdat menevät mössöksi ja reilusti suurennetusta kuvasta ei välttämättä saa kaivettua esille sitä tarkkuutta mitä haluaisi. Huonon piirtokyvyn omaavalla linssillä tämä tulee esiin aiemmin. Lisäksi on useita sivuoireita vinjentoinnin, purppurareunojen (mitä tuo on suomeksi..), vastavalon, heijastusten ja muiden osalta.

Tarkennuksen en usko olevan ongelma tuolla linssilllä, ei tuo 5.6 niin huono ole. Yleensäkin nykyisten runkojen tarkennus on niin hyvä että ongelmia harvoin on. Pimeä on pimeää 2,8 aukollekin. Yksi minkä olen itse huomannut auttavan tarkennusta kaikissa olosuhteissa on ulkoisen salaman tarkennusapuvalon käyttäminen vaikka ei olisi niin pimeääkään.

Eihän tuo putki parhaasta päästä ole, mutta varmasti riittävä jos ei ammatikseen kuvaa. Joku 2.8 aukko on toki kiva, mutta tuollaisten teleputkien hinta ja paino eivät ole harrastajalle mielekkäät. Toki kyse on siitä mitä kukakin haluaa harrastuksestaan maksaa, mutta itse suosittelen mieluummin tuollaisia fiksun kokoisia ja hintaisi putkia kun kuvanlaadusta ei tarvitse repiä irti sitä ihan parasta.

nimim. katkera siitä kun kamera tarvitsee aina oman suuren reppunsa kulkeakseen mukana --> ostamassa pokkaria kaveriksi.

[Jamac]

Vanha nyrkkisääntöhän on että kun linssiä himmentää pari aukkoa, niin piirtokyky on silloin paras. Eli valovoimaisella linssillä tuota sääntöä voi jopa käyttää..

[Jamac]

Pimeä on pimeää 2,8 aukollekin.

Joskus kun olin yökuvaamassa ja arvioin valotusajaksi ympäripyöreän tunnin. Siinä tuli toista kuvaa ottaessa mieleen että olisipa valovoimaa vaikka yhden aukon verran enemmän niin valotusaika tippuisi tunnista puoleen tuntiin. Neljän kuvan sijaan olisin saanut otettua kahdeksan kuvaa.

[Pbman]

Pimeä on pimeää 2,8 aukollekin.

Joskus kun olin yökuvaamassa ja arvioin valotusajaksi ympäripyöreän tunnin. Siinä tuli toista kuvaa ottaessa mieleen että olisipa valovoimaa vaikka yhden aukon verran enemmän niin valotusaika tippuisi tunnista puoleen tuntiin. Neljän kuvan sijaan olisin saanut otettua kahdeksan kuvaa.

Niin.. voihan sen noinkin ajatella Mitä sä olet kuvannut tunnin valotusajoilla? ISO100, 800 millinen f8 peilitele ja aiheena hiilikellarin elämää kuunpimennyksen aikana

[mac again]

Olisit lisännyt herkkyyttä pykälän niin olisit selvinnyt samoilla asetuksilla puolessa tunnissa. Ja kahdella pykälällä olisit tehnyt sen vartissa.. yökuvissa kohinan lisääntyminen herkkyyden myötä ei haitanne olosuhteet huomioon ottaen, ja makuasiahan se loppujen lopuksi on? Edellyttäen tietysti että kamerassa on herkkyysasetuksia yläpäässä riittävästi. Itsellä Nikon D70 laseina Sigmat 28-50 3,5-5,6 55-200 4-5,6 ja Nikkor 70-300 4-5,6 joita ajetaan useimmiten joko täydellä aukolla tai aukon verran himmenettynä. Näinä vuodenaikoina herkkyysasetus useimmiten vakiona ISO 400 ja kohinaa ei Photoshopatessa käyttöä haittaavasti yleensä esiinny. Tilattu on uus Nikon D300, ja kun ei ole sen lisäksi toistaiseksi varaa nykyistä valovoimaisempiin laseihinkaan, niin täytyy luottaa siihen että tän hetkistä ISO 400 -laatua vastaa uuden rungon ISO 800 tai ehkä hiukan vielä enemmänkin. D70 tarkennus on toiminut ainakin kaikissa tähänastisissa käyttöolosuhteissa näinkin "vaatimattomilla" valovoimilla niin, että parempaa en ole erityisesti kaivannut sen osalta. Yhtään kuvaa ei ole jäänyt ottamatta sen takia, että tarkennus olisi kieltäytynyt toimimasta. Jos joskus on vähän sahannut niin on ollut aikaa tarkentaa uudestaan..

[mac again]

Joo, ja ku yökuvauksesta puhuttiin, ja nyt kun on yö niin ennen aikaan kun filmille kuvattiin, niin piti ottaa se resiprookki-ilmiö huomioon. Kannon päässä istuttiin ja mietittiin että kun oikein minkäänlaista valotusmittarin lukemaa ei saanut aikaiseksi, niin piti laskea että jos herkkyys vois olla 3200 niin sitte aukolla 4 vois päästä neljään sekuntiin jne. Kun se taulukko ulkomuistista meni jotenkin niin,että sekuntia pitemmillä valotusajoilla sarja 1-2-4-8-16 jne. sekuntia tarkottaakin resiprookki-ilmiön huomioonottaen sarjaa 1-3-6-16-60-360 sekuntia jne. niin filmiä paloi pahimmillaan rullatolkulla, ja vasta filmin kehityksen jälkeen näki että oliko laskelmat pitäneet paikkaansa. Nyttemmin kun jaksaa odottaa valotuksen loppumista niin näytöstä voi saman tien tarkistaa että oltiinko oikeassa.. vaan kysymys kuuluukin että onko edellämainittu ilmiö olemassa myös digikennolle kuvatessa? Toistaiseksi ei ole kokemusta kertynyt tosi pitkistä valotuksista digikalustolla, joten jos jollakin on aiheesta käytännön kokemusta niin olis hauska kuulla..

[Lare]

Mitä sä olet kuvannut tunnin valotusajoilla? ISO100, 800 millinen f8 peilitele ja aiheena hiilikellarin elämää kuunpimennyksen aikana

Palkkasin Jamacin kuvaamaan toimintakuvasarjaa aiheesta Lare lähtee naisiin. Valovoimaa ei ollut käytössä ja herkkyyskin huono lyhyillä putkilla pelatessa, mutta koska tunnissa ei mitään edistystä tapahdu, niin kuvat onnistuivat.

Edit: Todettakoon vielä, että tarkoitusperät olivat hämäriä, tunnelmat mustanpuhuvia. Session nimeksikin lopulta tuli aukkoa vaille.