Miten suhtautua huonoon musiikkiin?

[NeliX4]

Tämä Samuli Edelmanin uusi joululevy sai taas aikaan sellaisen reaktion, etten tiedä mitä sanoa. Olen aikaisemminkin ollut saman pulman edessä, esim. Mamban Joululevyn, Yön tuotannon tai Vesku Loirin kanssa.

Käy näin:
1. Kuulen biisin ja ajattelen, että onpas taas huono biisi. esim. Virsi Samuli Edelmanin levyltä.
2. Joku hyvä ystäväni hehkuttaa kappaletta. Suurta tulkintaa, niin herkkää kauniit melodiat. Kappale tuntuu suoraan sydämessäni. Pahimmassa tapauksessa tiedän ystäväni olevan musiikin harrastaja tai muuten tunnettu hyvästä musiikkimausta.
3. Koetan keksiä kappaleista joitain hyviä juttuja, mitä sitten voin kompata myöhemmin, ja löytää joku hyvä yksityiskohta mihin sitten voin keskittyä kappaletta kuunnellessani. esim. hyvät rumpusoundit, laulajan ääni/ulkonäkö, kappaleen viimeistely jne. Usein onnistun löytämään jonkun hyvän pointin, esim. Club4Five Ensi-ilta levyllä on todella makeat rummut.
4. En vaan keksi biisitä mitään hyvää, en sitten yhtään mitään. esim. Samu Edelmanista tulee vaan mieleen se Vintiöiden näyttelijä, joka känniääliönä hyppäsi Ruotsinlaivan kannelta. Uusimmalla levyllä kuulostaa, että se sama känniääliö ei edelleenkään osaa laulaa ja silti laulaa virsiä kuin kuoripoika konsanaan. ... ja täydestä menee, kuin hulluille puuroa.

Tulee mieleen, että olenko vain ylimielinen vai missä mättää? Ei tekisi mieli olla sitä mieltä, että vaikka kuinka ystävä kehuisi omaa musiikkiaan, niin on se oikeasti aivan hirveätä kuraa. Hyvin tehty musiikki on aina hyvää ja kura kuraa - tyylistä riippumatta. "Jepjep, onse."

Onko kellään muulle käynyt näin?

[mylman]

On. Painin samojen asioiden äärellä tosi usein. Sitä miettii että onko sitä sitten ylimielinen kun ei osaa kompata kaveria vaan ajattelee ihan toisin vaikka kuvittelee kaverin ajattelevan samoin kun itse. Sitten kun ei kehu vaan sanoo niinkun ajattelee niin tulee hankala tilanne kaverin kanssa, jolle joku kappale oli elämän suola ja aiheutti tykytyksiä.

Itselläni on kuitenkin kokemus siitä että oli hyvä juttu kun kaveri sano että jo on kuraa sellasesta jutusta mistä mä diggasin. Siis että kun oikein vartavasten kolmatta kertaa lyhyen ajan sisällä menin kattomaan ja hehkuttelin siinä itekseni ja kaveri tulee hiukka myöhemmin ja perustelee hyvin miksi tämä on kuraa ja huonolla maulla tehtyä musaa aloin itsekin miettimään ja näkemään asiaa toisin. Olin perustanut oman näkemykseni esim. arvosteluille tai hyvin tehdylle levylle tai hiukan erikoisemmalle musiikkityylille, joiden vuoksi hehkutin artistia. Sitten kaveri avaa silmät ja itsekin näen niitä samoja asioita joita hän ja jotka olin sulkenut pois mielestä.

huoh. Musiikki on makuasia tunnetusti. a kaikille!

[Miklu]

Se, että pitääkö itse jostain musiikista tai ei, ei kerro siitä, onko kyseinen musiikki kuraa vai hyvää kamaa.

Tiedän, että on paljon hyvin tehtyä, laadukasta musiikkia, josta en pidä. Ja varmasti on vielä enemmän huonosti tehtyä kuraa, josta en pidä. Ja sitten on myös jonkin verran laadukasta musiikka ja myös jonkin verran kuraa, josta pidän.

Oma asiantuntemukseni musiikin saralla ei yleensä riitä edes siihen, että osaisin kertoa, mikä on hyvin ja laadukkaasti tehty ja mikä huonosti. Siitä johtuen en vaivaa sillä juurikaan päätäni vaan jos pidän musiikista, niin kuuntelen sitä. Ja jos en pidä, en välitä sitä kuunnella.

Makuasioista on paha kiistellä, mutta esim. laadukkuus musiikin saralla on jo paljon kiisteltävämpi juttu. Tai siis laadukkuutta lienee helpompi mitata. Ei siis sitä, pitääkö itse kyseisestä musiikista vaan sitä, onko homma tehty hyvin ja laadukkaasti. Vaikka ei itse pitäisikään musiikista tai tyylistä, voi arvostaa sitä, että se on hyvin tehty (mikäli se on). Mutta jos se on kuraa, niin se on kuraa.

Olipas selitelty...

P.S. Itse pidän kovasti Edelmannin Virsiä -levystä. Ja olen muilta käsittänyt, että se on suht laadukasta kamaa.

[Erño]

Väärin olet käsittänyt

Makuasioista saa, ja pitääkin kiistellä! Muistakaahan nuolla oman persiän lisäksi myös muita.

[Salmister]

Jep. Aina kun johonkin suuntaan kumartaa, niin toiseen pyllistää. Ei kannata ainakiaan niin kumarrella, että itselleen pyllistää.
Itse sanon tuollaisessa tilanteessa seuraavan lyhyen ja ytimekkään lauseen; "Ihan paska!"

Edit. Foorumi näköjään sensuroi .

[thebanzai]

Amisjumputus-aallon ollessa kuumimmillaan tuo biisi soidessaan joka paikassa sai melkein repimään omat korvat päästään:

http://youtube.com/watch?v=3_dOopHeg0A ( <-- no ihan kivat hameet tossa videossa kyllä )

Sitten näin jonkun dokkarin jossa joku saksalainen mummon näköinen pikkutyttö jolla oli joku sairaus mikä tiesi kuoloa viimeistään 12 vuoden iästä diggaili ihan täysillä ko. biisiä.

Sen jälkeen olen yrittänyt kovasti ajatella, että antaapi jokaisen kuunnella ihan sitä mistä kiksinsä saa. Yrittänyt.

[tsip]

Miten se on yhdeltä pois jos toinen tykkää/ei tykkää? Makuasioista voi kiistellä mutta mihinkään tulokseen niistä ei ikinä pääse ja näinhän se pitää olla. En minäkään pidä listapoppissuosikkijulkkismusiikista mutta koska kaverini pitävät, suostun sitä kuuntelemaan satunnaisesti. He eivät taas suostu kuuntelemaan musiikkia, josta itse pidän, heidänpä on tappio. Ja koska en tiedä "musiikin laadukkuudesta" tuon taivaallista, kuuntelen sitä, joka minusta kuulostaa mukavalta.

Tämähän on näitä ikuisuusasioita, joista ei ikinä pääse selvyyteen. Ehkä ennemminkin pitäisi kysyä, että pitääkö meidän vain hyväksyä erilaiset maut musiikin suhteen vai jatkaa käännytystyötä kertomalla, miksi jokin on selkeästi kakkaa listapoppissuosikkijulkkisrahojenkalastelusoundejaperäkkäin --> ns."musiikkia". Ja miksi hemmelvetissä kaikki pitää perustella? Ei kaikkia kiinnosta esim. kertsin lapsellisuus tai räkäiseltä kuulostavat rummut tai edes se, että samanlaisia biisejä/biittejä on maailmalla jo miljardi ja lisää tuupataan koska se myy.

Noniin, ehkä minulla on änkyräpäivä

[kallekilponen]

Itse tiedän omaavani aika valtavirrasta poikkeavan musiikkimaun, ja yleensä sanon kyllä rehellisesti etten jostain pidä....tai sitten pyrin kohteliaasti olemaan sanomatta mitään kovin merkitsevää...

[NeliX4]

Niin,

Makuasiat ovat erikseen, mutta huono musiikki on huonoa musiikkia. Jos samantyylistä musiikkia on olemassa ammattilaisten suurella vaivalla tehtynä tai mainittuun Samuli Edelmanin tekemään, niin miten siitä voi keskustella makuasioina? Saa Samulistakin tykätä, mutta ei se silti hyvää musiikkia ole. Montakohan virsilevyä on tehty Suomessa, mutta kun SonyBMG tekee sen on se suurta taituruutta. Kyse on vaan, että ei tiedetä paremmasta tai se B-luokan vaihtoehto on ihan riittävä. Kai.?

Asiaa voisi verrata mielestäni esim. Atrian mikropizzaan ja maukkaaseen Italialaiseen kiviuunipizzaan, jotka (hypoteettisesti) maksavat yhtä paljon. Mikropizzaa saa jokaisesta lähikaupasta, mutta kunnollista pizzaa joutuu metsästämään kauempaa. Silti kukaan ei kiellä, että se Atrian mikropizza on täyttä kuraa verrattuna siihen aitoon pizzaan. Kummatkin pizzat täyttävät mahan.

Koskaan en ole kuullut kenenkään sanovan, että: "Tää musa kuulostaa ihan naurettavalta. Kuuntelen siitä silti, koska sitä saa Prismasta."

No ettei mene ihan negailuksi, niin toivotaan että joku löytää totuuden sieltä pinnan alta

....tai sitten pyrin kohteliaasti olemaan sanomatta mitään kovin merkitsevää...

"Jepjep, onse"

[Jone]

Asiaa voisi verrata mielestäni esim. Atrian mikropizzaan ja maukkaaseen Italialaiseen kiviuunipizzaan, jotka (hypoteettisesti) maksavat yhtä paljon. Mikropizzaa saa jokaisesta lähikaupasta, mutta kunnollista pizzaa joutuu metsästämään kauempaa. Silti kukaan ei kiellä, että se Atrian mikropizza on täyttä kuraa verrattuna siihen aitoon pizzaan. Kummatkin pizzat täyttävät mahan.

Koskaan en ole kuullut kenenkään sanovan, että: "Tää musa kuulostaa ihan naurettavalta. Kuuntelen siitä silti, koska sitä saa Prismasta."

Kun huonohkon musiikin ja pizzan yhdistää niin lopputulos on tässä: http://www.youtube.com/watch?v=PB_hKTom8hA&eurl

ja tietysti naapuri vetää tässä pitemmän korren vaikka edelleen touhu on hyvin kyseenalaista. Tässä auttaa myös se kun ei niin tajua tuota kieltä: http://www.youtube.com/watch?v=x0LlakYRPIk&

[spiidi78]

Niin,

Makuasiat ovat erikseen, mutta huono musiikki on huonoa musiikkia. Jos samantyylistä musiikkia on olemassa ammattilaisten suurella vaivalla tehtynä tai mainittuun Samuli Edelmanin tekemään, niin miten siitä voi keskustella makuasioina?

Siinä vaiheessa, kun ei enää voida puhua makuasioista astuu kehiin tyylitaju, joka aika monelta kuuntelijalta puuttuu.

[tsip]

Niin,

Makuasiat ovat erikseen, mutta huono musiikki on huonoa musiikkia. Jos samantyylistä musiikkia on olemassa ammattilaisten suurella vaivalla tehtynä tai mainittuun Samuli Edelmanin tekemään, niin miten siitä voi keskustella makuasioina? Saa Samulistakin tykätä, mutta ei se silti hyvää musiikkia ole. Montakohan virsilevyä on tehty Suomessa, mutta kun SonyBMG tekee sen on se suurta taituruutta. Kyse on vaan, että ei tiedetä paremmasta tai se B-luokan vaihtoehto on ihan riittävä. Kai.?

Asiaa voisi verrata mielestäni esim. Atrian mikropizzaan ja maukkaaseen Italialaiseen kiviuunipizzaan, jotka (hypoteettisesti) maksavat yhtä paljon. Mikropizzaa saa jokaisesta lähikaupasta, mutta kunnollista pizzaa joutuu metsästämään kauempaa. Silti kukaan ei kiellä, että se Atrian mikropizza on täyttä kuraa verrattuna siihen aitoon pizzaan. Kummatkin pizzat täyttävät mahan.

Niin,

en ole kuullut kyseistä emuli sadelmanin virsilevyä. Olen kyllä nähnyt sitä "kehuttavan" ja päässeen listaykköseksi. En siis niiltä osin tiedä, miksi ja miten se on kakkaa. Virsilevyjä on toki tehty kautta aikojen, hyviä ja sitten vähän parempia. Miten tämä kyseinen esitys on täyttä kakkaa? En aio sitä hankkia, joten kertokaa.
(Pidän virsistä ja niiden laulamisesta vaikka en muutoin kovin uskonnollinen ole. Mutta en pidä kaikista klassikoista genreen katsomatta vain sen vuoksi, että ne ovat joskus sellaisiksi määritelty. Levy-yhtiötkö eivät yrittäisi vaikuttaa musiikkimakuumme?)

Miksi huonon musiikkimaun ja tyylitajun (ilmeisesti) omaavat ihmiset sitten ostavat ja kuuntelevat moista sontaa? Ehkä he ovat olleet laiskoja eivätkä ole jaksaneet etsiä omaa musiikkityyliään vaan ovat ottaneet listahittipoppissuosikkijulkkikset omakseen. Ehkä he eivät halua luopua tästä "helposti saatavasta" valmiista mallista vain ärsyttääkseen muita, oman tyylinsä löytäneitä tyyppejä. Itse väittäisin tuota helppoutta selitykseksi, radiosta niitä listahittejä suolletaan jatkuvasti. Kai selityksiä voi olla muitakin.

En ole psykologi enkä selvännäkijä, että tästä asiasta totuuden löytäisin. Miettinyt kuitenkin samaa asiaa useampaan otteeseen ja joskus kysynyt suoraan ihmiselta, joka mielestäni kuuntelee kakkaa musiikkia. Useinmiten vastaus on: "koska se kuulostaa minusta hyvältä", "koska se jää päähän", "koska se pyörii radiossa", "koska se on listaykkönen", "koska siinä on se ihana laulaja/kitaristi/rumpali" ja toisaalta myös: "koska siinä on kivat rummut", "koska siinä on se yksi tietty tilulilukohta, joka saa nauramaan", "koska sen video on mahtava", "koska sen tekijän biisit on vaan niin erilaisia" jne.
Sitten siinä olen yrittänyt kuunnella sitä samaa juttua mutta ei se vaan löydy. Miten sellaisen kanssa väitellä, jota ei itse näe/kuule/haista/maista? Ulkoisiin, ei-musiikkiin liittyvät pitämiset, tuomitsen "lehmäytymiseksi", ettei jakseta etsiä sitä omaa musiikkimakua vaan otetaan se valmiiksi pureskeltu purkka ja sitä syöden vakuutetaan itselle, että hyvää se on vaikka pahalta maistuu.

Niin, ehkä tässäkin asiassa törmätään jälleen määrittelyongelmaan: mikä on "hyvä", "huono" ja "keskinkertainen", mitkä tekniset ja taiteelliset seikat vaikuttavat "hyvyyteen", "huonouteen" ja "keskinkertaisuuteen". Ja ennenkaikkea: kuka on auktoriteetti tässä määrittelyssä? Musiikin tekijä? Laulaja? Sovittaja? Levy-yhtiö? Kauppa? Kuluttaja?

....tai sitten pyrin kohteliaasti olemaan sanomatta mitään kovin merkitsevää...

"Jepjep, onse"

"Minä en pidä siitä mutta jos se sinua miellyttää, niin mikäpä siinä."

Edit: Luin paremmin tuon aloitusviestin tuosta kaverista, jolla on tunnetusti hyvä musiikkimaku jne. Jospa se olikin vain tuo ennakko-oletus, joka aiheuttaa tämän miettimyksen aiheen. Jos kaverilla on saman tyylinen musiikkimaku kuin sinulla niin onko se automaattisesti hyvä musiikkimaku? Estääkö se kaveria pitämästä jostakin sellaisesta musiikista, jota itse pidät kakkana? Miksi sinä oikeastaan järkytyit siitä, että kaverisi pitää jostakin sellaisesta mistä sinä et pidä? Pystytkö perustelemaan ko. musiikin huonot ominaisuudet niin että kaverisi ymmärtää, miksi sinä et siitä pidä? (Olettaen, että olette jonkin asteisia alan ammattilaisia.) Minä en usein pysty ja siksi pitäydyn tuossa makuasia puolella.

[Jone]

Niin, ehkä tässäkin asiassa törmätään jälleen määrittelyongelmaan: mikä on "hyvä", "huono" ja "keskinkertainen", mitkä tekniset ja taiteelliset seikat vaikuttavat "hyvyyteen", "huonouteen" ja "keskinkertaisuuteen". Ja ennenkaikkea: kuka on auktoriteetti tässä määrittelyssä? Musiikin tekijä? Laulaja? Sovittaja? Levy-yhtiö? Kauppa? Kuluttaja?

Eihän se tietty ihan yksioikoinen asia ole. Mutta omissa aivoituksessa siihen on määreitä löydettävissä jos vaikkapa toisessa esimerkissä musiikintekijä luo musiikkia sydämestään ja tunteen palosta ja esittäjä kunnioittaa tuota paloa ja keinoillaan tulkitsee sen niin kuin osaa. Levy-yhtiö taasen on tämän artistin tukena vuosia, niin hyvinä kuin huonoinakin vuosina. Kauppa voi tarjonnassaan myös huomioida pienempienkin levymerkkien tuotteita eikä suosia vain valtaväylän tuotteita. Mutta voihan tätä kaikkea lähestyä niinkin että säveltäjä kaapii kasaan vanhoista "kaavoista" sätöksen joka tulolaskimen kautta soundaa hyvälle. Artistiksi kelpaa sammakkoasuinen kääpiö tai animaatiohahmo jonka ääni studiossa nostetaan oktaavilla ja se jos mikä on hauskaa. Levy-yhtiö säestää tätä kertakäyttöartistia joulun alla telkkarissa massiivisesti ja kauppa tekee saman euron kuvat silmissään. Kuluttaja kun vielä ohittaa tässä omat aivoina ja hankkii sen mainoksen tuotteen sillä asenteella kummilapselleen lahjaksi, että tuo lie hyvä kun se oli telkkarissa, niin tie levyhyllyyn on melko eri kun toisessa esimerkissä.

Eipä sillä musiikkia kun pitää olla joka käänteeseen. Pitää olla sirkushuveja ja vakavuutta, lapsille ja aikuisille sekä kovaa kuin pehmeääkin. Tuossa tuotantoketjun osasissa voi liukua laitaan ja toiseen tehden uskottavaa musiikkia mutta kun uidaan koko matka toista äärilaitaa niin usein sen lopputulos on melko erilainen. Oikeaan saumaan tehtynä Matti Nykänen myy saman minkä J.Karjalainen. Ei sillä että myynti olisi mikään mittari hyvyydelle, mutta joskus syytäisin kuluttajalle hieman vastuuta siinä että soisi jonkin eron levy-yhtiön pöydällä leivotulle rahasammolle ja treenikämppää vuosia kuluttaneelle bändille/artistille. Tietty sillä edellytyksellä että siellä treeniksellä tehdään duunia sen tuotteen eteen määrätietoisesti.

Musiikista oppii kuulemaan asioita jotka ovat "olennaisia". Sama pätee muihinkin taiteen haaroihin. Itse en esim. tajua maalauksista juuri mitään. Mutta jos harrastaisin sitä jossain muotoa niin tahtoisin oppia siitäkin mikä on olennaista, missä on laatua/tyyliä ja sen missä se "juju" piilee. Mutta kun en harrasta niin jätän kaiken sen kummemmin arvostelmatta tyydyn siihen jos joku maalaus miellyttää niin olkoon niin. Sama suotakoon musiikissa. Jos miellyttää niin antaa mennä. Mutta kuten todettua niin musiikki on niin monisärmäinen juttu että se tarvittaessa myös tarjoaa harrastajalle/kuulijalle varmasti niin paljon ulottuvuuksia että mahtaako sen koluamiseen edes ihmisen elinikä riittää.

[bryan]

Hyvä resepti on kun kuuntelee päässään niitä hyviä biisejä, aina hyvää musaa tarjolla. Niin ja muusikillakin on kohde ryhmänsä, thank god en enään kuuntele samaa musiikkia kuin 12-vuotiaana. Noh hyvä keino on laittaa mtv-päälle, ääni mutelle ja jotain kunnon musiikkia taustalle. Sillon sitä pereseen keikutusta on kiva kattella. Niin ja joulu on kaiketi musiikkimyynnin erikoisaikaa, kun kaikki tietämättömät ostaa levyjä, tai siis ainakin sellaiset jotka eivät niitä yleensä osta. Niin eivätkä usein edes itselleen, jolloin listamusiikkiahan sinne pikku-Liisalle ja -Kallelle joulupakettiin löytää..

[spiidi78]

Hyvä resepti on kun kuuntelee päässään niitä hyviä biisejä, aina hyvää musaa tarjolla

Usein toimii, mut ne kuuluu liian hiljaa ja joskus on pakko päässä luukuttamaan

[Lare]

Joku viisas hiljan totesi että ennen ihmiset oli rumempia, mutta tekivät parempaa musiikkia. Viitannee varsinkin naissolistien ulkoäkövaatimuksiin suhteessa ääneen.

Hyvän musiikin edessä voi sulkea silmänsä, huonon kohdalla yrittää sulkea korvansa. Tai ei pese korviaan, kuten minä. Se on keino joka vaikuttaa.

[grafiitti]

MIelenkiintoinen keskustelu. On kumman helppo kokea oman lempibiisin teilaaminen (erityisesti jonkun sellaisen toimesta, jonka musamakua arvostaa) henkilökohtaiseksi kritiikiksi.

Me olemme kaveriporukassa harrastaneet jo pitkään omaa levyraatia skidien kanssa. Jo ihan pieninä ne kummasti jaksoivat kuunnella hartaasti ja arvostelivat ihan innoissaan (samalla hyvä keino tarjota lapsille muitakin vaihtoehtoja kuin ne myyntihitit). Eli jokainen tuo levyn ja merkitsee siihen biisin, joka soitetaan sattumanvaraisessa järjestyksessä ja kuunnellaan mielellään tunnelmavalaistuksessa ja löhöillen.

Viimeksi meillä oli kullakin kaksi kappaletta: maailman paras sekä paskin. Oli hauskaa yrittää valita sellaisia, joista ei heti arvaa, kumpaan kategoriaan kuuluvat. Ja huolestutti samalla, että oma lempibiisi valitaankin sen surkeimman sarjan voittajaksi...

Minulle on turha tulla soittamaan Lady In Redia tai Meatloafia. En kestä kuunnella hetkeäkään. En ymmärrä, mistä se johtuu, ne voisivat mitäänsanomattomina mennä korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta ei. Saan paniikkikohtauksen ja on heti pakko vaihtaa kanavaa.

Edelmannista pidän muuten, en ole kuullut virsilevyä. Olisiko kyse tulkinnasta? Sain lahjaksi suomalaisen Synkkien laulujen maan, jossa PMMP:n Paula esittää Olavi Uusivirran kanssa Leevin kappaleen Pimeä tie, mukavaa matkaa. Se jotenkin oli niin vilpitön veto, etten voinut muuta kuin itkeä (taas). Nauratti ja hävetti samalla, mutta vedet vain nousivat silmiin. Biisi ei ole suosikkejani, mutta Paulan tulkinta, pieni ja toteava ääni on kertakaikkinen täysosuma. Voin kuvitella, että tässäkin ketjussa on monia, jotka sitä eivät kykenisi kuuntelemaan.

[MacFinn]

Mun muistiini on lähtemättömästi jäänyt jonkun radiotoimittajan kommentti listahitin esittäjästä: kuvasta päätellen tytöllä on loistava laulunääni. Nyt kun asiaa ajattelen, oliko se niin ruma, että pärjätäkseen piti olla hyvä ääni. No, levyllä ei laulutaito tainnut olla hyvää laatua.

Aiheeseen piti sanoman, että yritän kaikin keinoin välttyä kuulemasta huonoa musiikkia.

Vaimolle ostin kyllä Edelmanin virret, kun häntä ne kiinnostivat. Toisaalta, vaimolle hakisin vissiin kuunkin taivaalta, jos pyytäisi. Ainakin yrittäisin.

[Lare]

Edelmanista en pidä, mutta en pidä sen suunnan musiikista muutenkaan. Jennifer Lopezin musiikkiakaan ei kuuntele, mutta videoita kyllä katsoo...

Mielenkiintoinen idea tuo Graffiitin levyraati. Samanlaiset voisi olla myös viininmaistajaiset sokkona.

[paviaani]

Asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta sulkekaa radio ja ostakaa kuulosuojaimet.

[tsip]

Levyraati... Minulle on jäänyt siitä pelkästään huonoja muistoja Ala-asteella oli levyraati musiikkitunteja, opettaja kun ei ilmeisesti viitsinyt laulattaa tai jotain. Ehkä tarkoituksena oli "löytää" erilaisia musiikkilajeja. Minulla ei siihen aikaan ollut mitään hajua kaupallisesta tuotannosta, en kuunnellut radiota enkä kai paljon televisiotakaan eikä meillä ainakaan näkyneet taivaskanavat niin en tosiaan tiennyt valtavirtamusiikista mitään. Näihin levyraateihin lainasin veljen tai siskon jotain kasettia ja soitin niitä siellä. Yllättäen ne aina jäivät viimeisiksi tai toiseksi viimeisiksi.

Miksi sen kritiikin omasta mielimusiikistaan tosiaan ottaa niin henkilökohtaisesti? En ymmärrä.

[Maza]

Levyraati... Minulle on jäänyt siitä pelkästään huonoja muistoja

Minä leikin veljieni ja parin kaverin kanssa Levyraatia usen lapsena, tai se oli nimeltään Kasettiraati. Pikkuveljeä ei aina haluttu mukaan, mutta sanoi olevansa vaikka Pirkko Liinamaa, jos pääsee leikkimään.

[Miklu]

Levyraati... Minulle on jäänyt siitä pelkästään huonoja muistoja

Minä leikin veljieni ja parin kaverin kanssa Levyraatia usen lapsena, tai se oli nimeltään Kasettiraati. Pikkuveljeä ei aina haluttu mukaan, mutta sanoi olevansa vaikka Pirkko Liinamaa, jos pääsee leikkimään.

Minä vein ala-asteen (nykyisin alakoulun) kuudennella luokalla levyraatiin Sleeppareiden Pumpulitissit. Hieman pelkäsin opettajan suhtautumista biisiin. Ei siinä mitään, kuunneltiin biisi loppuun, ope kysäisi mistä moinen biisi on kotoisin ja lopuksi kertoi tykänneensä siitä. Oli ehkä jotain 30-40-vuotias miesopettaja. Ja tämä tapahtui joskus 1980-luvun loppupuolella.

[Lare]

Naperona joku kysyi, tykkääkö kaikki Boney M:stä. Yksi ilmoitti ettei tykkää. Se turpiinsa kysyjältä. Päätin jo silloin tykätä Boney M:stä.