Itsemurha

[vinouma]

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan itsemurhan teki vuonna 2000 maailmassa noin 815 000 ihmistä, Suomessa noin 1 200. Mitä mieltä foorumilaiset ovat, onko itsemurha tarpeellinen kuolinsyy? Hyväksyttekö itsensä tappamisen?

/V

[makkone-]

Joskus ei ole muuta vaihtoehtoa. Tunnen pari ihmistä joilla on mennyt kaikki sen verta pahemmin pieleen että eivät ole muutakaan ratkaisua keksineet. Tottakai se tuntuu tuttavista/sukulaisista pahalta mutta pitäisi miettiä hieman sitäkin että mitä itse tekisit jos tilanne olisi sama?

[Erño]

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan itsemurhan teki vuonna 2000 maailmassa noin 815 000 ihmistä, Suomessa noin 1 200. Mitä mieltä foorumilaiset ovat, onko itsemurha tarpeellinen kuolinsyy. Hyväksyttekö itsensä tappamisen?

/V

Kannattaa ennen itsaria ajatella läheisiä. Jos niitä nimittäin on, niin ei ehkä kannata

[Erño]

Joskus ei ole muuta vaihtoehtoa. Tunnen pari ihmistä joilla on mennyt kaikki sen verta pahemmin pieleen että eivät ole muutakaan ratkaisua keksineet. Tottakai se tuntuu tuttavista/sukulaisista pahalta mutta pitäisi miettiä hieman sitäkin että mitä itse tekisit jos tilanne olisi sama?

Jos kaikki on mennyt, niin eihän silloin ole kavereita/sukulaisiakaan. Ehkä sitten voi hyvillä mielin offata itsensä kun ei jää kukaan kaipaamaan?

[gramdel]

Joskus ei ole muuta vaihtoehtoa. Tunnen pari ihmistä joilla on mennyt kaikki sen verta pahemmin pieleen että eivät ole muutakaan ratkaisua keksineet. Tottakai se tuntuu tuttavista/sukulaisista pahalta mutta pitäisi miettiä hieman sitäkin että mitä itse tekisit jos tilanne olisi sama?

Aina on muita vaihtoehtoja, osaako ne etsiä ja tehdä tarvittavat toimet, onkin sitten eri juttu.

/---
ap

[Jamac]

Pääsääntöisesti itsemurhaaminen on typerää. Jokainen meistä kuolee, niin miksi sitä pitäisi sitten itseään mennä lahtaamaan. Vähän kun jos saisi jotain ilmatteeksi, mutta väkisin haluais maksaa siitä. Sitten ehkä niinkin että jos on parantumattomasti kuolemansairas, ja kivut on suhteettoman kovat, niin asiaa voinee pohtia monelta kantilta.

[Crimson]

Kannattaa ennen itsaria ajatella läheisiä. Jos niitä nimittäin on, niin ei ehkä kannata

Itsemurhan taustalla on usein syvä masennus. Siinä ei paljon läheisiä tai mitään muutakaan tule ajateltua.

[KunkkuJ]

Johan on ajatuksia kipeästä aiheesta. Sanotaan, että maalla on helppoa olla viisas, kun merellä myrskyää. Sopii tähänkin.
Siinä vaiheessa, kun elämä on ajautunut siihen pisteeseen, että ihminen miettii kaiken päättämistä omin keinoin, tuskin tulee mieleen, onko se typerää tai mitä suku ja ystävät ajattelevat.
Lähes poikkeuksetta itsemurhan taustalta löytyy yksinäisyyttä, ahdistuneisuutta ja tietysti monenlaista toivottomuutta. Kaikkiin näihin hyvä lääke olisi yhteisöllisyys, ihmiset, jotka olisivat lähellä ja antaisivat mahdollisuuden puhua. Rinnalla kulkemiseksi sitä myös sanotaan.
Tietokoneisiin ja kaikkeen muuhunkin toisarvoiseen rihkamaan keskittymisen sijaan meidän jokaisen kannattaisi edes joskus yrittää keskittyä olennaiseen. Sitä voisi tehdä vaikkapa kysymällä läheisiltään, mitä näille oikeasti kuuluu ja malttaa kuunnella pitkääkin vastausta. Parasta iloa elämässä on se antamisen ilo.

[jonesb]

Kannattaa ennen itsaria ajatella läheisiä. Jos niitä nimittäin on, niin ei ehkä kannata

Itsemurhan taustalla on usein syvä masennus. Siinä ei paljon läheisiä tai mitään muutakaan tule ajateltua.

Niin tai jokin persoonallisuuden poikkeama kuten skitsofrenia. On myös osoitettu, että tietyt geenit altistavat itsetuhoisuudelle (tai saattavat altistaa). Masennus saattaa olla vain seuraus ja huipentuma huonon kasvu/elinympäristöstä ja geeniperimästä, ja todennäköisesti onkin, sillä lääkkeillä hoidettu masennus ei yleensä ehkäise myöhempää itsensämurhaamista.

Pääsääntöisesti itsemurhaaminen on typerää. Jokainen meistä kuolee, niin miksi sitä pitäisi sitten itseään mennä lahtaamaan. Vähän kun jos saisi jotain ilmatteeksi, mutta väkisin haluais maksaa siitä.

Useinpa itsemurhaajat ajattelevat juurikin toisin, eli kuoppaan mennään kuitenkin, niin sama se että milloin. Itsemurha-pisteessä oleva henkilö näkee elämisen tuskallisena ja kokee tämän tuskan jatkamisen maksamisena jota olisi muutoin väkisin jatkettava.

[Celia]

Sanotaan, että maalla on helppoa olla viisas, kun merellä myrskyää. Sopii tähänkin.
Siinä vaiheessa, kun elämä on ajautunut siihen pisteeseen, että ihminen miettii kaiken päättämistä omin keinoin, tuskin tulee mieleen, onko se typerää tai mitä suku ja ystävät ajattelevat.

Hyvin sanottu, I agree.

Masennus saattaa olla vain seuraus ja huipentuma huonon kasvu/elinympäristöstä ja geeniperimästä, ja todennäköisesti onkin, sillä lääkkeillä hoidettu masennus ei yleensä ehkäise myöhempää itsensämurhaamista.

Huom. saattaa.

Masentua voi kuka tahansa eikä masennus suinkaan aina johda "myöhempään itsensä murhaamiseen." Ja mitä masennuslääkkeisiin tulee: Ei mikään voi kokonaan estää tai ehkäistä kenenkään päätöstä elämänsä omakätisestä päättämisestä.

[KunkkuJ]

Niin tai jokin persoonallisuuden poikkeama kuten skitsofrenia. On myös osoitettu, että tietyt geenit altistavat itsetuhoisuudelle (tai saattavat altistaa). Masennus saattaa olla vain seuraus ja huipentuma huonon kasvu/elinympäristöstä ja geeniperimästä, ja todennäköisesti onkin, sillä lääkkeillä hoidettu masennus ei yleensä ehkäise myöhempää itsensämurhaamista.

"on myös osoitettu" - Kuka on osoittanut? Miten on tutkittu?
"lääkkeillä hoidettu masennus ei yleensä..." -mihin perustat oletuksesi? Kuulopuheisiin, koulussa opittuun vai peräti itse elettyyn?

En voi mitään sille tunteelle, että viisaimpia ovat ne, jotka eivät ole itse ko. ongelmia joutuneet kohtaamaan. Tarpeeksi "syvällä" itse käyneet eivät yleensä kovin suurilla sanoilla näistä asioista puhu. Eletty elämä tekee nöyräksi...

[amanita]

Tähän yhteyteen sopinee joskus aiemminkin mainitsemani seikka; minulle voi oikein kiperässä paikassa AINA laittaa viestiä. Ihan varmasti vastaan!

Meitä on jo havaitustikin täällä sellaisia, joilla ei ole ketään uskottua, ei ketään, tai sitten ei ole halua läheisilleen purkautua.
Viesti tuntemattomalle ja tuntemattomalta saattaa joskus auttaa ainakin yli vaikean hetken.

Lämpimästi tervehtien
Amanita

[gramdel]

"on myös osoitettu" - Kuka on osoittanut? Miten on tutkittu?
"lääkkeillä hoidettu masennus ei yleensä..." -mihin perustat oletuksesi? Kuulopuheisiin, koulussa opittuun vai peräti itse elettyyn?

Monet vakavat psyykkiset sairaudet ovat perinnöllisiä, vakavasti psyykkisesti sairaiden itsemurhariski on moninkertainen. Masennuslääkkeet _pelkästään_ harvoin ovat hyvä ja pysyvä ratkaisu masennuksen hoitoon. Masennuslääkkeitä käyttävät myös paradoksaalisesti yrittävät itsemurhaa useammin kuin lääkitsemättömät masentuneet, onnistuvat kuitenkin harvemmin.

/---
ap

[jp^_^]

Masennus kuuluu elämään siinä missä onnistumiset.

Jos masennuksen peittää mömmöillä, viinalla, kiireellä, työn teolla, tavaroilla, ihmis-suhteilla... se kasaantuu taakaksi harteille. Ennemmin, tai myöhemmin lyhistää kantajansa.

Masennuksen ja negatiivisten asioiden kanssa tulee oppia elämään. Kaikki eivät opi.

Elämässä kannattaa ryvettyä.

[gramdel]

Masennus kuuluu elämään siinä missä onnistumiset.

Jos masennuksen peittää mömmöillä, viinalla, kiireellä, työn teolla, tavaroilla, ihmis-suhteilla... se kasaantuu taakaksi harteille. Ennemmin, tai myöhemmin lyhistää kantajansa.

Masennuksen ja negatiivisten asioiden kanssa tulee oppia elämään. Kaikki eivät opi.

Elämässä kannattaa ryvettyä.

Masennus sairautena ja tilapäinen paska fiilis ja masentuneisuus ovat ihan eri juttuja. Viimeksi mainitut toki kuuluvatkin elämään.

/---
ap

[jonesb]

"on myös osoitettu" - Kuka on osoittanut? Miten on tutkittu?
"lääkkeillä hoidettu masennus ei yleensä..." -mihin perustat oletuksesi? Kuulopuheisiin, koulussa opittuun vai peräti itse elettyyn?

En voi mitään sille tunteelle, että viisaimpia ovat ne, jotka eivät ole itse ko. ongelmia joutuneet kohtaamaan. Tarpeeksi "syvällä" itse käyneet eivät yleensä kovin suurilla sanoilla näistä asioista puhu. Eletty elämä tekee nöyräksi...

Noo, tän hetken tutkimustilanne on se, ettei asiaa voida vielä aivan kiistattomasti osoittaa koska aivojen kuvantaminen ja mallintaminen on paitsi teknisesti, niin myös eettisesti hankalaa. Johdatuksen aiheeseen tarjoaa Ian Kolbin kevyehkö teos Fundamentals of Humanneuropsychology tai Kalatin Biologicalpsychology, jompi kumpi kannattaa lukaista ihan yleissivistyksen kannalta, avautuu näidenkin asioiden perusjutut sitten. En nyt suoraansanottuna muista ketä olisi tuonkin tiedon keksinyt, mutta muistaakseni tähän tulokseen on tullut useampikin henkilö. Suomessa asiasta on muistaakseni puhunut ainaki Liisa Keltikangas-Järvinen, joka lienee tällä hetkellä HY:llä proffana tai opettajana.

Masennus ei tosissaan ole mikään "sairaus" josta selviää parinviikon lääkityksellä. Masennuksen tiedetään johtuvan tiettyjen välittäjäaineiden muutoksista ja epätasapainosta (noadreanaliini ja serotoniini). Välittäjäaineiden muutokset taas puolestaan tiedetään johtuvan johtuvan ympäristötekijöistä (esim alkoholismi, huumeriippuvuudet, mutta myös useat kaksos ja sisartutkimukset). Toisaalta neuronien toimintaa ohjaa myös ihmisen perimä. Kaikkia hermosoluja ei toisaalta pystytä vielä tutkimana ja on epäselvää missä suhteessa perimä tähän vaikuttaa.
Väitteet lääkityksen tehosta taas pohjautuu tilastoihin ja siihen tosiasialliseen faktaan, että välittäjäainetoimintaa muokkaavat lääkkeitä ei voi käyttää kovinkaan pitkään niiden haittavaikutusten vuoksi, eikä käyttävässä ajassa ehdi syntyä tarvittavaa turtumista lääkkeisiin. Toisaalta niitä pitäisi tällöin popsia tappiin asti. Useinhan masennustapaukset pyritään hoitamaan lääkkeillä ja terapialla, jolloin lääkkeiden avulla saadaan potilaan tila "normaaliksi" ja senjälkeen voidaan alkaa tarkastelemaan elämäntilannetta ja muokkaamaan sitä masennusta ehkäiseväksi. Tämänkin hoitomuodon saavutukset tukevat teoriaa siitä, että ympäristöllä on vaikutusta asiaan.

Niin ja tosiaan, onneksi ei ole tarvinnut käydä tarpeeksi syvällä. Potilaita sen sijaan on tullut tavattua ihan riittävästi. Asenteesi on ihan hyvä, useasti tulee vastaa niitä, joilla on mielipide masennukseen ja muihinkin psyykkisiinongelmiin, jotka lopultakin pohjaavat vain ja ainoastaan mielikuviin ja omanitsensä vertaamiseen. Kannattaa kuitenkin huomioida, että pohjalla käyneet eivät välttämättä saa kovinkaan kattavaa kuvaa siitä mitä oikeasti tapahtui ja mistä kaikki oikeasti johtui, joskin prosessin läpikäyneet kyllä osaavat kertoa asiansa siten että sen ymmärtää.

[JHA]

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan itsemurhan teki vuonna 2000 maailmassa noin 815 000 ihmistä, Suomessa noin 1 200. Mitä mieltä foorumilaiset ovat, onko itsemurha tarpeellinen kuolinsyy? Hyväksyttekö itsensä tappamisen?

/V

Jos ratkaisulla pyrkii väistämään vääjäämättä kuolemaan johtavan sairauden viimeiset metrit, syövän terminaalivaihe esim, niin jossain tapauksissa voi olla ihmisarvoisempaa lähteä oman käden kautta kerralla kuin nääntyä hitaasti hengiltä letkuissa sairaalavuoteen pohjassa mutta muuten itsensä tappaminen on turhaa.

[KunkkuJ]

Masennus sairautena ja tilapäinen kakka fiilis ja masentuneisuus ovat ihan eri juttuja. Viimeksi mainitut toki kuuluvatkin elämään.

/---
ap

- Ja tuo ensin mainittu masennus sairautena, sekö ei muka kuulu elämään? Kyllä se valitettavasti kuuluu, niin kuin muutkin sairaudet. Sitä ei voi omilla valinnoillaan estää tulemasta, eikä omin voimin aina päästä siitä eroon.
Vihaan sitä teoretisointia ja ulkopuolista suhtautumista, jota usein näkee niin itsemurhien kuin vaikeiden sairauksien kohdalla. Tässäkin keskustelussa. Sairauksille emme aina voi mitään, niiden kanssa on vaan opittava tulemaan toimeen, hyväksymään ne, mutta joillekin asioille sentään voimme. Masennus ja pahimmoillaan jopa itsetuhoon johtava ahdistus ovat niitä, joihin voimme vaikuttaa, joskus jopa lääkkeitä tehokkaammin. Tällaisista ongelmista kärsivälle annettu aika, ojennettu käsi, kuunteleva korva voivat toimia tehokkaammin kuin hienoin ja kallein lääke. Sinusta se on kiinni. Ja minusta.
Tässä maailmassa pitäisi olla enemmän noita Amanitoja.

[Crimson]

Masennus ja pahimmoillaan jopa itsetuhoon johtava ahdistus ovat niitä, joihin voimme vaikuttaa, joskus jopa lääkkeitä tehokkaammin. Tällaisista ongelmista kärsivälle annettu aika, ojennettu käsi, kuunteleva korva voivat toimia tehokkaammin kuin hienoin ja kallein lääke. Sinusta se on kiinni. Ja minusta.

Aina edes ne lähimmätkään ihmiset eivät huomaa mitään. Ennen kuin on jo liian myöhäistä.

[KunkkuJ]

Aina edes ne lähimmätkään ihmiset eivät huomaa mitään. Ennen kuin on jo liian myöhäistä.

Monta kertaa huomaisi, jos välittäisi katsoa. Mutta kun on niin kova touhotus päällä useimmiten ei-niin-tärkeiden asioiden kanssa, ei näe, mitä ympärillä tapahtuu. Tai sitten silmillä on laput, mac-silmälasit, tai jotain muuta, mikä rajoittaa. Tavarasta, "mammonasta" ja omasta navasta on tullut meille liian tärkeitä.

[jonesb]

- Ja tuo ensin mainittu masennus sairautena, sekö ei muka kuulu elämään? Kyllä se valitettavasti kuuluu, niin kuin muutkin sairaudet. Sitä ei voi omilla valinnoillaan estää tulemasta, eikä omin voimin aina päästä siitä eroon.
Vihaan sitä teoretisointia ja ulkopuolista suhtautumista, jota usein näkee niin itsemurhien kuin vaikeiden sairauksien kohdalla. Tässäkin keskustelussa. Sairauksille emme aina voi mitään, niiden kanssa on vaan opittava tulemaan toimeen, hyväksymään ne, mutta joillekin asioille sentään voimme. Masennus ja pahimmoillaan jopa itsetuhoon johtava ahdistus ovat niitä, joihin voimme vaikuttaa, joskus jopa lääkkeitä tehokkaammin. Tällaisista ongelmista kärsivälle annettu aika, ojennettu käsi, kuunteleva korva voivat toimia tehokkaammin kuin hienoin ja kallein lääke. Sinusta se on kiinni. Ja minusta.

Ei välttämättä kuulu, tai ei ainakaan pitäisi kuulua. Toiset sairauden aiheutuvat bakteerien ja viruksien toimesta, masennus aiheutuu jostakin muusta.

Parasta on kuitenkin se, että jos korrelaatio perimän ja olosuhteiden välillä voidaan näyttää toteen, on silloin myös mahdollista luoda ympäristö, jossa masentuneis, itsemurha jne. herkät henkilöt kaikkein vähiten todennäköisimmin masentuisivat. Toisinsanottuna omilla valinnoilla voisi sittenkin joissain määrin valita masentuuko vai ei.

Masennuksen huomaaminen on todella vaikeaa ilman siihen harjaantumista. Usein ehkä siksi, että pisteessä olevat usein sanovat vain kaiken olevan ihan hyvin. Masentuneisuuden myöntäminen itselle on yleensäkin kamalan vaikeaa. Myöskään todellisia ongelmia ei välttämättä kerrota.

Ahdistukseen nopein ja ehkäisevin lääke ovat ystävät ja läheiset, jotka palauttavat kärsijän mieleen oikean asetelman ja tilanteen elämässä. Niin hyvässä kuin pahassa. Riittävä palaute muilta ehkäisee omaan lokaan uppoutumista. Lääkkeet ovat vasta äärivaihtoehto. Toivottavasti joskus ne eivät ole vaihtoehto ollenkaan.

Masennuksen kohdalla, kuten muistakaan sairauksista puhuttaessa, on turha jeesustella teoriasoinnista. Jos asioille halutaan tehdä jotain ja niihin halutaan vaikuttaa, on seikat tutkittava ja sitten ryhdyttävä toimenpiteisiin. Nostamalla kädet ilmaan ja toteamalla: "Sairauksille emme aina voi mitään, niiden kanssa on vaan opittava tulemaan toimeen, hyväksymään ne" ja paasamalla "Masennus ja pahimmoillaan jopa itsetuhoon johtava ahdistus ovat niitä, joihin voimme vaikuttaa, joskus jopa lääkkeitä tehokkaammin" ilman tieteellistä ja teoreettista pohjaa syyllistymme samaan, kuin sillalta kännissä podottautuvat itsensämurhaajat. Silloin itsemurha, kuin masentuneisuusluvut ovat vuoden päästä vähintään samat kuin nytkin.

Tästä voisi johtaa miljoonittain pohdintoja siitä mikä on yhteiskunnan ja ympäristön vastuu. Yhden ihmisen kädenojennus ei riitä, asenteet ja ympäristö yhteiskunnallisesti ovat oltava sellaisia, että masentuminen olisi mahdollisimman epätodennäköistä. Sitten vielä tarvittaisiin lisää ihmisiä jotka alkaisivat tekemään asioiden hyväksi, ilman sarkasmi-, mammona- tai edes mac-laseja.

[Repe Ruutikallo]

Jos nyt huomasin kaiken tässä ketjussa niin esille ei näköjään ole tullut se, että temperamenttikin vaikuttaa asiaan. Kauan sitten kuulin, kuinka eräs komea parikymppinen kaveri oli vetänyt itsensä kiikkuun "kun tyttö jätti". Oli meinaan sen näköinen jätkä, että niitä tyttöjä olisi kyllä riittänyt. Tässä tapauksessa viina ja äkkipikaisuus johtivat tällaiseen lopputulokseen. Sikäli kuin tiedän, tuo ratkaisu oli tosiaan aika nopeasti päätetty ja tehty eikä minkään pitkän, syvän masennuksen tulosta.

KunkkuJ on tuonut esille hyvin tärkeitä näkökohtia, vaikka tuo Macien liittäminen tähän yhteyteen yhtenä "pahana" oli jossain määrin mautonta. Mutta asiansa noin muuten on täyttä.

Itsemurhaa (mahdollisesti) hautova ihminen ei tietenkään ole maailman mukavinta seuraa, mutta kun sitä pohjattoman yksinäisyyden tunnetta nyt vain ei saisi päästä eikä päästää syntymään. Ei minkäänlainen välittäminen tietenkään aina tehoa eikä edes kelpaa, mutta jos ei edes yritä tehdä voitavaansa, sitä voi olla vaikea antaa itselleen anteeksi sitten kun on liian myöhäistä auttaa enää mitenkään.

[KunkkuJ]

Toisinsanottuna omilla valinnoilla voisi sittenkin joissain määrin valita masentuuko vai ei.

Minusta tuo on kamalaa teoretisointia. Jos masennuksen voisi välttää omilla valinnoillaan, olisiko se niin yleistä kuin todellisuudessa on?

Masennuksen kohdalla, kuten muistakaan sairauksista puhuttaessa, on turha jeesustella teoriasoinnista. Jos asioille halutaan tehdä jotain ja niihin halutaan vaikuttaa, on seikat tutkittava ja sitten ryhdyttävä toimenpiteisiin. Nostamalla kädet ilmaan ja toteamalla: "Sairauksille emme aina voi mitään, niiden kanssa on vaan opittava tulemaan toimeen, hyväksymään ne" ja paasamalla "Masennus ja pahimmoillaan jopa itsetuhoon johtava ahdistus ovat niitä, joihin voimme vaikuttaa, joskus jopa lääkkeitä tehokkaammin" ilman tieteellistä ja teoreettista pohjaa syyllistymme samaan, kuin sillalta kännissä podottautuvat itsensämurhaajat.

Tuo meni kyllä ainakin minulta pahasti yli.
Ei moniinkaan sairauksiin voi vaikuttaa, ne tulevat jos ovat tullakseen. Ja monen sairauden myötä tulee helposti myös masennus. Toki lääkkeet ovat tarpeellisia ja usein välttämättömiä, mutta miten monta kertaa tilannetta pahentaa se, että olemme nykyään yksinäisempiä kuin koskaan ennen? Masentunut ja ahdistunut ei edes helposti lähde itse hakemaan apua sairaanhoitojärjestelmästä, eli niitä "seikkoja ei ole helppo päästä tutkimaan ja ryhtymään toimenpiteisiin".
Edelleen olen sitä mieltä, että se läheisten tuki ja jopa "vierihoito" ovat hyviä ja luonnonmukaisia hoitokeinoja.

[Repe Ruutikallo]

Ahdistukseen nopein ja ehkäisevin lääke ovat ystävät ja läheiset, jotka palauttavat kärsijän mieleen oikean asetelman ja tilanteen elämässä. Niin hyvässä kuin pahassa. Riittävä palaute muilta ehkäisee omaan lokaan uppoutumista. Lääkkeet ovat vasta äärivaihtoehto. Toivottavasti joskus ne eivät ole vaihtoehto ollenkaan.

Yli kymmenen vuoden takaisena masennuspotilaana rohkenen olla osittain toista mieltä. Vaikka lääkkeet eivät ratkaise mitään ja kaiken medikalisointi on syvältä harmonikasta, ne ovat usein aluksi välttämättömiä, ja jos masennus/ahdistus on jo aiheuttanut fyysisiä oireita, on potilaan rääkkäämistä koettaa selviytyä tilanteesta ilman lääkitystä. Useinhan masennuspotilaalla on elämässä monta asiaa oikeasti ihan hyvin, ja koko rumba johtuu esimerkiksi kohtuuttoman raskaasti otetuista työpaineista.

[KunkkuJ]

... tuo Macien liittäminen tähän yhteyteen yhtenä "pahana" oli jossain määrin mautonta. ..

Totta tuokin. Halusin vain herättää ihmiset huomaamaan, miten helposti me kiinnitämme paljon huomiota, näemme vaivaa ja puhumme asioista, jotka loppujen lopuksi ovat kuitenkin toisarvoisia elämän kannalta.
Jos kerron täällä, että minulla on joku ongelma Macin kanssa, saan hetkessä lukuisia ystävällisiä neuvoja. Hyvä niin. Entä jos kerron olevani masentunut ja väsynyt elämään? Aihe ei toki kuuluisikaan tälle foorumille, mutta eipä tuollaiseen helposti tule kommentteja muillakaan foorumeilla.
Tätä tarkoitin. Meidän on helpompi kiinnittää huomiomme johonkin vähemmän tärkeään. Kaikkein suurimmissa ja kipeissäkin asioissa olemme helposti neuvottomia ja vaikenemme.
Ainakin itse toivon, että pystyisin toimimaan toisin.