Itsemurha

[matti503]

Kannattaa ennen itsaria ajatella läheisiä. Jos niitä nimittäin on, niin ei ehkä kannata

Itsemurhan taustalla on usein syvä masennus. Siinä ei paljon läheisiä tai mitään muutakaan tule ajateltua.

Niin tai jokin persoonallisuuden poikkeama kuten skitsofrenia. On myös osoitettu, että tietyt geenit altistavat itsetuhoisuudelle (tai saattavat altistaa). Masennus saattaa olla vain seuraus ja huipentuma huonon kasvu/elinympäristöstä ja geeniperimästä, ja todennäköisesti onkin, sillä lääkkeillä hoidettu masennus ei yleensä ehkäise myöhempää itsensämurhaamista.

Pääsääntöisesti itsemurhaaminen on typerää. Jokainen meistä kuolee, niin miksi sitä pitäisi sitten itseään mennä lahtaamaan. Vähän kun jos saisi jotain ilmatteeksi, mutta väkisin haluais maksaa siitä.

Useinpa itsemurhaajat ajattelevat juurikin toisin, eli kuoppaan mennään kuitenkin, niin sama se että milloin. Itsemurha-pisteessä oleva henkilö näkee elämisen tuskallisena ja kokee tämän tuskan jatkamisen maksamisena jota olisi muutoin väkisin jatkettava.

Yhdyn tohon. Tosin oman itsetuhoisuuteni taustalla on se, että en koe elämääni elämisen arvoiseksi, tai pidä itseäni minään.

[matti503]

Pakko kai minunkin on tähän jotain sanoa. Itse naureskelin muutamia vuosia sanalle masennus, kunnes huomasin viime ja tänä vuonna että itsekin kärsin samoista oireista. Muutin Turkuun viime vuonna ja kaikki oli kesällä hyvin, kunnes. Sattui onnettomuus ja olkapää meni rikki. Samalla meni työpaikka alta. Aluksi joutui odottelemaan leikkaukseen pääsyä viellä myös päälle joutuminen maksuvaikeuksiin erinäisten laskujen kanssa. Kyllä muutamia kertoja tuli ajatus mieleen itsemurjasta ja myös kaiken näköisiä itsesäälin tuntemuksia. Sekä uuteen kaupunkiin muuttaneena ei kavereita eikä ystäviä. Eristäytyminen muusta maailmasta oli helppoa. Jääminen yksin. Jos sitä tietä olisi jatkanut, en tiedä missä olisin nyt. Ja... ennenkaikkea ulospäin näytti siltä ettei olisi mitään hätää. Onneksi kuitenkin otti itsestä niskasta kiinni ja uskalsi jutella vanhojen ystävien kanssa tilanteesta ja mihin on joutunut. Ilman heitä en olisi selvinnyt. Kiitos heille. Nyt uskaltaa olla taas toiveikas tulevaisuudelle. Summa summarum. Kyllä nykypäivien masennus ja itsemurhat ym. ym. johtuvat puhumattomuudesta ja eristäytymisestä muista. Ulkoa tulevat paineet sekä nykypäivän tuloshakuinen elämäntapa tekevät sen että pelätään epäonnistumista. Ja ei mediakaan edesauta kyseistä asiaa.

Amen to that. Etenkin viimesissä lauseissa on paljon asiaa.

[mutofuto]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaksisuunt ... 4iri%C3%B6

Kylläpä taas voi olla paskaa tää elämä.

[Mikael K.]

-- Tosin oman itsetuhoisuuteni taustalla on se, että en koe elämääni elämisen arvoiseksi, tai pidä itseäni minään.

Voisiko tässä olla taustalla suomalainen kasvatusmalli, jossa kukaan ei ole mitään ja pään nostajat teilataan heti. En tiedä voiko aihetta kuvata näin yksinkertaisesti. Ehkä siinä on kuitenkin jotakin totta. Omalta alaltani, teologiasta, löytyy tässä suhteessa toivon näkökulma. Jokainen ihminen on arvokas sen perusteella, että Jumala on hänet luonut ja on itsessään tästä syystä arvokas. Tämä konkretisoituu sovituksessa, joka koskettaa jokaista ihmistä.

[Repe Ruutikallo]

Jokainen ihminen on arvokas sen perusteella, että Jumala on hänet luonut ja on itsessään tästä syystä arvokas. Tämä konkretisoituu sovituksessa, joka koskettaa jokaista ihmistä.

Olen muokannut tätä niin, että jokainen ihminen on arvokas ihan muuten vaan. Tosin tiedän ja tunnen ihmisiä, jotka ovat niin vitt*maisia että heidän arvonsa on työläs hahmottaa. Sama perusarvo heillä kuitenkin on. Jos tähän tarvitaan Raamattua ja sovitusta niin sopiihan niin ajatella, mutta minusta tämä on kyllä selvää ilmankin. (Tosin kristillinen kulttuurihan se minunkin ajatteluni taustalla on... )

[Repe Ruutikallo]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaksisuunt ... 4iri%C3%B6

Kylläpä taas voi olla kakka tää elämä.

Jos yhtään lohduttaa, niin täysin normaaleja ihmisiä ei ole.

[Sarjatuli]

Ihminen on sosiaalinen eläin, jokainenhan me sen tiedämme. Meitä ohjaavat tietyt perimässämme olevat asiat (tatkoitan eläinmaailmaa johon ihminen myös kuuluu) lisääntyminen , luonnollinen hierakia ym. Nykypäivänä vain monasti tuntuu siltä että kielletään nuo vahvat siteet perimäämme ja yritetään ottaa roolimallit, käytöstavat ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvät asiat ihan muilla keinoin ja muualta kuin mitä perimämme on tarkoittanut. Yritämme siis taistella omaa itseämme vastaan. Jos hyväksymme itsemme sellaisena kuin olemme ja emme havittele itseämme Jorma Ollilaksi tjm. vaan tunnustamme tosiasiat niin luullaksemme voimme paljon paremmin. Tämä mielipide on täysin itseni ajattelema ja itseni omin käsin kirjoittama, enkä ole kopioinut sitä mistään. Joten minulle saa tastä antaa palautteen eikä tarvitse muita sekoittaa asiaan..

[mutofuto]

Jos yhtään lohduttaa, niin täysin normaaleja ihmisiä ei ole.

Olen moisesta kuullut kyllä, eikä tuo diagnoosi niinkään haittaa mutta nuo synkemmän pään oireet.

[Terrakotta]

(...)Toivoisin olevani se tyttö Rickmansworthilaisessa kahvilassa, joka äkkiä keksii miten maailmasta saadaan parempi paikka eikä ketään tarvitse naulata ristiin.

Haa, vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen tiedetään jo = 42. Vaikeampi homma onkin se kysymyksen muotoileminen, mutta sehän on kai meihin sisäänrakennettu.

[Jone]

Minä pidän itsemurhaa itsekkäänä tekona mutta tiedän on vaikea kuunnella järkipuhetta kun elämä on niin solmussa että ei tunne enää mitään syytä elää. Ajatukset urautuvat eivätkä jousta ollenkaan ja maailma kapenee silmissä. Tätä tyhjyyttä kun sumentaa vielä viinalla niin paketti alkaa olla kasassa. Silloin pitäisi osata hakea ammattiapua mutta me suomalaiset ei oikein osata sitä vaan tehdään sitten näitä omia ratkaisuja. Vaikka oma elämä ei tunnu arvokkaalta mutta kyllä se silti sitä on. Se on sitä ainakin kavereiden ja läheisten mielestä. Ei niitäkään tarvitse paljoa olla ja yhdellekin kaipaavalle voi jäädä niin iso suru että joka yö ennen unta oikein sydänalaa kouraisee kun ikävä on niin kova. Lisäksi jää hurja määrä kysymyksiä: olinko minä jotenkin osasyyllinen? olisinkohan minä voinut jotenkin auttaa tai jopa estää itsemurhan?

Ja onko se edes mikään helpotus? En tunne ketään joka olisi tullut takaisin ja sanonut että hommahan parani huomattavasti. Uskontoja tunnustavilla on omia ajatuksia aiheesta mutta eipä ole kukaan mitään todeksi vielä näyttänyt.

Ja jos tähän päätyy niin ei siihen ainakaan muita saa sotkea mukaan. Rekan alle ajaminen on jo aikamoinen tempaus ja kun ns.rekkavalot poistettiin v.2000 alkaen uusista autoista niin pimeällä ei enää erota onko vastassa tukkirekka vai pieniä koululaisia kuljettava bussi.

Ja vaikken ole mikään viisas tietäjä niin jopa minä osaan laskea tästä että parhaassakin tilanteessa lopputuloksena on yhden tai useamman ihmisen kuolema, eikä helpotus vaan hyppy tyhjyyteen, omaisten ja kaverien suunnaton suru ja ikävä joka kestää koko loppuelämän. Kaupan päälle syyllisyyden tunnetta ja voimattomuutta. Tämän saldon toteaminen ainakin valaisee minun pimeimmät polut eikä moinen tule kysymykseenkään vaikka asiat olisi millä mallilla.

[carnice]

Jos yhtään lohduttaa, niin täysin normaaleja ihmisiä ei ole.

Määrittele normaali.

t: Maanis-depressiivinen

[nalle76]

hmmm...onneksi olen niiin "pussy" että itsemurha on poissa päiväkalenyerista. tosin ajatellu asiaa aika paljon. taustana "hyvä elämä, hyvä työ, kiva koti etc." sitten alkoi kaikki mennä päin metsää...täysi burn-out ja kaiken menettäminen. ihan kaiken. jonkin ajan jälkeen alkoi myös huomata että on ulkona normaalista elämästä, assososialoititutaaminen (sori ehkä väärä sana, ruotsi äidinkieli). itse kun kun vielä on aika vaativa omaan kohtaan ja "rankaisee itseä" (ehkä) turhaan jos ei asiat suju niin kuin pitäis, niin sekin aiheuttaa paljon ongelmia. onneksi tajusin että jonkun kanssa voi puhua, tosin en koskaan niillee joita tunnnen, vaan ihan "ammattilaisille". puhuminen on minulle ainakin ollut se paras ratkaisu. toki kokeillu mielialalääkkeitä, mutta kesti kauan ennen kuin löytyi semmonen jossa sivuvaikutukset ei ole niin pahoja. tosin korostan että se kun saa avautua niin se mulle ollu paras.

onneksi on ollut rakas tukemassa ja ei painostamassa, vaan enemmän ymmärtänny tilanetta. ilman häntä en edes uskalla ajatella mitä tai missä olisin tänään.

PS. kello on 06 ja en nukkunut, joten ehkä se on syy miksi edes kirjoitan tänne ketjuun Mutta tärkein,,,,,jos on huono olo, soittakaa ihmeessä terveyskeskukseen ja sitä kautta apua joko puhumaan tai sit lääkkeet (omasta mielestä ei paras). Ainakin kun ajatus itsemurhaan tulee mieleen,

[Repe Ruutikallo]

Jos yhtään lohduttaa, niin täysin normaaleja ihmisiä ei ole.

Määrittele normaali.

t: Maanis-depressiivinen

Kiitos en.
Jos on tosikko, kannattaa jättää suuri osa mun viesteistä lukematta.
Kyllähän jokainen on huomannut että ihmistä joka joka suhteessa olis keskimääräinen ei voi olla olemassa. Me kaikki olemme aina jollain tavalla erikoisia ja ainutlaatuisia, kuka mitenkin.

[jonesb]

Jos yhtään lohduttaa, niin täysin normaaleja ihmisiä ei ole.

Määrittele normaali.

t: Maanis-depressiivinen

Sellainen joka on tasan keskiverto kaikilla mahdollisilla ihmisenmittausmenetelmillä.

[KunkkuJ]

Sellainen joka on tasan keskiverto kaikilla mahdollisilla ihmisenmittausmenetelmillä.

Onneksi tuommoisia ilmestyksiä ei oikeassa elämässä ole. Saattaisi olla tosi väritön tyyppi. Ainakin itse olen mielellään poikkeava yksilö. Sitten saattaisin ajatella toisin, jos ympärillä olisi paljon samanlaisia... 8)