Pbman kirjoitti:MacRotta kirjoitti:Kun kysymys on siitä, että tiedätkö sinä, miksi ihmiset käyttävät huumeita?
Tuota olen pohtinut paljon ja tarinoita kohtaloiden takana on varmasti monia. Käyttäjäprofiileitakin on niin paljon että varmasti on syitäkin. Ennemmin tai myöhemmin syynä on henkinen ja fyysinen riippuvuus. Aineet ovat mielelle itse tarkoitus.
Jos aikoo hommasta jotain hyödyllistä sanoa, niin pitäisi voida löytää näistä kohtaloista yhdistävä tekijä. Mitään ilmiöitä ei koskaan opita ymmärtämään asenteella "kaikki on yksittäistapauksia." Tai "viimeksi se oli ehkä noin, nyt se saattaa olla mitä tahansa." Käyttäjäprofiileja on yhtä paljon kuin on käyttäjiäkin, mutta puheesi kuulostaa siltä, että "ei ole olemassa mitään tiettyä PowerMacia, koska vaikka minulla ja sinulla olisi yhtä nopea kone yhtä isoilla muisteilla ja sama varustelu, niin ne ovat silti eri koneita." Tai "ei ole olemassa G4 533MHz:ta, on vain minun koneeni, joka sattuu olemaan G4 ja nopeudeltaan 533MHz."
Eräällä tavalla kaikilla mielisairauksilla on yhtäläinen luonne. Tai, tarkemmin sanottuna, kaksi luonnetta. Ensimmäinen on "todellisuuspako." Ihminen haluaa kadottaa kontaktin todellisuuteen, joka on jostain syystä liian stressaava tai vaikeasti koettava. Poikaporukka, joka ryyppää perjantaisin, ei koe suurta ahdistusta todellisuudesta, mutta he silti päättävät vähän irrottautua siitä. Itseään viiltelevä goottityttö kokee suurta ahdistusta todellisuudesta, ja irrottautuu siitä pakonomaisesti ja rajusti viiltämällä itseään.
Toinen on, mitä nyt sanoisin, "kyvyttömyys merkityksen näkemiseen." Masentunut ihminen ei ymmärrä, että miksi hänen pitäisi jaksaa käydä töissä tai koulussa, tai pestä hampaat tai syödä lämmin ateria päivässä, kun sen tapahduttua hänellä on edelleen vahva kokemus siitä, että millään ei ole merkitystä. Minun mielestäni pitäisi ensin käsittää narkkarin tms. tila, ja vasta sen jälkeen miettiä, syytetäänkö näin saadulla tiedolla ehkä hänen vanhempiaan vai ei syytetä. Normaaliin kasvuun aikuiseksi kuuluu se, että "sillä, mitä minä teen, on merkitystä" ja "minulla on yhtäläinen oikeus olla olemassa ja tuntea ja kokea kuin muillakin." Narkomaani voi esim. kokea, että hänellä ei ole "liittolaisia" eli toisia ihmisiä, joihin suhteessa hänellä olisi oikeus ja mahdollisuus kokea noin. Normaalit lapset saavat vanhemmistaan alun sille kokemukselle, että "minun tunteillani, ajatuksillani ja teoillani on kestävä merkitys." Narkkari tai masentunut tai mielisairas kokee, että hän on ihmisenä "kielletty" ja että olisi aivan liian vaivalloista rakentaa ko. suhdetta kehenkään. Hänen mielensä jotenkin "romahtaa" tilaan, jossa mitään luottamusta tai yhteisymmärrystä ympäröivän maailman kanssa ei ole.
Pbman kirjoitti:Niinhän sinä saat luulla. Minä veikkaisin että joku tekee huumeista populistisempia kuin mitä ne ovatkaan. Elämä pöndellä ei ole aivan samaa kuin pääkaupukiseudulla.
Populistisempia?
Pbman kirjoitti:Minä olen niitä pitkätukkia, joka ei ostanut valmistumisen jälkeen kultaista noutajaa enkä suoraan sanottuna ymmärrä sitä Burberry-kerhoa, jonka mielestä asioita voisi laittaa järjestykseen kuvaamallasi tavalla.
Kulutin juuri muutaman tunnin siitä lukemiseen, millä tavalla avioliitto, avoliitto, yksinhuoltajuus, puolivanhemman kanssa eläminen ja toisen vanhemman leskeksi jääminen vrt. avioero voidaan laittaa järjestykseen sen perusteella, miten ne vaikuttavat lasten kehitykseen ja tulevaisuuden näkymiin. Sinun ei pidä kuvitella, että minä näkisin asian näin yksinkertaisena, ja luulisin esim. että mikä tahansa avioliitto, vaikka miten riitaisa ja rikkinäinen, takaisi lapsille automaattisesti hyvän lopputuloksen.
Pbman kirjoitti:Meitä on niin monenlaisia, että ei ole kovin fiksua sanoa että sinulle olisinyt parasta kuule jos tekisit jotain muuta elämälläsi.
Sillä ei ole taaskaan mitään tekemistä asian kanssa, että "meitä on monenlaisia." Kaikki me kuitenkin syömme ja käymme vessassa. Tästä voi päätellä jo paljon hyödyllistä. "Sinun olisi parasta tehdä jotain muuta elämälläsi" on hieno asia sanoa siksi, että joku saa siitä oikeaa tietoa. Esim. että sopivalla liikkumisella pysyy terveenä pidemmpään. Siksi se ei ole fiksua, että ko. ihmistä ei pelkällä sanomisella auteta olemaan onnellisempi.
Pbman kirjoitti:Minulle ainoat tavoiteltavat asiat ovat onnellisuus ja toisaalta oman itsensä ja Jumalan tunteminen. Se mitä sitten tekee siinä ohessa on aika sivu seikka.
Voiko omaan itseensä tutustua ilman, että siten saadulla tiedolla saa myös näkemystä muiden ihmisten sisäisiin tapahtumiin?
Pbman kirjoitti:MacRotta kirjoitti:
Niin niin. Mutta pelkkä pullon pois ottaminen ei todella lopulta auta sitä henkilöä kovinkaan pitkälle.
Mutta se auttaa alkuun ja on useasti välttämätön askel mitä ilman millään muulla ei ole merkitystä.
Itse asiassa, jos heroiinista voitaisiin tehdä sellainen asia, että se ei haittaisi ihmisen arkitoimintaa, niin ihminen voitaisiin parantaa psyykkisesti siten, että aine jäisi omia aikojaan pois. Ja itse aineessa ei tähän ole kemiallista estettä. Sinun ei tarvitse olla samaa mieltä tästä, mutta varoitan, minulla on lähdeviitteitä alalta. Viinassa kyllä on (ominaisuuksia, jotka sellaisenaan estävät normaalin toiminnan).
Pbman kirjoitti:Mutta miksi sitten ihminen jolla on kavereita, puoliso, työpaikka, asunto ja vaikka mitä kaikkea sitten rupeaa käyttämään huumeita? Huumeiden käyttäjä voi olla myös maailman luokan urheilija, jolta vaaditaan itsehillintää, päättäväisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Ei kuulosta sinun narkkariltasi. Huumemaailmassa voi myös olla se 9 keskiarvolla yläastetta käyvä huippusuosittu tyttö.
Tuohon onnistuneeseen ihmiseen pätee toinen syy, jota esitin aikaisemmassa viestissäni. Kun huumeita kokeillaan taiteilijoiden tai opiskelijoiden kesken, niistä haetaan kokemuksia. Jos sanot, että "jo ekasta kerrasta voi jäädä koukkuun" niin sinun pitäisi tutkia sellainen käsite kuin "käänteinen tilasto." Useimmat Amwayhyn haksahtaneet ja tietylle tasolle päässeet ovat tehneet sen tietyssä ajassa. Mutta kun tätä mainostetaan ulkopuolisille, niin annetaan ymmärtää että jokainen kerran mukaan lähtenyt pääsisi 1) samassa ajassa tai 2) yleensä koskaan ko. tasolle.
Pbman kirjoitti:Vaikutat myös kaverilta joka jakaa nuorison yläasteella häviäjiin jotka menevät ammattikouluun ja slipoveripukuisiin kokoomusnuoriin jotka menevät lukioon.
Tiedän ammattikoulun käyneitä mukavia ihmisiä, joilla on varmasti ihan onnellinen elämä, joihin itse luottaisin ja joita pidän riittävän sivistyneinä. Sitten tiedän myös, että joillekin linjoille menee enemmistö näitä kirjoitus- ja puhetaidottomia mopon (ja myöhemmin auton) virittelijöitä, joiden elämään päihteet kuuluvat olennaisena osana, ja jotka ovat elementissään räkiessään tupakkapaikalla joka puolelle. Heidän olemassaoloaan et kuitenkaan voi kieltää.
Lukioon menee tänä päivänä niin iso osa ikäluokkaa, että siitä ei voi vetää mitään puoluekantaa. Tottakai ne kokoomusnuoret sinne menevät, mutta minulla ei ole mitään tekemistä heidän kanssaan. Lukiosta löytyy myös punavihertävää radikaaliväkeä, ja pykälää ylempänä humanistiset tiedekunnat ovat sitä 90% täynnä, minkä vuoksi siellä ei tehdäkään enää tiedettä, vaan toinen toistaan hullumpia radikaaleja näkemyksiä.
Kannatan sitä, että taitavampi ja parempi tekijä saa paremmat mahdollisuudet, ja että jokaisella on mahdollisuus olla oman onnensa seppä. En kannata minkäänlaista eliitin olemassaoloa, tai jos eliitti on välttämätön, niin sen merkitys täytyisi pitää mahdollisimman pienenä.
Pbman kirjoitti:Kuvittelisin että jos ihmisellä on kasa ongelmia ja jos niistä yksi iso poistetaan niin ei se ainakaan huonompaan suuntaan vie.
Se voi kuulostaa vitsiltä, mutta kaikki maailman masentuneet ihmiset ja narkkarit tarvitsevat vain rakkautta. Onko se kauniita sanoja? Ei. Onko se seksiä? Ei. Onko se fyysistä kosketusta? Ei välttämättä. Vaan se on mitä vain, minkä seurauksena heillä on kokemus itsestään ja omasta elämästään merkityksellisenä. Että heillä on syy tehdä jotain. Masentunut ja terve ihminen voivat tehdä samat lumityöt. Terveelle ihmiselle se tuottaa jatkuvaa tyytyväisyyttä. Masentuneelta se vie vain hetkeksi pois tietoisuuden siitä, että mitään parempaa ei ole odotettavissa.
Pbman kirjoitti:Miksi Teemu Selänne palasi taas Duckseihin ja miehen ei enää koskaan tarvitsisi tehdä töitä? Siellä on ne tutut tyypit, ystävät ja kaverit. Se se mitä hän osaa, se on tuttua ja turvallista. Samalla joku sisällä huutaa takas kentälle, tahtoo lisää adrenaliinia.
Okei. Narkkari palaa huumeisiin, koska se elämä on tuttua ja turvallista. Ja normaali elämä, missä käydään töissä ja hoidetaan luottamukseen perustuvia ihmissuhteita ja kyetään kestämään pettymyksiä, on siihen verrattuna pelottavaa ja vierasta, ja alttiina jatkuville epäonnistumisille.
Pbman kirjoitti:Juuri tätä tarkoitin. Et luota ihmiseen vaan keksit itse motiiveja ihmisten toiminnalle.
Mielestäni nuo eivät ole toisensa pois sulkevia. Ihmiset voivat olla vilpittömiä ymmärtämättä omaa motiiviaan, tai vilpittömiä ymmärtämättä että tekevät vahinkoa. Ja voivat jopa syyttää jotakuta toista siitä vahingosta, ajatellen tiedostamattaan että "koska olen vilpitön, enkä tarkoittanut tuota, niin syy ei voi olla minun, enkä siten voinut aiheuttaa ko. vahinkoa." Jos sanot olevasi tutustunut itseesi, niin varmasti tiesit tämän.
Raamattu myös puhuu monessa kohdassa tavallisen ihmisen sisäsyntyisestä sokeudesta ja petollisuudesta. Miten tämä liittyy perisyntiin, senkään ei pitäisi olla epäselvää. En pidä Suomen luterilaista kirkkoa paljoakaan tyhjää parempana kristinuskon opettajana juuri siksi, että se onnistuu sotkemaan nämä asiat. Tai samaan aikaan "tunnustamaan" nämä, mutta sitten toimimaan kuin näin ei olisikaan. Tai joku viisas pappi mutisee näitä itselleen kammiossaan, mutta elettäkään ei tehdä että tavallinen kansa nämä ymmärtäisi.
Pbman kirjoitti:En ole koskaan kuullut en Joosua-aktiosta enkä Timo Valtosesta. Voisitko heittää linkin, jossa joku muukin kuin sinä pitää tätä Valtosta vain maineen tavoittelijana?
Raamatussa Jumala sanoo parikin kertaa ihmisille, että "mene siihen ja siihen taloon siinä kaupungissa, siellä sinua odotetaan." Jos minä lähtisin tästä toiselle puolelle Suomea ja soittaisin ovikelloa jossain tavallisessa talossa, että "terve, Jumala lähetti minut" niin hulluna asukkaat tietysti minua pitäisivät. Mutta se olisi tietynlainen "uskon loikka" että saisin syyn kuvitella, että "nyt Jumala tahtoo minun menevän, ja osoittaakseni että olen johdatuksessa, minun täytyy mennä." Minusta tuntuu, että Valtosella on vähän samanlainen asenne. Mitä vähemmän hän ajattelee megafonin kanssa heilumisensa todellisia seurauksia (enkä sano että siinä olisi mitään sen pahempaa kuin että jotkut ihmiset pitävät omituisena), sen enemmän hän on "johdatuksessa." Ei hän muuta mainetta itselleen halua, kuin että toivoo olevansa ja haluaa ajatella itsestään (ja sitä kautta haluaa muiden ajattelevan itsestään) että "siinä on johdatuksessa oleva tyyppi." Ja sitä kautta esikuva jollekin.
Pbman kirjoitti:Niin ja millainen on parempi kristitty? Onko kristittynä olossa jotain tasoja joita pitää saavuttaa kuin Mario Brosissa konsanaa? Jos on niin heitähän taas linkki, tahtoo hyppiä korkeammalle =)
Ei ole tasoja. On vain asioiden käsittämistä. Eikä mitään asiaa ole kerrasta käsitetty kokonaan tai lopullisesti. Ihmisellä ei ole aluksi kykyä käsittää syntiä eikä armoa ollenkaan, ja näiden on tarkoitus vähän kerrallaan lisääntyä uskossa elämisen eli Jumalaan turvautumisen kautta. Vika on siinä, että ihmisille opetetaan, että mitään uskossa "elämistä" tai "olemista" tai "kasvamista" ei ole olemassa. On pelkkä kirkon tai vapaan suunnan jäsenyys, minne mennään osallistumaan rientoihin ja hartauksiin.
En näe muuta "parempaa kristittyä" kuin sen, joka haluaa tietää nuo asiat. Koska niiden toteutuminen ei tule siitä tiedosta, mutta ei siitäkään että niistä vähät välittää tai että niitä ei halua tietää.
Pbman kirjoitti:Minun maailmassani ei ole kuin yhdenlaisia kristittyä: yhtä hyviä ja yhtä vajavaisia kaikki.
Koska sinun maailmassasi ei tehdä eroa uskosta kiinnostuneen ja uskosta välinpitämättömän välille? Eipä näin tee muuten luterilainen kirkkokaan. Heille on yhdentekevää ihmisen kiinnostus uskoon, tai sen tuottama ilo tai hyöty tai vapaus, kunhan vaan jäsenenä pysyvät. Riittääkö, että sanoo vaan olevansa uskossa, ja hakee pysymistä mukavuusalueella? Kristinuskossa pitäisi olla kyse ihmisen parantamisesta, ei maailman parantamisesta, joten "mukavuusalueelta" pois lähteminen ei tarkoita myöskään lähetystyötä eikä yhteiskunnallista työtä, kuten jotkut ovat sen tulkinneet (ja perustaneet järjestöjä tulkinnoilleen). Sosiaalinen aktivismi on kristinuskoon verrattuna helppoa.
Pbman kirjoitti:Ei ole rasisteja, on vain roturealisteja. Ongelma vain on että miten teet sen eron? Varsinkaan jos et anna sille ihmiselle mahdollisuutta. Miten tuon viime viestissäni esittelemän maajussin olisi pitänyt erottaa onko perheemme luotetta vai epäluotettava? Koska ajoimme uudehkolla Saabilla ja koko perheellä oli ykköset yllä?
Rasismi on niin kuin tuomitseminen. Kyseistä sanaa ei käytetä sen todellisen sisällön vuoksi, vaan siksi, että sillä voidaan säväyttää. Leikisti, jos sanon jotain henkilö rasistiksi, syytän häntä negatiivisuuden tai sanallisen aggression kohdistamisesta "eri rotuisiin." Todellisuudessa kohdistan siten sanomalla itse negatiivisuutta tai sanallista aggressiota häneen. "Rasisti" on leikisti joku, joka "leimaa" somalit tai romanit tyhmiksi tai rikollisiksi. Mutta jonkun henkilön kutsuminen "rasistiksi" on myös tapa leimata, eikä tapa viestittää.
Oma todellinen kantani on, että jos jokin asia pitää paikkansa, on yhdentekevää että onko se "rasismia." Jos tosiasioiden sanominen on "rasistista" niin silloin "rasismissa", ainakaan osassa siitä, ei ole mitään pahaa tai väärää. Jolloin "rasistiksi" sanominen on sama kuin "vihaan sinua koska ajattelet noin, mutta olen niin kuohuksissa että en lähde, koska en kykene, keskustelemaan tästä järkevästi."