Uskottomuus, pettäminen.

[Lare]

Tuo Celian tilanne on haastava, muttei mahdoton. Varsinkaan 4kk.

Ensimmäinen asia on keskustella keskenään, että ollaan keskenämme uskollisia, ja että pettämisesi sattuisi minuun. Ja vakuuttaa että itse en aio pettää. Jos epäilee toisen voivan pettää, laskee omakin kynnys.

Toinen pointtini on (joka ei sattunut yllä silmääni), että usein pettämisen takana on heikko itsetunto, varsinkin miehillä. Kun huomaa jonkun muunkin olevan kiinnostunut minusta, se on kivaa, ja hivelee itsetuntoa. Tämäkin asia on hyvä tiedostaa, kun tunnistaa tilanteessa oireen, voi pistää jäitä pöksyyn. Kannattaa keskustella tästäkin itse kunkin parin.

Kolmas "toimenpide" jolla voi vaikuttaa tapahtumien todennäköisyyksiin, on että välttää aktiivisesti ajautumasta lähelle houkutusta. Esim työmatkalla ei lähde sen viehättävän kolleegan kanssa jatkoille samaan huoneeseen. Tämäkin kannattaa pitää mielessä ja keskustella.

Poikamiehellä pettää joskus, mutta poikamies ei petä koskaan. Elämä on raadollista, sanoi hautausurakoitsija.

[Erño]

....

Toinen pointtini on (joka ei sattunut yllä silmääni), että usein pettämisen takana on heikko itsetunto, varsinkin miehillä. Kun huomaa jonkun muunkin olevan kiinnostunut minusta, se on kivaa, ja hivelee itsetuntoa. Tämäkin asia on hyvä tiedostaa, kun tunnistaa tilanteessa oireen, voi pistää jäitä pöksyyn. Kannattaa keskustella tästäkin itse kunkin parin.

Kolmas "toimenpide" jolla voi vaikuttaa tapahtumien todennäköisyyksiin, on että välttää aktiivisesti ajautumasta lähelle houkutusta. Esim työmatkalla ei lähde sen viehättävän kolleegan kanssa jatkoille samaan huoneeseen. Tämäkin kannattaa pitää mielessä ja keskustella.

...

On havaittu, ettei viina ja heikko itsetunto ole mikään paras yhdistelmä. Ja viinan piikkiin on turha mitään laittaa.

[Mikael K.]

Wau! Jännä aihe. Teillä kaikilla on tässä suhteessa enemmän elämänkokemusta kuin minulla ikinä. En ole edes päässyt niin pitkälle, että tietäisin mitä on seurustella. Jo ennen sitä on tullut turpiin, niin että tukka lähtee.

[Celia]

Perheenisä petti vaimoaan 1000 kertaa
"Vasta neljä vuotta sitten Rane yhtäkkiä tajusi, että hänen avioliitossaan on jotain pahasti pielessä."
Tekisi mieli lähettää oikein onnittelukortti tämän henkisen ponnistuksen saavuttamisesta 20:n vuoden jälkeen!

[JHA]

Tähän olen vastannut ennenkin ja kysynyt saman kysymyksen: Onko pettämistä, jos kumppanit sopivat vieraissa käymisen olevan sallittua, vain seksin vuoksi?

Nähdäkseni pettämisessä ei ole kyse siitä kuka peuhaa ja kenen kanssa vaan siitä että tekeekö jotain sellaista joka loukkaa toista osapuolta ja ennenkaikkea sellaista mitä on luvannut olla tekemättä joten en näe miten tuollaisen keskinäisen ja täysin avoimen sopimuksen voisi mitenkään mieltää pettämiseksi ?

[Lare]

Wau! Jännä aihe. Teillä kaikilla on tässä suhteessa enemmän elämänkokemusta kuin minulla ikinä. En ole edes päässyt niin pitkälle, että tietäisin mitä on seurustella. ...

Ilmassa on ironiaa. t. Poikamies kolmannessa polvessa.

[MacAllu]

Miksi sitä pitää pettää? Jos siltä tuntuu niin miksei sitte eroa ja ryhdy uuteen tai vaikka heittäydy poikamieheksi (-tytöksi)?

[sipulinaama]

Pettäminen on syvältä kakkosesta. Itse olen ko. tilanteen kokenut periaatteessa kummaltakin kannalta. Viimeksi onnistuin uutenavuonna pistämään muutenkin heikosti toimivan suhteen pieleen. Viinaa oli juotu mutta ei tarpeeksi että sille voisi oikeasti antaa mitään painoa. Vaikea sanoa kumpi meistä kahdesta on enemmän hajalla mutta ainakin v*tutuksen aihe on yhteinen. Nyt sit pyöriskellään itsesäälin ja masennuksen rajamailla, ei sen takia että olisin jäänyt kaipaamaan vaan sen aiheettoman henkisen tuskan takia minkä syyttömän harteille sälytin. Anteeksi en saa enkä aio anellakaan. Enkä jatkossa luultavasti uskalla käydä kovin monissa bileissä


Anteeksi säälittävä avautumiseni, voisin jatkossa pysyä poissa

[Salamijakk]

Tähän kirjoitin vain siksi, että saisin tuon ärsyttävän uusienviestien punaisen pikkukolmion pois silmistäni.
Samallahan tässä vois pettää hallitusta: Hallituksia tulee ja menee, mutta pekkarisen narrilukki perutti poliisin oikeustajua perukitta

[Miklu]

Minun piti kirjoittaa tähän ketjuun jo eilen, mutten ehtinyt. Ajattelin, että minulla olisi ollut jotain viisasta, tai ainakin osuvaa sanottavaa. Mutta nyt kun luen ketjun läpi, tuntuu, etten osaakaan sanoa mitään. Sen verran monisyistä ja avointa kommentointia asiasta on ollut. (Yksi parhaista Hompun keskusteluista mitä minä olen lukenut, vaikkakin aihe saattaa joidenkin mielestä olla synkähkö. Mutta keskustelu on ollut avointa eikä ketään olla alettu syyttelemään mistään.)

Pettämisestä tiedän jotain. Itse en ole pettänyt ketään koskaan. Tai siis jos puhutaan seksistä jonkun muun kanssa kuin oman kumppanin. Olen käsittänyt ja oppinut, että on muitakin tapoja pettää kuin se seksuaalinen kanssakäyminen ei oman kumppanin kanssa. Mutta tuosta seksistä tässä kai nyt eniten puhutaan.

Itse en siis ole koskaan pettänyt kumppaniani. Joskus on saattanut olla jotain sen suuntaista yritystä, mutta flaksi ei käynyt loppuun asti. Oman mielenrauhan kannalta varmasti hyvä niin.

Nuorempana ajattelin hyvinkin vakaasti periaatteellisella tasolla, että en petä enkä kestä sitä, että minua petetään. No, suht ylpeänä voin sanoa, etten ole pettänyt ja aikomus on tuosta periaatteesta pitää kiinni. Mutta tuo toinen periaate, etten kestä pettämistä, se on joutunut koetukselle. Olin muinoin kovin rakastunut erääseen ihanaan naiseen. Jossain vaiheessa parisuhdetta hän kertoi pettäneensä minua. Kyllähän tuosta aikamoinen parisuhdekriisi muodostui, mutta ei se suhde kuitenkaan siihen kaatunut. Olin niin rakastunut, että jossain vaiheessa annoin hänelle anteeksi ja suhteemme jatkui. Jollain tasolla luottamus varmastikin kärsi, mutta ei tuo pettäminen ollut (ainakaan ainoa) syy suhteemme päättymiseen.

Täytyy sanoa, että lähinnä yllätyin eniten siitä, että olin kykeneväinen antamaan anteeksi ja jatkamaan suhdetta pettämisestä huolimatta. Olin kuvitellut itseni tuossa asiassa tiukasti periaatteen mieheksi ja lopettavani suhteen saman tien, jos minua petetään. (Tuohon peilaa myös se ajatus, etten itse halua pettää.) Mutta oikean tilanteen eteen tullessa en sitten pitänytkään kiinni tuosta luulemastani periaatteesta. Olinko niin rakastunut tuolloin vai mistä asia johtui (ehkä huonosta periaatteesta) - en tiedä.

Sen olen oppinut tässä eloni varrella, ettei tuo pettäminen ja uskottomuuskaan ole kauhean yksiselitteistä. Se mikä toiselle on viatonta flirttiä ja silmäpeliä, on toiselle pettämistä. Ja toisissa parisuhteissa suhde kestää hyvinkin jopa seksin toisten kanssa. Ehkäpä tähänkin, niin kuin moneen muuhunkin asiaan, on hyvä ohje se, että asioista pitää keskustella kunnolla ja avoimesti sen kumppanin (voi niitä onnekkaita joilla se on) kanssa.

[Salamijakk]

Onnee Miklu

Tuntuu, että teen karitapiot tai tapsakansat. Mutta jos puhutaan seksuaalisetapettämisestä, mistä epäilen puhuttavan, niin ketään en oo pettäny

[Miklu]

Onnee Miklu

Kiitos kiitos! Mutta kyllä minä valitettavasti taidan edelleen kuulua sinne Hompun sinkkuketjun osastoon "Olen mies, etsitään naista." Infoan, jos tilanne muuttuu.

[Lare]

Sen olen oppinut tässä eloni varrella, ettei tuo pettäminen ja uskottomuuskaan ole kauhean yksiselitteistä. Se mikä toiselle on viatonta flirttiä ja silmäpeliä, on toiselle pettämistä.

Miklu puhuu asiaa, jälleen. Tuo on totta myös siltä kannalta että tilanne, jossa pettämiseen päädytään, voi olla kovin ristiriitainen. Pari esimerkkiä:

- Saadaan lapsi, tai lapsia. Kiire ja arki painaa. Nainen on saanut ehkä vähän pyöreyttä. Miehen antama huomio vähenee mm e.m. syistä. Nainen palaa töihin, ja siellä alkaa saamaan positiivista huomiota kivalta kolleegalta, tuntee itsensä naiseksi jälleen. Otollinen tilanne, kuka syyllinen?

- Aviomies juonut vuosia, sinänsä symppis tyyppi. Vaimo ei jaksa enää, pistää eron vireille, ja nukkuu jo eri huoneessa. Tapaa toisen miehen. Pettikö?

Nämä nyt sattui olemaan näinpäin, ilman syvempiä tarkoitusperiä. Itse en osaa enää kovin mustavalkoisesti tästä aiheesta ajatella. Noissa edellisissä esimerkeissä voi henkilöiden kiltteys- / paskiasaste vaihdella laidasta toiseen. Esimerkin 1 mies voi olla hyvinkin ilkeä tai kiltti. Jo kiinnostuksen menetys/vähennys on toiselle isku, vaikkei sanoisi sanaakaan. Esimerkin 2 nainenkin voi olla häijykin, ja kääntää puukkoa haavassa, tai sitten ei. Sivulliset eivät koskaan tiedä koko tarinaa, älkööt siis herkästi tuomitkokaan.

[Celia]

Sen olen oppinut tässä eloni varrella, ettei tuo pettäminen ja uskottomuuskaan ole kauhean yksiselitteistä. Se mikä toiselle on viatonta flirttiä ja silmäpeliä, on toiselle pettämistä. Ja toisissa parisuhteissa suhde kestää hyvinkin jopa seksin toisten kanssa. Ehkäpä tähänkin, niin kuin moneen muuhunkin asiaan, on hyvä ohje se, että asioista pitää keskustella kunnolla ja avoimesti sen kumppanin (voi niitä onnekkaita joilla se on) kanssa.

Itse ainakin olen joka ikisessä suhteessani käynyt kumppanin kanssa keskustelun siitä, minkä toinen tulkitsee pettämiseksi (ja minkä minä). Jokainen ihminen on erilainen ja mielestäni on tärkeää selvittää yhteiset pelisäännöt molemminpuolin, aina uudelleen jokaisen uuden ihmisen kanssa.

Olen joskus määritellyt pettämisen kumppanini kanssa yhdessä niin, että kaikki, minkä salaisit toiselta, koska se pahoittaisi toisen mielen, voidaan tulkita pettämiseksi.

Tietenkin voidaan kysyä, että mites, jos ostan jotain tosi kallista ja salaan sen mieheltäni, koska hän kuitenkin suuttuisi, olisiko sekin pettämistä? No, voidaanhan niinkin ajatella --> luottamuksen pettäminen. Kuitenkin tuo meidän määritelmämme on rakennettu pitäen silmällä tilanteita, joissa on läsnä suhteemme ulkopuolisia henkilöitä.


Henkilökohtaisesti en pidä flirttiä pettämisenä, flirttihän on parhaimmillaan tylsän päivän pelastus. Läheisyyden ja seksin hakeminen suhteemme ulkopuolelta (salaa) olisi pettämistä. Myöskään hetkellinen ihastuminen toiseen henkilöön ei mielestäni ole pettämistä, sillä se on jossain vaiheessa (pitkän suhteen aikana) väistämätöntä.
En kuitenkaan halua tietää, jos mieheni ihastuu hetkellisesti johonkin työkaveriinsa. Flirtti varmasti piristää hänen päiväänsä ja tärkeintä on, ettei hän tee mitään muuta. Tästäkin olemme keskustelleet. Ei minunkaan pitänyt kertoa hänelle, että ihastuin erääseen naisystävääni, mutta hän arvasi asian kyllä. Kysyi vain, että tarvitseeko olla mustasukkainen ja keskustelimme asiasta muutenkin. Luonnollisesti päädyimme (minä päädyin) lopputulemaan, etten tekisi mitään, mikä satuttaisi miestäni ja mitä en voisi hänelle kertoa.

[Martin2]

Kun minä luen Celia, sun kirjoituksiasi, niin ihan ensimmäiseksi minusta kuitenkin tuntuu, että työkaverisi näykkivät sinua sieltä, missä he vaistonomaisesti kokevat löytävänsä aran paikkasi, ja onnistuvat sikäli upeasti, että saavat sinut epävarmaksi. Epävarmaksi tekeminen on yksi kaikkein tehokkaimmista keinoista aiheuttaa oikeastaan mitä tahansa pahaa oloa toiselle ihmiselle. Ja mikä on varmempaa kuin nk."sotamorsiamen" ikävä. Sen päälle vaan "luistelemaan"! Ei tarvita edes suurta mielikuvitusta. Ja johan on säröjä jäällä.

Uskottomuus on hirveän monisyinen juttu mielestäni. Ja hirveästi ajassa elävä juttu. Satunnainen uskottomuus on ihan eri juttu, kuin avoin parisuhde. Yhdistävä tekijä on vain että molemmissa on sukuelimet jotenkin läsnä. Uskottomuus ja avoin parisuhde myös aiheuttavat erilaisia seuraamuksia. Vuosien varrella minulle syntyi kuva, että paradoksaalisesti seksuaalisen kiihotuksen lisäksi kuitenkin avoimet suhteet harvoin kulki pelkästään siinä. Niissä oli melkeinpa aina kaverina joko henkinen kylmyys elämänkumppania kohtaan ja jonkinasteista lamaantuneisuutta siitä, tai mikäli tätä toverina-yhdessä-asunnossa-meininkiä ei ollut, niin oli melkeinpä aina jonkinnäköisiä mielenterveysongelmia (useimmiten lieviä, mutta myös vakavia, keskivakavia...). Ei välttämättä näennäisesti siinä tilanteessa itsessään - nämä saattoi oireilla ihan muuna - , mutta näin sitä senverran usein, että näin mielestäni yhteyden. En löytänyt tähän hirveän selkeätä selitystä. Luulen, että se voisi olla jossakin siellä, että kuitenkin harvemmin avoimet suhteet lisäsivät eheyttä ja epä-hajaannaisuutta, ja se kerta kaikkiaan koetteli. Vaikka siis seksuaalisesti olivatkin ok. Eli siinä ei ole kysymys seksistä, vaan sosiaalisesta kentästä ja kuinka paljon syntyi kitkaa mitä enemmän intiimiä toistensa kanssa jakoi.

Olen itse "oppinut" sitä sillä tavalla, että ensimmäinen todellinen ja pitkä parisuhteeni oli osa kolmiosta, joka kehittyi nopeasti molemminpuoliseksi avoimeksi suhteeksi. Ja tätä kesti todella pitkään. Kun tämä parisuhde oli loppunut, jotenkin turhauduin tapoihini toistaiseksi. Siihen liittyi myös tulista rakastumista. Koin myös, että kuvittelu, että "seksissä ei ole kysymys muusta kuin seksistä", on kuitenkin vain myös osa mielikuvasta, ei me ihmiset ihan näinkään 100% toimita.

Satunnaiseen pettämiseen tai siis monogamisessa suhteessa tapahtuneeseen pettämiseen mielestäni taas, usein liittyy joku syvälle hautautunut viha-purku, että onko kumppani kyennyt salassa kokemaan jotakin sellaista, josta on jäänyt itse paitsi, - tai mikä kokemus on jäänyt petetyltä pois. Päällimmäisessä kerroksessa saattaa kuohuta paljon muutakin, mutta mielestäni tosi usein on tapaukset palautettavissa kuitenkin siihen yhteen tunteeseen. Ja taas, ihan riippumatta kumppaninsa mahdollisesta seksuaalisesta übermielihyvästä, kuitenkin kysymys on itsestä toisaalta: elänkö itse täysillä, olenko minä kokenut ja kokeillut elämässäni - ylipäätänsä, ei vaan seksuaalisena olentona - sekä myös ottanut riskin saada turpiin ja kääntyä nolona takaisin. Oppia tuntemaan, kuka minä olen. Olenko minä siis elänyt elämää. Mikäli tämä viimeinen tunne oireilee, niin se oireilee varmaan paljon muuallakin.

Mutta myös mielestäni on aika varmaa elämässä, että uskottomuutta on aina ja tulee aina olemaan enemmistöissä suhteista, sen verran ihmisiä ollaan me kaikki. Että sillä tavalla ei ole varmaan kenelläkään meistä oikeutta kiillottaa sädekehää päänsä ympäri... Mikä tekee parisuhteesta nautinollisen, on kuitenkin olla kumppania lähellä, ja kunnioittaa hänen tekemiä valintoja, sekä kokea läheisyyttä ja hyväksyntää, ja nautintoa kun omia valintoja kunnioitetaan - ja olla valmis myös tekemään töitä kaiken sen puolesta. Kaikki maksaa, tavalla tai toisella. Ja jos on ovelampi, eikä maksa, ei ole elämää...

[Pbman]

Todella hyvä aihe ja hyvä on keskustelukin. Itsellä on sellainen tilanne että vaimo on ulkomailla vaihdossa ja itsellä on ollut paljon aikaa pohtia tuota pettämistäkin. Yhdessä on oltu 15 kesäsestä eli "aina". Koskaan ei kuitenkaan olla oltu erossa paria viikkoa kauempaa.

Syksyllä sitten mätkähti 3 kuukautta erossaoloa samoin tein. Itse kirjottelin gradua Suomessa ja opiskelijabileitä riitti. Totta kai sitä on vuosien varrella kelannut, että oonko mä missannut jotain, olisko pitänyt kokea jotain? Entä jos jonkun toisen kanssa kaikki olisi ihanampaa ja onhan tuossa puolisossa tuollaisia puutteitakin. Kun ei koskaan ole oltu erossa niin ei oikein ole ollut tilaisuutta pettääkään. Nyt olis puoliso poissa.. Nyt olis sitten se tilaisuus.. ei varmasti saisi tietää.. pitäsköhän..

Oli upea syksy ja sai viettää tosi sosiaalista elämää. Vientiä riitti ja tilaisuuksia toisensa perään. En vain koskaan keksinyt syytä miksi olisi pitänyt pettää? Mitä mä siitä haen? Paljon tapahtui, opin mielettömästi itsestäni ja ihmisistä yleensä. Ei mitään kaduttavaa ja avioliittokin kunnossa. Petinkö? En.

Kysymykset mitä itse olen miettinyt on just legendaarinen mikä on pettämistä? Onko pettämistä jos asia ei vaikuta mun ja puolisoni suhteeseen millään tavalla? Jos asia ei kuulu puolisolleni, en kerro siitä eikä se vaikuta mihinkään niin onko se pettämistä? Täysin fiktiivisenä esimerkkinä, jos erittäin läheinen ja hyvä ystäväni lähtee jonnekin kauaksi pitkäksi aikaa ja viimeisellä kerralla kun tapaamme niin halaus muuttuukin suudelmaksi. Se on sen ystävyyden asia, läheisten ihmisten osoitus toisilleen. Ei se muuta minun ja puolisoni välejä, en minä ole jättämässä ketään tai edes harkitsemassa. Ei se ole vaimoltani pois. Petinkö?

(Ymmärrän että se on pikkusormen antaminen, joka voi johtaa siihen että viiskymppisenä jätän vaimoni ja muutan tämän ystävän kanssa yhteen, mutta jos vakuutan että niin ei käy. Tai mitä sitten vaikka käykin? Eikö tässä elämässä ole kyse onnellisuudesta?)

Seksi kuuluu parisuhteesen, sanoisin jopa että avioliittoon. Mutta samalla ajattelen tavallaan että parisuhde on jotain syvempää kuin fyysiset kontaktit. Muuten pitää ruveta vetämään ihmisvoimin viivoja siihen mikä on sallittua. Naispuoleisen ystävän kanssa saa käydä pelaamassa tennistä, se on selvä. Entä käydä illalla syömässä? Eiköhän se käy. Halata? No joo. Suudella? Ei. Siinä meni raja. Osa fyysisistä asioista on sallittu ja osa ei, se vain on päätetty niin. Toki kaikilla raja on hieman eri paikassa, mutta yhtä kaikki se on yhtä kaikki se on kuin veteen piirretty viiva. Mutta entä jos otetaan tunteet mukaan tuohon "janalle". Kun oman puolison kanssa ei vapaa-ajalla tehdä muuta kuin löhötään sohvalla ja siivotaan kämppää niin yhteinen tennisharrastaminenhan on jo iso juttu (joku sanoi että nelinpeli tennistä yhdessä vaimon kanssa on parempaa kuin seksi). Illallinen on romanttista. Halaus on jo tunteiden osoitus ja koskettamista. Tällä "sallitulla puolella" voi siis helposti kokea sellaisia tunteita, jotka ovat suurempia kuin sen oman puolison kanssa arjessa koetut, jos se suhde ei ole kunnossa. Tietysti voi kysyä että onko se sitten vaimolta pois vaikka olisikin tunteita jonkun muun kanssa. Ei välttämättä, mutta helposti se menee siihen että todellakin on vaimolta pois kun ruvetaan omaisuutta jakamaan. On siis tärkeää että se oma puoliso on ykkösenä niissä tunteissa. Harrastakaa yhdessä, käykää ulkona syömässä muulloinkin kuin hääpäivänä ja olkaa toisillenne tärkeitä. Näin voitat sen puolisosi työkaverin, josta ei kehtaa olla ääneen mustasukkainen kun muuten tulee huuto.

Mitä siis on pettäminen? Se on sitä kun joku toinen on tärkeämpi kuin se sinun oma puolisosi. Se on sitä kun nähdään vaivaa väärän ihmisen eteen. Se on sitä kun ajatellaan toista. Samalla se on KAI sitä kun rikotaan se hiljaisen sopimuksen asettama raja. Tehdään jotain mitä ei olisi saanut tehdä. Vaikka et itse mielestäsi ole ajanut nopeampaa kuin olosuhteet sallivat voi poliisi sakottaa sinua ylinopeudesta. Kulttuuri asettaa tiettyjä rajoja joiden mukaan tulee elää. Kumpi sitten on tärkeämpää, asetetut rajat vai omatunto? Jos omatuntoni on puhdas enkä ole loukannut ketään, petinkö?

EDIT: Sitten vielä pari juttuja Celialle:

4 kuukautta ei ole mahdoton. Toki se vaatii paljon luottamusta ja kokemuksesta voin kertoa että siinä ajassa kasvaa jo toisesta hieman eroon. Oppii itsestä ja omista tavoista kun ei ole toinen koko ajan vieressä. Sen jälkeen olisi vissiin hyvä aloittaa asioita alusta ja niin edelleen mutta me ei ainakaan siinä onnistuttu. Ihan yhtä tyhmiä riitoja oli eron jälkeenkin ja aivan yhtä tyhmästi sitä osaa käyttäytyä yhä.

Mun mielestä tärkeintä on halu jatkaa yhdessä. Jos sitä löytyy niin onko muulla väliä? Sitä ei välttämättä ole vaikka pettämistä ei olisikaan ollut, joskus se yksin oleminen muuten avaa silmiä. Toisaalta taas vaikka jotain olisikin tapahtunut niin mitä sen on väliä? Kirjoitit että vanhemmat ehkä osaa paremmin antaa anteeksi. Ajattelen sen johtuvan siitä että ymmärretään että näin isoa juttua ei voi pilata noi helposti. Meillä on jotain arvokkaampaa, jotain mitä tuo tyhmä juttu ei pyyhi pois.

Tietysti oletus ja normaali tilanne on se, että mitään ei ole tapahtunut ja halua yhdessäoloon tietenkin on. Kaikki muu on vain pahaa puhetta, sellasia me ihmiset ollaan. Tuo aika kannattaa koittaa kääntää hyväksi jutuksi. Nauti ystäviesi seurasta ja tee jotain mitä et voi tehdä kun kihlattusi on paikalla. Nauttikaa ajasta yhdessä ja reissatkaa vaikka yhdessä kiertotien kautta sinne missä hän opiskelee. Itse huomasin että Skotlantiin pääsee lautalla norjan kautta =) =)

Tsemppiä teille!

[kallekilponen]

"kumppaniaan kunnioittava ja rakastava ihminen ei mielestäni tee sellaista, minkä tietää satuttavan toista syvästi."

Tuo on kyllä hyvin sanottu.

[jonesb]

Mitä siis on pettäminen? Se on sitä kun joku toinen on tärkeämpi kuin se sinun oma puolisosi. Se on sitä kun nähdään vaivaa väärän ihmisen eteen. Se on sitä kun ajatellaan toista. Samalla se on KAI sitä kun rikotaan se hiljaisen sopimuksen asettama raja. Tehdään jotain mitä ei olisi saanut tehdä. Vaikka et itse mielestäsi ole ajanut nopeampaa kuin olosuhteet sallivat voi poliisi sakottaa sinua ylinopeudesta. Kulttuuri asettaa tiettyjä rajoja joiden mukaan tulee elää. Kumpi sitten on tärkeämpää, asetetut rajat vai omatunto? Jos omatuntoni on puhdas enkä ole loukannut ketään, petinkö?

Hyvää settiä, mutta sulkee itse itsensä pois, sillä omatunto on riippuvainen kulttuurista ja ympäristöstä. Et voi selittää käyttäytymistäsi sillä, että olet sellainen kuin olet, koska voit ja pystyt vaikuttamaan siihen mitä teet. Tämän vuoksi tällaista kaksinasettelua ei voi muodostaa, vaikka sellaisen tekeminen tuntuukin mukavalta ja helpolta ratkaisulta.

Mutta, pettämisen lähtökohta, eikö se ole sitä, että tekee toisin kuin joku toinen olettaa sinun tekevän, ja jolle olet luvannut olla niin tekemättä. Vaivaa voi nähdä kenen tahansa eteen, toinen voi olla tärkeämpi, keskeisintä kuitenkin on, oletko sopinut toisen kanssa tämän olevan mahdollista.

Koitan sanoa, että jos itsesi mielestä rajasi kumppanisi kanssa on "veteen piirretty viiva", antaa "omatuntosi" sinun tehdä sen varjolla mitä haluat. Jos suhde on avoin ja yhteiset sävelet selvät, pitäisi sen kuuluisan pistonkin tuntua syvemmällä. Tällöin kuivailtua kaksoisdissonanssia ei voi edes syntyä.

Poliisi ei anna sakkoja sen takia, että ajoit ylinopeutta vieläpä olosuhteisiin nähden vähemmän kuin olisi voinut, vaan siksi, että ylinopeudellasi vaaransit muiden tienkäyttäjien aseman, hehän olettivat sinun ajavan rajoitusten mukaan, vaikka olit nimenomaan luvannut olla niin tekemättä (niin, ei sinulla sitä korttia muuten lompakossasi olisi). Tätä voi pohtia myös parisuhteen kannalta.

Kulttuurin asettamat rajat ovat kovin väljät. Hiljaiset sopimukset ovat heikkoutta. Kaikki on kiinni itsestäsi ja siitä miten asiat omassa elämässäsi järjestät ja sovit. Toiminnan lähtökohdaksi tietysti kannattaa ottaa ne ympäristön tarjoamat puitteet. Hiljaisista sopimuksista tulee päästä eroon. Suhteen vahvuutta on ottaa asiat esille ja puhua siitä, mitä toinen toiselta odottaa missäkin tilanteessa. Tämä antaa myös mahdollisuuden selvittää tulevat elämän muutokset, myös mahdollisen eroamisen, vähemmällä katkeruudella ja raivonpurkamisella.

-edit. vaikka tuossa oli pbmiehen jutusta lainaus, niin viesti ei ollut tietysti kohdistettu kenellekkään, vaan ainoastaan lainauksen tavoin pohdintaa asiasta.

[Pbman]

Poliisi ei anna sakkoja sen takia, että ajoit ylinopeutta vieläpä olosuhteisiin nähden vähemmän kuin olisi voinut, vaan siksi, että ylinopeudellasi vaaransit muiden tienkäyttäjien aseman, hehän olettivat sinun ajavan rajoitusten mukaan, vaikka olit nimenomaan luvannut olla niin tekemättä (niin, ei sinulla sitä korttia muuten lompakossasi olisi). Tätä voi pohtia myös parisuhteen kannalta.

Jatketaan ajatusleikkiä ja vertausta: Mutta voit saada lapun ylinopeudesta yksin keskellä yötä ja tyhjällä tielle (been there..). Et tehnyt mitään pahaa. Et riskeerannut teollasi ketään, korkeintaan itsesi. Täysin oma asiasi, jos minulta kysytään. Mutta sakon aihe onkin oivasti piittaamattomuus. Olit piittaamaton asettuja sääntöjä kohtaan huolimatta siitä että et aiheuttanut kenellekään mitään pahaa. Väitän että kyse ei ole aina teon edes mahdollisista seurauksista vaan puhtaasti sovinnaisuudesta.

Maittavan vertauksen voi vielä kruunata sillä faktalla että omassa tapauksessani lapun antaja oli itse entinen moottoripyöräpoliisi ja tiesi kuinka mukava on välillä "vähän päästellä höyryjä" ja "pitäähän sitä välillä vähän kirmata". Se oli kuulemma lieventävä asianhaara

[Celia]

4 kuukautta ei ole mahdoton. Toki se vaatii paljon luottamusta ja kokemuksesta voin kertoa että siinä ajassa kasvaa jo toisesta hieman eroon.

Me päätimme sitten niin, ettemme tämän neljän kuukauden (enää 2) aikana ole erossa kuin kuusi viikkoa kerrallaan, ja nuo yhteiset hetket kuuden viikon välein ovat ihan vain meille kahdelle.
Pahimman vaiheen mentyä ohi on oikeastaan ollut ihan mukavaa puuhailla yksin vaikka aluksi tuntui, etten enää yksin osaa ollakaan. En kuitenkaan usko, että me kasvamme kovin paljoa toisistamme erilleen, kun nykytekniikan turvin on mahdollista soittaa videopuheluita päivittäin ja vielä vaihdella sähköposteja pitkin päivää, jos nyt ei ihan kaikkea tullut sanottua edellisenä iltana skypessä (tai jos ei jaksa odottaa saman päivän iltaan).

Itse asiassa viime aikoina on tuntunut, että tämä erossa olo vain piristää suhdettamme.

Tietysti oletus ja normaali tilanne on se, että mitään ei ole tapahtunut ja halua yhdessäoloon tietenkin on. Kaikki muu on vain pahaa puhetta, sellasia me ihmiset ollaan.

Totta, tietenkin sitä haluaa uskoa, ettei toinen tee mitään, mikä satuttaisi minua. Juttelimme tästä aiheesta taas tässä yhtenä päivänä ja päätin olla miettimättä asiaa enää sen kummemmin. Olen kuitenkin aina lähtökohtaisesti luottanut kihlattuuni ja lähinnä vain työkaverit ilkeilyineen saivat minut epävarmaksi. Katsotaan asiaa uudelleen sitten, jos huomaan miehelläni olevan huono omatunto jostain asiasta, mitä hän ei halua kertoa minulle/salaavan jotain.


Minä olen tosiaan lähtökohtaisesti aina luottanut kihlattuuni. Suhteemme alusta lähtien on tuntunut siltä, että pystymme luottamaan toisiimme ja puhumaan avoimesti kaikesta (mistä syystä huomaisin kuitenkin, jos hän salaisi jotain). Minua onkin tässä nykytilanteessa hämmentänyt varmaankin ennen kaikkea työkavereideni suhtautuminen asiaan ja lähtökohtainen oletus siitä, että jokainen pettää, kun vain tilaisuus tulee. Toisaalta pistää myös miettimään millaisia työkavereideni omat suhteet ovat, jos kykyä tai halua toiseen luottamiseen ei ole.


Martin2 kirjoitti hyvin, olen aika pitkälle samaa mieltä.

[Pbman]

Tietysti oletus ja normaali tilanne on se, että mitään ei ole tapahtunut ja halua yhdessäoloon tietenkin on. Kaikki muu on vain pahaa puhetta, sellasia me ihmiset ollaan.

Totta, tietenkin sitä haluaa uskoa, ettei toinen tee mitään, mikä satuttaisi minua. Juttelimme tästä aiheesta taas tässä yhtenä päivänä ja päätin olla miettimättä asiaa enää sen kummemmin. Olen kuitenkin aina lähtökohtaisesti luottanut kihlattuuni ja lähinnä vain työkaverit ilkeilyineen saivat minut epävarmaksi. Katsotaan asiaa uudelleen sitten, jos huomaan miehelläni olevan huono omatunto jostain asiasta, mitä hän ei halua kertoa minulle/salaavan jotain.


Minä olen tosiaan lähtökohtaisesti aina luottanut kihlattuuni. Suhteemme alusta lähtien on tuntunut siltä, että pystymme luottamaan toisiimme ja puhumaan avoimesti kaikesta (mistä syystä huomaisin kuitenkin, jos hän salaisi jotain). Minua onkin tässä nykytilanteessa hämmentänyt varmaankin ennen kaikkea työkavereideni suhtautuminen asiaan ja lähtökohtainen oletus siitä, että jokainen pettää, kun vain tilaisuus tulee. Toisaalta pistää myös miettimään millaisia työkavereideni omat suhteet ovat, jos kykyä tai halua toiseen luottamiseen ei ole.


Martin2 kirjoitti hyvin, olen aika pitkälle samaa mieltä.

Nimenomaan. En tiedä eikö työkavereillasi ole ollut vastaavaa tilannetta tai muuten ulkomailla oloa pidetään niin seikkailuna että totta kai siellä vähän kokeillaan ulkomaaneläjää. Uskon että se enemmistä suhteista on sellaisia, että aiheesta ei oikeasti tarvitsisi edes keskustella: jos periaate on että ei petetä niin ei se vaihdossa olo sitä muuta miksikään. Toki siellä voi kiusauksia tulla aivan eri tavalla, varsinkin kun se oma rakas ei ole lähettyvillä. Mutta eiköhän siellä ole kaikki hyvin ja kuten sanoit niin nykytekniikka on kyllä mukavaa. Miten ilman internettiä on voinut elää =)


Tähän liittyen tai liittymättä haluaisin kysyä mielipiteitä onko teon tahallisuudella/tarkoituksellisuudella vaikutusta? Jos nyt kuvitellaan tuotakin ulkomailla oleskelua ja siellä jotain pirskeitä. Siinä kun suomalainen muutaman paukun ottaa ja joku senorita tulee korvaan kuiskimaan niin loppu illasta voidaan suomipoikaa viedä kuin litran mittaa. Mutta.. Kuten Jungner sanois niin so **cking what. Virheitä sattuu, humalassa kuulemma vielä enemmän. Onko tuo niin iso juttu sitten? Ei kai siinä ole kyse siitä että se oma kulta ei riittäisi tai toisessa olisi jotain vikaa.

En siis halua puolustella mitään vaan herättää keskustelua. Tuo kun voisi olla sellainen tilanne jonka itse antaisin ainakin kerran anteeksi. Ei se ole lähellekään sen arvoinen että se veisi meiltä meidän kymmentä vuotta pois. Asiaa on miettinyt kun tietää että vaimonkin koulun vaihtarit on pääosin noita ranskalaisia ja espanjalaisia joihin suomalaistytöt sekoaa aivan samoin tein. Ei sillä että en luottaisi, mutta sitä vain miettii kaikkea tyhmää kun yksin menee illalla nukkumana.

Totta kai se satuttaisi todella paljon ja pitkään, mutta enemmän satuttaisi luopua omasta rakkaasta. Edelleen haluan siis sanoa sitä, että jos teolla ei ole sen parisuhteen kanssa mitään tekemistä niin miksi se vaikuttaisi siihen liikaa? Tai no totta kai sillä on tekemistä, mutta jos yritetään katsoa pidemmälle kuin päivän päähän niin eihän sillä ole mitään merkitystä.

Ja vielä kerran: en puolustele, kunhan heitän ajatuksia ilmoille. Se on kuin väittelykisoissa: yritetään ajaa jotain kantaa, mitä mieltä ei välttämättä itse olla. Erotellaan asiat ja ihmiset.

[Celia]

Tähän liittyen tai liittymättä haluaisin kysyä mielipiteitä onko teon tahallisuudella/tarkoituksellisuudella vaikutusta?

Minun mielestäni tahallisuudella/tahattomuudella ei ole vaikutusta: Suhtautuisin asiaan ihan samalla lailla kummassakin tapauksessa.


Eräs tuttavani (mies) oli aika rikki siitä, että hänen silloinen tyttöystävänsä oli joissain bileissä maannut jonkun toisen kanssa. Tämä mies oli kysynyt muistaakseni jotain tällaista:
- Etkö ajatellut minua ollenkaan? Etkö voinut sanoa, että seurustelet?
- Ups. Unohdin.

Toinen oli siinä vähän wtf??!
Ei antanut humalahairahdusta anteeksi, vaikka tyttö sitä pyysikin.

[Kreivi]

En oikein tiedä mitä ajatella, mutta luin tätä ketjua viime töikseni ennen kuin menin eilen nukkumaan ja näin kauheasti päättyneen unen jossa petin tyttöystävääni. Sinällään varmaan hyvä, ainakin omatunto kolkutti siihen malliin, että tuntuisi olevan suhteemme hyvällä pohjalla. Mutta jatkossa voisi harkita vaikka Nalle Puhin lukemista ennen sänkyyn menoa

[Luiro]

Pettäminen on syvältä per*eestä! En voi tajuta miten jotku voi "sortua" semmoiseen keskellä seurustelun suhteen!

[Pbman]

Pettäminen on syvältä per*eestä! En voi tajuta miten jotku voi "sortua" semmoiseen keskellä seurustelun suhteen!

Tulet vielä tajuamaan, toivottavasti.