Lähesmummo kuoli just syöpään ja pappa jäi yksin, vaikka täti ja setä asuukin siinä ihan vieressä.
Mutta siis pappakin sairastaa joten ei ole mukavaa
![Surullinen [:(]](./images/smilies/icon_sad.gif)
Viesti Kirjoittaja Pylkkänen »
Viesti Kirjoittaja kuriton »
Viesti Kirjoittaja Mikael K. »
Puhuminen auttaa sillä tavoin, että oman päänsä saa järjestykseen ja asiat voi nähdä aiempaa laajemmin. Silloin ratkaisujen löytäminen on helpompaa. Tietysti omien juttujen jakaminen vaatii ehdotonta luottamusta ja kuuntelijan on oltava samalla aaltopituudella. Muuten ajatusten vaihdosta ei tule mitään. Ammatti-ihmisillä on viran puolesta vielä vaitiolovelvollisuus, joten he ovat tässä suhteessa hyvä apu. Tietysti Hompun omat joukot ovat hyvänä lisänä. Kokemusta on, joten rohkeasti vaan etsimään sopiva kanava, joka toimii kohdallasi. Juttuja ei kannata jättää lojumaan maton alle. Ne pyrkivät sieltä kuitenkin esiin vaikeuttaen elämää.Erño kirjoitti:Asioista puhuminen ei kyllä auta yhtään, mutta onneksi mun ei tarvikaan puhua.
Mutta kiitosta kuitenkin.
Viesti Kirjoittaja alucard »
Muistan ''oudon'' setäni sanovan aina ettei kannata kiintyä keneenkään, koska ne kuitenkin menevät pois. Itse en kuitenkaan pitänyt ideaa hyvänä. Noh, hän viihtyy yksin, ei häntä ole nähty tai kuultu vuosiin.Mikael K. kirjoitti:Puhuminen auttaa sillä tavoin, että oman päänsä saa järjestykseen ja asiat voi nähdä aiempaa laajemmin. Silloin ratkaisujen löytäminen on helpompaa. Tietysti omien juttujen jakaminen vaatii ehdotonta luottamusta ja kuuntelijan on oltava samalla aaltopituudella. Muuten ajatusten vaihdosta ei tule mitään. Ammatti-ihmisillä on viran puolesta vielä vaitiolovelvollisuus, joten he ovat tässä suhteessa hyvä apu. Tietysti Hompun omat joukot ovat hyvänä lisänä. Kokemusta on, joten rohkeasti vaan etsimään sopiva kanava, joka toimii kohdallasi. Juttuja ei kannata jättää lojumaan maton alle. Ne pyrkivät sieltä kuitenkin esiin vaikeuttaen elämää.Erño kirjoitti:Asioista puhuminen ei kyllä auta yhtään, mutta onneksi mun ei tarvikaan puhua.
Mutta kiitosta kuitenkin.
Viesti Kirjoittaja Erño »
Omalla kohdalla tuo puhuminen ei auta, koska en osaa märehtiä asioita.Mikael K. kirjoitti: Puhuminen auttaa sillä tavoin, että oman päänsä saa järjestykseen ja asiat voi nähdä aiempaa laajemmin. Silloin ratkaisujen löytäminen on helpompaa. Tietysti omien juttujen jakaminen vaatii ehdotonta luottamusta ja kuuntelijan on oltava samalla aaltopituudella. Muuten ajatusten vaihdosta ei tule mitään. Ammatti-ihmisillä on viran puolesta vielä vaitiolovelvollisuus, joten he ovat tässä suhteessa hyvä apu. Tietysti Hompun omat joukot ovat hyvänä lisänä. Kokemusta on, joten rohkeasti vaan etsimään sopiva kanava, joka toimii kohdallasi. Juttuja ei kannata jättää lojumaan maton alle. Ne pyrkivät sieltä kuitenkin esiin vaikeuttaen elämää.
Viesti Kirjoittaja grafiitti »
Tämä Repen briljantin lauseen allekirjoitan sataprosenttisesti. Silloin, kun kaikki on mennyt, on maahan lyödyn perspektiivistä vaikea nähdä, mihin tie johtaa. Kun surua ja menetystä on kädet täynnä, mikään ei tunnu riittävältä korvaukselta. Mutta kun aika kuluu, tilalle tulee uutta, parempaa. Syväksi hämmästyksekseni minulle on käynyt useasti näin. Asiat pitää surra ja käsitellä, 'siivota nurkat' ja kasvaa vastaanottamaan uutta.Repe Ruutikallo kirjoitti:Mutta unelmat syntyvät uudestaan ja usein entistä ehompina.
Viesti Kirjoittaja marc »
Et sinä tunnevammainen ole jos pystyt itseäsi ja toimintaasi noin tarkastelemaan. Ja niistä tunteista tässä myös "puhumaan"!Erño kirjoitti:Omalla kohdalla tuo puhuminen ei auta, koska en osaa märehtiä asioita.
Surukin on lähinnä v!tutusta, mutta sekin unohtuu melko nopiasti, esim nyt ei tunnu missään![]()
Jotkut kutsuu tunnevammaseksi tuon takia.
Viesti Kirjoittaja Erño »
Se oli puhdasta v!tutustakuriton kirjoitti:Muistelenpa vaan, että kun äiskä vei Erñon läppärin, tota tunnetta löytyi kummasti
Viesti Kirjoittaja grafiitti »
Viesti Kirjoittaja amanita »
Onneksi nykyään hoidot tehoavat todella hyvin tuohon tautiin!! Oletko ottanut Syöpäyhdistykseen yhteyttä? Sieltä saa paljon tietoa ja kohtalotovereita löytyy.Fakap kirjoitti:Sairastuin helmikuussa lymfoomaan aka imukudossyöpään. Hoidot kulkee jo neljättä viikkoa eikä tää niin paha oo. Oikeestaan nyt on ihan hyvä olo.
Viesti Kirjoittaja Anniel »
Viesti Kirjoittaja Mikael K. »
En osaa oikein kirjoittaa mitään lohduttavaa.Anniel kirjoitti:Tuli yhtäkkiä valtava ikävä kohta 7 vuotta sitten kuollutta mummoani. Olisipa hän vielä täällä. Tukemassa, kannustamassa, iloitsemassa. Näkemässä lapsenlapsenlapsensa.
Äsken itketti kovasti, nyt on jo vähän parempi olo.
Viesti Kirjoittaja Sarjatuli »
Viesti Kirjoittaja Mikael K. »
Otan osaa surussasi.Sarjatuli kirjoitti:Ja nyt kuoli isoveli viime yönä..
Viesti Kirjoittaja Repe Ruutikallo »
Syvä osanottoni.Sarjatuli kirjoitti:Ja nyt kuoli isoveli viime yönä..
Viesti Kirjoittaja Anniel »
Viesti Kirjoittaja PowerMac »