gramdel kirjoitti:Pbman kirjoitti:
Ja nyt sitten vielä pitää huomioida se tilanne josta oli puhe. Eli ei ole tarkoitus mennä toista pettämään, mutta elämä nyt on sellainen että kun tapaa mukavia ihmisiä ja muuta niin vahinkoja sattuu.
En ole koskaan saanut itseäni sellaiseen tilaan, jossa en olisi ollut tietoinen teoistani, joten minulle vahinko tässä yhteydessä on aika absurdi ajatus.
/---
ap
Minäkään en ole saattanut itseäni sellaiseen tilaan minkään aineiden avulla, enhän käytä alkoholiakaan kuin saunakaljan verran, joskus myös ilman saunaa. Mutta mieleni on minut silti pettänyt. En vielä jälkeenpäinkään ymmärrä kaikkia tekojani. Tiedän mitä tapahtui, mutta en että miksi niin tapahtui.
Tietysti pettäminen on siitä jännä asia, että se tapahtuu yleensä tekijänsä tahdosta. Mikä on se tilanne jossa se tahto syntyy ja miksi me tahdomme tehdä jotain niin pahaa rakkaalle ihmiselle? Tai ei se oikeastaan ole tahto, vaan se on jokin muu! Voisin verrata sitä tapahtumaan tänä iltana: katsoin Grammy-juhlia telkkarista käydessäni vanhempieni luona. Pöydällä kulho M&M makeisia ja Kartanon perunalastuja. Kaksi ehkä ihaninta asiaa päällä maan. Vaikka tiedän että en voi niitä syödä, kesäkunto-projektini ei todellakaan kestäisi sitä, napsin makeisia silti suuhuni. Itsehillintäni ei pitänyt. Petin rintalihakseni! Petin pyykkilautavatsani! En olisi halunnut tehdä sitä, tiesin että en saisi, mutta sorruin silti. Minkä sitä mies tekee kun aamuyöllä usvan noustessa märästä nurmikosta kaunis nainen puree korvaan ja kuiskaa "If we only could..". Hän tiesi että olen naimisissa, olihan siitä puhuttu pitkin iltaa. En tahtoisi, mutta itsehillintäni pettää.
Tiedän, vahinko on väärä sana, mutta sitä käytetään tällaisissa tilanteissa aika useasti.
En hyväksy pettämistä, en todellakaan halua puolustella sitä. En ole pettänyt, mutta ymmärrän heitä, jotka ovat niin tehneet. Olen käynyt siinä tilanteessa, jopa rajan väärällä puolella, mutta palannut takaisin. Ymmärrän miten kukaan voi tehdä jotain niin hienoa, siltä se tuntui. Ymmärrän miten kukaan voi rakastua vain yhdeksi aamuksi. Mutta en siis periaatteesta hyväksy pettämistä. Kunhan vain väittelen ja heittelen ajatuksia. Haluan vain pohtia rajoja siitä mikä on pettämistä ja minkä takia. Jos mietitään koko sanaa 'pettäminen'.. pitää olla jokin sopimus tai lupaus, joka sitten petetään. Jos olen luvannut rakastaa, auttaa ja kulkea yhdessä toisen kanssa niin minkä näistä minä rikon jos teolla ei ole mitään tekemistä tämän suhteen kanssa? Tai no onhan sitä vissiin aika yksinoikeudella annettu itsensä toiselle. Eikö saa rakastaa ja auttaa ketään muuta?
Tämä on kyllä sellainen asia jossa loppuu meikäläisellä sanat kesken. Ei vain osaa pukea sanoiksi kaikkea sitä mitä haluaisi kertoa.