Satunnaisia sattumuksia

[Lihapipo]

Ketjun tarkoitus on kertoa pieniä, hieman erikoisempia sattumuksia elävästä elämästä. Mielellään tietenkin omasta elämästä, mutta tokihan sitä voi kertoa myös muille tapahtuneista sattumuksista. Avaukseksi voisin tarinoida eräästä tapahtumasta, joka kävi toteen jokunen vuosi sitten:

Erään kerran kävellessäni kotikaupunkini keskustan ostoskeskuksen läpi, nuori, salskea romaniherrasmies tuli luokseni, ja kysyi "Haluuks ostaa?". Tiedustelin, että mitähän tällä herrasmiehellä oli kaupan, ja vastaukseksi sain "Kamaa, kamaa!" Kerroin herrasmiehelle selvästi artikuloiden ja ostoskeskuksen hälinään sopivalla äänenpaineella, että "kamalle" ei juuri nyt ole käyttöä, kiitos vain tarjouksesta. Salskealle herralle tuli yllättäen kova kiire jonnekin, ja hän poistui paikalta sen enempää tarinoimatta. Minulle jäi epäselväksi, mitä tämä "kama" olisi ollut, joten jäin hieman vaivautuneeksi siitä, että nyt saattoi joku todella hyvä tarjous mennä läpi sormien. Siispä, jos tunnistat itsesi tästä kirjoituksesta, voitko ystävällisesti ottaa yhteyttä, niin selvitetään olisiko minulla sittenkin käyttöä sille "kamalle", mitä se sitten lieneekään. Toivon myös, että "kamassa" olisi vähennyskelpoinen alv. Mies lienee ollut jonkin yrityksen sissimarkkinointitiimin jäsen, kun näin erikoisella tavalla oli asiakkaita hankkimassa. En ole ikinä aikaisemmin, tai sen paremmin jälkikäteen, törmännyt vastaavaan markkinointitaktiikkaan. Kieltämättä tämänkaltainen markkinointi on tehokasta, koska tarjoamalla epämääräistä artikkelia, kuten "kamaa", saa helposti henkilön mielenkiinnon kohdistettua. Moni jää varmasti miettimään, että mitäköhän tuo "kama" oikein on, mikä on sen markkina-arvo ja mihin sitä käytetään. Ovelaa, sanoisin.

[Teppo Tulppu]

Minulle jäi epäselväksi, mitä tämä "kama" olisi ollut, joten jäin hieman vaivautuneeksi siitä, että nyt saattoi joku todella hyvä tarjous mennä läpi sormien. Siispä, jos tunnistat itsesi tästä kirjoituksesta, voitko ystävällisesti ottaa yhteyttä, niin selvitetään olisiko minulla sittenkin käyttöä sille "kamalle", mitä se sitten lieneekään.

No täällähän minä. Tuo kama oli Lada kampiakseli, kuvittelin että olisit arvannut. Valitettavasti en ehtinyt jäädä rupattelemaan, kun oli kiire ladamiestin kokoontumisajoihin.

PS. Jotta asetettaisiin levy suoraksi, salskea ja nuori minä olen mutta en kyllä romaniherrasmies.

[Lihapipo]

Minulle jäi epäselväksi, mitä tämä "kama" olisi ollut, joten jäin hieman vaivautuneeksi siitä, että nyt saattoi joku todella hyvä tarjous mennä läpi sormien. Siispä, jos tunnistat itsesi tästä kirjoituksesta, voitko ystävällisesti ottaa yhteyttä, niin selvitetään olisiko minulla sittenkin käyttöä sille "kamalle", mitä se sitten lieneekään.

No täällähän minä. Tuo kama oli Lada kampiakseli, kuvittelin että olisit arvannut. Valitettavasti en ehtinyt jäädä rupattelemaan, kun oli kiire ladamiestin kokoontumisajoihin.

PS. Jotta asetettaisiin levy suoraksi, salskea ja nuori minä olen mutta en kyllä romaniherrasmies.

Justjust. Teit sitten "jacksonit" ja vaihdoit spontaanisti etnistä taustaasi. No mutta hyvä, että selvisi, mitä se "kama" oli. En omista Ladaa, joten sellaisen kampiakselillekaan ei juuri ole käyttöä. Vaikka toisaalta, olenhan minä ennenkin säilönyt auton osia olohuoneessani koriste-esineen ominaisuudessa, joten kaipa sitä kunnon itäakselillekin joku kukkapurkin jalustan pesti liikenisi. Näihin tunnelmiin.

[Jone]

No äsken tulin töistä ja ajoin auton taloyhtiömme parkkiin pienen metsikön laitaan. Kun avaan oven niin näen lumihangessa n.3m päässä 1m korkean lumipenkan takana nuoren huojuvan miehen joka huutaa ihan täysillä känniäänellä: Satanan venläläinen hyppykuppa, stanan ..lkku! Valveustila on välitön ja pomppaan autosta että josko tuo tuolta päälle tulee niin ihan päivätyön se saa kyllä tehdä. Samalla kun nousen ja perspektiivi vaihtuu niin huomaan että nuorimies piteleekin käsissään kahta talutushihnaa joissa molemmissa nuoret koirat jotka tempoo omistajaansa eri suuntiin. Älyän etten olekaan venäläinen jne.. vaan se taitaakin olla jompi kumpi koirista. Ilmeisesti koirien ulkoiluttaminen keskeytti kostean illan vieton ja vissiin kai nuo sitten voimasanojen saattelemana tekee tarpeensa vikkelästi. Jäin pähkäämään että miksiköhän noita koiria pitää edes hommata jos se on noin vaikeaa.

[Macco]

Jäin pähkäämään että miksiköhän noita koiria pitää edes hommata jos se on noin vaikeaa.

Moni hommaa sen S'atanan venäläisen hyppykupankin, vaikka se ei kiva olekaan. Sitä ei vaan hommatessa tule ajatelleeksi.

[Mikael K.]

Sattui minullekin perjantaina. Käväisin kaupassa ja maksoin ostokset normaalisti kassalla. Tuijotin kaiketi liian syvälle kassan ruskeisiin silmiin, kun tavarat jäivät liukuhihnalle ja minä marssin tyytyväisenä ulos. Kassaneiti juoksi perässä tavarat ostoskassissa ja keskeytti matkan. Olin nolona. Hyvä tilannen hukkui siihen, että vasta kotona tajusin tilanteen olleen hyvä.

[Lihapipo]

Anteeksi törkeä itseriittoisuuteni, mutta tunnen, että seuraava sattumus sopii tähän kettinkiin vallan ominaisuudessaan mallikkaasti.

Kertoipa eräs kohtalaisen viehättävä ravintolahenkilökuntaa edustava henkilö takamuinoin tarinan, joka pysäytti itseään elämää nähneenä pitäneen henkilön niille sijoilleen, ja usutti pohtimaan omia olemassaolonsa, sekä ajatusmaailmansa tarkoitusperiä. Tämä tarina oli lyhykäisyydessään jotakuinkin seuraava:

Tarinan neito oli pohjoisemmassa Suomessa ilmeisesti jonkinlaisella virkistäytymismatkalla, ja siellä hän törmäsi paikallisiin uroshenkilöihin. Aikansa miehiseen tapaansa kinasteltuaan siitä mikä on se ainoa oikea moottorikulkuneuvon valmistaja, lähtivät nämä arjen sankarit viihdyttämään tätä harvinaista naarasolentoa paikallisiin rientoihin erään nimeltämainitsemattoman laitteen, joka on parhaimmillaankin erittäin epäkäytännöllinen, äänekäs, polttoainetaloudeltaan naurettava ja ostohinnaltaan kallis, kyydissä kohti näitä kultturelleja seikkailuja. Toteemipaikalle päästyään eräs seurueen herrashenkilö päätti demonstroida vaihtoehtoista kastraatiota eräällä paikalliseen eläimistöön kuuluvalla yksilöllä. Tarinan mukaan tämä henkilöitymä ehdotti tämän orjuutetun luontokappaleen kiveksien poistoa omia järsintälaitteistojaan käyttäen, samalla selittäen, että kyseinen toimenpide on varsin perinteikäs.

Sanoisin näin noviisin ominaisuudessa, että mies, joka on vapaaehtoisesti pitänyt elävän sorkkaeläimen kiveksiä suussaan, ei välttämättä edusta sitä länsimaisen maskuliinisuuden terävintä kärkeä. Toisaalta tuntuu myös hieman erikoiselta, että kyseinen sukupolvi ei ole keksinyt toimenpiteeseen täsmällisempiä laitteita kuin sekaravintoisen nisäkkään purentajärjestelmä. Tämä tarina, mikäli sitä totena pidetään, voi olla se suurin kompastuskivi Einsteinin "kaiken teoriassa". Kenties tämä hyperälykäs ajattelija jumiutui juuri tähän ajatukseen, ja siihen liittyvien motiivien pohdiskeluun. Filosofinen lienee tämä kysymys, enemmän kuin "kovan tieteen" piiriin kuuluva sellainen.

EDIT: ajatusvirhe, korjausta tarinan kulkuun.

[Maza]

Seuraava satunnainen sattuma sattui Valkeakoskella.

Olin autoineni Nesteen huoltoasemalla ja päätin ajaa pikapesuun. Ihan hyvin se meni, kunnes oli kuivauksen aika, laite pysähtyi juuri oven kohdalle. Eipä silti, en minä olisi minnekään mennyt. Tovin ihmettelin ja odottelin, josko minut tultaisiin päästäämään pinteestä. Ketään ei kuulunut.
Onneksi minulla oli kännykkäni mukana, joten soitin numerotiedusteluun ja tiedustelin Nesteen huoltamoa Valkeakoskella. No niitähän siellä riittää. Neiti luetteli osoitteita ja minä yritin muistaa katukylttejä. Mallasvedenkatu kuulosti tutulta ja pyysin yhdistämään myymälään. Varmistin vielä, että ollaan oikeassa paikassa ja kerroin tilanteeni vahvalla Turun murteella. Neiti vaikutti huvittuneelta. Hetken kuluttua minut autettiin pois ja pesin auton uudelleen.

Jokin aika tämän jälkeen radiossa alkoi pyöriä mainos, jossa Mikko Kiviseltä kuulostava mies oli samassa tilanteessa. Taisi olla juuri numerotiedustelun mainos.

[JuzziK]

Sattui minullekin perjantaina. Käväisin kaupassa ja maksoin ostokset normaalisti kassalla. Tuijotin kaiketi liian syvälle kassan ruskeisiin silmiin, kun tavarat jäivät liukuhihnalle ja minä marssin tyytyväisenä ulos. Kassaneiti juoksi perässä tavarat ostoskassissa ja keskeytti matkan. Olin nolona. Hyvä tilannen hukkui siihen, että vasta kotona tajusin tilanteen olleen hyvä.

Mulle kävi vähän samalla lailla puolisen vuotta sitten. Olin just kertonut kaverille että pelikoneista ei voi voittaa. No olin siten kassalla ja kuulin sen RAY pelkoneen voiton kilinän. No pitihän sitte mennä kattomaan, että voittiko se oikeesti. Sitten takasin tullessani nappasin tavarat kassalta ja lähdin kävelemään. Juuri kun olin pääsemässä ulos kaupasta huikkas kaveri että unohdin maksaa. Argh. Ei ole kiva palata sinne kassalle enään uudelleen kun myyjä katsoo kun silmiin, kuin jotain varasta

[wanders]

Mulle kävi vähän samalla lailla puolisen vuotta sitten.

Sori mutta mun mielestä sun ja Mikael K:n tarinoissa ei ollut muuta yhteistä kuin kauppa. On aika eri asia unohtaa ostokset kassalle tuijotettuaan kassaneidin silmiä kuin lähteä maksamatta kassalta rahankilinän perään. Ihan ajatuksellisesti.

[JuzziK]

Mulle kävi vähän samalla lailla puolisen vuotta sitten.

Sori mutta mun mielestä sun ja Mikael K:n tarinoissa ei ollut muuta yhteistä kuin kauppa. On aika eri asia unohtaa ostokset kassalle tuijotettuaan kassaneidin silmiä kuin lähteä maksamatta kassalta rahankilinän perään. Ihan ajatuksellisesti.

Katos perhana. Lukihäiriö tais iskeä. No eipä niissä toisen kerran luettuani ollutkaan muuta yhteyttä kun kauppa.

Jussi

[TheKraken]

Itsellä jäi tuossa lauantaina mieleen hyvin yksi episodi:

Olimme yhtyeemme kanssa keikalla. Setti oli jo heitetty ja istuin paitamyyntitiskin takana kauppamiehenä. Tiskille huojuu n. S-M kokoinen selvästi keikkaamme mieltynyt henkilö: "Mitä maksaa t-paita?!" "Valitettavasti meillä on koot vähän loppu. Hupparia on enää XL-kokoa ja t-paitaa XXXL-koossa" "Otan sellasen!" "Niin siis minkä?" "No sen XXXL" "Oletko varma?" "joojoo"

Esittelin vielä sitä paitaa, joka on siis minullekin reilulle kaksimetriselle aivan tajuttoman iso, ja hän vaan nyökyttelee, että paita nyt on saatava. Maksoi rahnat tiskiin ja otti paidan mennessään.

Saipahan ensikesäksi hyvän teltan festareille! Mutta kiitoksia tälle herrasmiehelle hyvän tarkoituksen tukemisesta!

[Arkisto]

Tätini ehkäpä noloin sosiaalinen hetki;

Joitakin vuosia sitten n. 25v tätini käveli kaverinsa kanssa Satamakadun liepeillä täällä Tampereella. Vastaan tuli vanhempi sokea mies nainen käsipuolessa - tätini tunnisti miehen sokeaksi siitä valkoisesta kepistä.

Kohdatessa mies ja nainen pysähtyivät ja kysyivät suuntaa keskustorille. Nainen vaikutti näkevän, joten tätini osoitti kädellään suunnan ja sanoi: "tuollapäin". Nainen katsoi osoitettuun suuntaan, muttei reagoinut millään lailla.

Mies oli hetken hiljaa ja sanoi: "Niin että missähän päin - kun minä en näe yhtään mitään". Tätini päätteli että nainen ehkä pelaa vajaalla pakalla, eikä siten voi auttaa, joten toiminnan tyttönä tarttui sokean miehen valkoiseen keppiin ja osoitti sillä torille samalla evästäen että tuollahan se keskustori olisi.

Mies kiitti ja pariskunta jatkoi matkaansa.

Juuri kun täti luuli selvinneensä mies huutaakin takaa: "Anteeksi vielä, mahdattekohan tietää onko se keskustorilla oleva kioski auki!", johon tätini vastaa tomerasti: "en kyllä tiiä, teidän täytyy kyllä varmaan mennä kattomaan!"

[Jamac]

Katselin justiin valmiiksi fiilaamaani kirjan kantta ihan tyytyväisenä, kun radiosta lausahdettiin, että "mitä enemmän sitä tuijottaa, sen paremmalta se näyttää".