Pasteur kirjoitti:Tuo on muuten kanssa hassu tunne autoa ajaessa.
Sisäinen dialogi:
"Huoh - väsyttää. Räpsäytänpä silmiäni hieman hitaammin ja annan niiden olla sekunnin kiinni niin on sitten taas pirteämpi olo............. ..............oijoi - mukavaa pitää silmiä kiinni. *sydän hyppää kurkkuun* Koska PRKL mä viimeksi katsoin tietä???" *silmät rävähtävät auki* "Ai no hyvä - samalla suoralla vieläkin mennään."
Ja taas alkaa sama dialogi uudestaan...
Näitä aamuja pyrin välttämään viimeiseen asti. Tänä vuonna kerran ollut tämä fiilis, kun rakas puolisoni katsoi yön jääkiekkoa ja minä lähdin klo 6 ajelemaan Hesaan.

Kerran kävi miltei huonosti.
Sama sisäinen dialogi, ja kaamea säpsähdys hereille, kun auto heilui ja tärisi kaamean ropinan säestämänä. Olin ajautunut vastakkaisen kaistan yli ojaan. Paniikinomainen ohjausliike ja auto tuli kylkimyyryä tielle ja silloin oli kädet heilui kuin tynnyrin tekijällä. Ihmeellistä kyllä, niin autolle kuin minullekaan ei käynyt mitään.
Siinä oli kyllä suojelusenkeli tehnyt urakalla hommia: Vastaan ei tullut ketään, ojan penkka oli loiva, siellä ei ollut kiviä tai siltarumpuja tahi puita, paniikkiohjauslike ei kaatanut autoa, kun auto tuli tielle takaisin, ei edelleenkään vastaan tai myötään tullut ketään....