Toinen positiivinen ylläri syntyi eilen, kun innostuin pätkimään Dream Theaterin "klassikoalbumia" Train Of Thought (Drain Of Thought). Levy lyheni 1,1h mitasta 34,3 minuuttiin, mikä paransi levyä huomattavasti, kun biiseistä leikkaili kaiken Petruccin mahdollisimman nopean soittamisen sekä muiden tilutukset ja DT:n ominaispiirteen eli tahtilajikikkailut pois. Nyt sitä levyä pystyy jopa kuuntelemaan, kun biiseissä ei ole turhaa itsetarkoituksellista "musiikkiopisto kikkailua."
![Kieli [:P]](./images/smilies/icon_razz.gif)