Peli jota tyhmät isot amerikkalaiset miehet pelaavat. Tässä on kiteytettynä valitettavan monen ihmisen käsitys Amerikkalaisesta jalkapallosta. Kuitenkin kun lajia tarkastellaan lähemmin huomataan nopeasti että se on taktisempi, vaikeampi ja pelaajien yhteistyötä enemmän vaativa kuin moni muu joukkuepeli, mukaan lukien jalkapallo (se perinteinen) ja jääkiekko.
Mielipiteeni jenkkifudiksesta muuttui joitakin vuosia sitten kun kokeilin Madden NFL sarjaa. Kun pelistä ymmärtää enemmän, kuten vaikkapa säännöt, taktiikkaa ja muuta mukavaa, avautuu aivan uusi maailma.
Kuten useimmat tietävät niin EA Sportsin pelisarjat eivät uusiudu vuosittain kovinkaan paljoa. Grafiikat ja rosterit päivitetään ja näiden lisäksi tulee yleensä muutamia muita pikku juttuja, mutta mullistavia muutoksia tulee harvakseltaan. Tämä pitää paikkansa myös NFL 2008:n kohdalla. Taas on menty eteenpäin, mutta mitään mullistavaa ei ole.
Uusia ’jippoja’ ovat esimerkiksi ’Hit Stick 2.0’ ja ’Aseet’ (Player Weapon System). Ensimmäinen kuulostaa hyvältä mutta on ehkä hienoinen pettymys, ’Hit Stick 2.0’ tarkoittaa että voi analogitatilla valita taklaako pikselijyräsi vastustajaa ylä- vai alavartaloon. Hieman monipuolisempaa olisi odottanut niinkin hienosti nimetyltä ominaisuudelta. Jälkimmäinen, jonka slogan on ’Read and React’, tarkoittaa että saat napin painalluksella ennen pelin alkua (siis snappia) näkyviin omien ja vastustajan tähtipelaajien ominaisuudet esiin. Tämä tuo nopeaa ja käyttökelpoista lisätietoa yllättäviin pelikuvioiden muutoksiin. Viimetingan taktiikkamuutokset saattavat avata ammottavan hyviä aukkoja puolustukseen. Puhumattakaan siitä että voit paikata oman puolustuksesi aukkoja.
Kuten sanottua, EA Sportsin uusiutumiskyky on välillä kaukana neiti Claire Bennetin uusiutumiskyvystä, mutta laatua EA kuitenkin tekee vuodesta toiseen. Yhtiön kritisoiminen rahastamisesta ei ole aina oikeutettua. Suurin osa EA Sportsin peleistä ansaitsisi täydet pisteet jos eivät olisi aikaisempien vuosiversioiden paineen alla.
Madden NFL 2008 on taattua laatua eikä petä siinä missä se on ollut jo vuosia parhaimmillaan, amerikkalaisen jalkapallon tuomisena tietokoneen ruudulle. Muutaman putkeen pelatun pelin jälkeen saattaa huomata ruokaa tehdessä, että asettelee tomaatin paloja pelikuvioiden mukaan ja suunnittelee uusia kuvioita mielessään. Tähän vielä kun ymppää perinteisen mahdollisuuden luoda omia pelaajia, eli itsensä luonnollisesti pelinrakentajaksi, niin avot!
Tästä suitsutuksesta huolimatta, on esimerkiksi oman pelaajaan luomisessa puutteita. Harmittavan yksinkertaisesti toteutettu luomisprosessi saa pelaajan kallistumaan entistä enemmän darvinistiseen näkemykseen evoluutiosta ja luomisoppi menettää uskottavuutensa. Pelaajan luomisessa ei kovin kummoisia parametreja päästä vinguttamaan. Nimi, pituus ja paino. Tähän lisäksi muutama tatuointi ja hiusten väri. Tämän jälkeen sitten useampi pelikykyihin liittyvä liukuvalitsin, mutta ei mitään kovin erikoista. Muuten niin monipuolisessa paketissa tämä tuntuu hieman laiskalta.
Miten tämä kaikki sitten sujuu vieraskentällä Apple Macintosh Cityssä? Hyvin…osittain. Periaatteessa kaikki toimii loistavasti, mutta jostain syystä ainakin MacBook Pro töräyttää pahoja grafiikkavirheitä. Ruudunpäivitys on kaikilla herkuilla ihan mukiin menevää ja hieman resoluutiota tiputtamalla nautittavaa. Grafiikkavirhe on ehkä harhaanjohtava ilmaisu, koska täysillä asetuksilla pelaajat ja tuomarit näyttävät olevan puettu lateksiin joka on kyllästettu alumiinilla ja extra virgin oliiviöljyllä. Hassua kyllä, sadekelillä ukot näyttävät ihan normaalilta. Kaikki herkut poistamalla virheetkin poistuvat, mutta peli näyttää melkoisen kaksiulotteiselta. Suurin osa screenshoteista on napattu sadekelillä.
Kaikesta huolimatta omenasiideri käännös on onnistunut ja pelaaminen on hauskaa. Pelin parasta antia onkin perinteinen ’Franchise’ moodi jolloin ollaan NFL joukkueen organisaation huipulla ja päästään kuitenkin pelin keskelle pelaamaan. Jos on aivan totaalisen statistiikka friikki ja nippelin näpräys tuntuu hyvältä, niin voi saada jotakin irti training camp ja pre-season järjestelmästä ennen varsinaista pelikautta, mutta muutaman ominaisuus pisteen takia en ainakaan itse välitä käyttää arvokasta peliaikaa. Pelaamalla sitä oppii ja ei sillä yhdellä agility pisteellä mitään kuitenkaan tee.
Hieman kiiltävät peliasut...
Normaalitasolla pelaaminen on helppoa. Hyökkääminen ja puolustaminen sujuu mukavasti ja sen huomaa tulostaululta. Noin vuoden Madden-tauolta palatessa pieksin ensimmäiset ottelut numeroin 77-13, 84-21 ja 69-20. Hieman turhan suuria lukuja. Onneksi Madden yllättää positiivisesti, jo kolmannessa pelissä MR.CPU pisti kampoihin ja kaksi ensimmäistä neljännestä melko tiukkaa. Pelin muut joukkueet oppivat pelityylisi ja puolustavat sen mukaisesti, vasta kun muutin taktiikkaa puolivälissä niin alkoi tulosta syntymään. Toki vaikeusastetta nostamalla päästään tasaväkisempään puurtamiseen, mutta siinä on aina vaarana se, että peli vaikeutuu ns. väärällä tavalla, pelaajat eivät saa palloja kiinni ja vastustaja rynnii läpi vaikka mitä tekisi. Onneksi tätä ei kuitenkaan ollut havaittavissa (vielä), kokeilemalla löytää sen oman tason.
Kritiikkiä pelisarja on saanut online-liigan puuttumisesta, ja tässä tapauksessa online-peli ansaitsee vähintään maaliviivan pituisen miinuksen. Online-tilaan mentäessä peli pyytää päivittämään itsensä EA:n sivujen kautta. Syy ei selvinnyt mutta kyseinen päivitys veti testikoneen niin jumiin että se ei lopulta enää käynnistynyt. Käyttöjärjestelmän ja pelin uudelleen asennuksen jälkeen terve itsesuojeluvaisto anelee olla yrittämättä uudelleen. Online-moodi jäi siis kokeilematta mutta lyhyen haastattelu kierroksen jälkeen, selviää että se toimii ja pelaaminen linjojen yli on hauskaa ja toimivaa. Ongelmia ilmenee vain mikäli lägiä esiintyy, joten ihan kauimmaisten sukulaisten kanssa ei kannata ryhtyä mittelöimään.
Electronic Arts käyttää usein hyvinkin tunnettujen artistien musiikkia valikkomusiikkina sekä pelin aikana. Madden 2008 jatkaa samaa linjaa, musiikkimausta riippuen osa kappaleista hivelee korvia ja osa saa pelaajaan murhan partaalle. Madden 2008 tarjoaa kaikkea, lähes klassisesta hevin kautta rap musiikkiin. Musiikkilista on toki muokattavissa joten pahimmat renkutukset saa poistettua. Oman musiikin soittamista ei tueta.
Kokonaisuutena Madden NFL 2008 (Mac) yllättää jouhevuudellaan ja innostaa pelaamaan tunteja samoilla silmillä. Miinusta tulee vain joistakin grafiikka virheistä joita ei pelin timmellyksessä edes huomaa ja nettipelin riskaapelista toiminnasta, joka todennäköisesti johtui testikokoonpanon ja miljoonan muun asian summasta. Mitään mullistavaa uuden sukupolven grafiikkaa peli ei tarjoa, vaikka onkin hyvin kaunis ja monipuolinen esim. pelaajien liikkeiden animoinnissa. Äänimaailma on hyvä ja tunnelmaa luova, joskin välillä selostajien verbaaliakrobatiikka ei Mertarannalle pärjää ja onkin enemmän verrattavissa Crazy Frog tyyppiseen toistamiseen.
Ehdottomasti tutustumisen arvoinen urheilupeli, myös niille jotka eivät vielä ole löytäneet sitä oikeaa lähestymistapaa amerikkalaiseen jalkapalloon.
Grafiikka: 4/5 omenaa
Soundit: 3/5 omenaa
Pelattavuus: 5/5 omenaa
Kokonaisuus: 4/5 omenaa
Laitteisto:
- MacBook Pro 2.4 Dual Core Intel
- 2 Gt DDR
Minimivaatimukset:
- 1.83 GHz Intel Core Duo –prosessori
- OS X versio 10.4.9 tai uudempi (peli ei toimi PowerPC-prosessoreilla)
- 1 Gt RAM
- 2.2 Gt kovalevytilaa
- Videokortti: ATI X1600 -sarja tai uudempi, NVIDIA GeForce 7300 tai uudempi
(ei tue GMA950 integroituja grafiikkakortteja)
Risut ja Ruusut:
+ Tunnelma
+ Pitkät heitot ja kovat taklaukset
+ Taktiikan merkitys
+ EA:n laatua (tietää mitä tilaa)
+ Pelaajien liikeradat
- Online peli
- Epävakaa grafiikka
- Tylsät musiikit
- Ei mitään ihmeellistä uutta
Pädillä pelaaminen on aivan eri maailmasta, sekä fiiliksen että helppouden puolesta.