Kaikkien aikojen hevibändi

[Crimson]

Mutta tuohon heavyjen ja metallien ja thrashien sekamelskaan sen verran, että noin "perinteisessä mielessä" kaikki ne ja niistä johdannaist ovat kuitenkin heavya. Tosin suomalainen genrekäsitys yleensä erottelee heavyksi kaiken "perinteisen tavaran", metalliksi kaiken sitä raskaamman ja sitten vielä erikseen hard rockiksi osan sitä ihan alkupään heavya. Mutta yleismaailmallisesti kaikki näistä on ihan yhtä heavya kuin muutkin. Alajaoksia vain.

Melkein kaikissa maissa itseasiassa heavy ja metal ei merkitykseltään sanoina juuri eroa.

Silloin ku minä olin nuori, puhuttiin ainoastaan heavy rockista. Metallista alettiin puhumaan vasta joskus 80-luvun puolivälissä Metallican, Slayerin ja kumppaneiden myötä.

[TheKraken]

Terminä varmasti varsinkin suomessa ollut aluksi aika harvinen. Kuitenkin sanaa käytetty ensimmäistä kertaa tietynlaista musiikkia kuvaamaan jo 1970-luvulla.

Kuitenkin heavy rock ja heavy metal termit siinä 80-luvulla viimeistään sulautuivat aika yhteen, mikäli niillä nyt koskaan kukaan oikeasti mitenkään perustavanlaatuisesti musiikkia toisistaan erotteli. Wikipedia osaa kertoa myös, että hard rock termi laskettiin synonyymiksi noiden kanssa aikanaan.

Tämä lainaus Rolling Stonesta vuodelta 1983: "known for its aggressive blues-based hard-rock style, Aerosmith was the top American heavy-metal band of the mid-Seventies."

Musiikin kutsuminen pelkäksi metalliksi yleistyi varmasti aika nopsaan myös. Viimeistään siinä vaiheessa, kun noita metal-päätteisiä alagenrejä alkoi 80-luvulla tursuta joka kivenkolosta.

[Bashi88]

Terminä varmasti varsinkin suomessa ollut aluksi aika harvinen. Kuitenkin sanaa käytetty ensimmäistä kertaa tietynlaista musiikkia kuvaamaan jo 1970-luvulla.

Olen lukenut että termi "heavy metal" olisi lähtöisin Steppenwolfin kappaleen "Born To Be Wild" sanoituksista

[Aaaron]

Black Sabbath on eittämättä kaiken nykypäivän raskaamman musiikin äiti.

Led Zeppelinin merkitystä ei sovi aliarvioida, mutta sen juuret ovat enemmän bluesrockissa, Black Sabbath teki jotain aivan muuta.

[Macco]

Metallica, Deep Purple, Led Zeppelin ja Tenacious D 8)
Jaa miksi? Noku tykkään, tarviiko sitä sen paremmin perustella?

[TheKraken]

Terminä varmasti varsinkin suomessa ollut aluksi aika harvinen. Kuitenkin sanaa käytetty ensimmäistä kertaa tietynlaista musiikkia kuvaamaan jo 1970-luvulla.

Olen lukenut että termi "heavy metal" olisi lähtöisin Steppenwolfin kappaleen "Born To Be Wild" sanoituksista

Tuossa kappaleessa viitattiin sillä moottoripyörään, kertoo wiki. Toki terminä tuttu jo huomattavasti aiemmin sieltä raskasmetallien puolelta ihan noin kemiassa

[EvilPet]

http://www.hs.fi/viihde/artikkeli/Death ... 45?ref=rss

Jos modernille vauhtimetallille voidaan ajatella yksi perustaja, sen täytyy olla Metallica.

[pempe]

http://www.hs.fi/viihde/artikkeli/Death ... 45?ref=rss

Jos modernille vauhtimetallille voidaan ajatella yksi perustaja, sen täytyy olla Metallica.

Kyllä se Death Manget on parempi kuin Load ja Reload mutta ei se kyllä vedä vertoja läheskään Metallican 83-91 tehdyille levyille

[pempe]

http://www.hs.fi/viihde/artikkeli/Death ... 45?ref=rss

Jos modernille vauhtimetallille voidaan ajatella yksi perustaja, sen täytyy olla Metallica.

Kyllä se Death Magnetic on parempi kuin Load ja Reload mutta ei se kyllä vedä vertoja läheskään Metallican 83-91 tehdyille levyille

[Crimson]

http://www.hs.fi/viihde/artikkeli/[b]De ... uoden+1991[/b]/1135239541445?ref=rss

Jos modernille vauhtimetallille voidaan ajatella yksi perustaja, sen täytyy olla Metallica.

Kyllä se Death Manget on parempi kuin Load ja Reload mutta ei se kyllä vedä vertoja läheskään Metallican 83-91 tehdyille levyille

Niinkö?

[uuvatti]

Takaisin aiheeseen..

In Flames

(poislukien se lälly viimeisin kiekko)

[Crimson]

In Flames

(poislukien se lälly viimeisin kiekko)

Viimeisin? Onko In Flames tehnyt tällä vuosituhannella jotain hyvääkin musaa?

[pempe]

Kyllä se Death Magnetic on parempi kuin Load ja Reload mutta ei se kyllä vedä vertoja läheskään Metallican 83-91 tehdyille levyille

Niinkö?
Näin on

(Tossa äsken aloin poistamaan lainauksia, mutta kävipä näin hassusti, että kirjoittajien nimimerkit vaihtoivat paikkaa. Oli aivan pakko postata tämä )

[vesku]

Pidemmän yhteisen verisen historian vuoksi vallitsin näistä nyt sitten Black Sabbathin. Aaaron tuossa jo aiemmin valotti Led Zeppelinin (kaikkien aikojen #1) musiikillisen taustan ja Metallicaa sekä osittain DIOa lukuun ottamatta vaihtoehtoina oli lähinnä humppabändejä (jaa, olikos Lemmy ja muut humut myös? Motörhead ei humppapändi oo) joten näillä näin.

Tuolta puuttui, kuten on jo todettu viittä vaille v-tusti heavybändejä. Pitkän linjan fanina yritän nyt piirtää teille yhen puuttuvan nimen tohon--V

Blue Öyster Cult

älkää hämääntykö suomennetuistakin popralleista vaan hakekaa bändin syvempää olemusta vaikkas aikajanalta 1968-74. Kuten monilta muiltakin orkestereilta.

Eikä se aiemmin mainittu Steppenwolfkaan pöllömpi tuttavuus olis nykynuorisolaisille.

edith bunker: jaa, eipäs ollutkaan valikossa Moottoripäitä. Deep Purple oli ja sanottakoon nyt vielä ettei sekään ainakaan ennen ruukannu olla humppabändi. Vielä yks mainihtematon on Uriah Heep mistä te ette kuitenkaan mittään ymmärrä!

[Gotnine]

Äänestin objektiivisesti Black Sabbathia, sillä se on hevin syntymisen kannalta keskeisin yhtye; Sabbathin ensimmäisillä levyillä on hevin keskeisin kielioppi - kielioppi, josta moderneinkaan metalli ei ole päässyt irti. On tietysti helppoa jossitella, mutta voisin kuvitella, että ilman Black Sabbathin tritonus (=ylinouseva kvartti/vähennetty kvintti)-innostusta olisi kyseinen intervalli huomattavasti vähemmän suosittu kuin mitä se hevipiireissä on jo pitkään ollut, vaikka toisaaltahan voidaan yhtä hyvin ajatella, että ko. intervalli olisi ilman Sabbathiakin vakiintunut yhdeksi hevin keskeisimmäksi karakteri-intervalliksi. Myöskin häikäilemätön riffiostinatojurnutus on ertyisesti Sabbathin lanseeraama piirre.

Tony Iommi on myös yksi harvoista HEAVY METAL -kitaristeista; siis kitaristi, jonka sooloilu ei ole varsinaisesti bluesia, mutta ei myöskään mitään "neo-klassista" tilutustakaan siihen kuuluvine asteikkokäsityksineen. Samaan kastiin kuuluvat erilaisuudestaan huolimatta Slayerin ja Judas Priestin kirvesmiehet - tosin Priestin kitarakaksikko Tipton-Downing on lähes epätoivon vimmalla yrittänyt vuosien saatossa omaksua "neo-klassisten" nuorempien kollegoidensa liksi- ja tekniikkavarastoa.

Sinänsä Ozzyn aikainen Black Sabbath ei ole minulle henkilökohtaisesti kovinkaan tärkeä bändi; minulle yksi maailman parhaimmista heviyhtyeistä on nykyään "Heaven and Hell"-nimellä kiertävä Black Sabbath. Tosin ei sitäkään enää hirveästi jaksa kuunnella .

Suhteeni Iron Maideniin on ambivalentti; yhtyeen vauhdikkaimmat rallit (esim. Aces High) ovat tarttuvaa ja aktiivista hevirokkausta, mutta Steve Harrisin musiikillinen sivistys ja dramaturgian taju ei riitä käsittelemään laajempimuotoisiksi tarkoitettuja kappaleita, ja siitä johtuen Maidenin pidemmät viisut ovat rakenteellisesti todella kökköjä; eri osat vaihtuvat kuin veitsellä leikaten, eikä eri jaksojen kesken ole musiikillista punaista lankaa. Eri osaset eivät perustele toisiaan mitenkään, ja musiikillinen mielikuvituksettomuus peitetään liian usein daktyylikomppeihin ja luonnollisen mollin VI, VII ja I -asteen sointujen kierrättämiseen.

[vesku]

Äänestin objektiivisesti Black Sabbathia, sillä se on hevin syntymisen kannalta keskeisin yhtye; Sabbathin ensimmäisillä levyillä on hevin keskeisin kielioppi - kielioppi, josta moderneinkaan metalli ei ole päässyt irti. On tietysti helppoa jossitella, mutta voisin kuvitella, että ilman Black Sabbathin tritonus (=ylinouseva kvartti/vähennetty kvintti)-innostusta olisi kyseinen intervalli huomattavasti vähemmän suosittu kuin mitä se hevipiireissä on jo pitkään ollut, vaikka toisaaltahan voidaan yhtä hyvin ajatella, että ko. intervalli olisi ilman Sabbathiakin vakiintunut yhdeksi hevin keskeisimmäksi karakteri-intervalliksi. Myöskin häikäilemätön riffiostinatojurnutus on ertyisesti Sabbathin lanseeraama piirre.

Tony Iommi on myös yksi harvoista HEAVY METAL -kitaristeista; siis kitaristi, jonka sooloilu ei ole varsinaisesti bluesia, mutta ei myöskään mitään "neo-klassista" tilutustakaan siihen kuuluvine asteikkokäsityksineen. Samaan kastiin kuuluvat erilaisuudestaan huolimatta Slayerin ja Judas Priestin kirvesmiehet - tosin Priestin kitarakaksikko Tipton-Downing on lähes epätoivon vimmalla yrittänyt vuosien saatossa omaksua "neo-klassisten" nuorempien kollegoidensa liksi- ja tekniikkavarastoa.

Sinänsä Ozzyn aikainen Black Sabbath ei ole minulle henkilökohtaisesti kovinkaan tärkeä bändi; minulle yksi maailman parhaimmista heviyhtyeistä on nykyään "Heaven and Hell"-nimellä kiertävä Black Sabbath. Tosin ei sitäkään enää hirveästi jaksa kuunnella .

Suhteeni Iron Maideniin on ambivalentti; yhtyeen vauhdikkaimmat rallit (esim. Aces High) ovat tarttuvaa ja aktiivista hevirokkausta, mutta Steve Harrisin musiikillinen sivistys ja dramaturgian taju ei riitä käsittelemään laajempimuotoisiksi tarkoitettuja kappaleita, ja siitä johtuen Maidenin pidemmät viisut ovat rakenteellisesti todella kökköjä; eri osat vaihtuvat kuin veitsellä leikaten, eikä eri jaksojen kesken ole musiikillista punaista lankaa. Eri osaset eivät perustele toisiaan mitenkään, ja musiikillinen mielikuvituksettomuus peitetään liian usein daktyylikomppeihin ja luonnollisen mollin VI, VII ja I -asteen sointujen kierrättämiseen.

Wu-huu! Niitäkö pystyy analysoimaanki! Wau. Tosin tästedes ne ei enää kuulosta entiseltään...

Ei vainkaan, kuulostaa ne. Laitan vaan lujemmalle!

[edge]

Helppo kysymys Motörhead tietysti.Paljon on hyviä bändejä mutta yks mies pyörittäny vuodesta 75 lähtien.Ei tarvi sitten taas alkaa saivarrella onko heavy vai hard rock bändi. Lemmy vaan on äijä. 8)

[Gotnine]

Wu-huu! Niitäkö pystyy analysoimaanki! Wau. Tosin tästedes ne ei enää kuulosta entiseltään...

Ei vainkaan, kuulostaa ne. Laitan vaan lujemmalle!

Kaikkea toki voi analysoida, ja tässä linkki yhteen pätevimmistä alan tekeleistä; Esa Lilja tullee vielä väittelemään itsensä professoriksi Heavy Metalin tiimoilta !

[Mr. Hyde]

Ei mikään tuolta listalta. Kyllä se on monelle -70-luvun lopulla syntyneelle KISS ja muut kasarihevilegendat.
Toki Iron Maiden lukeutuu myös niihin. Mutta mulle se on KISS, kovin bändi ever. Ja WASP, Twisted Sister, Scorpions ja Helloween kuuluu myös näihin aikansa koviin nimiin.
Kannattaa tutustua noihinkin jos nykymusa alkaa tympimään. Itse en jaksa noita nykyajan Linkin Parkeja ja vastaavia kauheasti kuunnella. Kaikki parhaat biisit on tehty jo ajat sitten

[Toivonen]

Itse ajattelin tämän kysymyksen niin, että jos olisi olemassa joku henkilö joka minulta kysyisi "mitä on hevimusiikki" ja pitäisi joku malli antaa. Oletettavasti valitsisin Metallican. Metallica on mielestäni paras esimerkki hevimusiikista.

Joillain toisilla kriteereillä olisin luultavasti valinnut Deep Purplen tms.
Hyviä vaihtoehtoja oli tässäkin useita.

[iJiiHaa]

Judas Priest.

Perusteet: hyviä älppäreitä (Defenders of the Faith ja Unleashed in the East (live)), onnistunutta flirttailua mainstreamin kanssa (Rock Hard Ride Free, Electric Eye). Toki päinvastaisestakin on empiiristä näyttöä, mutte ei heviä analysoida objektiivisesti tai muutenkaan tieteellisesti.

[Gotnine]

ei heviä analysoida objektiivisesti tai muutenkaan tieteellisesti.

Älähän nyt sentään tuollaista väitä - tuleva hevitohtori voisi olla erimieltä:
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hu ... /lt/lilja/

[iJiiHaa]

Älähän nyt sentään tuollaista väitä - tuleva hevitohtori voisi olla erimieltä:
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hu ... /lt/lilja/

No joo, tokihan tiede menee nykyisin sinne minne kukaan ihminen ei koskaan ole ennen mennyt. Tuosta lisurista itse kukin ketjuun kirjoittanut voi tarkastella omaa hevimääritelmäänsä suhteessa eri rockauktoriteettien ja tutkijoiden käsityksiin. Kuten yleensä käsitteiden kanssa, määrittelyn ja pyörittelyn lopputulemana on, että yksiselitteistä tai kaikkien hyväksymää määritelmää ei voida tehdä:

"Only by doing this we might, some day, be able to tell, what are the basic musical features distinguishing heavy metal from other styles. Still, the question remains as to whether this kind of strict categorisation is ever possible or relevant at all. As stated before, the usage of the term (and the terms) seems to be quite a personal matter varying from one individual to another."[Esa Lilja: CHARACTERISTICS OF HEAVY METAL CHORD STRUCTURES, p. 8 ]

[Gotnine]

Älähän nyt sentään tuollaista väitä - tuleva hevitohtori voisi olla erimieltä:
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hu ... /lt/lilja/

No joo, tokihan tiede menee nykyisin sinne minne kukaan ihminen ei koskaan ole ennen mennyt. Tuosta lisurista itse kukin ketjuun kirjoittanut voi tarkastella omaa hevimääritelmäänsä suhteessa eri rockauktoriteettien ja tutkijoiden käsityksiin. Kuten yleensä käsitteiden kanssa, määrittelyn ja pyörittelyn lopputulemana on, että yksiselitteistä tai kaikkien hyväksymää määritelmää ei voida tehdä:

"Only by doing this we might, some day, be able to tell, what are the basic musical features distinguishing heavy metal from other styles. Still, the question remains as to whether this kind of strict categorisation is ever possible or relevant at all. As stated before, the usage of the term (and the terms) seems to be quite a personal matter varying from one individual to another."[Esa Lilja: CHARACTERISTICS OF HEAVY METAL CHORD STRUCTURES, p. 8 ]

Noinhan se oikeasti on, ja vaikka itseäni ei kiinnosta musiikin kategorisoiminen ollenkaan, tunnustan kuitenkin tunnistavani - siis suhteutettuna omaan sisäiseen todellisuuteeni - Heavy Metalin muuten vain raskaasta rokista, vaikka kaikissa tapauksissa en pysty sitä edes kovin pätevästi perustelemaankaan; esim. Judas Priest, Manowar ja Scorpions (siltä osin kuin ko. yhtyettä tunnen) ovat korvissani selkeästi "hevimetallia" Motörheadin ja AC/DCn ollessa rokkia tai rock&rollia - miksi?

Ehkä ollakseen uskottavaa, tulee Heavy Metalissa olla annos tahallista tahatonta komiikkaa; musiikin on pohjauduttava pääosiltaan hyvin yksinkertaisiin harmonioihin, rytmiikan tulee olla joko paalujunttamaista halonhakkuuta tai sitten armottoman tehokasta piiskanvispausta (kumpaakin löytyy Priestin arsenaalista), kitarasoolojen tulee olla sirkusmaisen näytösluontoisia ja/tai efektiivisiä (=erilaiset norsu- ja pommikonesoundit vibrakammella tuotettuna), laulusolistin tulee olla oikeasti aika hyvä, jne...

Loppujen lopuksi joku Motörheadin "Ace of Spades" on särökitaroitettua 50-luvun rockabillya, mutta AC/DC lienee lopultakin kaiken luokittelun ulkopuolella; klangimaailma sillä voi olla joskus hyvinkin metallinen, mutta muutoin yhtye kuuluu mielestäni siihen kastiin, jota kuunnellessa voisi perustellusti todeta "tämähän on nyt sitä rokkia" .

[vinouma]

Onko kukaan tulossa katsomaan Slipknotia Treelle marraskuussa?

/V