Taas kouluammuskelu, Kauhajoki

[pempe]

tälläiset sivustot pitäisi kieltää lailla
http://www.spreekillers.org/

[Mikael K.]

-- Vaikka usein sanotaankin ettei perheitä voi näistä asioista syyttää ( eikä aina voikaan ), mutta jos lapsi tai nuori voi huonosti niin kyllä vanhemmat sen näkevät jos oikeasti haluavat. Apuakin saa jos sitä osattaisiin pyytää, mutta usein ei osata.

Näin aloittelevana teologina mietin sitä puuttuuko meillä länsimaissa nykyisin terve syyllisyyden tunto. Jos on tehnyt jotakin väärin niin siitä on hyvä kokea syyllisyyttä, niin että ei enää tee samoja tyhmyyksiä. Vääränlainen syyllisyys taas on huono juttu. Woody Allenin pohdinnat tässä suhteessa ovat hyviä. En muista elokuvan nimeä mutta mieleeni jäi kohtaus, jossa päähenkilö oli psykologilla avautumassa. Tämä henkilö koki syyllisyyttä siitä, että hän ei kokenut syyllisyyttä. Tällainen traumatisoitu muoto ei ole hyväksi. Näkisin niin, että terve syyllisyys nuorten laiminlyönneistä johtaa parannuksiin. Pelkkä materian tavoittelu ei riitä vaan nuoret tarvitsevat läsnäoloa ja aikaa. Tämän ymmärtäminen ja syyllisyyden kokeminen siitä, että näin ei ole tehty voivat johtaa parempaan suuntaan.

Toisaalta voi olla niinkin, että yksi osatekijä tragediassa on yhteisöllisyyden puute. Jokainen joutuu selviämään omin avuin kaikista eteen tulevista tilanteista ja se ei ole hyväksi. Elämän huolet ja ilot on hyvä saada jaettua. Huolien keskellä omat voimat eivät riitä ja lähimmäisten apu on tarpeen. En tiedä miten tällaista voisi lisätä suomalaisessa kulttuurissa? Näkisin sille kuitenkin selvän tarpeen.

[EvilPet]

En tiedä miten tällaista voisi lisätä suomalaisessa kulttuurissa? Näkisin sille kuitenkin selvän tarpeen.

Esim siten että yhteiskunta ei pakota vanhempia työelämään ja lapsia hoitoon 9 kk:n ikäisenä.

[Crimson]

Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys. Pitäisikö minulla olla kaksi eri käyttäjätunnusta? Toisella olisin korkeamman moraalin omaava moderaattori ja toisella yksityishenkilö, joka saattaa joskus jopa koetella hyvän maun rajoja herättääkseen keskustelua.

Tuohon voin sanoa ihan peruspaavona, että kaksi tunnusta ei ole sallittua foorumilla. Crimsonin pitää vain oppia laittamaan sanansa oikein. Puuttumiseni syy oli topikin aiheen vakavuus. On hyvin mahdollista, että tapaus koskettaa joitakin foorumilaisia hyvin läheltä, joten kieli poskella -hymiöt eivät varmasti lämmitä.

Ironia on näemmä vaikea laji. Epäonnistuin jo toistamiseen.

Mielestäni alkuperäinen kommenttini liittyy kuitenkin tähän keskusteluun hyvin oleellisesti, koska

Tällaisissa tapauksissa koitetaan aina etsiä "syyllisiä" ja osoitella sormella. Useimmiten helpointa onkin sysätä vastuu muualle ja valita syylliseksi jokin, joka ei voi puolustautua, kuten hevimusiikki, videopelit tai elokuvat. Todellisuudessa "syylliset" löytyvät kuitenkin paljon lähempää. Peilistä.

[tpheiska]

tälläiset sivustot pitäisi kieltää lailla
http://www.spreekillers.org/

No hyi saamari, onpas kuvottava sivu. Toisaalta, kaikki kannattavat sananvapautta kun pitävät siitä mitä sanotaan ja vastustavat sitä kun inhoavat/vihaavat/pelkäävät mitä sanotaan. Jos kiellämme tuollaiset sivut "he" ovat jo voittaneet.

[EJMV]

Ironia on näemmä vaikea laji. Epäonnistuin jo toistamiseen.

Musta huumori on mielestäni yksi tapa näitä käsitellä. Se ei ehkä kuulosta hyvältä omaisten korvissa, mutta ainakin minulle se on keino näistä puhua. Yleensä huumorin sekaan tulee järki lausekin ja ajatus syvältä niistä löytyy.

En voi ahdistua kaikista maailman asioista tai tukehtuisin. Jonkinlainen korrektius tietty pitää olla ja olen pahoillani tälläisistä tapauksista ja eräitten nuorten maailman kuvasta, mutta itse usein huomaan viljeleväni tietyn mediamässäilyn jälkeen ronskiakin mustaa huumoria. Näin myös tapauksissa mitkä itseäni koskee...

[e-mac]

Taas yksi uusi copycat.

Ja kun tämä kaveri saa niin rutkasti palstatilaa ja media-aikaa, niin seuraavan mielessä alkaa jo orastaa, että jospa minäkin... En tarkoita, että tiedotusvälineitä pitäisi sensuroida, mutta asioiden paisuttelu (koska se MYY ja media saa siitä RAHAA) ei aina ole ihan hyväksi.

Auvisen tapauksessa kukaan ei tuntunut tajuavan, miten iso juttu se oli: ensimmäinen kouluammuskelu Suomessa. Vähän niinkuin ruttoepidemian ensimmäistä tapausta voidaan kauhistella ja ihmetellä, mutta sen merkitystä ei ymmärretä.

[Pasteur]

Toisaalta voi olla niinkin, että yksi osatekijä tragediassa on yhteisöllisyyden puute. Jokainen joutuu selviämään omin avuin kaikista eteen tulevista tilanteista ja se ei ole hyväksi.

Nämä ovat yleisiä pointteja ja myös se, että vanhemilla ei ole aikaa lapsille jne. Otan kuitenkin hieman erilaisen lähestymiskannan ihan vain ajatuksen herättäjänä ja kirjoitan sen siinä muodossa kuin olisin myös tätä mieltä - en kuitenkaan vielä muodosta todellista mielipidettäni:

Nykyään ihmisillä on niin helppoa elämässä, että pienetkin arkipäivän ongelmat muodostuvat näyttäytymään suurina. On myös turhaa aikaa pohtia tällaisia ajatuksia sitten mielessään, masentua, alkoholisoitua jne. Ennen kun ihmisillä ei ollut aikaa passivoitua, vaan kaikki aktiivinen hereilläoloaika tuli käyttää toimeentulemiskamppailuun ei ollut tällaisia ilmiöitä yhtä taajassa. Ehkä joitain masentuneita jne oli mutta he vetivät itsensä kohtuullisen nopeasti jojoon, koska arki oli niin ylitsepääsemättömän raskasta. Aktiivinen tekeminen kuitenkin piti ihmisten tarmon ja ajatukset fokusoituina eikä ollut edes varaa alkaa pyörittelemään päässään "traumoja", "reumoja", "astmoja", "masennuksia" tai muitakaan taikauskoon kuuluvia hullujen tauteja.

Nyt sitten meillä on aikaa itkeä pienistäkin asioista ja profiloitua jos jonkinlaisiksi muka niin sairaiksi ja pahoinvoiviksi. Minäkin kuvittelen olevani reumaattinen ja astmaatikko, kun 100v sitten olisin vain purrut hampaani yhteen ja sisulla jatkanut moisista harhaluuloista välittämättä.

Näkeekö kukaan ajatukseni taakse? Enpä tiedä...

[MacMees]

Toisaalta voi olla niinkin, että yksi osatekijä tragediassa on yhteisöllisyyden puute. Jokainen joutuu selviämään omin avuin kaikista eteen tulevista tilanteista ja se ei ole hyväksi.

Nämä ovat yleisiä pointteja ja myös se, että vanhemilla ei ole aikaa lapsille jne. Otan kuitenkin hieman erilaisen lähestymiskannan ihan vain ajatuksen herättäjänä ja kirjoitan sen siinä muodossa kuin olisin myös tätä mieltä - en kuitenkaan vielä muodosta todellista mielipidettäni:

Nykyään ihmisillä on niin helppoa elämässä, että pienetkin arkipäivän ongelmat muodostuvat näyttäytymään suurina. On myös turhaa aikaa pohtia tällaisia ajatuksia sitten mielessään, masentua, alkoholisoitua jne. Ennen kun ihmisillä ei ollut aikaa passivoitua, vaan kaikki aktiivinen hereilläoloaika tuli käyttää toimeentulemiskamppailuun ei ollut tällaisia ilmiöitä yhtä taajassa. Ehkä joitain masentuneita jne oli mutta he vetivät itsensä kohtuullisen nopeasti jojoon, koska arki oli niin ylitsepääsemättömän raskasta. Aktiivinen tekeminen kuitenkin piti ihmisten tarmon ja ajatukset fokusoituina eikä ollut edes varaa alkaa pyörittelemään päässään "traumoja", "reumoja", "astmoja", "masennuksia" tai muitakaan taikauskoon kuuluvia hullujen tauteja.

Nyt sitten meillä on aikaa itkeä pienistäkin asioista ja profiloitua jos jonkinlaisiksi muka niin sairaiksi ja pahoinvoiviksi. Minäkin kuvittelen olevani reumaattinen ja astmaatikko, kun 100v sitten olisin vain purrut hampaani yhteen ja sisulla jatkanut moisista harhaluuloista välittämättä.

Näkeekö kukaan ajatukseni taakse? Enpä tiedä...

Erittäin hyvin sanottu. Noinhan se menee nykyään.

[Jamac]

Ironia on näemmä vaikea laji. Epäonnistuin jo toistamiseen.

Tulet oppimaan että wandersin kanssa epäonnistut aina. Niin kauan kuin on moderaattoreita tai muita "poliiseja" wanders kokee elämäntehtäväkseen haastaa moderoinnin jotta moderaattorit ei voisi käyttää valtaansa väärin. Pakkkomielteinen "kolmas valtiovalta" -ajattelutapa nääs. Tähän on vaan sopeuduttava, toisaalta siitä on sellainen ikävä puoli että kauheasti sitten ei jaksa tällainen vapaaehtoistyöntekijä sitten räksytyksen jälkeen kuunnella jos sillä olisi jotain oikeatakin asiaa.

[Celia]

Taas yksi uusi copycat.

Öh.


Klikkasin tonne linkkiin ja sieltä löytyi nämä.

next finnish spreekillers:
http://www.youtube.com/user/Lovehetar
http://nz.youtube.com/user/NaturalSelector92
http://www.youtube.com/user/Eviltroika
http://www.youtube.com/user/suicidalmusic
http://www.youtube.com/user/Disillusioned89

[Crimson]

Nykyään ihmisillä on niin helppoa elämässä, että pienetkin arkipäivän ongelmat muodostuvat näyttäytymään suurina. On myös turhaa aikaa pohtia tällaisia ajatuksia sitten mielessään, masentua, alkoholisoitua jne. Ennen kun ihmisillä ei ollut aikaa passivoitua, vaan kaikki aktiivinen hereilläoloaika tuli käyttää toimeentulemiskamppailuun ei ollut tällaisia ilmiöitä yhtä taajassa. Ehkä joitain masentuneita jne oli mutta he vetivät itsensä kohtuullisen nopeasti jojoon, koska arki oli niin ylitsepääsemättömän raskasta. Aktiivinen tekeminen kuitenkin piti ihmisten tarmon ja ajatukset fokusoituina eikä ollut edes varaa alkaa pyörittelemään päässään "traumoja", "reumoja", "astmoja", "masennuksia" tai muitakaan taikauskoon kuuluvia hullujen tauteja.

Nyt sitten meillä on aikaa itkeä pienistäkin asioista ja profiloitua jos jonkinlaisiksi muka niin sairaiksi ja pahoinvoiviksi. Minäkin kuvittelen olevani reumaattinen ja astmaatikko, kun 100v sitten olisin vain purrut hampaani yhteen ja sisulla jatkanut moisista harhaluuloista välittämättä.

Näkeekö kukaan ajatukseni taakse? Enpä tiedä...

Kyllä. Asiaa sivusi myös erinomaisen Epäkorrektia, Tuomas Enbuske! -ohjelman avausjakso "Masennus on tekosyy". Jaksossa esitettiin monia mielenkiintoisia pointteja, vaikken toki kaikkia allekirjoitakaan. No, ohjelmantekijöiden tarkoitus lieneekin herättää keskustelua hieman provosoiden. Ainakin minut se sai ajattelemaan asiaa hieman eri kanteilta.

[pempe]

Se on valitettavasti vain ajan kysymys milloin tulee school massacre 3.0

[EJMV]

Toisaalta voi olla niinkin, että yksi osatekijä tragediassa on yhteisöllisyyden puute. Jokainen joutuu selviämään omin avuin kaikista eteen tulevista tilanteista ja se ei ole hyväksi.

Nämä ovat yleisiä pointteja ja myös se, että vanhemilla ei ole aikaa lapsille jne. Otan kuitenkin hieman erilaisen lähestymiskannan ihan vain ajatuksen herättäjänä ja kirjoitan sen siinä muodossa kuin olisin myös tätä mieltä - en kuitenkaan vielä muodosta todellista mielipidettäni:

Nykyään ihmisillä on niin helppoa elämässä, että pienetkin arkipäivän ongelmat muodostuvat näyttäytymään suurina. On myös turhaa aikaa pohtia tällaisia ajatuksia sitten mielessään, masentua, alkoholisoitua jne. Ennen kun ihmisillä ei ollut aikaa passivoitua, vaan kaikki aktiivinen hereilläoloaika tuli käyttää toimeentulemiskamppailuun ei ollut tällaisia ilmiöitä yhtä taajassa. Ehkä joitain masentuneita jne oli mutta he vetivät itsensä kohtuullisen nopeasti jojoon, koska arki oli niin ylitsepääsemättömän raskasta. Aktiivinen tekeminen kuitenkin piti ihmisten tarmon ja ajatukset fokusoituina eikä ollut edes varaa alkaa pyörittelemään päässään "traumoja", "reumoja", "astmoja", "masennuksia" tai muitakaan taikauskoon kuuluvia hullujen tauteja.

Nyt sitten meillä on aikaa itkeä pienistäkin asioista ja profiloitua jos jonkinlaisiksi muka niin sairaiksi ja pahoinvoiviksi. Minäkin kuvittelen olevani reumaattinen ja astmaatikko, kun 100v sitten olisin vain purrut hampaani yhteen ja sisulla jatkanut moisista harhaluuloista välittämättä.

Näkeekö kukaan ajatukseni taakse? Enpä tiedä...

Näin juuri.

Taitaa olla ihmisellä tarvetta karsia ääripäitä pois elämästään.

Jos ennen ajatuksena oli selvitä sodasta ja löytää ruokaa, se oli elämän ääriasioita. Pienemmät vaivat kolotukset jne eivät luoneet niin synkkiä asioita kuin ahdistus esim omasta selviytymisestä. Nyt ei ole siitä huolta että saisi etulinjassa luodin päähän tai ruton keuhkoon, niin elämän ääriasioita ovat huono iho, huono palvelu, ikävä katse jne. Ihminen sitten ahdistuu niistä ja vatvoo ulkoisesti hyvin voivana sohvalla lämpimässä. Nyt on suunniteltu muun muassa ylivilkkaiden lapsien lääkehoidon lisäksi aloittaa lääkehoito liian ujoille!!

Onko sitten väärin tai vähemmän oikeutettua tuntea näitä asioita isoina? Nykyajan elämämme ikävimmät jutut. Miksei ikinä ole hyvä olla vaikka olisi rahaa ja terveyttä jne? Vai onko kyse sen sijaan siinä, että jostain meille tehdään näistä pienemmistä asioista ongelma. Monet nykyään haluaa auttaa hoivata, vaikka ei olisi ajatellut, että on jokin ongelma. Kuinka moni ennen osasi kaivata kriisipalveluita tai apua joka käänteeseen? Onko kyseessä samanlainen markkinointi kuin tilanteessa, jolloin en vielä tiennyt kaipaamani taulutv:tä, mutta nyt tuntuu, että se on välttämätöntä. Ennen mummo kantoi vettä kaivosta umpihangessa, kunnes ähkäisi ja kuupahti lopullisesti. Nyt vanhus on jo varhain tietoinen, että vähintään laitoksessa hoivataan pitempään kuin ehkä haluaisi..

Tuntuu, että tämä ihmiselo on kuin Jerikon ruusu (se kasvi ) ,että käperrytään yhä pienempiin ympyröihin oman itsensä ja maailmansa ympärille, kunnes jostain ulkopuolelta tulee vaikute (katastrofi lähipiirissä) joka laittaa ajatukset isompaan kuvioon. Ampujakin tuntui kuvittelevan pienessä päässään elävänsä jossain sodassa, mutta minkä kanssa?

[Pasteur]

Onko sitten väärin tai vähemmän oikeutettua tuntea näitä asioita isoina?

Tuo on muuten todella oleellinen ja vaikea kysymys!

[Cathi777]

Toisaalta voi olla niinkin, että yksi osatekijä tragediassa on yhteisöllisyyden puute. Jokainen joutuu selviämään omin avuin kaikista eteen tulevista tilanteista ja se ei ole hyväksi.

Nämä ovat yleisiä pointteja ja myös se, että vanhemilla ei ole aikaa lapsille jne. Otan kuitenkin hieman erilaisen lähestymiskannan ihan vain ajatuksen herättäjänä ja kirjoitan sen siinä muodossa kuin olisin myös tätä mieltä - en kuitenkaan vielä muodosta todellista mielipidettäni:

Nykyään ihmisillä on niin helppoa elämässä, että pienetkin arkipäivän ongelmat muodostuvat näyttäytymään suurina. On myös turhaa aikaa pohtia tällaisia ajatuksia sitten mielessään, masentua, alkoholisoitua jne. Ennen kun ihmisillä ei ollut aikaa passivoitua, vaan kaikki aktiivinen hereilläoloaika tuli käyttää toimeentulemiskamppailuun ei ollut tällaisia ilmiöitä yhtä taajassa. Ehkä joitain masentuneita jne oli mutta he vetivät itsensä kohtuullisen nopeasti jojoon, koska arki oli niin ylitsepääsemättömän raskasta. Aktiivinen tekeminen kuitenkin piti ihmisten tarmon ja ajatukset fokusoituina eikä ollut edes varaa alkaa pyörittelemään päässään "traumoja", "reumoja", "astmoja", "masennuksia" tai muitakaan taikauskoon kuuluvia hullujen tauteja.

Nyt sitten meillä on aikaa itkeä pienistäkin asioista ja profiloitua jos jonkinlaisiksi muka niin sairaiksi ja pahoinvoiviksi. Minäkin kuvittelen olevani reumaattinen ja astmaatikko, kun 100v sitten olisin vain purrut hampaani yhteen ja sisulla jatkanut moisista harhaluuloista välittämättä.

Näkeekö kukaan ajatukseni taakse? Enpä tiedä...

Ymmärrän kyllä tämänkin ajatuksen taakse. Toisaalta ihmiset tuntuvat olevan edelleen kiinni näissä töissä ja muissa ja kauhea tuloshaku päällä. Nyt ei ehkä niin taistella elossa pysymisestä vaan siitä, että halutaan olla jotenkin tärkeä ja hyväksytty. Se asetetaan kaiken edelle ja silloin ei juuri huomata mitään mitä ympärillä tapahtuu. Ei edes välitetä toisesta ihmisestä, ei puhalleta yhteen hiileen vaan ajetaan täysin omaa asiaa. Toki ihmiset ovat aina rakastaneet itseään eniten, mutta kyllä nykyään se on viety täysin äärimilleen. Myös se näkyy sitten näissä syrjäntyneissä sillä tavoin, että he hakevat sitten internetin kautta niitä samoin ajattelevia ihmisiä ja löytävät kenties sieltä sen hyväksymisen. Ja kun heitä on kohdeltu kaltoin niin silloin tulee esille nämä ihmisviha asiat ja nyt halutaan sitten näyttävästi se toteuttaa, että todella ollaan tätä mieltä. Ei tyydytä vain julistamaan vaan ryhdytään sanoista tekoihin. Eli kaikki haluavat olla jotakin keinolla millä hyvänsä, ei osata ajatella, että jos välitettäisiin toinen toisistamme niin kaikilla menisi paljon paremmin. Mut tämähän pätee ihan kaikkeen, niin tähän ilmastonmuutokseen ym. Oman edun tavoittelu on se vitsaus, joka koko paskan tulee loppujen lopuksi räjäyttämään.

[mercury]

Simpsoneihin sattui tänään tällainen intro:



Olipas sopivaa...

[Mikael K.]

En tiedä vastaako romantisoitu kuva menneestä ajasta todellisuutta. On varmasti totta, että menneinä aikoina elämän ongelmat ja ristiriidat ovat olleet erilaisia kuin nykyisin. Tästä huolimatta nykyään kaikesta hyvinvoinnista huolimatta ongelmat ovat osittain samanlaisia kuin menneessä maailmassa ja osa on uusia. Ihminen ongelmineen ei ole muutamassa vuosisadassa muuttunut kovinkaan paljoa. Esimerkiksi henkinen pahoinvointi on nykyajan uusi ongelma. Tai sitten tieto jatkuvista sodista ympäri maapalloa. II-maailmansota, Vietnam, Persianlahti ja sen jälkeen seuranneet kriisit ovat olleet globaalissa tiedossa ja ovat vaikuttaneet ihmiseen - ainakin länsimaiseen. Kehitysoptimismi on menettänyt merkityksensä ja uudet tuulet puhaltavat tässäkin.

Ampujan käpertyminen omaan maailmaansa, jos niin tapahtui, on äärimmäisen surullista. Jälkeenpäin on helppo olla viisas ja sanoa mitä olisi pitänyt tehdä. Toivottavasti tämä kuitenkin herättää lopulta pohtimaan oikein perusteellisesti ja syvällisesti miten elämän tulisi jatkua. Surutyö on hyvä tehdä perusteellisesti ja sen jälkeen tarttua elämään jälleen kiinni. Talvisodan meininki - kaveria ei jätetä olisi saatava henkiin.

[EJMV]

Talvisodan meininki - kaveria ei jätetä olisi saatava henkiin.

Yhteisöstä tälläistä apua on tullut koko illan, mikä on kuitenkin osaltaan hienoa huomata. On puhelimia ja apuchattetaja. Ikävää että näihin pitää nykyään varautua ja tehdä suunnitelmat. Mielenkiintoista on myös huomata, kuinka pikkuhiljaa yhteiskunnan auttajat ja viranomaiset ovat löytämässä netin. Poliisi seuraa yhteisöjä ja avunammattilaiset ovat tulleet sinne missä on suuri osa myös niistä ongelma ihmisistä, jotka pitäisi tavoittaa.
Mutta yhtä kaikki. Ei siitä pääse mihinkään, kuinka jo sanottu toisen ihmisen huomioon ottaminen on vähissä oikeassa elämässä. Meidän pitäisi olla maailmankansalaisia, mutta jokainen tuntuu olevansa vain itsensä kanssa. Ehkä toisen auttaminen on seuraava trendi, kun filosofiat yleensä menee päästä päähän. Muuten meidät hukka perii..

[Pasteur]

Toki ihmiset ovat aina rakastaneet itseään eniten, mutta kyllä nykyään se on viety täysin äärimilleen.

Kyllähän tuo individualismi ja itsensä yhteisöstä erillisenä substanssina näkeminen on historiallisesti kohtuullisen tuore ilmiö. Räikeimmät esimerkit päinvastaisesta tilanteesta ovat Japani, jossa itsemurha lentäjät toimivat täsmäohjuksina ja tankkeja tuhosivat sotilaat juosten niiden alle miina sylissään (kysehän ei ollut sinällään mistään uhkailulla saavutetusta toiminnasta vaan kulttuurista) sekä eräs tyynenmeren saaren heimo, jonka kieltä tutkiessaan antropologit saivat huomata, ettei heidän kielessään ollut synonyymiä sanalle "minä".

Kehitysoptimismi on menettänyt merkityksensä ja uudet tuulet puhaltavat tässäkin.

Tämäkin menneen tai tulevan romantisointi muuttui vähän samalla tavalla kuin itsensä hahmottaminen yksilönä. Kun antiikin perinteestä siirryttiin modernimpaan ajatteluun, niin samalla paino yhteisöstä muuttui yksilöön ja vastaavasti menneen romantisointi ja kehityksen näkeminen rappiona muuttui kehityksen ihannoinniksi. Nyt on tuo alkanut sitten kai tuo näkökulma taas rakoilemaan...

Edit: Vähän samantyyppistä ajatusta tuossa näköjään jo sivulauseessa EJMV:lläkin tuli...

[Lare]

On hyvin mahdollista, että tapaus koskettaa joitakin foorumilaisia hyvin läheltä, joten kieli poskella -hymiöt eivät varmasti lämmitä.

Kaikkihan on mahdollista. Mutta jos sukulaiseni ammuttaisiin noin järjettömästi, en tulisi Homppuun kuikuillemaan. Eikä tuo heitto ollut edes paha.

Tänään taas keskusteltiin, että mm. lukioissa ei ole aikaa keskustella, ja opettajien selvittää kunkin oppilaan mielentilaa. Käsittääkseni ei ole ollut koskaan. Silti ei ennen ammuskeltu, syyt ovat jossain muualla.

Mielenkiintoista kuulla, mitä poliisi tiesi eilen. Jos ampuu siististi videossa ampumaradalla, niin eihän siinä mitään hälyttävää, jos kaveri näyttää haastatelussa täysipäiseltä. En tosin ole kaikkia videoita nähnyt.

[matteus/2]

Mielenkiintoista on myös huomata, kuinka pikkuhiljaa yhteiskunnan auttajat ja viranomaiset ovat löytämässä netin.

Toivoisin, että myös lasten vanhemmat löytäisivät netin.

Monessa perheessä netti jakaa sukupolvet jyrkästi, eikä vanhemmilla ole aavistusta siitä mitä lapset puuhaavat; millaiselle materiaalille he altistuvat ja millaisen sosiaalisen verkoston he luovat. Huonossa tapauksessa netin virtuaalimaailmasta tulee lapselle tärkeämpi kuin reaalimaailmasta. Netin yksioikoiset, klikkaamalla syntyvät ja kuolevat kontaktit hämärtävät ymmärrystä siitä, että todellakin olemme lihaa ja verta. Kun meistä elämä pakenee, on se todellista ja lopullista.

[jonesb]

Melko pohjaavaa pohdintaa yhteiskunnan nykytilasta esitettiin äsken ajankohtaisessa kakkosessa.

[Naakkis]

Taas yksi uusi copycat.

Öh.


Klikkasin tonne linkkiin ja sieltä löytyi nämä.

next finnish spreekillers:
http://www.youtube.com/user/Lovehetar
http://nz.youtube.com/user/NaturalSelector92
http://www.youtube.com/user/Eviltroika
http://www.youtube.com/user/suicidalmusic
http://www.youtube.com/user/Disillusioned89

Itse laitoin ainakin näistä kyseisistä YouTube -tileistä ilmoituksen eteenpäin ja lienee muutama muukin ollut samoilla linjoilla, on nimittäin osa noista tileistä jo suljettu, "suspended". Mielestäni tällaisten tapausten jälkeen kyseisen kaltaisiin kouluammuskeluja ihannoiviin videoihin ja teksteihin ei voi ylireagoida.

[Celia]

^ Yksi tuttukin sanoi tehteensä ilmoituksen.


MInusta tämä kaikki on todella ahdistavaa. En halua osallistua tähän keskusteluun sen syvemmin (onneksi muut pohtivat puolestani). Ahdistavaa, vaikkei tämä koskettanutkaan minua henkilökohtaisesti.