Hajuvesi, korkokenkä ja hepenet -topic

[Salmister]

Haikaileeko kukaan muu hompputar laukkujen perään?
Löysin yhden ihanan, mutta mies ei tietenkään jakanut innostustani vaan tuhahti, etteikö se nyt ole sama missä sitä puhelintaan yms. kantelee... No ei! Muutenkin on sanonut, ettei ymmärrä noista laukuista mitään, että kai se on ihan kiva.

Pelkäänpä, että hän kuitenkin ymmärtää jotain siitä hinnasta... esittelin tässä yhtä laukkua, jonka saattaisin haluta, ja sen hinta oli vain 50 €, mikä oli miehen mielestä aivan liian pajon uudesta veskasta.

...mutta kun tämä ihana, minkä todella haluan, kustantaa himpun verran yli satasen.

Mutta noh, maksan omalta tililtä ja leikkaan laput äkkiä pois. Jos mies kysyy jotain, niin alekorista löysin..

Näin miespuolisena ihmettelen suuresti, mitä ihmettä sun laukut sille miehelle kuuluu?

Ei minulla ole mitään sanavaltaa emännän laukku, parfuumi tai hepene hankintoihin. Ja vaikka olisikin, niin miksi minä niihin puuttuisin? Kunhan yhteiset menot maksetaan, niin omilla rahoilla saa ostaa vaikka pas...

Ja viisi kymppiä laukusta? Nyt laita se mies aisoihin! Ei mun vaimo löydä noin halpoja laukkuja edes alennuslaarista.

Tämä kaikki siis rakkauden hengessä sanottu ja yllytyksenä kapinaan kaikille naisille diktaattoreita vastaan.

[kuriton]

Ja viisi kymppiä laukusta? Nyt laita se mies aisoihin! Ei mun vaimo löydä noin halpoja laukkuja edes alennuslaarista.

Tällä miehellä on oikee asenne! 8)

[Celia]

^ Ihan samaa olin tulossa sanomaan!

[Salmister]

Vaikka tämä on naisten ketju, niin laitan myös kuvan omista hajuvarastosta. Sali kassissa on lisää, mutta en jaksa alkaa purkaa sitä... Se kun haisee pahalle.

[Salmister]

Ja viisi kymppiä laukusta? Nyt laita se mies aisoihin! Ei mun vaimo löydä noin halpoja laukkuja edes alennuslaarista.

Tällä miehellä on oikee asenne! 8)

OIkeesti oon vaan tossun alla

Mutta parempi se, kuin taivasalla.

[Teppo Tulppu]

Vaikka tämä on naisten ketju, niin laitan myös kuvan omista hajuvarastosta. Sali kassissa on lisää, mutta en jaksa alkaa purkaa sitä... Se kun haisee pahalle.

Vissiin joku teitin pulloista vuotaa..

[MacFinn]

Ei minulla ole mitään sanavaltaa emännän laukku, parfuumi tai hepene hankintoihin.

Laukuista ja parfyymeistä viis, mutta noihin hepenehankintoihin olis mukava osallistua, edes jälkikäteen...

[growlithe]

Tää topicci on omiaan saamaan mut olemaan lähtemättä näyteikkunaostoksille tekemään ostoslistoja. En halua lähteä. Taas.

Laukkuavautuminen.

Työkaveri sai poikaystävältään (molemmat kasiysejä!) synttärilahjaksi 399 euroa maksaneen Burberryn laukun. Saman, jota mä oon kuolannut Stockalla tuhat vuotta, ainakin. Ja nyt mä en voi enää ees hankkia sitä, vaikka rahaa oliskin (ei kyl ole), koska sillä mun työkaverilla on se jo, ja se kantaa sitä kaikkialla. No ei vaan. Se osaa kantaa sitä paljon paremmin kuin minä osaisin. Mä viihdyn ennemmin tennareissa kuin nilkkureissa, ja tennarit ja Burberryn laukku taas ei sopine yhteen. Hyvä näin. Enkä mä kehtais ITE ITELLENI sellasta ostaa kuitenkaan. Ei se mun työkaverikaan olis kuulemma. Mul on joku ihme viha-rakkaussuhde Burberryn laukkuihin. Toisaalta tahtoisin sellaisen yli kaiken, toisaalta en kehtais kantaa sellaista missään, kun ajattelisin vaan koko ajan, etten osais olla ite sen laukun arvoinen. Haluisin sellaisen kotiin vaan. Olemaan olemassa mulla. (Onkos muilla ihmisiä tuollaisia outoja haluja omistaa tietty tavara/vaate/mikä vaan, mutta kuitenkin niin, ettei veisi sitä kodista ulos? )

Heh, ja sit mä mietin usein, kun oon viikonloppusin kotipuolessa ajelemassa sangen upealla -87 Corollallani, josta on kuskin ovi aika mielenkiintoisessa kunnossa, koska me vähän törmättiin naapurin kans juhannuksena.. Niinno. Niin mietin sitten, että jaahas, mun auto maksoi silloin reilu pari vuotta sitten 350 euroa ja mitäpä mulla on päällä, kun nousen autosta..? Esim. viime lauantaina. Mun lempi-Longchamp, 80e. Peakin huppari, 100e. Lacosteet, 100e. Espritin sammarit, 50e. Espritin vyö, 20e. Espritin toppi, 20e. Calvin Kleinin rintsikat, 50e. Calvin Kleinin alkkarit, 20e. Lindexin sukat, 4e. Ja kaiken huippu: korvissa Touchin vakiokuulokkeet, jotka johtavat sammareitten taskussa olevaan laitteeseen (16GB), ostohetkellä hinta 335,25e plus alvi. Niin ikään taskussa: Nokia E71, n. 480e tais olla. Ja sen auton arvo silloin pari vuotta sitten oli se 350e. Tulee aina yhtä huvittunut fiilis, kun laskeskelen, mitä maksan ja mitä autoni maksaa. Ja kun katsoo toisia parkkipaikalla olevia autoja ja ihmisiä, niin niillä on sentään "oikein päin" se hintasuhde. Ha-ha. Parasta on olla vaikka Ideaparkissa shoppailemassa ja kävellä niitten ostoskassien kanssa autolle ja huomata shopanneensa yli auton arvon.. No, onneksi niin ei tule tehtyä olosuhteiden pakosta enää kovin usein. Ei o opiskelijalla varaa, ei. Kelan tuet 460, vuokra vesimaksun kera 28 neliön keskustayksiöstä 475, päälle sähkömaksu 12e. Töissä ei riitä kaikille tunteja nyt edes sopparin mukasesti. Mulla pitäis olla 10h viikossa näin viikonlopputyöntekijänä, mutta nyt marraskuussa on yhteensä vaan kolme ruuhkakassavuoroa töitä, eli kolme 5h päivää. Ravintoalan iltalisillä, kuten Abc:llä aina, vaikka olisikin vain marketin puolella töissä. Yksi viikonloppu kokonaan vapaa, miksi ihmeessä?! Mun on joka tapauksessa matkustettava joka viikonloppu Turusta junalla Valkeakoskelle (ja sitten Toijalaan autolla töihin, ja myös autolla Tampereelle lähes joka viikonloppu..). Maksa ny si loppuvuokra, syö, ruoki kani, matkusta, osta autoon bensaa yms sillä töistä saatavalla rahalla. Ja shoppaile?! Jooen. Paljoa ainakaan. Ei vaan pysty. Nyt oon vararikossa, koska ostin eilen äitille Sokokselta 40-vuotissynttärilahjaks kaks Iittalan Teema-mukia ja -lautasta. Blah. Vali vali vali. Ei haluais ottaa opintolainaakaan, mutta tää yhteiskunta tuntuu pakottavan siihen..

Mutta asiaan palatakseni, Burberryn vaaleansininen pitkä kaulahuivi mulla on, ja sitä rakastan yli kaiken. En tosin merkin vaan sen pehmeyden takia.<3 Laukuista mulla on paljon Marimekkoa, Longchampia, Espritiä ja Global Accessoriesia. Ihania ovat.

[Kamu]

...Toisaalta tahtoisin sellaisen yli kaiken, toisaalta en kehtais kantaa sellaista missään, kun ajattelisin vaan koko ajan, etten osais olla ite sen laukun arvoinen. ...

Mitä sä tota suret - osta feikki, ja käytä sitä ku viimest päivää.

[growlithe]

...Toisaalta tahtoisin sellaisen yli kaiken, toisaalta en kehtais kantaa sellaista missään, kun ajattelisin vaan koko ajan, etten osais olla ite sen laukun arvoinen. ...

Mitä sä tota suret - osta feikki, ja käytä sitä ku viimest päivää.

No sen arvoinen en ainakaan olis. Jotain siltä väliltä!

[Kamu]

...Toisaalta tahtoisin sellaisen yli kaiken, toisaalta en kehtais kantaa sellaista missään, kun ajattelisin vaan koko ajan, etten osais olla ite sen laukun arvoinen. ...

Mitä sä tota suret - osta feikki, ja käytä sitä ku viimest päivää.

No sen arvoinen en ainakaan olis. Jotain siltä väliltä!

Joo, mut tarkotus oliski hämätä muita.

[growlithe]

Nääh.. Kyä sen kopion aina erottaa. Ja viimeistään omantunnon tuskat estäis kantamasta piraattituotetta mukana. Jos minä, kaupan kassa viikonloppuisin, tunnistan aidon Burberry-asiakkaan feikistä, niin kyllä sen tunnistavat kaikki muutkin. Mua aina ärsyttää, kun yhdellä asiakkaalla, joku +40v nainen, on AINA joku Umbron TUULIPUKU päällä (ja ponnari eikä meikkiä), ja AINA se kaivaa kuitenkin aidon Burberryn lompakon esille. Se lompakko oikeesti on aito, yhtään ei langat repsota ja päällysteen tunnistaa helposti gabardiinikankaaksi.. Tekis mieli huudahtaa sille, että "Ei näin, kuule, EI NÄIN.." Failed.

[sinitiainen]

http://www.riiminka.com/tiili.htm
Minua viehättää tuolta sivulta miltei kaikki missä on jokin eläinaihe.Siis tuollaiset taskun näköiset, ei sellaiset vanhanajan käsilaukkua muistuttavat, joita huomaan ilmaantuneen myös. Sekä sellaiset tunikat, joissa tuommoinen eläinaplikaatio. Niitä on kolme itsellä.
Sekä tällaiset hiippapipot ihan erityisesti. Tuo kuva on nettisivuilta, oman lapsen päässä ei ole tuo pipo,itsellä samanlainen ruskea, jossa piippojen päätkin on vielä valkoiset niinkuin oikeassa ketunhännässä, sekä musta, jossa naurava kissa. Erilaisia avaimenperiä, kännykkäpusseja ja tyttärelle mekkoja on tuolta monia. Olen enimmäkseen Riimingan työhuoneelta ostanut, kun lähellä asutaan, eli hinnat ei ole olleet ihan tuota luokkaa kuin noilla nettisivuilla. Osa on ollut yksittäis- tai mallikappaleita.

----
Luin vasta tuon alun kirjoitettuani Growlithen tekstin tuosta edeltä loppuunsa asti. Luulen, että minulla taitaa olla hyvin paljon halvempi maku. Ja usein taidan ollakin sitten vähän riipsinraapsin . Ja auto puolestaan on isompi kuin tarvitsisimme kun ei enää ole koiria. Ja myös kalliimpi, tullut vaihdokkina vähän vahingossa meille.
Sellaisia merkkiketjuja, kalliimpia, joista pidän on kuitenkin kaksi, Anne Linnonmaa http://www.annelinnonmaa.fi/ ja El Naturalista http://www.elnaturalista.com/index.php/ ... ts?pais=FI, edelliseltä mekot ja villatakit, jälkimmäiseltä sellaiset vähän raskaan näköiset matalat kengät.
EDIT
Kävin, nyt kun ketju on uudelleen esillä, tuolla Riimingan sivuilla ja huomaan, että mallit on niin muuttuneet, että vain avaimenperistä ja kukkaroista sellaisista joissa kissan, koiran tai ketun kuono, löytyy sellaista mitä itselleni haluaisin. Ei enää laukuista eikä vaatteista ollenkaan. Sensijaan näistä Ratian jutuista taidan pitää kaikista, noista jumppatossun näköisistä balleriinakengistä ja villapaaidoista eritoten http://www.ratia.com/site.php?page=3&sub=0

[Repe Ruutikallo]

Meidän emännällä on projekti "synteettinen luontoihminen" hyvässä vauhdissa. Pari viikkoa sitten se laitatti upeat rakennekynnet, ja nyt suunnittelee ripsien kestopidennystä. On innokas luonnossa liikkuja ja armoitettu sienestäjä sekä yleensäkin kadehdittavan tehokas puuhailija — yhä ja edelleen.

[Anniel]

Mulla ei edes oo kallis maku vaikka joku vois sellasta kuvitella. Tuntuu vaan että ne asiat mitä tuotteissa arvostan (laatu, hyvät materiaalit, kestävyys, tyylikkyys, erikoisuus, muotoilu etc.) nostaa tuotteen kuin tuotteen hintalapun yleensä vähän turhan korkeaksi...

[growlithe]

Mulla ei edes oo kallis maku vaikka joku vois sellasta kuvitella. Tuntuu vaan että ne asiat mitä tuotteissa arvostan (laatu, hyvät materiaalit, kestävyys, tyylikkyys, erikoisuus, muotoilu etc.) nostaa tuotteen kuin tuotteen hintalapun yleensä vähän turhan korkeaksi...

Sama. Laatu maksaa.

--

Tuli niin pitkä eilisestä blog-tekstistäni, etten viitsi kopsia tähän, mutta lyhykäisyydessään mainittakoon, että ostin eilen vahingossa haaveilemani ruskean Loncgchampin laukun, 107e, Peakin vetoketjuhupparin, 99e ja Sinkkuelämää-DVD:n (leffan olin warettanut ja katsonut jo aiemmin, mutta täytyihän se hyllynkoristeeksi saada), 23e. Tilillä oli 4e rahaa, mutta Visa debit -kortti ei varmenna. Kotiin saavuttuani romahdin. Itkin ja soitin äitille, pyysin 200e lainaa ja lupasin soittaa YTHS:n mielenterveysosastolle. Soitan sinne huomenna. Tää ei oo enää tervettä, ettei pysty yhtään hallitsemaan, minne jalat vievät ja ostelee sitten tilin reippaasti miinukselle. Mun piti lähteä vain ostamaan patterit pyörän lamppuun. Ne olisin saanut sillä tilillä olevalla neljällä eurolla. Alkuviikosta pistin 20e käteistä jemmaan (enempää ei ollutkaan), että pääsisin täältä Turusta viikonloppuna Valkeakoskelle töihin junalla. Otin eilen sen rahan mukaan, ja kun olin maksamassa Longchampia, annoin setelin kassaneidille ja sanoin, että maksan kympin käteisellä ja loput kortilta. Näin kortilta veloitettavaksi summaksi tuli 97 euroa. 100e on käsittääkseni varmennusraja. Eli pystyn ostamaan 99 euron ostoksen, jos tili on sentinkin plussalla. Todettakoon vielä, että se toinen kympinpuolikas siitä kahdestakympistä meni tänään kirjakauppaan, ja että eilen tekemäni ostokset eivät suinkaa olleet heräteostoksia. Olin käynyt katselemassa kyseisiä tuotteita monesti niin Tampereen kuin Turunkin Stockmannilla sekä verkkokaupoissa.

Koko eilinen päivä meni netissä laukkuja, vaatteita ja muita ihaillessa, mutta pysyttäydyin sisällä, etten lähtisi tuhlaamaan. Silmissäni paloi varmaan koko päivän tuhlaamisen vimma, pakko saada -olo, kunnes se sitten myöhemmin vaihtui itkuksi. Illalla kuudelta lähtin ostamaan niitä pattereita, mutta kävelinkin Stockmannille. Tasan tunnin kuluttua, seitsemältä olin jälleen kotona 230 euroa köyhempänä. Tai siis pankin rahoja tuhlanneena. Turha varmaan edes kuvailla, kuinka vihainen olin itselleni. Kuinka pettynyt, kuinka surullinen. Kunpa joku ottaisi minulta pankkikorttini talteen ja nostaisi automaatilta aina vaan sen verran, kun ruokakauppaan tarvitsen. Maksaisi pakolliset laskut. Ei ostelisi netistäkään ylimääräistä. Kaverit ja perhe ovat yrittäneet auttaa – turhaan. Kyllä minä itsekin osaan auttaa itseäni. Tiedän, että se, mitä teen, on väärin. 30 päivänä kuukaudessa osaan käyttää rahaa, osaan elää normaalisti. Mutta se yksikin päivä, ja sen yksikin hetki, riittää siihen, että koko talouteni on retuperällä. Ja niinä 30 muuna päivänä tietenkin kiertelen näyteikkunaostoksilla ja teen ostoslistoja. Oikeastaan en voi vedota edes siihen, että minulla on niin pienet tulot, vaikka totta sekin on. Olisi osattava elää tulojen mukaisesti.

Tahdon tällä sanoa, että vaikka hajuvedet, korkokengät ja hepeneet olisivat kuinka ihania, älkää ostako niitä yli varojenne. Mulla tää on ihan sairaus, ollut jo vuosia. Tää on vaan pahentunut entisestään, kun sain varmentamattomat Visa debit -kortit sekä S-pankin että OP:n tileilleni. Välillä toivoisin, että pankit vaihtaisivat ne varmentaviksi, etten pääsisi ylittämään tiliä. Mutta toisaalta taas online-kortilla ei pystyisi maksamaan esimerkiksi junassa, tai jos pankkiyhteydessä on tilapäinen häiriö.

Nyt tää homma vaan on siinä pisteessä, että mun on yksinkertaisesti vaan opittava käyttämään rahaa, muuten en tule toimeen. Kotona asuessa periaatteessa vain auton kulut piti maksaa itse. Omassa asunnossa kaikki on maksettava itse. Tulee nälkä, jos jääkaappi on tyhjä. Sitä mää tässä koitan nyt kantapään kautta opetella. Olihan se vähän noloa tänäänkin kieltäytyä tulemasta opiskelijaravintolaan syömään, koska ruoka maksaa siellä 2,60e, ja minulla ei ole sellaisia summia juuri nyt. Junamatka kotiin mun on pakko maksaa miinuskortilla. Tää on ihan hirveetä, oikeesti. En kaipaa sääliä tai mitään, mutta toimin näin varoittavana esimerkkinä. Älkää tehkö perässä.

Siitä ei ole pienintäkään hyötyä, että vertaan ruokakaupassa sentin tarkkuudella jotain saamarin mehupurkkien hintoja, jos painelen kuin sumussa ja hallitsematta tekemisiäni ostamaan satojen eurojen lumppuja tietäen, ettei tilillä ole rahaa.

Kyllä hälytyskellojen pitäisi soida viimeistään siinä vaiheessa, kun huomaa miettivänsä, että vinguttaisinko OP:n vai S-pankin korttia ja toteavansa, että kun S-pankilla tilinylitysmaksu on 5 euroa ja OP:llä 10, niin vingutanpa S-pankin korttia. Sitten saa kaupan kassalla hikoilla ja jännittää, että sattuuko kohdalle satunnaisvarmennus vai meneekö kortti läpi, vaikkei siellä ole katetta.

[Repe Ruutikallo]

Growlithe, sä olet suurimmalta osaltasi erittäin fiksu ja järkevä young lady, sen tuo kirjoitus osoittaa. Koska näin on, sulla on hyvät toiveet saada tilanne haltuun. Muuten se olisikin paljon vaikeampaa! Se ettet itse myöntäisi koko ongelmaa olisi ajan oloon painajainen muillekin kuin vain sulle itsellesi. Uskon vahvasti että asia vielä järjestyy.

[growlithe]

Kiitos tuesta. Soittelen tosiaan sinne YTHS:n mielenterveysosastolle huomenna. Ammattiapua tähän ongelmaan tarvii. Itsehillintä on täysin nolla, mitä tulee shoppailuun. Ja kuten Repe totesitkin, niin painajainen tää on paitsi mulle, myös läheisilleni, sillä tällainen toiminta johtaa ennen pitkää valehteluun. Sitä lajia taas en osaa kunnolla, enkä haluakaan osata. Eilen ensimmäinen ajatukseni soittaessani äidille oli, että keksisin peitetarinan, miksi tarvitsen 200 euroa. En sitten keksinyt, mikä on ihan hyvä. Oli tietyllä tapaa aika omatuntoa puhdistavaa myöntää, että tili menee pian sen 200 euron verran (itse asiassa pikkuisen enemmänkin) miinukselle, kun ostokset velottuvat. Äiti oli, kuten minä itsekin, pettynyt ja kykenemätön auttamaan. Toivottavasti siellä YTHS:llä on osaavia ihmisiä, jotka tietävät, mitä tehdä, ja myös saavat päänuppini parannettua niin, että myöskin teen sitten niin kuin oikein on ja kuten itsekin tiedän, että kuuluisi tehdä. Nyt vaan en pysty toimimaan sillä järkeni määräämällä tavalla. Kuin yhteys päästä raajoihin ei toimisi. "Et kävele sinne!" "Et kaiva sitä pankkikorttia lompakostasi!" Huoh.

Valitettavasti eläminen Suomessa vaatii rahaa, ja ilman sitä moni asia tulisi turhan hankalaksi. Olisi kyllä mukavaa käydä kavereiden kanssa normaalisti syömässä koulussa eikä tulla kotiin rouskuttamaan näkkileipää. Kyllä mulla "normaaliin" opiskelijaelämään raha riittäisi – jos vaan en pistäisi satoja euroja etukäteen menemään ennen kuin seuraavasta palkasta tai opintotuesta on tietoakaan. Joskus tililtä on velottunut tilinylitysmaksuja useampaankin otteeseen, kun tili on ollut kauan miinuksella. Kerran soittivatkin mulle Osuuspankista ja kysyivät, miksi tilini on 450 euroa miinuksella ja totesivat summan olevan aika suuri. Onneksi pystyin silloin vastaamaan rehellisesti, että olin samana aamuna siirtänyt S-pankin tililtä OP:n tilille ne rahat, kun palkkani oli tullut; rahat vaan eivät olleet vielä siirtyneet pankista toiseen. (Siihen se koko palkka sitten menikin. Viikonlopputyöntekijä ei paljoa tienaa, varsinkaan kun tunteja ei pystytä antamaan edes joka viikonlopun molemmille päiville.) Syyksi sille, miksi tili oli edes päässyt miinuksen puolelle, kerroin kyselijälle, etten (muka) huomannut seurata, kuinka paljon tilillä oli rahaa ja että kun ostokset veloittuvat viiveellä. S-pankista eivät ole kertaakaan soittaneet. Eivät kai kehtaa, kun kuulun itsekin henkilökuntaan.

Tämän kaiken toimeentulohässäkän keskellä pitäisi onnistua vielä säästämäänkin sukanvarteen. Avasin S-pankkiin juuri toisen tilin bonuksia ja muita etuuksia varten. Palkka menee täten omalle, bonukset omalle tililleen. Ennen bonus tuli tuhlattua palkan mukana heti – tai siis etukäteen. Toivon, että onnistuisin silloin tällöin myös siirtämään tuolle säästötilille vähän rahaa, jos sitä ylimääräistä sattuu olemaan. Tuskin on, mutta JOS on. Pitäisi tuossa keväällä ostaa uusi auto, kun nykyinen tuskin menee katsastuksesta läpi enää.

Tavallaan olisi edellytykset selvitä tästä sotkusta. Olla vain kävelemättä muualle kuin ruokakauppaan. Siirtää sinne säästötilille kaikki, mitä kenties jää, kun opintotuesta ja palkasta vähennetään vuokra, vesi- ja sähkölasku, omat ja kanin syömiset, bensakulut (polttoainetta todella menee viikonloppuisin, vaikkei täällä Turussa autoa onneksi olekaan..) ja muut pakolliset ja yllättävät menot. Mutta osaako terapeuttikaan auttaa, kun itse olen soppani keittänyt..? Toivon, että osaa.

Tulipas taas kirjoitettua pitkästi, vaikka kuinka yritin sanoa vain kiitokset.

[Mikael K.]

Kiitos tuesta. Soittelen tosiaan sinne YTHS:n mielenterveysosastolle huomenna. Ammattiapua tähän ongelmaan tarvii. Itsehillintä on täysin nolla, mitä tulee shoppailuun.

Talouden tiukkuus on ollut minullakin aina huolena. En ole tästä syystä ottanut luottokortteja vaikka niitä on tarjottu useampaan otteeseen. Olen tällä tavoin välttänyt velkaantumisen vaikka nytkin elämä on hieman solmussa tiukan talouden johdosta. Onneksi sain juuri vielä kesän tienestejä tililleni, joten voin taas tovin huokaista helpotuksesta.

Varsinainen ehdotukseni on, että luovut kaikista luottokorteista ja käytät käteistä rahaa tai korttia, joka tsekataan aina kassalla. Se on melkoinen muutos mutta näkisin sen realistiseksi tavaksi toimia kohdallasi. Muuten et pääse eteenpäin tuosta suosta.

[growlithe]

Luottokortteja minulla ei ole, vain ne kaksi varmentamatonta, kansainvälistä pankkikorttia eli Visa debittiä. Kummankin kortin varmennusraja on 100 euroa, tai niin luulen.. OP:n kortin rajaa en ole kokeillut, mutta S-pankilla se on 100 euroa. Itse asiassa olen kyllä pahimmassa shoppausvimmassa hakenut erinäisiä luottokortteja (S-pankin Visa Credit, Stockmann Master Card), mutta onneksi en ole sellaista saanut, koska vaikka olen vakituisesti viikonlopputöissä, sopimukseni on määräaikainen ja sitten aina tarpeen mukaan eteenpäin jatkettava.

Olet oikeassa: luottokortit ovat suo, josta ei pääsisi koskaan kunnolla ylös. Diners Clubin opiskelijakortin varmaan saisin, ja sitä on ollut monta kertaa kiusaus hakea, mutta onneksi en ole sitä toistaiseksi tehnyt. Lienee minun tapauksessani viisainta kieltäytyä maksuaikakorteista sitten myöhemminkin, kun olen valmistunut ja toivottavasti "oikeissa" töissä. Electronia en haluaisi myöskään enää, kun olen juuri päässyt OP:n sellaisesta eroon. Sillä ei pysty maksamaan junassa tai kaupassa silloin, jos pankkiyhteydet ovat tilapäisesti poikki. Nämä nykyiset kortit ovat periaatteessa hyvät minulle (jos vaan osaisin käyttää niitä!), mutta tuo ehdotus vain käteisen käyttämisestä on hyvin varteenotettava. Jospa en tosiaan maksaisikaan kaupassa pääsääntöisesti kortilla vaan käteisellä.. Silloin en voisi myöskään ylitellä tiliä. Pankkiautomaatti ei anna yhtään enempää kuin tilillä on.

Joskus meinasin ottaa pikavipin saadakseni jonkin villapaidan, mutta onneksi tulin sellaisten vippien suhteen järkiini katsoessani niitä korkoja!

Heh, asiaan liittyen tuli mieleen, että piti kerran ostaa Ärrältä postimerkki. Olin juuri käynyt shoppailemassa kortilla, jolla ei tietenkään ollut katetta, ja tallustin kiskalle kauppakasseineni. Ojensin saman kortin, jolla olin maksanut lukuisissa muissa kaupoissa juuri, mutta en tiennyt, että R-kioskissa on kassajärjestelmä, joka varmentaa kortin aina. Oli vähän noloa sitten jättää se alle euron maksanut postimerkki tiskille. Käteistäkään ei ollut yhtään. Yhdessä sitten pohdittiin myyjän kanssa, että miksihän korttini ei toimi, vaikka se oli vastikään muualla toiminut. Höh. Kävin sitten marketista ostamassa sen postimerkin.

Yleinen harhaluulo on muuten, että sirukortinlukijakin varmentaisi aina, mutta se ei pidä paikkaansa. Satunnaisvarmennus lienee sellaisessakin, kuten magneettijuovasysteemissäkin. Kauppakohtaisia eroja.. Satunnaisvarmennuksen taas pystyy ohittamaan yrittämällä korttia uudestaan. Joskus töissä (Sale-market) kassapääte kertoo pankkikortista, että "Ei katetta tai ostoraja ylitetty, palauta kortti", ja jos sen viestin ohittaa ja painaa uudelleen päätä-nappia, kortti menee läpi. Ensimmäisellä kerralla kyseessä oli siis satunnaisvarmennus, toisella kerralla varmennusta ei ollut. Ennen teinkin niin, että painoin sitä päätä-nappia uudelleen, jos asiakas halusi maksaa pankilla. Nykyään ilmoitan kassapäätteen ilmoittaman viestin asiakkaalle, koska jotkut vaan eivät ole kenties tulleet seuranneeksi tilinsä saldoa, ja jos asiakas siitä huolimatta haluaa maksaa pankkikortilla, niin siinäpä sitten maksaa.. Mutta monet sanovat siihen, että "Ai jaa, no Visalla sitten", jos kyseessä on yhdistelmäkortti, tai maksavat käteisellä. Jos kortilla on katetta, niin se menee tietenkin normaalisti läpi, mutta varmennus kestää yhtä kauan kuin Electronillakin. Ilman varmennusta korttikuitti tulee ulos heti. Vähän offtopic.

[Pasteur]

Mä en ole koskaan ymmärtänyt luottokorttien tai lainojen ottamista. Itselläkin luottokortti on, mutta vain internetistä ostamista ja ulkomaanreissuja varten. Autoakaan en osta ellei minulla ole siihen varoja tilillä valmiina. Kaiken kuitenkin joutuu lopulta maksamaan, joten miksei mieluummin ennemmin kuin myöhemmin? Asunto ehkä pakollisena poikkeuksena tässä...

[growlithe]

^Hih, kukapa noin ei haluaisi elää, se olisi ihannetilanne itsellänikin. Kunpa ei tarvitsisi pelata niiden tilinylitysten kanssa tai harkita luottokortteja tai lainoja koskaan. Jospa sitten, kun valmistuu (toivottavasti) viiden vuoden kuluttua, olisi vihdoin turvallisilla vesillä raha-asioiden suhteen. Mitäköhän suomen kielen maisterit mahtavat tienata?

[Pasteur]

Siis sinänsähän tuossa ei pitäisi tulojen määrän vaikuttaa. Sama aika siihen rahan kasaamiseen yleensä menee niin etu- kuin jälkikäteenkin. Mutta tietty meillä on sellainen pahatapa yleensä haluta asioiden tapahtuvan mieluummin nyt kuin huomenna. Ja toisaalta harvoin se tulojen lisääntyminenkään vaikuttaa käteen jäävään rahaan - yleensä ne kulut hyvin äkkiä suhteutuu tuloihin.

[Jone]

Siis sinänsähän tuossa ei pitäisi tulojen määrän vaikuttaa. Sama aika siihen rahan kasaamiseen yleensä menee niin etu- kuin jälkikäteenkin. Mutta tietty meillä on sellainen pahatapa yleensä haluta asioiden tapahtuvan mieluummin nyt kuin huomenna. Ja toisaalta harvoin se tulojen lisääntyminenkään vaikuttaa käteen jäävään rahaan - yleensä ne kulut hyvin äkkiä suhteutuu tuloihin.

Missä ajassa saa ostettua auton tällä konstilla kun koulusta pääsee työelämään?

edit: tietty peltoauton saa jo 1kk, mutta tuntus mielekkäältä ostaa osarilla auto ja käydä sillä duunissa. Toki jos haluaa vinguttaa fillarilla pakkasessa 2v alkuun niin kai sekin on ok jostakin..

tai

[Pasteur]

Ymmärrän joo... ite vaan oon niin jästipää, että mieluummin vingutan fillarilla tai ajan peltoautolla. Ite ostin ihan kelvollisen auton, jolla rullasin 120tkm kahdessa vuodessa opintotuista säästämällä. En sano etteikö olisi tehnyt maanalaisen paikan tiukkaa... kukin tyylillään.