Miksi olemme perusnegatiivista kansaa?

[Sarjatuli]

Miksi me suomalaiset olemme niin negatiivisia? Itse en näe mitään syytä siihen. Monasti kun menen töihin aamulla niin usein työkavereiden aamuiset puheet on negatiivisia...oli ruuhkaa, satoi, on pimeää, jne jne.. Miksi? Kun itse herään aamulla niin ensiksi ajattelen jotain positiivista... jotain pientä ja yksinkertaista, mutta ennenkaikkea positiivista. MUISTAKAA TÄMÄ. Ilmainen vinkki. En ota tuosta maksua.

[e-mac]

Puhut muuten ihan totta. Olen matkustanut aika paljon ja asunutkin lyhyitä aikoja muualla kuin Suomessa. Kun sitten tapaan ensimmäiset suomalaiset pitkään aikaan (tai istun lentokentällä / -koneessa kuuloetäisyydellä), niin negatiivisuus on se, mihin kiinnitän heti huomiota. Aina joku marmattaa jostain! Valittaminen tuntuisi olevan kivaa ja helppoa, epäkohtien löytäminen, piikitteleminen ja arvosteleminen kuulostaa ilmeisesti niin fiksulta. Parantaako se jotenkin omaa oloa?

[Crimson]

"Siis älä siitä huoli, näinhän täällä käy. Aurinkokin paistaa, vaikkei sitä näy..."

[amanita]

Mitä lie jörriköitä aikoinaan raivannut tiensä tänne karuihin olosuhteisiin. Pitkä, kylmä ja pimeä talvikausi on vaatinut huumorintajun ja ilottelun sijaan sitkeyttä ja uhmaakin. Tienoo ei ole antanut elantoa kuin rajatusti, omaa aluetta on tarvittu laajasti toimeentuloon, naapuri on ollut kilpailija. Kansamme on ollut vieraan vallan alaisena pitkät tovit, alamaisuus on iskostunut ja juurtunut sukupolvien ajoiksi.

Joukkoon on sittemmin sekoittunut väestöä muualtakin tuoden toisenlaista kulttuuria, enemmistöön lienee kuitenkin jäänyt tuo sitkas jurrimaisuus. Vaikka olemme raivanneet tiemme nykyiseen hyvään elintasoon noin yleisesti, ilakointi ja hyväntuulisuus ei kuitenkaan ole laajemmalti ollut sen johdannainen. Sosiaalisesti suomalaiset eivät ole ruotsalaisten naapuriemme tavoin lahjakkaita, tykkäämme olla omassa rauhassamme, pitää etäisyyttä naapuriin, kadehdimmekin, emme soisi toiselle hyvää, vaikka siitä hyvästä ei itselle mitään heruisikaan. Emme osaa iloita kun joku menestyy, vaikka ihan omilla kyvyillään, osaamisellaan, yrittämisellään.

Olemme kuitenkin tällä luonteellamme onnistuneet saavuttamaan nykyisen itsenäisyytemme, kohottamaan elintasomme maailman kärkikastiin, pärjäämään isoisten joukossa. Mörrimöykky-luonteestamme huolimatta hienoja saavutuksia.

Kyllähän tällaisesta luonteenlaadusta sitten on seurauksena monia inhimillisen elämän murheellisia esimerkkejä, kun ei osata puhua, ei löytää valoa, kun yritetään jaksaa ja kestää yksin, sinnikkäästi.


Kuulun ehdottomasti ja taatusti, positiivisen, optimistisen luonteenlaadun ja kulttuurin saaneeseen joukkoon, liekö tuolla suomalaisella ruotsikielisellä vanhemmallani jokin osuus siihen? Arvostan ja ymmärrän toisenlaisen taustan saaneita, ennen kaikkea arvostan meitä suomalaisia karvoineen päivineen!

[Sarjatuli]

Pakko vastata.. Miksi!!! Mikä elinympäristössämme tekee sen että aina pitää marmattaa ja olla negatiivisia, kun voisimme ajatella jotain positiivista välillä. Vai... Meneekö meillä noin huonosti. Uskommeko päättäjiin ja teemme heidän mieleisiä päätöksiä koskien omaa elämäämme vai kuinka..? Selventäkää.. Mikä mättäää?

[Salamijakk]

Pakko vastata.. Miksi!!! Mikä elinympäristössämme tekee sen että aina pitää marmattaa ja olla negatiivisia, kun voisimme ajatella jotain positiivista välillä. Vai... Meneekö meillä noin huonosti. Uskommeko päättäjiin ja teemme heidän mieleisiä päätöksiä koskien omaa elämäämme vai kuinka..? Selventäkää.. Mikä mättäää?

No ni, ny se Sarjatulikin marmattaa Se on Smal tallkkia, ei apinoitu mistään pyramiidien katveesta faaraoiden viinitarhojen auringosta. Olosuhteiden luomaa small tallkkia.

[Lihapipo]

Tuskin se mikään yksi yksinkertainen juttu on, miksi näin on. Ja toisaalta en minä ainakaan osaa nähdä tai kuulla näitä päivittäisiä pikku kitinöitä minään varsinaisena negatiivisuutena. Useinhan ne heitetään ilmoille ihan vitsinä. Kyllä sen sitten huomaa, jos oikeasti joku asia kalvaa. Kyllähän näitäkin tapauksia näkee päivittäin, joskus ihan peilistäkin. Tahtoo olla niin, että omalla kohdalla nielen nämä varsinaiset valittamiset, ja puran sitten johonkin muuhun (mummojen potkiminen, amfetamiinin piikittäminen, pienten eläinten rääkkääminen jne). Joskus on ihan hyvä avata varoventtiili, ja antaa paineen tasaantua.

Oikeastaan uskoisin, että nykyinen absoluuttisesti liian kiireinen elämäntyyli on se juttu, mikä saa ihmiset varpailleen. Ainakin minua henkilökohtaisesti v*ttaa päätön säntäily, jota on lähes pakko harrastaa, jos meinaa pärjätä. Minähän en pärjää, koska olen perusluonteeltani aika laiska, enkä haluaisi olla mukana oravanpyörässä tämänkään vertaa. Minun elämäni ei ole mikään suoritus, kuten tuntuu olevan tämän päivän ihanne. Siksipä olenkin päätynyt ihan tavalliseksi, kouluttamattomaksi duunariksi. Psykologinen testi toisensa jälkeen väittää, ettei minulla olisi mitään estettä tai ongelmaa hankkiutua tuonne yhteiskunnan ylimpään kastiin, vaan mitäpä minä siitä kostuisin? Ettäkö voin ostaa uuden 300 metrisen huvijahdin joka vuosi, jos viitsin puurtaa duunia 20 tuntia päivässä sydänkohtauksen partaalla? Kiitos ei. Toki olen tässä aikuisiällä miettinyt, että kaipa sitä joku ylemmän tason koulutus pitäisi jossain vaiheessa hankkia, jotta voisi elvistellä seurapiireissä olevansa jotain elämää suurempaa. Minä en väheksy lainkaan sitä, että tekee työtä jonka kokee tärkeäksi ja mielekkääksi, ja hankkii koulutusta sitä varten, mutta työn tekeminen ihan sen takia, että voi rypeä rahassa on täysin päätön ajatus minun mielessäni. Toki minäkin tykkään kulutushyödykkeistä siinä missä muutkin, mutta en minä niiden takia elä.

Me emme paini kehitysmaiden ongelmien kanssa, vaan meillä on omat murheemme. Kun elintaso kasvaa, nousevat myös ongelmat "ylemmille tasoille" tuolta ruohotupon juuresta. Kun ajattelemme sitä, mikä on elämän jatkumiselle välttämätöntä, niin voimme samaan hengenvetoon todeta kuinka paljon me keräämme ympärillemme täysin turhaa silppua ja vielä stressaamme sen hankkimisesta. Siinä missä siellä jossain aavikolla ajatus on keskittynyt siihen vesiampärilliseen, joka takaa selviämisen huomiseen, niin täällä ihmetellään, millä ilveellä saadaan se seuraava statussymboli hankittua määräaikaan mennessä. Eivät nämä asiat minun mielestäni poissulje toisiaan mitenkään.

Se on vissi tosiasia, että jos jatkuvasti stressaa, vinkuu ja rypee itsesäälissä, niin asiat menevät persiilleen. Sen olen ihan itse kokeillut, enkä suosittele kenellekään. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö joskus saisi vähän pärrätä, ja nimenomaan silloin kun on sellainen olo, eikä vain lämpimikseen.

[Pasteur]

Miksi me suomalaiset olemme niin negatiivisia? Itse en näe mitään syytä siihen. Monasti kun menen töihin aamulla niin usein työkavereiden aamuiset puheet on negatiivisia...oli ruuhkaa, satoi, on pimeää, jne jne.. Miksi? Kun itse herään aamulla niin ensiksi ajattelen jotain positiivista... jotain pientä ja yksinkertaista, mutta ennenkaikkea positiivista. MUISTAKAA TÄMÄ. Ilmainen vinkki. En ota tuosta maksua.

Mitäs siellä takarivissä oikein itketään? Et taida olla kovin isänmaallinen? On tullut rauhanturvaajasta joku hippi? Pistähän ne positiiviset vinkkis sinne positiiviseen hanuriis! Oikea suomalainen sano P€RK€L€ ainakin neljästi tunnissa! Autoa on ajettava ehdottomasti hampaat irvessä ja juhlapyhät vietettävä jurrissa! Se on kuule Suomalaisuutta ja isiemme perinnettä! Sitä pitää paholainen vaalia! Hipit maanalainen paikka ja suomalainen kulttuuri kunniaan!

Minä ainakin aloitan jokaisen päiväni helvetillisellä karjaisulla, jolla uhmaan jumalan pahan suopaa vihollista! Tee sinäkin niin ja ole suomalainen paholainen!

[Vaku]

Mutta jos ottaa negatiivisen kannan siihen että muut on negatiivisia, niin eikös siinä itse liity samaan joukkoon? Minä ainakin pyrin olemaan mahdollisimman positiivinen ihan issesseni, muut saa liittyä seuraan jos siltä tuntuu. Kyllähän sitä itseäänkin joskus kyrsii, mutta pääsääntösesti on aikas mukavaa.

[KunkkuJ]

Ai että miksi olemme negatiivista kansaa? Höh, mitä muuta voisimme? KAIKILLA muilla on asiat paremmin kuin meillä suomalaisilla. Amerikkalaisilla on isompi maa ja osaavat tehdä tietokoneita. Lisäksi niillä on halvempi pensa ja alhaisemmat verot. Eurooppalaisillakin on leudompi ilmasto ja yleensä mukavammat naapurit kuin meillä suomalaisilla. Venäläisilläkin on varaa ostaa parempia autoja kuin meillä. Meillä naapurit ovat aika kummallisia ja jostain syystä näyttävät menestyvän meitä paremmin. Tuskin laillisin keinoin sentään.
Eikä siinä kaikki. Suomalaiset nettifoorumitkin ovat kaikki tosi outoja. Niin kuin tämäkin. Onkohan täällä yhtään normaalia ihmistä kirjoittelemassa? Siis minun lisäkseni? Kyllä sitä ihminen tulee negatiiviseksi vähemmästäkin.

[Macchiavelle]

Suomalainen ei hymyile tai naura kuin puhtaasta vahingonilosta.

[MacFinn]

Se mikä mua erityisesti rasittaa on tuo amerikkalaisten tapa olla niinkuin kaikki olis aina hyvin. Vaikka monet asiat menee päin prinkkalaa, kaikki vaan hymyilee sillai typerästi ja on positiivisia. Se on niin feikkiä, että yököttää.

Parempi tämä peruspessimismikin on.

[Crimson]

Se mikä mua erityisesti rasittaa on tuo amerikkalaisten tapa olla niinkuin kaikki olis aina hyvin. Vaikka monet asiat menee päin prinkkalaa, kaikki vaan hymyilee sillai typerästi ja on positiivisia. Se on niin feikkiä, että yököttää.

Parempi tämä peruspessimismikin on.

Erittäin hyvin sanottu.

Nimim. "Mikä ristus on ku ei aharista?"

[Macchiavelle]

Se mikä mua erityisesti rasittaa on tuo amerikkalaisten tapa olla niinkuin kaikki olis aina hyvin. Vaikka monet asiat menee päin prinkkalaa, kaikki vaan hymyilee sillai typerästi ja on positiivisia. Se on niin feikkiä, että yököttää.

Parempi tämä peruspessimismikin on.

Tuo mikä sinua ärsyttää on amerikkalaisille KÄYTTÄYTYMISTAPA, heille on kohteliasta olla ventovieraille kohtelias, tervehtiä ja hymyillä ja vaihtaa muutama sana jos on tarpeen. Suomalainen kyräilee omassa miniuniversumissaan naama solmussa, ja puhutaan vain jos on pakko.

[e-mac]

Mutta jos ottaa negatiivisen kannan siihen että muut on negatiivisia, niin eikös siinä itse liity samaan joukkoon?

Ei se sitä ole... Aloittaja kysyy ihan asiallisen faktakysymyksen - ja minä komppaan. Se kielteisyys, ikävien asioiden näkeminen, nälviminen, kateus, mariseminen, ne ovat ihan todellisia asioita. Niinkuin yritettäisiin kuulostaa tosi fiksulta kun on mielipiteitä, ja helpoimpia mielipiteitä ovat negatiivisten asioiden esiin tuominen. Ei keskustelun aloittaja valita vaan etsii vastausta - jota minä ainakaan en osaa antaa.

On jotenkin kummallista palata vaikkapa sellaisesta pinnalliskohteliaasta maasta kuin Saksa kotiin. Niin harva sanoo "kiitos", "ole hyvä" tai "anteeksi" - pieniä asioita, jotka antavat sujuvuutta ihmisten väliseen kanssakäymiseen.

Nousin bussista pysäkillä, jossa kulki ohi myös pyöräkaista. Ensimmäinen matkustaja, mies loikkasi vauhdikkaasti ulos ja törmäsi polkupyörällä ajavaan naiseen. Nainen kaatui ja sopersi sieltä maasta anteeksipyyntöjä, hänen olisikin kuulunut väistää bussista nousevia, hänen vikansa. Mitä tekee mies? Lähtee sanaakaan sanomatta kävelemään eteenpäin - ei pahoittelua, ei tarkistanut että onko pyöräilijä mahdollisesti loukkaantunut, ei tarjonnut auttavaa kättä (vaikka törmäys ei hänen syytään ollutkaan). Minä ja toinen nainen autettiin sitten se pyöräilijä sieltä maasta pystyyn ja toivotettiin turvallista loppumatkaa. Miksi niin monet ihmiset ovat täällä sellaisia kuin se mies?

[ER]

Historia, ilmasto, geenit.

[Lihapipo]

On jotenkin kummallista palata vaikkapa sellaisesta pinnalliskohteliaasta maasta kuin Saksa kotiin. Niin harva sanoo "kiitos", "ole hyvä" tai "anteeksi" - pieniä asioita, jotka antavat sujuvuutta ihmisten väliseen kanssakäymiseen.

Huomasin saman jutun, kun piipahdin Saksassa kesällä. Kun tuli takaisin Suomeen, niin koko asenne piti kääntää päälaelleen. Taas piti väistellä autoja suojatiellä ja totutella flegmaattisiin asiakaspalveluihmisiin. Ei se sinällään mitään haittaa, kun olen vuosien varrella opetellut ottamaan asiat huumorilla, mutta aina ei näin ollut. Minua ei henkilökohtaisesti enää kiinnosta, jos vaikka kaupan kassahenkilö olisi töykeä. Minä en ole, vaan tervehdin ja sanon kiitokset, vaikka saisin miten paljon puukkoa selkään. Siinähän nillittävät, jos se tuntuu tarpeelliselta. Aika monta vuotta meni minultakin, että opin ymmärtämään sellaisen pikku jutun, ettei murjottamalla saa mitään aikaiseksi. Enhän minä toki saa mitään aikaiseksi nytkään, mutta ainakaan en kulje turpa lattiassa, niin kuin tuntuu olevan kovin trendikästä.

Ei helvatti, jo kaksi melkein tosissaan kirjoitettua viestiä peräkkäin, ja vielä samassa ketjussa... Taitaa olla kuumetta pipossa.

[Mr. Hyde]

Positiivisuus on p*rseestä. Pessimisti ei pety koskaan.
Itse olen kyllä melko alavireinen persoona, tunnustan, mutta yleensä en kyllä näytä sitä kanssaihmisilleni.

[kallekilponen]

Positiivisuus on p*rseestä. Pessimisti ei pety koskaan.
Itse olen kyllä melko alavireinen persoona, tunnustan, mutta yleensä en kyllä näytä sitä kanssaihmisilleni.

Aamen tuolle, pessimisti yllättyy aina vain positiivisesti. Sitäpaitsi eihän pessimistejä olekaan, vain realisteja.

[darthmother]

Mitä lie jörriköitä aikoinaan raivannut tiensä tänne karuihin olosuhteisiin....ennen kaikkea arvostan meitä suomalaisia karvoineen päivineen!

Haavanlehtien kokoisten märkääkin kylmempien räntäriepujen iskeytyessä ahavoituneille kasvoilleen ja vihmaisten säälimättömien pajunoksien piiskatessa
paljaita pohkeitaan, Rutja tarpoo viimeisillä voimanrippeillään eteenpäin pimeässä, tai oikeastaan hän ei enää tarvo, vaan kaivautuu verisine kynsin roudassa
hivuttautuen kyynärä kyynärältä kohti haavettaan, hampaat irvessä. Perrkele! jo pääsee Rutjan rohtuneilta huulilta sylkinen parahdus,
talven pimeän kylmyyden piestessä miespolon vavisevaa vartta. Mutta Rutja raastaa sormillaan oman maansa, Suomenniemen pimeää mustankylmää metsänpohjaa. Viimein hän
pääsee ikiuupuneena määränpäähänsä. Väsyneet käsivarret kietovat loskamärkää hirventaljaa pakkasenpureman kehon ympärille tiukemmin, kylmästä vapiseva vartensa nojautuu jäistä kuusenkylkeä vasten. kyyneleet pesevät puhtaita vanoja nokisille, multaisille poskille, miesi vavahtelee, joku voisi vannoa kuulleensa naurua suunnaltaan. Rutja kohottaa kulmansa kohti taivaannaulaa. Tähän on hyvä kuolla.

[Thoth]

Historia, ilmasto, geenit.

Sinäpä sen sanoit. Tai itse asiassa itse sanoisin, että lähinnä historia (kulttuuri) ja ilmasto). Tai oikeastaan kulttuurikin käytännössä juontuu suuressa määrin ilmastosta. Esimerkiksi muistaakseni jonkun tutkimuksen mukaan Euroopan humalahakuisimpia kansoja ovat englantilaiset, irlantilaiset ja suomalaiset (ehkä 35% kansasta), samalla kun esimerkiksi kreikassa vain 2% harrastaa tuollaista. Englanti on kuitenkin monella tavalla kulttuurillisesti selvästi lähempänä Kreikkaa kuin Suomea.

Eli vastaus alkuperäiseen kysymykseen:

iksi me suomalaiset olemme niin negatiivisia? Itse en näe mitään syytä siihen. Monasti kun menen töihin aamulla niin usein työkavereiden aamuiset puheet on negatiivisia...oli ruuhkaa, satoi, on pimeää, jne jne.. Miksi?

Hevonkavion ilmasto kulttuurillisine kerrannaisvaikutuksineen.

Lapissa kaikki kukkii nopeasti,
maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin.
Tuot' olen aatellut ma useasti,
kun katson kansan tämän vaiheisiin.

Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta
ja suuri surkastua alhaiseen?
Miks meillä niin on monta mielipuolta?
Miks vähän käyttäjiä kanteleen?

Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu
kuin heinää, - miestä toiveen tosiaan,
miest' aatteen, tunteen miestä, kaikki maatuu
tai kesken toimiansa katkeaa?

Muualla tulta säihkyy harmaahapset,
vanhoissa hehkuu hengen aurinko.
Meill' ukkoina jo syntyy sylilapset
ja nuori mies on hautaan valmis jo.

Ja minä itse? Miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden.
Miks seuraa käskyä en veren vietin,
vaan kansain kohtaloita huokailen?

On vastaus vain yksi: Lapin suvi.
Sit' aatellessa mieli apeutuu.
On lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi
ja kukkain kukoistus ja riemu muu.

Mut pitkä vain on talven valta. Hetken
tääll' aatteet levähtää kuin lennostaan,
kun taas ne alkaa aurinkoisen retken
ja jättävät jo jäisen Lapinmaan.

Oi, valkolinnut, vieraat Lapin kesän,
te suuret aatteet, teitä tervehdän!
Oi, tänne jääkää, tehkää täällä pesä,
jos muutattekin maihin etelän!

Oi, oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin.

Havisten halki ilman lentäkäätte!
Tekoja luokaa, maita valaiskaa!
Mut talven poistuneen kun täältä näätte,
ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!

[Paapa]

Mikä paska topicci tänne on taas pystytetty? Eihän tässä taas ole mitään järkeä, pitäisi olevinaan olla jotenkin positiivinen, vai? Taitaa taas olla joku kunnallisvaalijuttu menossa? Yritetään vaan olla positiivisia, ilmat kylmenee ja bensa nousee. Viinakin kallistuu varmaan ja naisetkin pukeutuu toppahousuihin. Mitä silloin voi tehdä, voi purppasta lähibaarissa. Miksi pitäisi olla positiivinen? Ja varman tääkin hakataan taas kirveellä omaksi topicikseen! PASKAT!

[hatey]

Jos ihmiskunta olisi aina ollut positiivinen, eläisimme vieläkin luolassa. Kehitys perustuu tyytymättömyyteen sen hetkiseen olotilaan.

[ManiMicci]

Nami nami!

[Jone]

Minä ainakin aloitan jokaisen päiväni helvetillisellä karjaisulla, jolla uhmaan jumalan pahan suopaa vihollista! Tee sinäkin niin ja ole suomalainen paholainen!

Minä juon aamukahvin hymyssä suin munasillaan olohuoneen ikkunan edessä ja tarkkailen vuodenaikojen etenemistä ja ihmisten touhuja. Oikein iloisena säestän vielä hommaa sellaisella 12 sekunnin alati nousevalla 4.oktaavin pierulla!