Kaipa se on minussa se vika kun en saa töitä vaikka olisin aktiivinen, avoin ja positiivinen. Palkaton työharjoittelukaan ei houkuta kun pitäisi elää ja ilmainen työvoima kelpaa kenelle tahansa kunhan ei vain tarvitse työllistää. Mutta jos samasta työstä maksetaan edes minimipalkkaa (ts. enemmän kuin työttömyyskorvaus) niin se houkuttelisi vielä enemmän. Minä olen hakenut töitä sillä mielin, että kaikkea oppii tekemällä mutta ei sillä töihin pääse. Suhteita ei ole, joten tässähän sitä roikutaan. Aktiivisuuden kanssa on nähdäkseni vähän niin ja näin, ihmiset valkataan haastatteluun papereiden perusteella ja ehkä joku puhelimessa roikkuessaan työnantajan kanssa saa nimensä jäämään mieleen. Pääseekö sillä sitten haastatteluun, on eri asia. Kolmanneksi kaltaiseni pätkätyöhistorian omaava henkilö ei saa työtä senkään vuoksi, koska ei näytä pysyvän/viihtyvän samassa hommassa "vuosikausia" kuten rekrytoijat toivovat. Totta sekin, minulla pitää olla vaihtelua, liukuhihnatyö ei ole minua varten. Neljänneksi olen jo valmiiksi fyysisesti ja psyykkisesti rikki, joten katsotaan minun olevan usein sairaslomalla. Mitä en kylläkään usein ole ollut, työhistoriani ja muistini mukaan ehkä 2 kertaa! Nekin silloin kun en ole kertakaikkiaan päässyt esim. sängystä ylös tai autosta ulos ilman tuskan kyyneliä, ns. pää kainalossa -tapauksia.
Kysymys ei olekaan viime kädessä siitä, onko töitä vai ei. Työ ei tekemällä lopu, palkanmaksajia on vain liian vähän. Rahaa tarvitaan paitsi elämiseen myös sen yrityksen toiminnan pyörittämiseen. Tunnustan omat rajoitukseni töiden suhteen ja jätän hakematta niitä töitä, joita en saa tehdä, joita en halua tehdä ja joita suorastaan inhoan ja joihin minulla ei ole minkäänlaista osaamista. Jos nämä tekevät minusta "huonon" työnhakijan niin olkoon niin. En halua kiusata itseäni yhtään enempää kuin on pakko. Olen sitten mieluummin työtön, puoliksi työkyvytön ja odottelen eläkkeelle pääsyä/joutumista. Tai odotellessa teen jotain radikaalimpaa.
Jos taas vetoatte markkinointiin, etten osaa markkinoida itseäni niin sekin on totta, en osaa. En pysty useampia markkinointikikkailuja opetelleenakaan kääntämään aivojani siihen asentoon, että se tekisi suoranaisesta sonnan puhumisesta mitenkään hyväksyttävää. Kuulemma rehellisyys maan perii niin miksei tässäkin,
![Pirullinen [6]](./images/smilies/icon_twisted.gif)
Tätäkin koottua selittelyä kirjoittaessani suututtaa niin maan perusteellisesti. Miksikö? Siksi, ettei pysty kääntämään aivojaan ja käsityksiään hällä väliä -osastolle, että voisi jättää totuudet ja realismin romukoppaan. Niitä ei näytä tänä päivänä tarvittavan. Mitä lennokkaammat suunnitelmat, kymmenien vuosien kokemus alle 25-vuotiaalla ja huippuhyvät insinöörin tai tohtorin paperit niin aina parempi. Kenen idea oli koskaan ruveta vaihtamaan paperin palasia tullakseen onnellisemmaksi? Kenen idea oli ruveta myymään vapaa-aikaansa näitä paperin palasia vastaan?
PS. Vinouma, minullakin on näitä tyhjiä pätkiä, vuoden tai lyhyempiä papereissani. Sanon aina olleeni lomalla.