Esimerkkikokoonpanoksemme valittiin tällä kertaa piakkoin uudella mallilla korvautuva MacBook, jossa on 13 tuuman laajakuvanäyttö, Intelin valmistama 2,4 gigahertsin tuplaydinsuoritin, 160 gigatavun kiintolevy, tallentava dvd-asema sekä kaksi gigatavua keskusmuistia. Ikääntyvää tekniikkaa ei suinkaan kannata väheksyä, sillä se toimii usein uutta varmemmin.
Vaikka edellä mainittu termistö tuntuisi ensi alkuun vaikeaselkoiselta, tärkeimmät tekijät ovat kahden gigatavun keskusmuisti ja tuplaydinsuoritin. Näillä eväillä pärjää pitkälle, sillä oman musiikin tuottaminen ei edellytä tehokasta näytönohjainta tai viimeisintä varustelua.
Ohjesääntönä periaatteessa lähes mikä tahansa alle kolmen vuoden ikäinen kannettava on tarpeeksi kyvykäs musiikkiharrastuksen aloittamiseen. Niinpä huomio kannattaa suunnata näyttöön ja liitäntöihin, tarpeen mukaan myös akkukestoon ja laitteen kokoon - tai, kuten tuonnempana selviää, koneen toimintaa ohjaavaan käyttöjärjestelmään ja sen päällä toimiviin ohjelmiin.
Näkemyksemme mukaan MacBook edustaa hinnan ja laadun suhteen nykytarjonnan kärkeä. Se ei kuitenkaan ole teknisesti edistyksellisin.
Näyttö kun vain menettelee kiiltävästä pinnoitteestaan huolimatta, akku jaksaa korkeintaan neljä tuntia ja tehokkaampaakin ”rautaa” on saatavana samaan hintaan. *korkeintaan neljä tuntia!?! WTF, onko se huono arvo? Varmaan toimittajalla on itsellä Lenovo kaikilla mahdollisilla tehoakuilla, jolloin käytännön toiminta-aika on jopa 5h! 
Lisäksi usb-liitäntöjä saisi olla enemmän: nyt niitä on vain kaksi, joten niin sanotun keskittimen hankinta tulee pian eteen. Semminkin kun käytännössä pakollinen koskettimisto varaa jo yhden liittimen.
Vakiovarusteluun sisältyy kuitenkin musiikkituotannossa tärkeä firewire-väylä, johon liitetään ulkoinen liitäntäyksikkö. * ei kuulu enää, nyyh 
MACBOOK on edullisesta hankintahinnastaan huolimatta oiva työkalu kotistudiossa - kiitos tarkoituksenmukaisten ominaisuuksien ja koetellun tekniikan. Sen kaveriksi kannattaa kuitenkin hankkia nopea ulkoinen kiintolevy sekä varmuuskopiointia että äänityksiä varten.
Ohjelmisto on valttia
Tekniikka ei ole keskeisin syy, miksi valitsimme esimerkkikokoonpanoksi juuri MacBookin. Sen hyödyntämä ja vain Applen tietokoneissa toimiva Mac OS X -käyttöjärjestelmä soveltuu nimittäin mainiosti oman musiikin tuottamiseen. Kyse ei nyt ole vain makuasioista, joten rasittavaan Mac vs. Windows-pc -nahinaan ei ole perusteita.
Pitipä tilanteesta tai ei, Mac on alusta alkaen rakennettu graafisen alan ja audio-videotekniikan ammattilaisten työkaluksi.
Kun laitteisto ja ohjelmisto tulevat samalta valmistajalta, kokonaisuus toimii etenkin aloittelijan käsissä paremmin kuin tyypillinen Windows-pc. Toisin sanoen, yhteensopivuus ja toimintavarmuus ovat niin hyvät kuin tietokoneella tänä päivänä voi olla.
Kiitos kuuluu syvälle käyttöjärjestelmään rakennetulle Core Audio -rajapinnalle, joka toimii ohjelmallisena linkkinä käyttöjärjestelmän, sovelluksien ja musiikin tuottamiseen tarkoitettujen lisälaitteiden kanssa. Samainen komponentti sisältää midi- ja audioliikenteeseen liittyvät ohjelmapalvelut, on täysin näkymätön, eikä siitä oikeastaan tarvitse tietää muuta.
Kunhan Macintoshiin liitettävien lisälaitteiden, kuten ääniliitäntäyksikön tai koskettimiston paketin kyljessä on maininta Core Audio -yhteensopivuudesta, kaikki menee käsikirjoituksen mukaan. Edes erilliselle ajurin asentamiselle ei välttämättä ole tarvetta. Tarkemmat yksityiskohdat selviävät valmistajan verkkosivustoa ja sen ajuritietokantaa tutkimalla.
Sanomattakin on selvää, että kaikki tässä artikkelissa esittelemämme lisälaitteet sekä ohjelmat toimivat moitteetta yhdessä.
Artikkelissa demottiin Macbookilla, Garagebandilla, Edirolin FW äänipurkilla, M-Audion kiipparilla, Geneleceillä ja Behringer mikeillä. Jo on.
