Evoluutioteoriasta

[Pasteur]

Vaan kun en ole tuota mieltä ollenkaan.

Ei tarvitsekkaan... minä kuitenkin olen.

Millä tavoin mielestäsi uskonnossa on historiaansa suurempaa substanssia ja miksi juuri sitä pitäisi opettaa peruskoulussa? Olisiko niin, että juuri siihen kiteytyy koko keskustelumme?

Kyllä! Siihen kiteytynee keskustelumme. Vaikka olen lähtökohtaisesti samaa mieltä kanssasi (ja napalmin myös) uskon asioissa, niin uskonnon vaikutus kulttuuriin ja maailman ymmärtämiseen on niin suuri, ettei historia voi sitä kattaa - aivan kuten filosofia ja taidekin. Tuo Jamacin kommentti on totta, ettei se sinänsä ihmisiä kiinnosta, mutta se ei muuta sitä, että mielestäni se on erityisen tärkeää. Jos saisin päättää, niin ylä-asteella opetettaisiin antropologiaa/sosiologiaa, uskontotiedettä ja filosofiaa. Teologian opetus voitaisiin puolestani hyvinkin ulkoistaa kirkolle, mutta pienellä asennevaihdoksella sekin voisi mennä osana uskontotiedettä.

Pyrkimys maailman laajempaan ymmärtämiseen uskonnon, antropologian/sosiologian ja filosofian kautta on avain historian, kulttuurien, yksilöiden, aatteiden ja lopulta myös kovien luonnontieteiden kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen ja oman vakaumuksen löytämiseen. Tämä on oma näkemykseni - meidän ei siitä tarvitse sen pidemmälle kai yhtä mieltä olla, koska meidän molempien harmiksi, asian tila ja uskonnon opetus tuskin ihan pian Suomessa miksikään muuttuu.

[Captain Napalm]

No mikä siinä nyt on se asia? Vai osuinko sittenkin liian lähelle ja nyt mökötetään?

Sitä asiaa olen yrittänyt selostaa. Tukitsin kirjoittamasi sowhat-asenteeksi. Varsinaista kysymystä en siinä siis nähnyt. Mitä et ymmärrä asiassa?

En löydä siitä mitään asiaa. Siis onhan siinä kerrattu historiaa jne... ja lueteltu kaikenlaista mutta mikä on kirjoituksen tarkoitus. Mitä se pyrkii osoittamaan? Mikä on asia?

[Mikael K.]

En löydä siitä mitään asiaa. Siis onhan siinä kerrattu historiaa jne... ja lueteltu kaikenlaista mutta mikä on kirjoituksen tarkoitus. Mitä se pyrkii osoittamaan? Mikä on asia?

Varsinainen asia kirjoituksessa oli järjen kritiikki. Toisin sanoen järki on hyväksi, kun sitä käytetään oikein. Väärin käytettäessä siitä tulee tyranni (siinä missä väärin käytetyistä uskonnoistakin, Mikael K:n kommentti). Tämä on sen sanoma lyhyesti ilmaistuna.

[Pasteur]

Varsinainen asia kirjoituksessa oli järjen kritiikki. Toisin sanoen järki on hyväksi, kun sitä käytetään oikein. Väärin käytettäessä siitä tulee tyranni (siinä missä väärin käytetyistä uskonnoistakin, Mikael K:n kommentti). Tämä on sen sanoma lyhyesti ilmaistuna.

Tämä tavallaan sivuaa minun ja Arkiston keskustelua. Eli itse komppailen Mikael Kta siltä osin, että näen relativististen aineiden opetuksen tärkeänä, jotta yksilöiden ymmärrys ei muodostuisi pelkän kovan tieteen perusteille, vaan relativismi kyettäisiin tuomaan täydentämään yksilön ajattelua.

Kuten itse aiemmin taisin mainitakin, niin oma ontologian ja epistemologian näkemykseni pohjaavat vahvasti Heideggeriin ja sitä kautta kokemukselliseen maailman ymmärtämiseen. Tämä heijastunee näihinkin ajatuksiini.

[Captain Napalm]

En löydä siitä mitään asiaa. Siis onhan siinä kerrattu historiaa jne... ja lueteltu kaikenlaista mutta mikä on kirjoituksen tarkoitus. Mitä se pyrkii osoittamaan? Mikä on asia?

Varsinainen asia kirjoituksessa oli järjen kritiikki. Toisin sanoen järki on hyväksi, kun sitä käytetään oikein. Väärin käytettäessä siitä tulee tyranni (siinä missä väärin käytetyistä uskonnoistakin, Mikael K:n kommentti). Tämä on sen sanoma lyhyesti ilmaistuna.

OK, no ehkäpä pidän sitten niin itsestäänselvänä, että mikä tahansa väärinkäytettynä on pahasta, etten löytänyt kirjoituksesta mitään asiaa. BTW, aika pitkä teksti, jos asia on tossa.

[Arkisto]

Tämä tavallaan sivuaa minun ja Arkiston keskustelua. Eli itse komppailen Mikael Kta siltä osin, että näen relativististen aineiden opetuksen tärkeänä, jotta yksilöiden ymmärrys ei muodostuisi pelkän kovan tieteen perusteille, vaan relativismi kyettäisiin tuomaan täydentämään yksilön ajattelua.

Kuten itse aiemmin taisin mainitakin, niin oma ontologian ja epistemologian näkemykseni pohjaavat vahvasti Heideggeriin ja sitä kautta kokemukselliseen maailman ymmärtämiseen. Tämä heijastunee näihinkin ajatuksiini.

Aikaisemmin keskustelussa olen maininnut millä uskonnon opetusta korvattaisiin, mutta en kyllä huomannut että olisin halunnut tilalle vain kovaa tiedettä - vaan mm. moraalikasvatusta, filosofiaa, yhteiskuntaoppia ja elämänkatsomusoppia. Uskontoa opetettaisiin siis vain historian opetuksen yhteydessä ilmiönä muiden ilmiöiden tapaan.

Arkisto kirjoitti:
Vaan kun en ole tuota mieltä ollenkaan.

Ei tarvitsekkaan... minä kuitenkin olen.

Aikaisempi kommettisi vain alkoi sanalla "Aivan", ja sitä seurasi esittämääni täysin päinvastainen mielipide - varsin hämmentävää oli se..

Arkisto kirjoitti:
Millä tavoin mielestäsi uskonnossa on historiaansa suurempaa substanssia ja miksi juuri sitä pitäisi opettaa peruskoulussa? Olisiko niin, että juuri siihen kiteytyy koko keskustelumme?


Huutelen täältä sivusta: elämyksellisyys. Se on taideaineissa tärkeää. Sama on myös uskonnossa.

Lue uudelleen keskustelumme, sekä tuo kysymys, mieti mistä on kyse, ja huutele sivusta uudemman kerran. Ennen sitä on turha minun mitään kommentoida - kaikki pitäisi kirjoittaa uudelleen..

[Arkisto]

Vaan kun en ole tuota mieltä ollenkaan.

Ei tarvitsekkaan... minä kuitenkin olen.

Millä tavoin mielestäsi uskonnossa on historiaansa suurempaa substanssia ja miksi juuri sitä pitäisi opettaa peruskoulussa? Olisiko niin, että juuri siihen kiteytyy koko keskustelumme?

Kyllä! Siihen kiteytynee keskustelumme. Vaikka olen lähtökohtaisesti samaa mieltä kanssasi (ja napalmin myös) uskon asioissa, niin uskonnon vaikutus kulttuuriin ja maailman ymmärtämiseen on niin suuri, ettei historia voi sitä kattaa - aivan kuten filosofia ja taidekin. Tuo Jamacin kommentti on totta, ettei se sinänsä ihmisiä kiinnosta, mutta se ei muuta sitä, että mielestäni se on erityisen tärkeää. Jos saisin päättää, niin ylä-asteella opetettaisiin antropologiaa/sosiologiaa, uskontotiedettä ja filosofiaa. Teologian opetus voitaisiin puolestani hyvinkin ulkoistaa kirkolle, mutta pienellä asennevaihdoksella sekin voisi mennä osana uskontotiedettä.

En pyri siihen että uskontoa ei opetettaisi peruskoulussa, tai että sitä opetettaisi jotenkin vähemmän - koen että minut on tässä suhteessa ymmärretty hieman väärin. Uskonnosta tulee opettaa sisältöä siinä määrin kun on tarpeen sen selittämiseksi ilmiönä, ja suhteessa historiaan ja kulttuureihin - Historianopetuksessahan uskonnoista puhutaan jo nytkin. Yhteiskuntaopissa uskontoa varmastikin käsiteltäisiin myös runsaasti. Opetetaanko filosofiaa ala-asteella? Opetetaanko taidetta(kuvaamataito ei riitä tähän vastaukseksi)?

Peruskoulun uskonnonopetus nykymuodossaan muistuttaa pelottavan paljon aivopesua - opetetaan ikäänkuin uskomaan, ja esimerkiksi raamatun tapahtumia opetetaan todellisena historiana. Läimäisen tuohon liittyen kuvitteellisen esimerkin; Toisen luokan koekysymys: Nousiko Jeesus kolmantena päivänä taivaaseen? Siihen olisi nassikan vastattava että nousi, jos aikoo pisteitä saada - vaikka ei uskoisikaan ylösnousemukseen. Okei - kärjistettyä, mutta kaikki tuohon suuntaankaan on väärin.

Pyrkimys maailman laajempaan ymmärtämiseen uskonnon, antropologian/sosiologian ja filosofian kautta on avain historian, kulttuurien, yksilöiden, aatteiden ja lopulta myös kovien luonnontieteiden kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen ja oman vakaumuksen löytämiseen. Tämä on oma näkemykseni - meidän ei siitä tarvitse sen pidemmälle kai yhtä mieltä olla, koska meidän molempien harmiksi, asian tila ja uskonnon opetus tuskin ihan pian Suomessa miksikään muuttuu.

Tässä kohdalla ollaan täysin samaa mieltä - aivan täysin.

[Pasteur]

Aikaisemmin keskustelussa olen maininnut millä uskonnon opetusta korvattaisiin, mutta en kyllä huomannut että olisin halunnut tilalle vain kovaa tiedettä - vaan mm. moraalikasvatusta, filosofiaa, yhteiskuntaoppia ja elämänkatsomusoppia. Uskontoa opetettaisiin siis vain historian opetuksen yhteydessä ilmiönä muiden ilmiöiden tapaan.

Jep. Mutta minun näkökulmani taas painotti sitä, että uskonnon korvaamisen sijaan sitä opetettaisiin kontekstissaan muiden vastaavien ilmiöiden ohella. Eli jos puhutaan valitsemillasi termeillä, niin "elämänkatsomusopissa". Ja perusteena juuri tuo Mikael K:n mainitsema "elämyksellisyys".

Aikaisempi kommettisi vain alkoi sanalla "Aivan", ja sitä seurasi esittämääni täysin päinvastainen mielipide - varsin hämmentävää oli se..

Aivan! Se oli huono sananvalinta. Se kohdistui siis vain paksunnettuun osaan lainauksestasi.

Eli yhteenvetona: Uskontoa tulisi meidän mielestämme opettaa, vain ilmiönä kaltaistensa joukossa, mutta minä laittaisin sisällyttäisin sen "elämänkatsomusoppiin" (tai kuten oma termivalintani oli: uskontotieteeseen) ja sinä historiaan. Historia on siksi mielestäni liian "alentava" oppiaine uskonnolle, että se ottaa aiheen irti osittain kontekstistaan - etenkin "elämyksellisten" ilmiöiden osalta. Mutta siinä olen samaa mieltä, että syvempi perehtyminen voitaisiin ihan hyvin tarjota kirkonkin puolesta.

Peruskoulun uskonnonopetus nykymuodossaan muistuttaa pelottavan paljon aivopesua - opetetaan ikäänkuin uskomaan, ja esimerkiksi raamatun tapahtumia opetetaan todellisena historiana.

Mutta tämä on siis nimenomaan ongelman ydin!

Nämä viimeiset sivut olisivat sopineet paremmin uskontokeskustelun alle, mutta ei kai täällä lasketa.

[Arkisto]

Eli yhteenvetona: Uskontoa tulisi meidän mielestämme opettaa, vain ilmiönä kaltaistensa joukossa, mutta minä laittaisin sisällyttäisin sen "elämänkatsomusoppiin" (tai kuten oma termivalintani oli: uskontotieteeseen) ja sinä historiaan. Historia on siksi mielestäni liian "alentava" oppiaine uskonnolle, että se ottaa aiheen irti osittain kontekstistaan - etenkin "elämyksellisten" ilmiöiden osalta. Mutta siinä olen samaa mieltä, että syvempi perehtyminen voitaisiin ihan hyvin tarjota kirkonkin puolesta.

Jep, nyt ollaan perillä! En ehkä täysin aiemmin ymmärtänyt kantaasi. Minä taas en pitänyt ehdottoman tärkeänä että uskonnon opetus liitettäisiin historiaan, pidin sitä vain sille sopivana paikkana - elämänkatsomusoppi/uskontotiede passaa minulle mainiosti

Nämä viimeiset sivut olisivat sopineet paremmin uskontokeskustelun alle, mutta ei kai täällä lasketa.

Jos Ama onnistuu tämän tästä veistelemään ja lisäämän jonnekin muualle ilman että keskustelun juoni hajoaa, olisi se varsin erikoista..

[Mikael K.]

Peruskoulun uskonnonopetus nykymuodossaan muistuttaa pelottavan paljon aivopesua - opetetaan ikäänkuin uskomaan, ja esimerkiksi raamatun tapahtumia opetetaan todellisena historiana.

Mutta tämä on siis nimenomaan ongelman ydin!

Nämä viimeiset sivut olisivat sopineet paremmin uskontokeskustelun alle, mutta ei kai täällä lasketa.

Opettaminen samalla tavoin kuin aikuisille on ongelmallista. Lapsi ei kykene vielä abstraktiin ajatteluun vaan kaikki on opetettava tavallaan väärin. Vasta myöhemmin - ehkä noin 13- 15-vuotiaana abstraktit ajatukset kehittyvät. Voi tämä tapahtua aikaisemminkin mutta ajattelu ei ole kyllä vielä rippikoululaisillakaan kovin kehittynyttä.

Termi väärin opettaminen vaatinee hieman selitystä. Oppiakseen jotakin on lähdettävä alkeista liikkeelle ja siinä opettajan vastuu ja persoonallisuus on tärkeä. Lapsi oppii matkimalla ja opettajan sana on laki. Vasta kasvun myötä tämä muuttuu, niin että väärin opettaminen eli liiallinen yksinkertaistaminen saa lisäulottuvuuksia ja abstraktisuus voi lisääntyä. Samalla murrosiän myötä kaikki koetellaan ja lapsi etsii omaa suuntaansa. Tämä ehkä näin pikaisesti selitettynä.

Toivottavasti ei lasketa. Kyllä tämä näinkin sujuu ja aina sekaan voi lipsauttaa jotakin aiheeseen liittyvää. Kasvaminen voi hieman venytettynä sopia aiheeseen.

[Captain Napalm]

Peruskoulun uskonnonopetus nykymuodossaan muistuttaa pelottavan paljon aivopesua - opetetaan ikäänkuin uskomaan, ja esimerkiksi raamatun tapahtumia opetetaan todellisena historiana.

Mutta tämä on siis nimenomaan ongelman ydin!

Nämä viimeiset sivut olisivat sopineet paremmin uskontokeskustelun alle, mutta ei kai täällä lasketa. :)

Opettaminen samalla tavoin kuin aikuisille on ongelmallista. Lapsi ei kykene vielä abstraktiin ajatteluun vaan kaikki on opetettava tavallaan väärin. Vasta myöhemmin - ehkä noin 13- 15-vuotiaana abstraktit ajatukset kehittyvät. Voi tämä tapahtua aikaisemminkin mutta ajattelu ei ole kyllä vielä rippikoululaisillakaan kovin kehittynyttä.

Termi väärin opettaminen vaatinee hieman selitystä. Oppiakseen jotakin on lähdettävä alkeista liikkeelle ja siinä opettajan vastuu ja persoonallisuus on tärkeä. Lapsi oppii matkimalla ja opettajan sana on laki. Vasta kasvun myötä tämä muuttuu, niin että väärin opettaminen eli liiallinen yksinkertaistaminen saa lisäulottuvuuksia ja abstraktisuus voi lisääntyä. Samalla murrosiän myötä kaikki koetellaan ja lapsi etsii omaa suuntaansa. Tämä ehkä näin pikaisesti selitettynä.

Pelkistäminen on pelkistämistä ei väärin opettamista. Sitäpaitsi lapset kyllä ymmärtää sadun ja todellisuuden eron jo todella pieninä.

[Mikael K.]

[
Termi väärin opettaminen vaatinee hieman selitystä --

Pelkistäminen on pelkistämistä ei väärin opettamista. Sitäpaitsi lapset kyllä ymmärtää sadun ja todellisuuden eron jo todella pieninä.

Pelkistäminen kuulostaa paremmalta. Idea ajatuksessani on sama vaikka kuvasin sitä hieman epäselvästi. Kyse ei pohjimmiltaan ole sadun ja toden erottamisesta vaan siitä, että lapsi ei kykene samalla tavoin abstraktiin ajatteluun kuin aikuinen. Tästä syystä opetus pitää muotoilla lapselle sopivaksi.

[Mikael K.]

Takaisin aiheeseen. Luitteko Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla olleen Tapio Puolimatkan kirjoituksen Evoluutioteoriaa on opetettava kriittisesti avoimella tavalla? Oheiset lainaukset kertovat mielestäni olennaisen artikkelista eli sen, että maailmankatsomus vaikuttaa tulkintaamme todellisuudesta.

-- Nagel pitää omaa ateistista vakaumustaan luonteeltaan yhtä uskonnollisena kuin teismiä. Hän ei pidä Jumalan luomistyötä mahdollisuutena vaikka myöntää, ettei mikään olemassa olevista naturalisista selityksistä elämän kehitykselle tyydytä häntä. "Olen itse sellaisen ateistin asemassa, joka – – on pitkään epäillyt väitettä, että perinteinen evoluutioteoria olisi koko kertomus elämän historiasta."

Hän kuitenkin myöntää torjuvansa luomisteorian maailmankatsomuksellisista syistä, jotka eivät perustu empiiriselle tai muulle rationaaliselle perustalle. Sekä usko Jumalaan että usko siihen, että Jumalaa ei ole olemassa, ovat luonteeltaan välittömiä vakaumuksia, jotka ohjaavat muiden tosiasioiden käsitteellistämistä.

-- Ainoa tapa opettaa biologisia tosiasioita neutraalisti on myöntää, että empiiristä todistusaineistoa voidaan tulkita eri tavoilla ja se voi johtaa erilaiseen päätelmiin riippuen siitä, minkä uskonnollisen oletuksen pohjalta sitä tulkitaan.

[Macchiavelle]

Onko evoluutioteoria jonkinlainen uhka Uskolle? Jos löydetään tieteellisiä todisteita siitä, ettei tapahtumien kulku ollutkaan kuin Raamatussa, niin heikentääkö se uskoa tai kirkon valtaa yhteisössä jollain tavoin? Onhan se tosi että jos raamatun sanaan uskoo kaiken tuntemattoman ja tulevan selittäjänä, niin silloin evoluutioteoria voi hyppiä silmille. Mutta entäs sitten? Onko usko tosiaankin niin hauras että se on kumottavissa tiedettä tutkimalla?

En myöskään ymmärrä miksi Raamattu pitää viedä tieteelliseen tutkimukseen mukaan? Tai miksi evoluutioteoria pitää vetää kirkon toimintaan mukaan, aivan kun se olisi jokin usko, mitä se ei ole. Miksei tiedettä voi pitää tieteenä ja uskoa uskona?

[Mikael K.]

Onko evoluutioteoria jonkinlainen uhka Uskolle? Jos löydetään tieteellisiä todisteita siitä, ettei tapahtumien kulku ollutkaan kuin Raamatussa, niin heikentääkö se uskoa tai kirkon valtaa yhteisössä jollain tavoin? Onhan se tosi että jos raamatun sanaan uskoo kaiken tuntemattoman ja tulevan selittäjänä, niin silloin evoluutioteoria voi hyppiä silmille. Mutta entäs sitten? Onko usko tosiaankin niin hauras että se on kumottavissa tiedettä tutkimalla?

En myöskään ymmärrä miksi Raamattu pitää viedä tieteelliseen tutkimukseen mukaan? Tai miksi evoluutioteoria pitää vetää kirkon toimintaan mukaan, aivan kun se olisi jokin usko, mitä se ei ole. Miksei tiedettä voi pitää tieteenä ja uskoa uskona?

Puhutaanko me samasta aiheesta? Lainaukseni mukaan maailmankatsomus vaikuttaa todellisuuden tulkintaan. Minusta evoluutioteoria ei ole uskolle mikään uhka. Sen sijaan ahdas maailmankatsomus, jossa ei anneta tilaa toisella tavalla ajatteleville uhkaa yleisesti ottaen kaikkia muita ihmisiä kuin tämän ahtaan maailmankatsomuksen lävitse tulkinnan tekevää ihmistä. Kyse on eräänlaisesta punaniskaisuudesta. Tässä suhteessa maailmankatsomuksen simpukankuorta pitäisi saada raotettua. Tällaisia ajatuksia minussa herätti lainaamani lehtikirjoitus ja sen herättämä keskustelu HS:n nettisivuilla.

[Macchiavelle]

Puhutaanko me samasta aiheesta? Lainaukseni mukaan maailmankatsomus vaikuttaa todellisuuden tulkintaan. Minusta evoluutioteoria ei ole uskolle mikään uhka. Sen sijaan ahdas maailmankatsomus, jossa ei anneta tilaa toisella tavalla ajatteleville uhkaa yleisesti ottaen kaikkia muita ihmisiä kuin tämän ahtaan maailmankatsomuksen lävitse tulkinnan tekevää ihmistä. Kyse on eräänlaisesta punaniskaisuudesta. Tässä suhteessa maailmankatsomuksen simpukankuorta pitäisi saada raotettua. Tällaisia ajatuksia minussa herätti lainaamani lehtikirjoitus ja sen herättämä keskustelu HS:n nettisivuilla.

ööö.. Millä perusteella luokittelet ihmisiä punaniskoiksi ja avarakatseiseksi? Se että joko kannattaa evoluutioteoriaa tai sitten ei. Ei kerro mitään siitä kuinka avara simpukka yksilöllä on. Katsos kun puhutaan todellisuudesta ja maailmankatsomuksesta siihen KUULUU huomattavasti enemmän kuin kiistely siitä laskeutuiko ihmisapina puusta vai ilmaantuiko se tuosta vain maanpinnalle.
Mielestäni täysin perusteeton aihepiiri kun aletaan puhumaan "punaniskaisuudesta".

Alkuperäinen viesti ei ollut kysymys sinulle, vaan yleinen ihmettely tälle ketjulle, koska evoluutioteoreetikot ja älykkään suunnittelun kannattajat eivät koskaan pääse kompromissiin, koska vastakkain ovat tutkiva tiede ja usko.

[Pasteur]

Vai pohjautuiko Mikaelin viittaus tuohon ateismin uskonnolliseen olemukseen ja sitä kautta punaniskaisuuteen? Tuo on juuri se määritelmä, jonka takia olen puhunut agnostismin ja ateismin eroavasta luonteesta enkä tunnustaudu ateistiksi, koska näkemyksissäni ei ole mitään "uskonnollista" tai aatteellista aspektia...

Oli muuten aika hurjaa huomata tuossa kun erään kreationistin kanssa pitkään keskustelin, kuinka keskusteluun piti koko ajan vetää mukaan tiede ja sen kautta perustella omaa näkemystään, vaikka itse en tällaisissa uskonto-luonteisissa keskusteluissa viitsi alkaa tiedettä mukaan vetämään...

[Macchiavelle]

Vai pohjautuiko Mikaelin viittaus tuohon ateismin uskonnolliseen olemukseen ja sitä kautta punaniskaisuuteen? Tuo on juuri se määritelmä, jonka takia olen puhunut agnostismin ja ateismin eroavasta luonteesta enkä tunnustaudu ateistiksi, koska näkemyksissäni ei ole mitään "uskonnollista" tai aatteellista aspektia...

Oli muuten aika hurjaa huomata tuossa kun erään kreationistin kanssa pitkään keskustelin, kuinka keskusteluun piti koko ajan vetää mukaan tiede ja sen kautta perustella omaa näkemystään, vaikka itse en tällaisissa uskonto-luonteisissa keskusteluissa viitsi alkaa tiedettä mukaan vetämään...

Itse olen ateisti, enkä näe siinä mitään uskonnollisia vivahteita. En tiedä mistä on tullut se käsitys että ateistit ovat kyräileviä, onnettomia ja vihaisia fanaatikkoja. Sen tiedän että ateistit joutuvat useammin puolustuskannalle, kun elämänkatsomus tulee keskusteluun.

[Pasteur]

En tiedä mistä on tullut se käsitys että ateistit ovat kyräileviä, onnettomia ja vihaisia fanaatikkoja.

Ehkä siitä, että äänekkäimmät meistä/niistä ottavat niin usein ja lujasti kantaa keskusteluihin, joissa hömppä-fundikset suoltavat omiaan.

[Macchiavelle]

En tiedä mistä on tullut se käsitys että ateistit ovat kyräileviä, onnettomia ja vihaisia fanaatikkoja.

Ehkä siitä, että äänekkäimmät meistä/niistä ottavat niin usein ja lujasti kantaa keskusteluihin, joissa hömppä-fundikset suoltavat omiaan.

Kaikista kätevintä kait olisi olla vain agnostikko, kykenee kumartumaan joka suuntaan kun tarve tulee.

[nalle76]

http://www.youtube.com/watch?v=dznR57d2 ... re=related

[Mikael K.]

Punaniskaisuudesta. Lainaan ensiksi määritelmääni ja selitän lisää.

Sen sijaan ahdas maailmankatsomus, jossa ei anneta tilaa toisella tavalla ajatteleville uhkaa yleisesti ottaen kaikkia muita ihmisiä kuin tämän ahtaan maailmankatsomuksen lävitse tulkinnan tekevää ihmistä.

Punaniskaisuus on siis suvaitsematonta puhumista maailmankatsomuksista. Punaniskainen suhtautuminen maailmankatsomuksiin on sellaista, jossa ei anneta sijaa muille näkemyksille. Kyseessä on samankaltainen ilmiö, kuin jos puhuttaisiin pelkästään meidän kylästä ja muuta maailmaa ei olisi olemassakaan. Tähän määritelmään ei kuitenkaan kannata juuttua vaan mennä asian ytimeen, niin että se tulisi selvästi näkyviin.

Linkitin Puolimatkan artikkelin näkyviin, kun se kuvaa mielestäni hyvin nykyisen keskustelun ongelmia. Mikä hyvänsä maailmankatsomus on ymmärtääkseni perususkomuksien pohjalle rakentuvaa. Toisin sanoen kysymys on valinnasta (vai meneekö se vielä syvemmälle?) ja siitä minkä halutaan olevan totta. Oli tämä näkemys ateistinen tai mikä hyvänsä niin perususkomuksia ei ymmärtääkseni voi perustella tieteen avulla. Kysymys on luonteeltaan filosofinen ja tieteen sotkeminen mukaan antaa harhakuvan aiheesta.

Yritin selventää miksi punaniskaisen sulkeutuneisuuden sijaan tarvitaan avaruutta näkemyksiin, niin että eri tavalla ajattelevien ihmisten ajatukset tulisivat kuulluiksi. Avartuminen antaa mahdollisuuden siihen, että erilaiset maailmankatsomukset voivat olla samanaikaisesti olemassa, niin että jokaisen ihmisen on hyvä elää. Sen sijaan minkä tahansa maailmankatsomuksen yksipuolinen korostaminen tekee lopulta elämän mahdottomaksi.

[Pasteur]

Oli tämä näkemys ateistinen tai mikä hyvänsä niin perususkomuksia ei ymmärtääkseni voi perustella tieteen avulla. Kysymys on luonteeltaan filosofinen ja tieteen sotkeminen mukaan antaa harhakuvan aiheesta.

Second that!

[cubisti]

Puuttumatta sen enempää Puolimatkan pamfletin motiiveihin, itse ainakin toivoisin, että Suomessakin kouluissa opetettaisiin lähinnä sellaisia asioita, joita on mahdollista opettaa.
Miten Puolimatka opettaisi älykästä suunnittelua, kun älykkään sunnittelun teoriaa ei ole olemassakaan?
Ihme on, jos professorismies ei tiedä mitä kriteerejä tieteellisen teorian tulee täyttää. Ja jos tietää, niin valehtelee tietoisesti kirjoittaessaan "teoriasta". Tämä asettaa koko kirjoituksen melko outoon valoon. Pitääkö Puolimatka lukijoitaan pilkkanaan?

Jos älykästä suunnittelua tarkastellaan puhtaasti maailmankatsomuksellisena asiana, niin eikös kouluissa ole sitä varten ihan omat tuntinsa ja aineensa?

Ja jos älykästä suunnittelua pitäisi voida sotkea biologian opetukseen, niin pitää kai kysyä millä perusteella voodoo, kättenpäällepaneminen, teenlehdistä ennustaminen ja sporalogia on hylätty opetussuunnitelmista.

[Paapa]

Ihminen muuttuu nopeamin kuin ilmasto!

http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=138188