Tuli jotenkin Macromediamainen olo, kun noita tuossa käytteli, ja jotenkin on kaikki vielä hukassa, vaikka suurimmalta osalta kaikki on entisillä paikoillaan. Dreamweaveristä ja Flashistä tuttu dokumenttien tabitus on tervetullut ominaisuus.
Huvittava yksityiskohta oli Illustratorin paneelien esiasetuksista löytyvä "Like Freehand", ja sen kun laittoi päälle, tuli hyvin tuttu näkymä jostain menneisyydestä, uudella vivahteella toki.
Flashiä olen suunnilleen ehtinyt vain päällä käyttää, mutta se näytti menneen täysin uusiksi ulkoasultaan. Työkalujen paikat on ikäänkuin heitetty peilikuviksi entisiltä sijoiltaan.
Photoshopista jäi pikaisella vilkaisulla edellä mainittujen lisäksi voimakas painotus 3D:hen. Ja sitten jäin ihmettelemään, että mitä hyötyä on kuvan pyörityksestä? Siis ei vain kuvasisällön, vaan koko dokumentin. Pyöräytin yhtä kuvaa, tallensin ja nakkasin InDesigniin, mutta suorassa se siellä oli.
Content-Aware Scale oli varsin mielenkiintoinen tuttavuus. Tuntuu tunnistavan kuvasta olennaisen, ja skaalaa sitten osia kuvasta. Esim. kuvasta, jossa oli käpyjä ja oksa, se venytti oksaa sieltä mistä pystyi, mutta jätti kävyt koskematta. Jännä.
Kuten huomaatte, olen kirjoittanut lähinnä vain ulkoasullisista asioista, mutta ne tulevat päällimmäisinä mieleen, kun tässä on pari tuntia ehtinyt ohjelmia räpeltää. Syvennyn ohjelmien ominaisuuksiin hieman myöhemmin. Ajattelin vain tulla kertomaan, että tuollaisen just asensin
![Iso hymy [:D]](./images/smilies/icon_biggrin.gif)
EDIT: hui. Laitoin InDesignissa päälle Application Framin, ja arvatkaa mitä se teki. Juu, koko ohjelma oli omassa ikkunassaan paneeleineen, harmaine taustoineen kaikkineen. Tuli ihan yks toinen käyttis mieleen, ja vilunväristykset kaupan päälle
![Pettynyt [:/]](./images/smilies/icon_eek.gif)